Riippumattoman tuen malli on kanssakulkijuuden malli, joka vastaa ihmisen tarpeeseen muutokselle. Riippumaton tukihenkilö toimii henkilön kanssakulkijana oman näköisen elämän pohtimisessa ja käytännön toteutuksen suunnittelussa. Mallilla pyritään toimijuuden vahvistamiseen.

icon/chevron-down Created with Sketch. Perustiedot

Toimintamallin nimi
Riippumattoman tuen malli
Toimintamallin lyhyt kuvaus

Riippumattoman tuen malli on kanssakulkijuuden malli, joka vastaa ihmisen tarpeeseen muutokselle. Riippumaton tukihenkilö toimii henkilön kanssakulkijana oman näköisen elämän pohtimisessa ja käytännön toteutuksen suunnittelussa. Mallilla pyritään toimijuuden vahvistamiseen.

Toteutuspaikka
Eteva kuntayhtymä
Paikkakunta tai maakunta
Valtakunnallinen
Toimintamallin rahoittaja
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM)
Toimintamallin kokonaisuus

Tekijä

Aino Jussila

Luotu

09.11.2021

Viimeksi muokattu

20.12.2021
Ratkaisun perusidea **

Riippumattoman tuen mallin ajatellaan vastaavan tilanteisiin, jossa on tarvetta muutokselle. ​

Taustalla voi olla esimerkiksi tunnistamattomat toiveet ja tavoitteet, elämänmuutostilanne, ristiriitainen tilanne, tarve oman tahdon esiin tuomiselle, nykyisten palveluiden sopimattomuus, halu edetä elämässä, tarve sosiaaliselle aktivoitumiselle tai halu löytää oma paikka tai yhteisö. Keskeistä on, että oikeudet ja mahdollisuudet valintojen ja päätösten tekoon on tunnustettu ja ne tukevat henkilön omannäköistä elämää.​

Malli nojaa vahvasti henkilön toimijuuden kasvamiseen ja sen kasvuprosessin tukemiseen. ​

Toimijuus toimii mallissa ikään kuin kaiteena, johon henkilö nojaa prosessin ajan. Kaide voidaan kuvata myös velvoittavana ohjenuorana sekä tukihenkilölle, että muille henkilön elämässä oleville henkilöille. ​

Mallin kulmakiviä ovat henkilön itsemääräämisoikeus ja päätöksenteossa tukeminen. Malli toimii vahvasti osana henkilökohtaisen budjetoinnin kokonaisuutta ja on yksi riippumattoman tukihenkilön työkaluista.​

Kasvuprosessin nähdään kukoistavan henkilön ja tukihenkilön välisessä vuorovaikutuksessa, joka pyrkii yhteisen kielen löytymiseen ja luottamuksellisen suhteen rakentamiseen. ​

Vuorovaikutuksen tulee olla avointa ja pyrkiä edistämään henkilön tarpeita ja toiveita monipuolisesti henkilön omista lähtökohdista käsin. Vuorovaikutussuhde rakentuu henkilön omien voimavarojen ja vahvuuksien tunnistamiseen ja tunnustamiseen. ​

Henkilö nähdään kyvykkäänä, mutta oikeutettuna tarvitsemaansa tukeen muodostaakseen mielipiteitä ja ratkaisemaan ongelmia. ​

Vuorovaikutussuhde on valmennuksellinen ja pyrkii tavoitteellisesti lisäämään henkilön valmiuksia itsearviointiin ja itsevarmuuteen sekä vastuunottoon. Valmennuksellisuus pitää sisällään myös prosessin sanallistamisen elementtejä – tukihenkilö varmistaa toiminnallaan, että henkilön kasvu toimijaksi mahdollistuu.

​Riippumattoman tuen prosessin aikana käydään säännöllisin väliajoin läpi missä mennään ja ennakoidaan tulevaa. Tämä on tärkeää, jotta henkilö oppii itse valmistautumaan ja toimimaan erilaisissa tilanteissa.

Ihmisen oma motivaatio on prosessin lähtökohta ja välttämätön toimijuuteen kasvamisessa. ​

Toimijuuden käytännön ilmentymänä henkilö toimii itse omien asioidensa esiin tuojana, tuottaen itse itseään koskevaa tietoa ja siirtäen sitä eteenpäin esimerkiksi palvelusuunnittelun kontekstissa.

Vuorovaikutukseen vahvasti nojaava riippumattoman tuen malli voidaan jakaa karkeasti eri työskentelyn vaiheisiin. ​

 

Ensimmäisen vaiheen - kohtaamiseen pyritään panostamaan niin, että yhteinen työskentely lähtee parhaille mahdollisille urille. ​

Kohtaaminen sisältää vahvoja ennakoinnin elementtejä. ​

Ennakointi nähdään henkilön eduksi, ja vaatii täten tukihenkilöltä vahvaa toimijuuden ja yksilöllisyyden näkökulmien huomioimista. ​

Tukihenkilön tulee mennä tilanteeseen avoimin mielin, luottaen henkilön kyvykkyyteen toimia asiantuntijana omassa elämässään. ​

Tutustumiselle ja vuorovaikutukselle annetaan aikaa, jotta yhteistyö alkaa muotoutua henkilölle sopivalla tavalla. ​

On ensiarvoisen tärkeää erottaa henkilön hyväksi oleva ennakointi mahdollisista olemassa olevista ajatuksista ja käytänteistä, joita hänestä tai hänelle on muotoutunut.

Riippumattoman tuen malli pyrkii vastaamaan henkilön tarpeeseen suunnitella ja toteuttaa omannäköistä elämää ja on täten kiistatta, juurikin kyseisen henkilön kasvutarina. ​

Yksilöllisyys on työskentelyn lähtökohta ja tulee pitää mielessä koko prosessin ajan. ​

Yksilöllisyyden tukeminen rakentuu vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa ja pitää sisällään erilaisten vaihtoehtojen tutkimisen ja vertaamisen sekä oikea-aikaisen toiminnan yksilöllisen tuen suunnittelua ja toteutusta varten. ​

Henkilön oikeudet ja mahdollisuus ennakointiin sekä valmistautumiseen ovat isossa roolissa henkilön toimijuuden tukemisessa mahdollistaen täyden kansalaisuuden. ​

Tukihenkilö valitsee työnsä tueksi juuri kyseisen henkilön kanssa toimivat ja tarvittavat työkalut.

Riippumaton tukihenkilö toimii henkilön tukena oman(näköisen) elämän suunnittelussa. ​

Elämänsuunnittelu nähdään laajana kokonaisuutena, eikä rajoitu vain mahdollista tukea tarjoaviin palveluihin. ​

Tukihenkilöllä on etsivä työote sisältäen henkilön kokonaisvaltaisen huomioinnin, etsien keinoja, mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja vastaamaan henkilön toiveisiin, tarpeisiin ja mahdollisiin tavoitteisiin.

Tukihenkilö toimii ”elämän tulkkina” ja mahdollistaa työskentelyllä henkilölle valinnan paikkoja. ​

Valinnan paikat mahdollistuvat asioiden äärellä pysähtymällä ja pohtimalla niitä laajasti. ​

Tukihenkilö toimii tarvittaessa tiedon pilkkomisen tukena selkokielistämällä asioita ja varmistaen, että henkilö ymmärtää ja muistaa keskusteluissa läpikäydyt asiat myös myöhemmin, kun on aika toimia. Riippumattoman tuen malli tukeutuu vahvasti kokeilemisen mahdollisuuksiin. Kokeilemisen mahdollisuuksien nähdään luovan vankkaa perustaa henkilön tekemille valinnoille elämässään. ​

Tukihenkilö pyrkii luomaan ilmapiiriä, jossa henkilöllä on mahdollisuus yrittää, kokeilla uudelleen, erehtyä, tehdä virheitä ja reagoida sekä harjoitella kaikkea edellä mainittuja. ​

Kokemusten, yhteisöjen ja verkostojen äärelle saattaminen, sinnikäs kokeilu ja henkilön epämukavuusalueilla toimiminen rikastuttavat henkilön kokeilemisen ja valintojen teon mahdollisuuksia tuoden näin rohkeutta elämään. ​

Myös henkilön reagointikyky ja ongelmanratkaisukyky kehittyvät kokeilujen myötä. ​

Riippumattoman tuen malli pyrkii mahdollistamaan henkilölle ihmislähtöisyyden ja joustavuuden sen toteutumiselle. ​

Joustavuus konkretisoituu avoimen arvioivan kulttuurin myötä. Tehdyt valinnat nähdään sen hetken valinnoiksi ja ihmiselle annetaan joustavasti mahdollisuuksia arvioida tekemiään valintoja ja tehdä tarpeelliseksi näkemiään muutoksia valintoihin ja valitsemiinsa suuntiin (suunnan tarkistus).

Tukihenkilö toimii henkilön tukena suunnitelmien muovaamisessa ja pyrkii varmistamaan osaltaan, että suunnitelmat ovat toteutettavissa henkilön toiveiden mukaisesti.​Tukihenkilö pyrkii edellä kuvatun prosessin myötä saattamaan henkilön uuden äärelle.​

 

 

Toimintaympäristö **

Kansalliset ja kansainväliset kokemukset ovat osoittaneet, että erityishuollon asiakasryhmät olisivat juuri niitä, jotka voisivat merkittävästi hyötyä henkilökohtaiseen budjetointiin liittyvästä yksilöllisestä palvelujen järjestämisestä. Myönteisiä vaikutuksia on nostettu esiin niin yksilötasolla kuin kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta. Suomessa ristiriidaksi on kuitenkin muodostunut, että nykylainsäädännön mukaisissa toteuttamistavoissa toimintamallista eniten hyötyvät saattavat rajautua ulos. Mikäli nykykäytäntöjä ei kehitetä, paljon apua ja tukea tarvitsevat henkilöt voivat jäädä todennäköisemmin epätasa-arvoiseen asemaan, perinteisempien järjestämismallien piiriin.

Erityishuollon piirissä olevat vammaiset henkilöt tarvitsevat yleisesti ottaen enemmän tukea itsemääräämisoikeuden, osallisuuden ja valinnanmahdollisuuksien käyttöön. Heillä saattaa olla paljon tarpeita liittyen selkokieliseen ja hyvin yksilölliseen viestintään (mm. puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot). Tämä haastaa yhteiskuntaa varmistamaan, että eri lähtökohdista tulevilla vammaisilla ihmisillä on riittävästi tarvitsemaansa tukea palvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen käytännössä. 

Asiakkaan mahdollisuuksiin hyödyntää henkilökohtaista budjetointia vaikuttaa olennaisesti asiakkaan kyvykkyys tai tukiverkoston vahvuus. Monet hankkeen kohderyhmään kuuluvista eivät kykene hyödyntämään henkilökohtaista budjettia itsenäisesti. Kokemus on myös osoittanut, että asiakkailla on hyvin erilaiset lähtökohdat tarvitsemansa tuen osalta. Osalla ei ole olemassa sellaisia läheisiä, jotka voisivat antaa tukea henkilökohtaisen budjetin suunnitteluun ja käyttöön. Osa myös kokee, että läheiset tai ammattilaiset ovat liian määräävässä asemassa ja asiakkaan oma ääni jää heikoksi. Ongelma kiteytyy haasteeseen siitä, että Suomessa ei ole vielä tunnistettu yhtenäisiä käytäntöjä tilanteisiin, joissa asiakas tarvitsee riippumatonta tukea henkilökohtaisen budjetin suunnitteluun ja käyttöön. Mikäli tukihenkilökäytäntöjen kehittämistyötä ei huomioida riittävällä tasolla kansallisessa kehittämistyössä, riskinä on, että paljon tukea tarvitsevat asiakkaat rajautuvat myös tästä syystä toimintamallin ulkopuolelle. 

Myös Avain kansalaisuuteen -hankkeen loppuraportin kehittämisehdotuksissa nostetaan vahvasti esiin, että asiakkaalle tulee hänen sitä tarvitessaan tarjota tukea henkilökohtaisen budjetin suunnitteluun, laadintaan ja käyttöön. Oikeus tuettuun päätöksentekoon ja tukihenkilöön tulisi turvata erityisillä henkilökohtaisen budjetoinnin säännöksillä. Lähituen tai tukihenkilön saatavuuden parantamiseksi tarvitaan toiminnan kehittämistyötä, tukihenkilötoiminnan organisointia ja resursointia.  (Rousu 2019)

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys **

Eteva kuntayhtymän asiakkaina ovat erityistä tukea tarvitsevat henkilöt. Tuen tarve voi johtua kehitysvammasta, autismin kirjon piirteistä tai muista erityistarpeista. He olivat myös hankkeen kohderyhmä.

Moni kohderyhmään kuuluvista henkilöistä tarvitsee paljon toisen ihmisen tukea itsemääräämisoikeuden, osallisuuden ja valinnanmahdollisuuksien toteutumiseen. Niihin asioihin, jotka ovat henkilökohtaisen budjetoinnin ydintä. Silta omannäköiseen elämään -hankkeen tarkoituksena oli varmistaa, että suuremman tuen tarpeen omaavat, toisen ihmisen tukea tarvitsevat, vammaiset henkilöt hyötyvät Suomessa kehitettävästä henkilökohtaisen budjetoinnin järjestämismallista.

Mallia muotoiltiin laajasti työpajatyöskentelyn keinoin sekä tukihenkilötyöskentelyn kokeiluin.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot **

Hankkeen työskentelyn vaiheet ja tuotokset ovat saatavilla Etevan verkkosivuilta. Ideat, toimenpiteet ja tuotokset ovat vapaasti käytettävissä toimijoille, jotka voivat hyödyntää niitä asiakastyössään.

Kehitysvammaisten Palvelusäätiön henkilökohtaisen budjetoinnin keskus Suunta  toimii osaltaan riippumattoman tuen osa-alueiden jalkauttamistyössä.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä **

Asiakkaiden, omaisten ja lähityön kokemukset tukihenkilötyöskentelystä ovat olleet positiivisia. Erityistä kiitosta on tullut siitä, että tukihenkilö on toiminut ennakkoluulottomasti ja keskusteluille on ollut mahdollista varata aikaa. 

Vinkit toimintamallin soveltajille **

Vaikka malli on muotoiltu henkilökohtaisen budjetoinnin tueksi on mallin osa-alueet sovellettavissa kenen tahansa elämänsuunnittelun tueksi. Malli perustuu aitoon kohtaamiseen ja vaatii täten sekä aika-, henkilöstö-, että jossain määrin osaamisresurssia. Osaamisresurssin kulmakivinä voidaan pitää kohtaamisosaamista, avoimuutta ja henkilön toimijuuden kunnioittamista sekä tukemista. Riippumattoman tuen mallinnuksen rinnalla muotoiltiin myös elämänsuunnittelun kortit, jotka tukevat niin riippumattoman tuen prosessia kuin elämänsuunnittelua ylipäätään. Elämänsuunnittelun kortit löytyvät Innokylästä.

Kansikuva
Riippumattoman tuen malli - Silta

Kehittämisen vaihe

icon/launch Created with Sketch. Valmis

Aihealueet

Osallisuus Itsemäärääminen Asiakaslähtöisyys Elämänlaatu Henkilökohtainen budjetointi

Ilmiöt

Osallistuva yksilö

Kohderyhmä

Kehitysvammaiset, vammaiset