Riippumattoman tuen malli
Riippumattoman tuen malli on kanssakulkijuuden malli, joka vastaa ihmisen tarpeeseen muutokselle. Riippumaton tukihenkilö toimii henkilön kanssakulkijana oman näköisen elämän pohtimisessa ja käytännön toteutuksen suunnittelussa. Mallilla pyritään toimijuuden vahvistamiseen.
Kansalliset ja kansainväliset kokemukset ovat osoittaneet, että erityishuollon asiakasryhmät olisivat juuri niitä, jotka voisivat merkittävästi hyötyä henkilökohtaiseen budjetointiin liittyvästä yksilöllisestä palvelujen järjestämisestä. Myönteisiä vaikutuksia on nostettu esiin niin yksilötasolla kuin kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta. Suomessa ristiriidaksi on kuitenkin muodostunut, että nykylainsäädännön mukaisissa toteuttamistavoissa toimintamallista eniten hyötyvät saattavat rajautua ulos. Mikäli nykykäytäntöjä ei kehitetä, paljon apua ja tukea tarvitsevat henkilöt voivat jäädä todennäköisemmin epätasa-arvoiseen asemaan, perinteisempien järjestämismallien piiriin.
Erityishuollon piirissä olevat vammaiset henkilöt tarvitsevat yleisesti ottaen enemmän tukea itsemääräämisoikeuden, osallisuuden ja valinnanmahdollisuuksien käyttöön. Heillä saattaa olla paljon tarpeita liittyen selkokieliseen ja hyvin yksilölliseen viestintään (mm. puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot). Tämä haastaa yhteiskuntaa varmistamaan, että eri lähtökohdista tulevilla vammaisilla ihmisillä on riittävästi tarvitsemaansa tukea palvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen käytännössä.
Asiakkaan mahdollisuuksiin hyödyntää henkilökohtaista budjetointia vaikuttaa olennaisesti asiakkaan kyvykkyys tai tukiverkoston vahvuus. Monet hankkeen kohderyhmään kuuluvista eivät kykene hyödyntämään henkilökohtaista budjettia itsenäisesti. Kokemus on myös osoittanut, että asiakkailla on hyvin erilaiset lähtökohdat tarvitsemansa tuen osalta. Osalla ei ole olemassa sellaisia läheisiä, jotka voisivat antaa tukea henkilökohtaisen budjetin suunnitteluun ja käyttöön. Osa myös kokee, että läheiset tai ammattilaiset ovat liian määräävässä asemassa ja asiakkaan oma ääni jää heikoksi. Ongelma kiteytyy haasteeseen siitä, että Suomessa ei ole vielä tunnistettu yhtenäisiä käytäntöjä tilanteisiin, joissa asiakas tarvitsee riippumatonta tukea henkilökohtaisen budjetin suunnitteluun ja käyttöön. Mikäli tukihenkilökäytäntöjen kehittämistyötä ei huomioida riittävällä tasolla kansallisessa kehittämistyössä, riskinä on, että paljon tukea tarvitsevat asiakkaat rajautuvat myös tästä syystä toimintamallin ulkopuolelle.
Myös Avain kansalaisuuteen -hankkeen loppuraportin kehittämisehdotuksissa nostetaan vahvasti esiin, että asiakkaalle tulee hänen sitä tarvitessaan tarjota tukea henkilökohtaisen budjetin suunnitteluun, laadintaan ja käyttöön. Oikeus tuettuun päätöksentekoon ja tukihenkilöön tulisi turvata erityisillä henkilökohtaisen budjetoinnin säännöksillä. Lähituen tai tukihenkilön saatavuuden parantamiseksi tarvitaan toiminnan kehittämistyötä, tukihenkilötoiminnan organisointia ja resursointia. (Rousu 2019)
Mallia on muotoiltu Silta omannäköiseen elämään hanketiimin voimin. Hanketiimi on täydentynyt Kehitysvammaisten Palvelusäätiön asiantuntijapanoksella. Työpajatyöskentely on ollut monitahoista osallistaen laajan toimijajoukon.
Mallin muotoilun lähtökohtana oli muotoilla mahdollisimman ihmislähtöinen malli joka huomioi yksilöllisesti ihmisen elämän eri osa-alueita.
Palvelumuotoiluprosessi on ollut monivaiheinen.
Eteva kuntayhtymän asiakkaina ovat erityistä tukea tarvitsevat henkilöt. Tuen tarve voi johtua kehitysvammasta, autismin kirjon piirteistä tai muista erityistarpeista. He olivat myös hankkeen kohderyhmä.
Moni kohderyhmään kuuluvista henkilöistä tarvitsee paljon toisen ihmisen tukea itsemääräämisoikeuden, osallisuuden ja valinnanmahdollisuuksien toteutumiseen. Niihin asioihin, jotka ovat henkilökohtaisen budjetoinnin ydintä. Silta omannäköiseen elämään -hankkeen tarkoituksena oli varmistaa, että suuremman tuen tarpeen omaavat, toisen ihmisen tukea tarvitsevat, vammaiset henkilöt hyötyvät Suomessa kehitettävästä henkilökohtaisen budjetoinnin järjestämismallista.
Mallia muotoiltiin laajasti työpajatyöskentelyn keinoin sekä tukihenkilötyöskentelyn kokeiluin.
Riippumattoman tuen mallia lähestyttiin olemassa olevien rinnallakulkijuuden malleista käsin.
Työpajat toimivat pääasiallisina alustoina mallin muotoiluun.
Malli alkoi muotoutua työpajoista tehtyjen poimintojen mukaan.
Työpaja-muotoilun lisäksi mallin osa-alueita on kokeiltu käytännössä tukihenkilö-työskentelyn myötä. Asiakastyön tiimoilta malliin saatiin vahvaa näkökulmaa rinnallakulkijan vuorovaikutusosaamisen vaateista.
Riippumattoman tuen mallin jalkauttaminen kokonaisuudessaan toisi hanketiimin näkemyksen mukaan lisää kaivattua reflektiopintaa malliin; sen ideologiseen pohjaan ja käytännön toimiin. Hankkeen aikana työskentelyssä päästiin hyvään alkuun asiakkaiden kanssa ja sillä tiellä olisi hedelmällistä jatkaa vielä pidemmälle. Työskentely rajoittui hankkeen aikana pääosin mallin alkutekijöihin, eli keskusteluin toteutettavaan elämänsuunnitteluun.
Seuraavana mallin mukaisena luontevana toimintoa olisikin valmennuksellisen kokeilukulttuurin jalkauttaminen. Mallin laajaan toimijakenttään nojaten olisi jatkokehittäminen tehtävä laajemmalla toimijoiden porukalla, sisältäen esimerkiksi kuntien ja järjestöjen toimijoita.
Hyvinvointialueille siirtyminen olisikin oiva murroskohta, jossa voitaisiin täytäntöön panna riippumattoman tuen mallia tai sen elementtejä. Isot organisaatiomuutokset olisivat oiva kohta uudistaa palveluita ja toimintoja ihmislähtöisempään suuntaan.
Mallin tavoitteena oli tuottaa henkilökohtaisen budjetoinnin suunnittelun ja käytön tueksi tuetun päätöksenteon malli, joka huomioi kunkin ihmisen yksilölliset toiveet ja tarpeet.