Vertaisuuteen perustuva ryhmätoimintamalli asunnottomuutta kokeville, rikos- ja päihdetaustaisille naisille (Supernovat)
Supernovat-ryhmät ovat vertaistukiryhmiä, joissa tuetaan naisten hyvinvointia. Ammattilaisia koulutetaan kohtaamaan marginaalissa eläviä naisia ja tunnistamaan heidän tarpeitaan. Vaikuttamisviestinnällä vaikutetaan ennakkoluuloihin ja asenteisiin.
Oivalla ja ymmärrä
Hankkeessa parannetaan vankilassa, asunnottomana tai päihdekulttuurissa elävien naisten hyvinvointia ja luottamusta omaan selviytymiseen sekä palvelujärjestelmään. Kohderyhmänä ovat nämä naiset sekä heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Toiminnan ydin ovat Supernovat-ryhmät, joita ohjaavat työpareina Supernovat-hankkeen kokemusmentorit ja ryhmätoiminnan ohjaajat. He jalkautuvat ohjaamaan ryhmiä naisvankiloihin, asumisyksiköihin ja muihin naisia tavoittaviin yhteisöihin. Ryhmien tavoitteena on auttaa tunnistamaan omia tarpeita ja antaa uusia ajatuksia, toimintatapoja ja toivoa. Ryhmissä on mahdollista tarkastella omaa elämää ja nykyistä elämäntilannetta.
Palvelujärjestelmämme ohittaa kaikkein vaikeimmissa tilanteissa elävät naiset. Tämän osoittaa Kaisa Tammi-Moilasen (2020) tekemä naisvankiselvitys sekä Jyväskylän yliopiston professorin Marjo Kurosen johtama tutkimushanke (11/2020) naisista palvelujärjestelmän asiakkaina. Tammi-Moilanen tuo ilmi vakavia puutteita naisten kuntoutumista tukevien palveluiden ja toimintojen järjestämisessä ja henkilöstön osaamisessa suhteessa naisvankeihin. Kurosen tutkimusryhmän julkaisusta käy ilmi, että heikossa asemassa elävien naisten on vaikeaa löytää tarvitsemaansa apua. Tämä saa turvautumaan epäterveisiin toimintamalleihin, jotka luovat taloudellista riippuvuutta ja altistavat hyväksikäytölle ja väkivallalle. Ihmiskauppa on todellisuutta sekä naisvankiselvityksen että Vailla vakinaista asuntoa ry:n kokemusten perusteella. Naisten osuus Vva ry:n kävijöistä on kasvanut ja Naiserityisyys asunnottomuustyössä (NEA) -hanke osoitti, että tarve päihteitä käyttävien naisten palveluille ja keskusteluavulle on suuri.
Käyttäytymismallit ja toimintatavat altistavat taloudelliselle riippuvuudelle ja hyväksikäytölle, eikä voida puhua tasa-arvoisesta suhteesta naisen ja miehen välillä, malli eheyttävistä ihmissuhteista voi puuttua kokonaan. Naisten tarpeet jäävät usein tunnistamatta, niitä vähätellään tai ne ohitetaan. Naiset kokevat turvattomuutta eivätkä siksi kiinnity palveluihin. (Virokangas & al., 2021).
Tarvitaan uudenlaisia palveluita, joihin vaikeassa asemassa olevat naiset voivat kiinnittyä ja lisäksi on vaikutettava palvelujärjestelmään eli ammattilaisten osaamiseen ja asenteisiin.
Hankeidea syntyi Naistenkartanon ja VVA:n ideasta soveltaa Naistenkartanon NOVAT-vertaisryhmäohjelmaa naisille, jotka elävät haastavissa tilanteissa päihdemaailmassa, vankiloissa tai asunnottomana. VVA:n kokemusasiantuntija ja Naistenkartanon ryhmänohjaaja loivat NOVAT-ryhmistä uuden matalan kynnyksen version, jota pilotoitiin Hämeenlinnan vankilan kuntoutusosastolla ja Suur-Helsingin Valkonauha ry:n Liisankodilla. Saadun palautteen perusteella toiminnalle oli valtava tarve. Hankkeen ympärille koottiin ohjausryhmä, joka seurasi, ohjasi ja tuki hankkeen etenemistä. Molempien organisaatioiden toiminnanjohtajat ja projektipäällikkö muodostivat johtoryhmän, joka kokoontui säännöllisesti arvioimaan toimintaa ja suunnittelemaan tulevaa.
Supernovat-ryhmätoiminnan kautta kohderyhmän naiset saavat työkaluja oman hyvinvoinnin edistämiseen ja ehjään identiteettiin. Naisten hyvinvoinnin kokemus parantuu, usko omaan selviytymiseen vahvistuu ja luottamus palvelujärjestelmään vahvistuu ja naiset kokevat toimijuutta omassa elämässään. Vaikuttamistyön kautta ja kouluttamalla ammattilaisia naisten palvelut mm. rikosseuraamuslaitoksissa, asumispalveluissa ja päiväkeskuksissa kehittyvät sukupuoli- ja traumasensitiivisiksi.
Vertaisuuteen perustuvalla ryhmätoiminnalla poistetaan naisten kokemaa häpeää ja mahdollistetaan korjaava kokemus muihin naisiin ja ammattilaisiin tukeutumisesta. Kokemusmentorit luovat toivoa ja madaltavat kynnystä osallistumiselle omalla esimerkillään. Ryhmänohjauksen ammattilaiset varmistavat turvallisen rakenteen ja häivyttävät raja-aitoja osallistumalla ryhmiin tasavertaisina naisina. Ryhmätoiminnalla vahvistetaan naisten identiteettiä ja annetaan uusia keinoja omien rajojen tunnistamiseen, ihmissuhteisiin ja vaikeista tilanteista selviytymiseen. Ryhmät eivät edellytä päihteettömyyttä, mutta ne voivat olla alkusysäys muutoshalun heräämiselle.
Osallisuus ja kuulluksi tuleminen hankkeen ja sen tuottaman viestinnän suunnittelussa on naisille voimaannuttavaa ja lisää luottamusta ammattilaisiin. Ammattilaisten kouluttamisella ja vaikuttamistyöllä vähennetään naisiin kohdistuvaa stigmaa ja annetaan ammattilaisille työvälineitä naisten tarpeiden tunnistamiseen ja kohtaamiseen.
Arviointi on ollut systemaattista ja jatkuvaa. Arvioinnin kokonaisuudesta on vastannut projektipäällikkö, jota on tukenut johto- ja ohjausryhmä. Ennen hankkeen toimintojen käynnistymistä projektipäällikkö laati raamin sille, mitä asioita kustakin hankkeen toiminnosta ja kohderyhmästä tulee arvioida, kenen vastuulla hankkeen tiedonkeruu on ja miten nämä tiedot kerätään yhteen. Koska kohderyhmältä voi osittain olla haastavaa saada kirjallisia palautteita, on tärkeää, että työntekijät sitoutuvat osallistuvaan havainnointiin, palautteen kysymiseen, aktiiviseen itsearviointiin ja jatkuvaan raportointiin.
Hanke toteutettiin kokeilevana kehittämisenä: toimivat menetelmät jäävät käyttöön ja toimimattomista luovutaan ripeästi. Käytännön tasolla arviointia toteutettiin tiimipalavereissa, joissa arvioitiin hankkeen etenemistä säännöllisesti ja sovittiin korjausliikkeistä.
Tärkein arvioinnin ja tiedon keruun tapa toiminnan tuloksista olivat ryhmiä ohjanneiden työparien tekemä osallistuva havainnointi ja suullinen palaute, jota kirjattiin ylös välittömästi jokaisen ryhmäkerran jälkeen. Tulosten todentamisen mittareina toimivat naisten jakamat oivallukset ja konkreettiset muutokset, joita he kuvasivat tehneensä ryhmäprosessin aikana tai sen jälkeen.
Raportoinnin välineenä toimivat Webropol-pohjaiset raportointilomakkeet, joihin työparit kirjasivat määrällistä tietoa, omia havaintoja ja naisten tuottamaa tietoa toiminnan tuloksista. Ryhmätoiminnan osallistujilta kerättiin lisäksi kirjallinen palaute ryhmän päättyessä aina kun se oli mahdollista.
Tiimi täytti loppuvuodesta itsearviointikyselyn ja keskeisille yhteistyökumppaneille lähetettiin sidosryhmäkysely. Hankkeen kohderyhmiltä saatu palaute ja kerätty tieto analysoitiin ja sen pohjalta laadittiin yhteenveto, joka käytiin läpi tiimin kanssa. Aineiston pohjalta laadittiin tarvittavat toimenpiteet ja niiden toteuttamisaikataulu.
Palvelut on usein suunniteltu miesenemmistön näkökulmasta eivätkä ne kohtaa naisten tarpeita. Päihdemaailmassa naisen roolit ovat ahtaat ja naiseuteen liitetään negatiivisia ominaisuuksia. Avun hakemiselle on esteitä, mm. häpeän kokemukset, stigma, traumatisoituminen, tunnistamattomat oppimisvaikeudet. Naiset käyttävät selviytymiskeinoja, jotka voivat olla heille haitallisia. Nainen voi pyrkiä suojautumaan tai selviytymään häivyttämällä naiseuttaan sekä tukeutumalla miehiin.
Päihde- ja rikosmaailmassa on kohonnut riski kokea ja nähdä traumaattisia tapahtumia. Traumaattiset elämänkokemukset ovat naisvangeilla tavallisempia kuin miehillä. Naisvangit ovat joutuneet lapsena kaltoinkohdelluksi miesvankeja useammin. Yli puolet naisvangeista on joutunut kumppaninsa fyysisen ja psyykkisen pahoinpitelyn kohteeksi ja seksuaalista hyväksikäyttöä on kokenut melkein kolmasosa. Naisten traumakokemuksiin liittyy usein joku läheinen tai merkityksellinen ihminen. Jos traumat ovat syntyneet suhteessa toisiin ihmisiin, vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa voi tuntua hankalalta. Traumat voivat ilmetä vaikeutena luottaa toisiin tai hakea apua. (Lähde: Naisetnäkyviksi-hankkeen opas Rikostaustaiset naiset asiakkaina)
Päihteiden käyttöön liittyvä häpeä ja sen pelko, ja erityisesti huumeiden käytön leimaavuus ovat usein naisilla suurimpana esteenä hoitoon hakeutumiselle. Häpeä saattaa herkistää tulkitsemaan ympäristön viestejä niin, että ne vahvistavat häpeää: kokee, että muut tuomitsevat tai pitävät huonona. Ihminen voi kokea itsensä niin huonoksi, ettei edes ansaitse saada apua. Häpeän vuoksi naiset saattavat sinnitellä pitkään yksin, tai turvautua haitallisiin selviytymiskeinoihin kuten turvattomiin ihmissuhteisiin ja päihteisiin. Ihmiselle on tyypillistä palata siihen mikä on hänelle tuttua, vaikka järjellä ajatellen se ei olisi hänelle hyväksi. Hyväksyntää saatetaan hakea miellyttämällä tai mukautumalla.
Tulisi muistaa kysyä naiselta itseltään, mitä hän tarvitsee? Liian usein ammattilaiset "tietävät puolesta". (Virokangas & al., 2021). Supernovat-ryhmissä osallistujat saavat korjaavan kokemuksen muihin naisiin ja ammattilaisiin tukeutumisesta. Kohdatessa muita hyväksyntä, empatia ja vertaisuus toimivat häpeän vastavoimana. Kuka minä olen, jos olen ihan oma itseni? Omien rajojen tunnistaminen. Omien vahvuuksien ja voimavarojen tunnistaminen muiden avulla. Vertaisuus vähentää häpeää: mitä tahansa olen tehnyt tai kokenut, joku muu on kokenut samaa.
Hankkeen aikana kohderyhmän naisia osallistettiin toimintaan keräämällä naisilta ehdotuksia ryhmien ja webinaarien teemoiksi. Ehdotusten pohjalta kehitettiin uusi Itsetunto-teema ryhmätapaamisille ja pidettiin kaksi webinaaria, joiden aiheet olivat häpeä ja seksuaalisuus. Webinaareissa varattiin puheenvuorot myös kokemusasiantuntijoille, jotta saatiin kohderyhmän ääni kuuluviin myös koulutuksissa. Hankkeen ryhmätoiminnan käyttöön kehitettiin yhdessä naisten kanssa voimavarakortit, joita työstettiin voimauttavan valokuvatyöskentelyn avulla. Hankkeen puheenvuorot ja webinaarien tallenteet ovat nähtävissä hankkeen YouTube-kanavalla.
Kuvittele ja kokeile
Naistenkartano ry & Vailla vakinaista asuntoa ry halusivat yhdistää voimansa voidakseen paremmin tukea marginaalissa elävien naisten hyvinvointia. Näin syntyi Supernovat-hanke. Supernovat-hankkeessa Naistenkartanon naisille suunnattua NOVAT-vertaistukiohjelmaa muokataan Vva:n kokemusasiantuntijoiden kanssa vastaamaan marginaalissa elävien tarpeita.
Supernovat-hankkeen ryhmätoiminnan avulla parannetaan vankilassa, asunnottomana tai päihdekulttuurissa elävien naisten hyvinvointia ja luottamusta omaan selviytymiseen sekä palvelujärjestelmään.
Kokemusmentorit ja ryhmätoiminnan ohjaajat suunnittelevat ja ohjaavat työpareina uudenlaisia SuperNOVAT- ja PäihdeNOVAT-vertaisryhmiä. Tiimi tuottaa tietoa marginaalissa elävien naisten kokemuksista ja tarpeista, jonka pohjalta suunnitellaan ammattilaiskoulutuksia.
PäihdeNOVAT-ryhmämallin sisällön rakentaminen aloitettiin ensimmäisen hankevuoden aikana ja sitä jatkettiin toisena hankevuonna. Keväällä 2022 toteutettiin yksi pitkä PäihdeNOVAT- ryhmä Tampereen Pro-tukipisteellä.
Kehitettäviä ja toteutettavia toimintamuotoja ovat:
1) työparimallilla ohjatut SuperNOVAT-vertaistukiryhmät kasvokkain ja / tai verkossa. Ryhmissä lähestytään naiseutta ja siihen liittyviä erityispiirteitä kokonaisvaltaisesti, ei esimerkiksi päihde- tai traumakeskeisesti ja vahvistetaan naisen identiteettiä.
2) työparimallilla ohjatut PäihdeNOVAT vertaistukiryhmät, joihin voi tulla mukaan käyttävänä ja joissa käsitellään mielitekoja, addiktiosairautta ja syitä päihteidenkäytölle.
3) vaikuttamistyö, mm. ammattilaisille suunnatut koulutukset, joissa lisätään ammattilaisten ymmärrystä naiserityisistä kysymyksistä (esim. traumataustat, valta-asetelmat, ihmiskauppa, ulossulkeminen, oireilu) ja niiden vaikutuksista asiakaskohtaamisiin.
Supernovat-hankkeen naisille suunnattu ryhmätoiminta perustuu vertaisuuteen. Yksi ryhmäkokonaisuus koostuu seitsemästä tapaamiskerrasta, joissa käsitellään erilaisia hyvinvointiin liittyviä teemoja: hyväksyntä, ajatusten voima, häpeä ja syyllisyys, omat rajat ja ihmissuhteet ja mihin voin vaikuttaa. Ensimmäisen tapaamiskerran teeman on tutustuminen ja päätöskerta toteutetaan naisten toiveiden mukaan esim. katsomalla elokuvaa tai tilaamalla pizzat. Ryhmien avulla tuetaan naisten hyvinvointia ja madalletaan kynnystä avun hakemiselle.
PäihdeNOVAT-ryhmän aikana hanketiimi teki huomion, että naiset kokivat päihteisiin keskittyvät keskustelut vähemmän antoisiksi kuin kokonaisvaltaisemmasta lähtökohdasta lähtevät Supernovat-ryhmämallin mukaiset keskustelut. Päihteiden käyttöä ja naisen roolia päihdemaailmassa kuitenkin sivuttiin myös kaikissa SuperNOVAT-ryhmissä. Kun keskusteluja lähdettiin rakentamaan naiseus eikä päihde edellä, naiset kokivat saavansa enemmän tilaa omille pohdinnoille ja oivalluksille.
Hankkeessa todettiin, että päihdenäkökulmaan keskittyvää toimintaa on tarjolla naisille jo muutenkin ja naiset halusivat tarkastella omaa elämää kokonaisvaltaisemmasta ja omaa itsemäärittelyä kunnioittavammasta lähtökohdasta. Naiset kokivat, että päihdenäkökulma tuotiin heille ulkoapäin. Hankkeessa tehtiin toisen toimintakauden aikana päätös, että PäihdeNOVAT- ryhmistä luovutaan, koska päihdenäkökulmaa käsitellään myös SuperNOVAT- ryhmissä. PäihdeNOVAT- materiaalit jäävät hankkeen käyttöön materiaalipankiksi.
Työntekijät huomasivat, että päihteitä vielä käyttävillä naisilla saattoi olla vaikeuksia sitoutua pidempään tunnetyöskentelyyn ja keskustella ryhmäkertojen aiheista pelkässä keskusteluryhmässä. Hankkeessa lähdettiin kehittämään toiminnallisempaa ja lyhyempää pop up -ryhmätoimintaa päihteitä vielä aktiivisesti käyttäville naisille. Asioiden käsittely ja niistä puhuminen oli helpompaa toiminnallisessa ja lyhyemmässä ryhmässä, tekemisen lomassa. Ryhmiin osallistuvat naiset toivoivat itse myös toiminnallisempia ryhmiä. Pop up -ryhmien avulla pystyttiin tavoittamaan vielä päihdemaailmassa eläviä palveluiden ulkopuolella olevia naisia ja saamaan heitä osallisiksi toimintaan. Naiset saivat pysähtymistauon ja hetken irtautumisen vaikeasta elämäntilanteestaan sekä hetkellisen hyvinvoinnin kokemuksen. He saivat myös kokemuksen vertaisuudesta muiden naisten kanssa.
Päihteitä vielä aktiivisesti käyttävillä naisilla oli vaikeuksia sitoutua pidempään keskusteluryhmään. Asioiden käsittely ja niistä puhuminen on helpompaa toiminnallisessa ja lyhyemmässä ryhmässä, tekemisen lomassa. Pop up -ryhmien avulla pystyttiin tavoittamaan vielä päihdemaailmassa eläviä palveluiden ulkopuolella olevia naisia ja saamaan heitä osallisiksi toimintaan. Naiset saivat pysähtymistauon ja hetken irtautumisen vaikeasta elämäntilanteestaan sekä hetkellisen hyvinvoinnin kokemuksen. He saivat myös kokemuksen vertaisuudesta muiden naisten kanssa.