Ilmiölähtöisen yhteiskehittämisen toimintamalli
Toimintamalli systeemiselle kehittämiselle, jossa yhteinen työ muodostuu perheiden tarpeen ympärille, mukaan kutsutaan tarvittavat toimijat ja työskennellään systeemisellä työotteella. Kehitetty perhekeskukselle, mutta soveltuu muuhunkin toimintaan.
Lapsi- ja perhepalveluiden toiminta ja kehittäminen tapahtuu ja on organisoitu eri toimijoille, SOTE-palveluihin, sivistyspalveluihin ja muihin kunnan palveluihin, järjestöihin, seurakunnille ja kelalle. Erillisyys toiminnassa ja kehittämisessä haastavat sitä, että perheet saavat juuri sitä tukea, mitä tarvitsisivat. Perhekeskusten toiminnan on tarkoitus yhteensovittaa eri toimijoiden työtä.
Yhteiskunnassamme on paikallisella ja kansallisella tasolla erilaisia ilmiöitä, joihin emme pysty löytämään ratkaisuja perinteisellä organisaatio- ja palvelulinjalähtöisellä lähestymistavalla. Kompleksisiin ilmiöihin ei pystytä vastaamaan pohtimalla ratkaisuja irrallisesti yhdessä palvelussa. Lisäksi tarvitaan uudenlaista työotetta, jossa päästään sellaisiin työskentelytapoihin, joissa ratkaisuja ei suunnata ilmiongelmiin vaan pystytään pohtimaan syvällisemmin juurisyitä ilmiöiden takana.
Kansallisesti on tunnistettu ja nostettu esiin tarve perhekeskuksen palveluiden systeemisyyden vahvistamiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että sen lisäksi, että eri toimijat saadaan tuotua yhteen, on kiinnitettävä huomiota myös siihen, millä tavalla työtä tehdään yhdessä. Perhekeskuksessa tarve on luoda yhteisiä toimintamalleja paitsi systeemiselle asiakastyölle, myös systeemiselle johtamiselle ja kehittämiselle.
Kansallisessa kehittämistyössä, erityisesti Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön toimesta, katsetta on käännetty perhekeskusten ilmiölähtöisen toiminnan tarpeeseen. Tällöin puhutaan myös yhteisövaikuttavuudesta. Ilmiölähtöisyyden kautta kohdistetaan palveluita vahvemmin perheiden tarpeisiin ja toisaalta löydetään paikka yhteiselle työlle, sillä ilmiöt koskettavat yleensä useita eri palveluita perhekeskuksessa ja sen yhdyspinnoilla.
Kansallinen lapsistrategia kehottaa kohdistamaan katseen lapsi- ja perhepalveluissa haavoittavammassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin, heidän osallisuuteensa sekä ylipäätänsä lasten ja nuorten arjen rajapinnassa tapahtuvaan osallisuuteen. Lisäksi huomiota kehotetaan kohdistamaan palveluiden yhteensovittamiseen vahvemmin lasten ja nuorten tarpeisiin. Tämä tulee huomioida myös perhekeskuksen kehittämisessä.
Toiminta kiinnittyy perhekeskuskehittämiseen, erityisesti Tulevaisuuden SOTE-keskushankkeen tavoitteeseen systeemisen työotteen vahvistamisesta perhekeskuksessa ja sen kehittämisessä sekä lasten lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistamiseen perhekeskuksen kehittämisessä.
Lisäksi kts. toimintaympäristön kuvaus.
Yhteiskehittämisen ensimmäinen askel toteutettiin syksyn 2022 aikana. Yhteiskehittämiseen kutsuttiin mukaan laajasti Pirkanmaan eri kuntien perhekeskustoimijoita, mukaan lukien sivistyspalvelut, järjestöt ja seurakunta, LAPE-hankeet (sis. Tulevaisuuden lastensuojeluhanke), korkeakoulut, SOTE-keskuskehittäjät sekä kehittäjäasiakkaita.
Kehittäjäryhmään osallistui PirSOTE-hankkeen perhekeskuskehittäjiä, MONNI-hanke (Tulevaisuuden lastensuojelu-hanke), perhekeskustoimijoita (ml. SOTE-palvelut, järjestöedustus, ev.lut seurakunta, sivistyspalvelut) ja neljä kehittäjäasiakasta. Kehittäjäryhmän toimintaa suunniteltiin yhdessä PirSOTE- ja MONNI-hankkeen sekä myös muun kehittäjäryhmän kanssa.
Kehittäjäryhmän työskentelyalustana oli Howspace, johon koottiin työstettävä ja työstetty materiaali ja jonka avulla sähköisesti jokainen kehittäjäryhmän jäsen osallistui työskentelyyn.
Kehittäjäryhmä kokoontui kolmen tunnin työpajoihin neljä kertaa. Viimeisellä kerralla työskentelyyn kutsuttiin mukaan laajemmin Pirkanmaan perhekeskuskehittäjät sekä LAPE-työryhmät työskentelyn ulottamiseksi laajemmalle perhekeskusverkostolle.
Kehittäjäryhmän työskentely pyrittiin toteuttamaan systeemiselle työotteella. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että kaikkien näkökulmat ja osaaminen pyrittiin hyödyntämään sähköisen Howspace-alustan käytöllä, dialogisilla keskustelurakenteilla sekä pienkeskusteluilla.
Työskentely ei perustunut valmiiksi tietämiselle, vaan toimintamalli työstettiin yhdessä valmiiksi kansallisessa kehittämistyöstä jäsennetyn kehikon pohjalta. Työskentely kiinnitettiin yhteisiin tavoitteisiin ja läpi yhteiskehittämisprosessin pyrittiin olemaan läpinäkyviä siitä, kuinka prosessi eteen ja missä kohtaa milloinkin ollaan.
Fasilitoinnissa kiinnitettiin huomiota yhteiseen virittäytymiseen, jotta osallistujien olisi helppo osallistua ja myös orientoitua työskentelyyn. Palautteen mukaan osallistujat arvioivat, että heidän näkökulmansa ja osaamisensa hyödynnettiin ja he myös kantoivat itse vastuuta omien näkökulmiensa tuomisesta mukaan työskentelyyn. Kehittäjäryhmässä myös käytiin yhteinen reflektiokeskustelut työpajan lopussa siitä millaisia ajatuksia ja tunteita nyt on. Tämän lisäksi osallistujilta kerättiin sähköistä palautetta. Toiminnassa pyrittiin olemaan perhelähtöisiä, mutta tässä ei kehittäjäryhmästä saadun palautteen perusteella täysin onnistuttu.
Yhteiskehittämisen toisessa askeleessa toimintamallia kokeiltiin ja jatkokehitettiin käytännössä kolmella eri tasolla: 1) paikallisesti yhden koulun, sen yhteisöllisen opiskeluhuollon ja laajemmin koulun kunnan perhekeskustoiminnassa, 2) alueellisen perhekeskuskusen koordinaatioryhmän (johtamisen ryhmä) toiminnassa, 3) maakunnallisen perhekeskuksen palveluiden kehittämisessä.
Kuva
Toimintamallin avulla pyritään vastaamaan palveluilla vahvemmin perheiden tuen tarpeisiin ja tukemaan hyvinvointia;
- Tukemalla ilmiö- ja perhelähtöistä toimintaa
- yhteensovittamalla perhekeskuksen verkoston yhteiseen työhön
Toimintamalli on yhteinen työkalu, jota hyödynnetään;
- Pirkanmaan perhekeskuksissa
- perhekeskusten johtamisessa
Toimintamalli vahvistaa perhekeskuksen systeemisyyttä
Toimintamallin hyödyntämisessä on tärkeää varmistaa toiminnan systeemisyys; muun muassa mahdollisuus aidolle yhdessä oppimiselle ja dialogisuudelle, perhelähtöisyydelle, juurisyiden paikantamiselle ja konkreettisille suunnitelmille.
Mukana yhteiskehittämisprosessissa oli ensimmäisessä askeleessa neljä kehittäjäasiakasta.
Toimintamallin seuraavissa askeleissa, kokeilussa käytännössä ja jatkokehittämisessä työpajoissa on ollut mukana vähintään 100 lasta, nuorta ja vanhempaa.
Samalla kehitettiin käytännön kokeiluilla erilaisia ymmärrystä ja osaamista siitä, kuinka perheiden on mahdollista olla mukana yhteiskehittämisessä. Tarkastelimme ja opimme siitä, millaisia menetelmiä, työkaluja ja toimintaa silloin on mahdollista hyödyntää.
Hyödynnetty ja sovellettu Sitran ilmiölähtöisen suunnittelun työkalupakkia sekä ITLA-työn ja professori Mika Niemelän kehittämistyötä ja jäsennyksiä ilmiölähtöisesti toimivasta perhekeskuksesta.
Lisäksi sovellettu systeemisen verkostotyön prosessia jäsentäen sitä kehittämistyön kontekstiin.
Osana prosessia mahdollista hyödyntää työkaluna ilmiön ja verkoston analyysia.
Palautetta on kerätty lapsilta, jotka kokivat työskentelyn hyväksi.