VALOT Omaishoitajien ohjausmalli terveydenhuollossa

Malli on luotu terveydenhuollon yksiköihin, joista kotiutetaan potilaita omaishoitajien vastuulle, omaishoitotilanteiden varhaisen tunnistamisen ja ohjaamisen tueksi. Toimintamalli on moniammatillinen.

Tämä toimintamalli on Innokylän toimituksen siirtämä 6/2020.

Toimintaympäristö

Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama Valot -projekti on toiminut Mikkelin seudulla vuosina 2009-2013. 

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat
  • Omaishoitotilanteita ei tunnistettu pilottiosastoilla riittävän varhaisessa vaiheessa. Omaishoitajaksi katsottiin pääasiassa henkilö, joka saa omaishoidon tukea.
  • Omaishoitajat kokivat olevansa terveydenhuollossa sivusta seuraajia, eikä heilä ollut selkeää roolia
  • Omaishoitajuuden puheeksi ottaminen ei kuulunut selkeästi kenenkään vastuulle pilottiosastoilla ja omaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön ei ollut ohjeistusta
  • Terveydenhuollon ammattilaisilla ei ollut käytössään omaisten ohjaamiseen suunnattua materiaalia
Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Toimintamallin kehittämisen lähtökohtana ovat toimineet omaishoitajien kokemukset eri terveydenhuollon yksiköistä ja henkilökunnan kanssa tehdystä yhteistyöstä sekä siitä, mitä omaishoitajat olisivat kaivanneet tuekseen omaishoitotilanteen alkaessa. Toimintamalliin on otettu mukaan Valot -projektin aikana hyviksi havaitut käytännöt.

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Maarit Väisänen, projektivastaava, VALOT -projekti
Leena Herranen, toiminnanohjaaja (eläk.) VALOT -projekti.

Toimintamallin kehittämisessä ovat olleet mukana myös terveydenhuollon ammattilaiset.  

Tavoiteltu muutos

Vaativat ja sitovat omaishoitotilanteet tunnistetaan terveydenhuollossa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Huomio kiinnitetään siihen, ettei omaishoitajuus tarkoita vain omaishoidon sopimuksen tehneitä henkilöitä, vaan kaikki sitovaa hoivatyötä tai avustamisvastuuta kantavat omaiset ovat potentiaaleja omaishoitajia.

  • Terveydenhuollon ammattilaiset saavat tietoa omaishoitajuudesta, materiaalia ohjauksen tueksi ja rohkeutta tehdä omaisyhteistyötä
  • Omaishoitajuutta aloittelevat tai pohtivat omaiset/läheiset saavat tukea, ohjausta ja neuvontaa moniammatillisesti tulevaan tehtäväänsä
  • Omaishoidon aloittamisesta sovitaan yhdessä ja perehdytään niihin seikkoihin, joita omaishoitajuuden aloittaminen edellyttää (halukkuus tehtävään, tiedot ja taidot sekä oma terveydentila ja jaksaminen)
  • Omaishoitajille muodostuu selkeämpi yhteistyökumppanin rooli terveydenhuollon ammattilaisten kanssa

 

Muutoksen mittaaminen

Arviointimenetelmät:

  • Pilottiyksiköissä toteutetut kyselyt
  • Omaishoitajien antamat palautteet
  • Yhteistyötahoille lähetetyt kyselyt
  • Projektin työntekijöiden itsearviointi

Arviointikysymykset: 

  • Onko pilottiosaston henkilökunta tunnistanut omaishoitajat varhaisemmassa vaiheessa?
  • Onko ammattilaisten asenne omaisyhteistyötä kohtaan muuttunut?
  • Kokevatko omaiset saaneensa ohjausta ja neuvontaa?
  • Onko omaiset ohjautuneet aikaisemmassa vaiheessa tuen ja palvelujen (mm. omaishoidon tuki ja järjestön antamat tukipalvelut) piiriin?
Toteutussuunnitelma

VALOT -toimintamallin kehittämisen lähtökohtana toimivat omaishoitajien kokemukset eri terveydenhuollon yksiköistä ja henkilökunnan kanssa tehdystä yhteistyöstä sekä siitä, mitä omaishoitajat olisivat kaivanneet tuekseen omaishoitotilanteen alkaessa. Toimintamalliin on otettu mukaan pilottiosastoilla hyviksi havaitut käytännöt sekä ne seikat, joita on kehitetty omaishoitajien tarpeista lähtien projektin aikana.

Toimintamallin kehittämisessä olivat mukana myös terveydenhuollon ammattilaiset. Mallia työstettiin palapalalta osastotunneilla ja työryhmissä. Ammattilaiset saivat samalla pohtia oman työyksikkönsä nykyistä toimintaa sekä sitä, millä keinoin omaishoitajia tuettaisiin yksikössä yhä paremmin tulevaisuudessa.

Toimintamallin sisältöjä tehdessä halusimme kuvata omaishoitajan ohjaus- ja valmennustarvetta mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Koimme tärkeäksi nostaa esille mm. omaisen kokeman kriisin läheisen sairastuessa ja omaisen suostumuksen selvittämisen. Mikäli omaisen kriisiä ei huomioida jakson aikana, voi se nostaa omaisen, etenkin jos kyseessä on puoliso, masennukseen sairastumisen riskiä varsinkin aivoinfarktiin ja Alzheimerin tautiin sairastuneiden osalta (Berg 2009, 56 ja Välimäki 2012, 33-34). Ammattilaisten on hyvä myös tunnistaa kriisin vaiheet omaisissa, jotta he pystyvät asennoitumaan eritavoin ilmeneviin reaktioihin oman ammattinsa edellyttämällä tavalla.

Valot –toimintamalli on tarkoitettu malliksi, jota voidaan käyttää niissä terveydenhuollon yksiköissä, joista kotiutetaan potilaita omaishoitajien vastuulle. Varsinkin vaativat, vasta-alkavat omaishoitotilanteet tarvitsevat tuetun alun kotihoidolle. Akuuteissa yksiköissä omaishoitotilannetta ei välttämättä ehditä selvittää perinpohjaisesti, jolloin huomio tulisikin kiinnittyä yläotsakkeisiin ja niiden huomioimiseen eri ammattilaisten yhteistyönä.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Terveydenhuollon yksiköt, joista kotiutetaan potilaita/asiakkaita omaishoitajien turvin kotiin.

VALOT -toimintamallin kehittäminen aloitettiin Bikva arviointimenetelmää hyödyntäen. Selvitys koostui omaisten, pilottiosastojen henkilökunnan, ylimmän johdon sekä päättäjien ryhmähaastatteluista.

Projektin työntekijöiden toimesta toteutettujen Bikva –haastattelujen myötä terveydenhuollossa asioineet omaiset saivat tuoda esille omia kokemuksia ammattihenkilöstön kanssa tehdystä yhteistyöstä ja siitä, kuinka heidät oli omaisina otettu huomioon läheisen sairastuttua. Haastatteluissa selvitettiin omaisten ja ammattihenkilöstön näkemyksiä omaisten roolista ja paikasta terveydenhuollossa sekä omaishoitajien kokemuksia tuen ja ohjauksen tarpeista.

Pilottiosastojen osastotunnit. Toimintamallia kehitettäessä järjestettiin yhteensä 27 osastotuntia pilottiosastoille ja 15 yksikköpalaveria pilottiyksiköille. Osastotuntien aiheina olivat mm. omaishoito ja omaishoidon arki, omaishoitoa tukevat tukipalvelut, omaisen kriisin tunnistaminen, omaisen hyvä kohtaaminen sekä omaisten ohjaaminen. Osastotunneille osallistui hoitajia, fysioterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, toimintaterapeutteja sekä kuntoutusohjaajia. Pilottiosastojen lisäksi projektin aikana järjestettiin yksittäisiä osastotunteja ja työyksikköpalavereja eri työyksiköissä Mikkelin keskussairaalassa ja Mikkelin seudun sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä. Näissä aiheena oli pääasiallisesti omaishoidon tunnistaminen. Osastotuntien tavoitteena oli perehdyttää ammattihenkilöstöä omaishoidon arkeen, omaishoitotilanteiden tunnistamiseen, tukipalvelujen piiriin ohjaamiseen sekä auttaa henkilökuntaa havaitsemaan ne kohdat, jolloin omaishoitajat tarvitsevat erityisesti tukea ja valmennusta (alkavat ja vaativat omaishoitotilanteet).

Omaishoitajien kokemusasiantuntijuus. Jotta työntekijät pysyivät toimintamallia kehittäessään mukana omaishoitajien kokemusmaailmassa, nähtiin tärkeänä, että samalla jalkauduttiin omaishoitajien vertaisryhmiin sekä järjestettiin Ovet-valmennuksia. Mallin kehittäjät toimivat ryhmissä ohjaajina tai vierailijoina. Näiden lisäksi omaishoitajien edustus oli mukana toimintamallia koordinoivassa työryhmässä sekä hankkeen ohjausryhmässä. 

Ratkaisun perusidea

Toimintamalli on tarkoitettu ohjaustyökaluksi terveydenhuollon yksiköille, joista kotiutetaan potilaita/asiakkaita omaishoitajien turvin kotiin. Mallin avulla mahdollistetaan omaishoitoperheen tuetumpi ja turvallisempi alku kotihoidolle.Varsinkin vaativat, vasta-alkavat omaishoitotilanteet tarvitsevat opastusta. Akuuttiyksiköissä ohjausmallia voidaan hyödyntää osittaisena.

Tunnista omaishoitotilanne

Yksikössä perehdytään omaishoidon varhaisiin merkkeihin ja tuen tarpeisiin. Ennustettavissa olevan omaishoitotilanteen merkkejä ovat:

  • perheen jäsenen sairaus/vammautuminen, jonka johdosta hän tarvitsee apua tai ohjausta säännöllisesti päivittäisissä toimissa, kodin ulkopuolella toimiessa sekä asioidessa
  • sairastuneella/vammautuneella on edellytykset palata omaan kotiin
  • läheisellä/omaisella on tahto sekä kyky ottaa vastuuta sairastuneen hoivasta

Käynnistä yhteistyö omaisen kanssa

Ota omainen mukaan yhteistyöhän, ole aktiivinen osapuoli. Käynnistä keskustelu esim. vierailun aikana. Yhteistyön kulmakivinä ovat seuraavat seikat:

  • Omaisen kiireetön kohtaaminen ja kuuleminen
  • Omaisen toiveiden ja huolien todesta ottaminen
  • Kysele ja anna tilaa kysymyksille
  • Kirjaa potilaan tietoihin omaisen antamat tärkeät tiedot

Määritä omaisen rooli jakson ajalle. Kerro omaiselle: Millaisiin asioihin omainen voi osallistua ja mitä häneltä odotetaan. Kerro, että omaisen kokemustiedolla on merkitystä. Asettakaa yhteiset tavoitteet hoitojaksolle ja käykää läpi vastuualueet, kuka vastaa minkäkin asian hoidosta. Tiedustele, mistä asioista omainen haluaisi lisätietoa.

Tunnista omaisen kriisi:

  • Muutokset omaisen hyvinvoinnissa; ruokahaluttomuus, unettomuus jne.
  • Omaisen tunnetilan vaihtelut
  • Ohjaa tarvittaessa esim. psykologin, sairaalateologin, psykiatrisen sairaanhoitajan, lääkärin tai sosiaalityöntekijän vastaanotolle.

Tee selvitys

  1. Mitkä ovat omaisen edellytykset toimia omaishoitajana
  2. Millainen on ollut alkavan hoivasuhteen laatu ennen sairastumista/vammautumista
  3. Millaiset ovat kodin asumisolosuhteet
  4. Millainen sosiaalinen verkosto on perheen tukena
  5. Millaiseksi perhe kokee taloudellisen tilanteensa
  6. Millainen on perheen arvio tukipalvelujen tarpeesta

Ohjaa omaista
Anna tietoa:

  • läheisen sairaudesta/vammasta ja vaikutuksista toimintakykyyn
  • läheisen avustamisesta, ergonomiasta
  • kuntoutumisesta ja kuntoutumista edistävästä työotteesta
  • Apuvälineistä
  • Sosiaalietuuksista ja sairaudesta aiheutuvista kustannuksista
  • Omaishoitajuudesta,
  • Vertaistuesta ja omaisen oman jaksamisen tukemisesta

Ohjaa ja mallinna käytännössä mm. ergonomiaan tai hoitotoimenpiteisiin liittyvät asiat.

Kotiutuksen valmistelu yhteistyönä
Kotiutusta voi valmistella seuraavien keinojen avulla:

  • Ennakoivat keskustelut (työntekijä + omainen)
  • Kotilomat (esim. viikonlopun yli kotona)
  • Kartoittavat kotikäynnit esim. fysioterapeutin toimesta
  • Kotiutusneuvottelu
  • Kotiutussuunnitelman laatiminen

Suunnitelmien tarkastamisesta ja seurannasta sopiminen
Sopikaa omaisen kanssa yhteyshenkilöstä, johon voi olla yhteydessä kotiutuksen jälkeen (esim. omaishoidon tuesta vastaava palveluohjaaja). Kerratkaa mahdolliset sovitut kotikäynnit sekä hoito- tai kuntoutusjaksot.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Omainen tuo toiveet ja tarpeet esille läheisensä hoidosta/ kuntoutuksesta/ kotiutuksesta. Omainen ilmoittaa läheisensä hoitotilanteessa tapahtuvista muutoksista terveydenhuoltoon/ kotihoitoon. Terveydenhuollossa omaisen rooli tulee määrittää omaista kuuntelemalla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen tehtävänä on tunnistaa alkava tai jo alkanut omaishoitotilanne mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. käynnistää yhteistyö hoitovastuussa olevan tai hoitovastuun ottavan läheisen kanssa sekä arvioida perheen tilanne. Terveydenhuollossa tulee tehdä selvitys mm. kodin asumisolosuhteista, perheen sosiaalisesta verkostosta, omaisen tahto ja edellytykset toimia omaishoitajana sekä perheen taloudellinen tilanne. Ammattilaisen tulee ohjata omaista, antaa tietoa sairaudesta, toimenpiteistä ja hoidettavan toimintakyvystä, eri tukipalveluista sekä vertaistuesta ja kuntoutuksesta ja valmennuksesta. Hoidettavan kotiutus tulee valmistella yhteistyössä perheen ja ammattilaisten kanssa.

Etelä-Savon sosiaali- ja terveystoimessa esimiehet ovat sitoutuneet yhteistyöhön järjestön kanssa, jonka työntekijät perehdyttävät yksiköt ja työntekijät omaishoidon varhaiseen tunnistamiseen, sen tunnusmerkkeihin sekä omaishoitajien kohtaamiseen ja ohjaamiseen tuen ja valmennuksen osalta. Etelä-Savon sosiaali- ja terveystoimen hallitus päättää omaishoidon paikalliset linjaukset ja tukimuodot.

Omaiset eivät useinkaan tunnista omaa tilannettaan omaishoidoksi, vaan tarvitsevat siihen ulkopuolisen apua. Omaisten tiedon, tuen ja ohjauksen tarve läheisen äkillisen tai pitkäaikaisen sairauden myötä. Omaiset ottavat hoitovastuun maallikon taidoin. Omaisella/läheisellä on paljon taustatietoa sairastuneen/ vammautuneen aikaisemmasta toimintakyvystä, perheen mahdollisista haasteista (esim.kaltoinkohtelu), kodin toimivuudesta hoitoympäristönä ja muista läheisen hoitoprosessiin vaikuttavista asioista. Omaisen oma terveydentila, fyysinen ja/tai psyykkinen toimintakyky, työtilanne, taloudellinen tilanne sekä äkillisestä sairastumisesta/ vammautumisesta aiheutunut kriisi vaikuttavat ohjaustarpeeseen.

Omaishoidon varhainen tunnistaminen ja ohjaaminen edellyttävät ammattilaisilta perehtyneisyyttä ja kiinnostusta omaishoitoa kohtaan. Tähän järjestö tarjoaa perehdytystä esim. osastotuntien muodossa. Ammattilaisten tueksi on kehitetty: - Minäkö Omaishoitaja - ensiopas - Lääkehoidon opas omaishoitajalle - Tiedolla, Taidolla, Tunteella - opas omaiselle, jonka läheinen on sairastunut tai vammautunut - Testaa oletko omaishoitaja- kortti - Tunnista omaishoitaja -pieni opas sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille - Kotiutuksen tarkastuslista - Lääkärien tsekkauslista - Hoitajan tsekkauslista - www.tunnistaomaishoitaja.fi -sivusto - Tunnistamisen video

Organisaation asenneilmapiiriltä edellytetään perhelähtöisyyttä sekä johdon ja lähiesimiesten sitoutuneisuutta omaisyhteistyön kehittämiseen. Jotta omaistaan/ läheistään hoitava/ avustava tunnistetaan varhaisemmassa vaiheessa omaishoitajaksi edellyttää se organisaatiolta sitoutuneisuutta yhteistyöhön järjestön kanssa, jotta henkilökuntaa voidaan perehdyttää säännöllisesti asian tiimoilta. Toimintamallin edellyttämien uusien linjausten tekeminen mm. resurssointi omaisyhteistyön tekemiseen.

Ohjaus on asiakkaalle maksutonta. Toimintamallin käyttöönotto ei edellytä taloudellisia resursseja. Osastotunnit ja asiaan perehtyminen sekä omaisten ohjaaminen edellyttävät työajan suuntaamista toimintaan. Organisaatio mahdollistaa henkilöstön työajan käytön toimintamalliin perehtymiseen ja omaisten ohjaamiseen.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

VALOT -toimintamalli on kehitetty yhteistyössä omaisten, julkisen - ja yksityisensektorin, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä järjestön toimijoiden kanssa. Malli on moniammatillinen ja siinä ovat mukana hoitajat, sosiaalityöntekijät sekä muun muassa fysio -ja toimintaterpeutit ja lääkärit. Toimintamallin kehittäminen aloitettiin Bikva-arviointimenetelmää hyödyntäen, jolloin omaisten kokemustieto saatiin mallin kehittämisen perustaksi. Selvitys koostui omaisten haastatteluiden lisäksi pilottiosastojen henkilökunnan, ylimmän johdon sekä päättäjien ryhmähaastatteluista. Lähtötilanteessa omaishoitajat kokivat jääneensä terveydenhuollossa sivustaseuraajiksi, eikä heidän tuentarvetta ollut huomioitu. Ammattilaiset eivät tunnistaneet omaishoidon varhaisia merkkejä eikä heillä ollut omaisten ohjaamiseen suunnattua materiaalia. Toimintamallin kehittämisen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset saivat tietoa omaishoidosta, sen varhaisista merkeistä, tuen tarpeista, omaisten kohtaamisesta sekä ohjaamisen työkaluista. Materiaalit jäivät pysyvästi työyksiköiden käyttöön.

Pilottiosastoiden henkilökunta huomioi omaiset yhteistyökumppanina aikaisempaa herkemmin ja kohtaamistilanteisiin kiinnitetään huomiota. Omaisten palautteiden mukaan omaishoito otetaan terveydenhuollossa puheeksi aikaisempaa useammin ja ohjataan esim. järjestön ja kunnan tarjoamien tukipalveluiden piiriin. Omaisia on tullut vuosi vuodelta enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa järjestön järjestämiin Ovet- valmennuksiin. Omaiset ovat saaneet turvatumman alun omaishoitotilanteen aloittamiseen.

VALOT-toimintamallin myötä yhteistyö Etelä-Savon sosiaali- ja terveystoimen ja järjestön välillä on tiivistynyt. Toimintamallin myötä siihen perehtyneiltä osastoilta omaisia ohjataan enemmän sosiaalityöntekijän ja/tai kuntoutusohjaajan puheille. Heidän kauttaan yhteydenotot järjestöön ovat lisääntyneet. Tämän lisäksi vasta-aloittelevat omaishoitajat ovat saaneet apua mm.lomakkeiden täyttämiseen ja omien tuen tarpeiden tunnistamiseen. Vastaavaa toimintamallia omaishoitajien varhaiseksi tunnistamiseksi ja tukemiseksi ei ole ollut luotuna terveydenhuoltoon. Kehittämisprosessi on ollut valtakunnallisesti ainutlaatuinen ja ensimmäinen luokkaansa Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n, Etelä-Savon sairaanhoitopiirin, Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen sekä yksityisen sektorin toimijan (Kyyhkylä) välillä. Nykyisin sairaanhoitopiiri ja sosiaali- ja terveystoimi ovat yhdistyneet Etelä-Savon sosiaali- ja terveystoimeksi. Toimintamallin kehittäminen ei ole pysähtynyt, vaan sitä on jatkettu Mikkelin kaupungin ja Juvan kunnan kotihoidon kanssa.

 

Pilottiosastot ja –yksiköt saivat käyttöönsä omaishoitajille suunnattua ohjausmateriaalia, jonka avustuksella ammattilaiset pystyivät valmentamaan omaishoitajia tulevaan tehtäväänsä.

  • Pilottiosastoilla tai –yksiköissä asioineiden omaishoitajien mukaan ohjausta oli saatu mm. etuusasioissa, hoitotoimenpiteissä, läheisen avustamiseen ja ergonomiaan sekä omaan jaksamiseen liittyvissä asioissa.
  • Etelä-Savon sairaanhoitopiirin sosiaalityöntekijöille ja kuntoutusohjaajille sekä Kyyhkylän sosiaalityöntekijöille jaetut folderit (=kansiot, jotka sisältävät kaikki projektissa tuotetut oppaat ja esitteet) ovat olleet käytössä ja niitä on jaettu runsaasti omaishoitajille.
  • Omaisilta saadun suullisen palautteen mukaan varsinkin sosiaalityöntekijöiltä ja kuntoutusohjaajilta saatu apu hakemusten täyttämisessä ja palvelujen hahmottamisessa on ollut hyödyllistä

Loppuarvioinnissa (10/2013) pilottiosastot ja yksiköt kokivat, että Valot –projektista jää käytännön työhön seuraavia asioita:
• Materiaalit, esitteet ja kotiutuslomake
• Enemmän yhteistyötä; omaishoitajan rooli ja sen huomioiminen paremmin
• Työkaluja omaisten kohtaamiseen ja olen oppinut huomioimaan paremmin omaisten tarpeita (pitää ne tuntosarvet pystyssä)
• Kiinnittää enempi huomiota omaishoitajan jaksamiseen
• Omaishoitajan roolin muistaminen ja tärkeys
• Puheeksi ottaminen

Pilottiosastoilla ja –yksiköissä pidettyjen osastotuntien ja työyksikköpalaverien myötä työntekijöiden tavassa puhua omaisista ja omaishoitajista on tapahtunut muutoksia. Ensimmäisillä osastotunneilla keskustelu kääntyi helposti omaisten tapaan tehdä asioita ”väärin” tai ”kummallisesti”. Hankkeen edetessä pystyimme miettimään yhdessä, miksi omainen reagoi sillä tavoin tai miten voisimme häntä tässä asiassa tukea. Ammattilaiset pystyivät asettumaan enemmän myös omaishoitajan asemaan ja hänen kokemuksiinsa. Päätelmämme on, että osastojen ja yksiköiden työntekijät ovat tulleet yhä tietoisemmiksi omaishoidosta, sen monimuotoisuudesta ja sairauden tai vammautumisen vaikutuksista omaishoitajan elämään.

Ammattilaiset ovat heränneen pohtimaan yhä enemmän omaishoitajan asemaa ja omaa suhtautumistaan omaishoitoon. ”Opin koulutuksessa, että kuntoutujan ja omaisen kohtaamiseen olisi varattava aikaa, ei vain muun tekemisen sivussa. Omaishoitaja odottaa, että ammattilaiset avaavat keskustelun; häneltä on kysyttävä jaksamista, tarpeita..”

Työntekijöinä tehtyjen havaintojen mukaan yhteydenotot yhdistykseen ovat lisääntyneet; kysytään yhä useammin olenko omaishoitaja? Omaiset etsivät tietoa ja tukea tilanteisiinsa joko puhelimitse tai käymällä yhdistyksessä. Myös omaishoitajien valmennusryhmiin on hakeuduttu vuosi vuodelta yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa. Lisäksi työntekijöinä voimme päätellä, että omaishoitajat tunnistavat tilanteessa yhä useammin, koska kunnallisella puolella omaishoidon tukihakemukset ovat lisääntyneet vuoden 2013 aikana.