Ilmiölähtöisen yhteiskehittämisen toimintamalli
Toimintamalli systeemiselle kehittämiselle, jossa yhteinen työ muodostuu perheiden tarpeen ympärille, mukaan kutsutaan tarvittavat toimijat ja työskennellään systeemisellä työotteella. Kehitetty perhekeskukselle, mutta soveltuu muuhunkin toimintaan.
Toimintamallin nimi
Toimintamalli systeemiselle kehittämiselle, jossa yhteinen työ muodostuu perheiden tarpeen ympärille, mukaan kutsutaan tarvittavat toimijat ja työskennellään systeemisellä työotteella. Kehitetty perhekeskukselle, mutta soveltuu muuhunkin toimintaan.
Toimintamalli on avuksi kompleksisiin ilmiöihin, joihin tarvitaan palvelulinjat ylittäviä ratkaisuja, jotka kiinnittyvät ilmiöiden juurisyihin ilmiongelmien sijaan.
Ilmiö=Syystä tai toisesta huomionarvoinen aihe, johon kohdistetaan toimenpiteitä.
Ilmiölähtöisyys = ilmiöperusteisuus, ilmiöpohjaisuus. Tapa hahmottaa asioita osana laajempaa järjestelmää ja asiakokonaisuutta erillisten yksittäisten osien sijaan. (Sitran määritelmä)
Lähtökohdat:
Toimintamalli on yhteinen työkalu, jota hyödynnetään perhekeskuksessa kehikkona, jota voidaan muokata paikallisen ja ilmiökohtaisen tarpeen mukaan.
Yhteiskehittäminen tapahtuu toiminnan eri tasoilla ja eri mittakaavoissa
Suhteessa ilmiöihin, jotka kiinnittyvät
- (perheyhteisöön)
- paikallisiin alueisiin
- perhekeskuksen toiminnalliseen alueeseen
- SOTE-keskusten toiminnallisen alueeseen
- Pirkanmaan alueeseen
- (kansalliseen tasoon)
- (globaaliin tasoon)
Prosessi on joustava, ketterä ja ajantasainen
Huomioitava tasot ja mittakaava kunkin ilmiön kohdalla, jotta toiminta on mahdollisimman ketterää ja ajantasaista; "Tehdään se, mikä nyt on mahdollista"
Työtä prosessissa ohjaavat keskeiset periaatteet:
Työskentely yhteensovittaa monialaisen perhekeskusverkoston ja sen yhdyspinnat
Työskentely on yhteistoiminnallista ja dialogista
Työskentely on perhe-, arki-, ja asiakaslähtöistä
Ilmiölähtöisen yhteiskehittämisen prosessi:
1. Ilmiön hahmottaminen
a) Rikastetaan havainnot tarvittavalla tiedolla ja tehdään analyysi ilmiön hahmottamiseksi
2. Ilmiön ymmärtäminen ja 3. ratkaisujen suunnittelu
a) Kutsutaan ilmiön ratkaisemiseksi yhteen tarkoituksenmukaiset toimijat
b) Kiinnitetään kehittäjäryhmän ulkopuolinen ammattilaisverkosto mukaan yhteiskehittämiseen
c) Kiinnitetään lapset, nuoret ja perheet mukaan yhteiskehittämiseen
d) Yhteinen työskentely - systeeminen työote
4. Toimeenpanon organisoiminen ja seuranta
Tarkempi kuvaus prosessin askeleista löytyy liitteenä olevasta pdf-tiedostosta
Lapsi- ja perhepalveluiden toiminta ja kehittäminen tapahtuu ja on organisoitu eri toimijoille, SOTE-palveluihin, sivistyspalveluihin ja muihin kunnan palveluihin, järjestöihin, seurakunnille ja kelalle. Erillisyys toiminnassa ja kehittämisessä haastavat sitä, että perheet saavat juuri sitä tukea, mitä tarvitsisivat. Perhekeskusten toiminnan on tarkoitus yhteensovittaa eri toimijoiden työtä.
Yhteiskunnassamme on paikallisella ja kansallisella tasolla erilaisia ilmiöitä, joihin emme pysty löytämään ratkaisuja perinteisellä organisaatio- ja palvelulinjalähtöisellä lähestymistavalla. Kompleksisiin ilmiöihin ei pystytä vastaamaan pohtimalla ratkaisuja irrallisesti yhdessä palvelussa. Lisäksi tarvitaan uudenlaista työotetta, jossa päästään sellaisiin työskentelytapoihin, joissa ratkaisuja ei suunnata ilmiongelmiin vaan pystytään pohtimaan syvällisemmin juurisyitä ilmiöiden takana.
Kansallisesti on tunnistettu ja nostettu esiin tarve perhekeskuksen palveluiden systeemisyyden vahvistamiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että sen lisäksi, että eri toimijat saadaan tuotua yhteen, on kiinnitettävä huomiota myös siihen, millä tavalla työtä tehdään yhdessä. Perhekeskuksessa tarve on luoda yhteisiä toimintamalleja paitsi systeemiselle asiakastyölle, myös systeemiselle johtamiselle ja kehittämiselle.
Kansallisessa kehittämistyössä, erityisesti Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön toimesta, katsetta on käännetty perhekeskusten ilmiölähtöisen toiminnan tarpeeseen. Tällöin puhutaan myös yhteisövaikuttavuudesta. Ilmiölähtöisyyden kautta kohdistetaan palveluita vahvemmin perheiden tarpeisiin ja toisaalta löydetään paikka yhteiselle työlle, sillä ilmiöt koskettavat yleensä useita eri palveluita perhekeskuksessa ja sen yhdyspinnoilla.
Kansallinen lapsistrategia kehottaa kohdistamaan katseen lapsi- ja perhepalveluissa haavoittavammassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin, heidän osallisuuteensa sekä ylipäätänsä lasten ja nuorten arjen rajapinnassa tapahtuvaan osallisuuteen. Lisäksi huomiota kehotetaan kohdistamaan palveluiden yhteensovittamiseen vahvemmin lasten ja nuorten tarpeisiin. Tämä tulee huomioida myös perhekeskuksen kehittämisessä.
Mukana yhteiskehittämisprosessissa oli ensimmäisessä askeleessa neljä kehittäjäasiakasta.
Toimintamallin seuraavissa askeleissa, kokeilussa käytännössä ja jatkokehittämisessä työpajoissa on ollut mukana vähintään 100 lasta, nuorta ja vanhempaa.
Samalla kehitettiin käytännön kokeiluilla erilaisia ymmärrystä ja osaamista siitä, kuinka perheiden on mahdollista olla mukana yhteiskehittämisessä. Tarkastelimme ja opimme siitä, millaisia menetelmiä, työkaluja ja toimintaa silloin on mahdollista hyödyntää.
Toimintamallia juurrutetaan ja levitetään osaksi arjen toimintaa käytännössä toimintamallin mukaista prosessia kokeilemalla ja oppimalla.
Toimintamallia juurrutetaan käytäntöön osana Pirkanmaan Tulevaisuuden SOTE-keskushanketta viestimällä toimintamallista sekä koordinoimalla toimintamalliin liittyvää kokeilua.
Kansikuva
