VALOT Omaishoitajien ohjausmalli terveydenhuollossa

VALOT -toimintamalli on kehitetty yhteistyössä omaisten, julkisen - ja yksityisensektorin, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä järjestön toimijoiden kanssa. Malli on moniammatillinen ja siinä ovat mukana hoitajat, sosiaalityöntekijät sekä muun muassa fysio -ja toimintaterpeutit ja lääkärit. Toimintamallin kehittäminen aloitettiin Bikva-arviointimenetelmää hyödyntäen, jolloin omaisten kokemustieto saatiin mallin kehittämisen perustaksi. Selvitys koostui omaisten haastatteluiden lisäksi pilottiosastojen henkilökunnan, ylimmän johdon sekä päättäjien ryhmähaastatteluista. Lähtötilanteessa omaishoitajat kokivat jääneensä terveydenhuollossa sivustaseuraajiksi, eikä heidän tuentarvetta ollut huomioitu. Ammattilaiset eivät tunnistaneet omaishoidon varhaisia merkkejä eikä heillä ollut omaisten ohjaamiseen suunnattua materiaalia. Toimintamallin kehittämisen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset saivat tietoa omaishoidosta, sen varhaisista merkeistä, tuen tarpeista, omaisten kohtaamisesta sekä ohjaamisen työkaluista. Materiaalit jäivät pysyvästi työyksiköiden käyttöön.

Pilottiosastoiden henkilökunta huomioi omaiset yhteistyökumppanina aikaisempaa herkemmin ja kohtaamistilanteisiin kiinnitetään huomiota. Omaisten palautteiden mukaan omaishoito otetaan terveydenhuollossa puheeksi aikaisempaa useammin ja ohjataan esim. järjestön ja kunnan tarjoamien tukipalveluiden piiriin. Omaisia on tullut vuosi vuodelta enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa järjestön järjestämiin Ovet- valmennuksiin. Omaiset ovat saaneet turvatumman alun omaishoitotilanteen aloittamiseen.

VALOT-toimintamallin myötä yhteistyö Etelä-Savon sosiaali- ja terveystoimen ja järjestön välillä on tiivistynyt. Toimintamallin myötä siihen perehtyneiltä osastoilta omaisia ohjataan enemmän sosiaalityöntekijän ja/tai kuntoutusohjaajan puheille. Heidän kauttaan yhteydenotot järjestöön ovat lisääntyneet. Tämän lisäksi vasta-aloittelevat omaishoitajat ovat saaneet apua mm.lomakkeiden täyttämiseen ja omien tuen tarpeiden tunnistamiseen. Vastaavaa toimintamallia omaishoitajien varhaiseksi tunnistamiseksi ja tukemiseksi ei ole ollut luotuna terveydenhuoltoon. Kehittämisprosessi on ollut valtakunnallisesti ainutlaatuinen ja ensimmäinen luokkaansa Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n, Etelä-Savon sairaanhoitopiirin, Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen sekä yksityisen sektorin toimijan (Kyyhkylä) välillä. Nykyisin sairaanhoitopiiri ja sosiaali- ja terveystoimi ovat yhdistyneet Etelä-Savon sosiaali- ja terveystoimeksi. Toimintamallin kehittäminen ei ole pysähtynyt, vaan sitä on jatkettu Mikkelin kaupungin ja Juvan kunnan kotihoidon kanssa.

Pilottiosastot ja –yksiköt saivat käyttöönsä omaishoitajille suunnattua ohjausmateriaalia, jonka avustuksella ammattilaiset pystyivät valmentamaan omaishoitajia tulevaan tehtäväänsä.

• Pilottiosastoilla tai –yksiköissä asioineiden omaishoitajien mukaan ohjausta oli saatu mm. etuusasioissa, hoitotoimenpiteissä, läheisen avustamiseen ja ergonomiaan sekä omaan jaksamiseen liittyvissä asioissa.
• Etelä-Savon sairaanhoitopiirin sosiaalityöntekijöille ja kuntoutusohjaajille sekä Kyyhkylän sosiaalityöntekijöille jaetut folderit (=kansiot, jotka sisältävät kaikki projektissa tuotetut oppaat ja esitteet) ovat olleet käytössä ja niitä on jaettu runsaasti omaishoitajille.
• Omaisilta saadun suullisen palautteen mukaan varsinkin sosiaalityöntekijöiltä ja kuntoutusohjaajilta saatu apu hakemusten täyttämisessä ja palvelujen hahmottamisessa on ollut hyödyllistä

Loppuarvioinnissa (10/2013) pilottiosastot ja yksiköt kokivat, että Valot –projektista jää käytännön työhön seuraavia asioita:
• Materiaalit, esitteet ja kotiutuslomake
• Enemmän yhteistyötä; omaishoitajan rooli ja sen huomioiminen paremmin
• Työkaluja omaisten kohtaamiseen ja olen oppinut huomioimaan paremmin omaisten tarpeita (pitää ne tuntosarvet pystyssä)
• Kiinnittää enempi huomiota omaishoitajan jaksamiseen
• Omaishoitajan roolin muistaminen ja tärkeys
• Puheeksi ottaminen

Pilottiosastoilla ja –yksiköissä pidettyjen osastotuntien ja työyksikköpalaverien myötä työntekijöiden tavassa puhua omaisista ja omaishoitajista on tapahtunut muutoksia. Ensimmäisillä osastotunneilla keskustelu kääntyi helposti omaisten tapaan tehdä asioita ”väärin” tai ”kummallisesti”. Hankkeen edetessä pystyimme miettimään yhdessä, miksi omainen reagoi sillä tavoin tai miten voisimme häntä tässä asiassa tukea. Ammattilaiset pystyivät asettumaan enemmän myös omaishoitajan asemaan ja hänen kokemuksiinsa. Päätelmämme on, että osastojen ja yksiköiden työntekijät ovat tulleet yhä tietoisemmiksi omaishoidosta, sen monimuotoisuudesta ja sairauden tai vammautumisen vaikutuksista omaishoitajan elämään.

Ammattilaiset ovat heränneen pohtimaan yhä enemmän omaishoitajan asemaa ja omaa suhtautumistaan omaishoitoon. ”Opin koulutuksessa, että kuntoutujan ja omaisen kohtaamiseen olisi varattava aikaa, ei vain muun tekemisen sivussa. Omaishoitaja odottaa, että ammattilaiset avaavat keskustelun; häneltä on kysyttävä jaksamista, tarpeita..”

Työntekijöinä tehtyjen havaintojen mukaan yhteydenotot yhdistykseen ovat lisääntyneet; kysytään yhä useammin olenko omaishoitaja? Omaiset etsivät tietoa ja tukea tilanteisiinsa joko puhelimitse tai käymällä yhdistyksessä. Myös omaishoitajien valmennusryhmiin on hakeuduttu vuosi vuodelta yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa. Lisäksi työntekijöinä voimme päätellä, että omaishoitajat tunnistavat tilanteessa yhä useammin, koska kunnallisella puolella omaishoidon tukihakemukset ovat lisääntyneet vuoden 2013 aikana.