Saamelainen kulttuurista turvallisuutta luova kotihoito

Kulttuurista turvallisuutta luovaa kotihoidon toimintamallia voidaan toteuttaa seuraavat elementit huomioiden: 

• Holistinen elämänkatsomus / laaja hyvinvointikäsitys

Saamelainen elämänkatsomus, joka tarkoittaa myös kokonaisvaltaista hyvinvointikäsitettä, on laaja. Siihen liittyy paljon näkymättömiä asioita, jotka vaikuttavat ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, kuten esimerkiksi maailmankatsomus, arvomaailma, yhteisöllisyys, elinkeinot, kertomaperinne, pyhien paikkojen ja ilmiöiden merkitykset, sekä perinteinen lääkintä ”dálkodeapmi”. 

Ikääntyneen hyvinvointia ja toimintakykyä tukee se, kun pääsee tekemään itselleen tuttuja perinteisiin elinkeinoihin liittyviä, vuotuiskierron mukaisia askareita:

• keräily - mm. marjat, sienet
• poroerotukset ja poronlihan pienimuotoinen käsittely
• kalastus ja kalojen käsittely
• käsityöt ja niihin liittyvät valmistelut mm. pajun parkitseminen, nahkan käsittely

Käsityöt ja perinneasut ovat saamelaisille erittäin tärkeitä identiteetin merkkejä.  Saamelaiset ikääntyneet pukeutuvat mielellään omaan lapinpukuunsa ja lakkiin lähtiessä sosiaaliseen tilaisuuteen, koska puku kertoo, ketä ja mistä he ovat. Työntekijä kannustaa ikääntynyttä pukemaan hänen valitsemansa perinnevaatteet, tuntee pukeutumiseen liittyvät normit ja osaa auttaa esimerkiksi silkin kanssa. 

• Voimavaralähtöisyys

Asiakkaan voimavarojen tukeminen on tärkeä osa saamelaista kotihoitoa. Työntekijän tukemana asiakkaan voimavarat pystytään tunnistamaan ja tapaamisten sisältöä voidaan suunnitella tukemaan asiakkaan toimintakyvyn ja aktiivisuuden ylläpitämistä yksilölliset tarpeet huomioiden. 

Ikääntynyt pääsee osallistumaan toimintaan omien voimavarojensa mukaisesti joko aktiivisena tekijänä yhdessä työntekijän kanssa tai seuraajan ja neuvonantajan roolissa. Yhdessä tekeminen voi olla voimauttavaa molemmille osapuolille. Joskus ikääntyneen motivointi voi vaatia hieman suostuttelua, mutta kulttuurisella otteella ikääntynyt saadaan ikään kuin huomaamatta mukaan toimintaan. 

Ikääntyneiden merkitys kulttuurin siirtämisessä sukupolvelta toiselle on mittaamaton, jonka vuoksi ikääntyneiden kotona pärjäämisen tukemista ajatellaan myös kulttuurisena tekona. 

Saamelaisten kertomaperinne tai tarinointi ”máinnasteapmi” on keino opettaa nuoremmille sukupolville perinteisiin elinkeinoihin liittyvistä töistä, lähiympäristöstä ja historiasta, sekä sukulaisuussuhteista ja moraalisista arvoista. Tarinointi ei ole pelkkää sanojen kertomista, sen avulla siirretään myös hiljaista tietoa eteenpäin ja opetetaan kuuntelemaan sanojen takana olevaa viestiä.  (Kuokkanen 2009, 44–45; Aikio 2010, 64.) 

• Yhteisöllisyys

Ikääntynyt on ensisijaisesti yhteisönsä ja sukunsa jäsen. Saamelaiset ovat tottuneet pitämään yhteyttä laajaan sukuyhteisöönsä. Suku kattaa ydinperheen lisäksi isovanhemmat, sedät/enot, tädit, kummit, serkut ja pikkuserkut usean sukupolven taakse. Poronhoitajille oman siidan jäsenet ovat tärkeitä ihmisiä. 

Pääseminen mukaan itselle merkityksellisiin tapahtumiin ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa, vahvistaa ikääntyneen osallisuuden tunnetta omaan yhteisöönsä. Saamelaisten kotihoidon työntekijöiden tehtävänkuviin kuuluvat myös yhteistyö kolmannen sektorin, seurakunnan ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Yhteistyössä näiden toimijoiden kanssa järjestetään ikääntyneille mahdollisuuksia kokoontua ja tavata sukulaisia ja tuttuja yli kuntarajojen. 

• Kulttuurinen ymmärrys

Saamelainen ikääntynyt on tottunut pärjäämään (pohjoissaameksi birget / ceavzit) omassa toimintaympäristössään, eikä hän herkästi pyydä apua vierailta. Avun tarpeessa ikääntyneet kertovat soittavansa mielellään suoraan saamelaiselle, tutulle kotihoidon työntekijälle, johon ovat oppineet luottamaan. Saamelaiset kotihoidon työntekijät ovat usein paikallisia ihmisiä, jotka tuntevat alueen ihmisiä ja vallitsevia erityispiirteitä. 

Ikääntyneille tuo turvaa tieto, että on olemassa tuttu ja turvallinen ihminen, jolle voi soittaa tarvittaessa. Tutulle ihmiselle ei tarvitse selitellä omaa taustaansa ja perustella toimintatapojaan, vaan voidaan keskittyä yhteiseen tekemiseen ja kanssakäymiseen. 

Äkillisten muutos- tai kriisitilanteiden kohdatessa, esimerkiksi omaisen menehtyessä, työntekijät kertovat ottavansa yhteyttä ikääntyneeseen ja menevät käymään hänen luonaan. 

Etenkin sellaisissa tapauksissa, kun muita omaisia tai sukua ei ole lähistöllä, työntekijä sopii ikääntyneen kanssa uusista käynneistä, kunnes ikääntynyt kertoo pärjäävänsä. Työntekijän on kyettävä lukemaan tällaisia tilanteita hyvin tarkoin, pystyäkseen tulkitsemaan asiakasta oikein. 

• Lähteet:

Aikio, Aimo 2010. Olmmošhan gal birge – Áššit mat ovddidit birgema. Čálliid lágádus.

Kuokkanen, Rauna 2009. Boaris dego eana. Čálliid lágádus. 

Tuhiwai-Smith, Linda 2012. Decolonizing Methodologies. Zed Books.