Kohtaamisia kotipiirissä
Kohtaamiset kotipiirissä ovat luonteva osa senioritalon tai muun taloyhteisön yhteistä toimintaa. Yhdessäolo virkistää ja parantaa tiedonkulkua. Toiminta muotoutuu osallistujien toiveita kuunnellen ja yhteiskehittäen. Vaihtelevat aiheet houkuttelevat mukaan erilaisia ihmisiä.
Väestö ikääntyy ja valtaosa ikäihmisistä asuu omassa kodissaan ilman säännöllisiä vanhuspalveluja. Elinpiiri voi kuitenkin ikääntyessä pienentyä esimerkiksi toimintakyvyn rajoitteiden tai omaishoitajuuden myötä. Markku-hankkeessa kehitetty kotipiiriin vietävä toiminta toteutettiin mahdollisimman helposti lähestyttävästi ja joustavasti osallistujien toiveita kuunnellen.
Markku-hanke sijoittuu Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoittaman toiminnan yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamisen avustuskokonaisuuteen. Toimintaa ohjaavat STEA:n strategian linjaukset sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton antamat valtakunnalliset laatusuositukset.
Yhteisöllisyys ja osallisuus
Markku-hankkeessa kehitettiin toimintaan iäkkäiden kotipiirissä, yleensä oman kotitalon kerhotilassa. Toimintaan oli helppo osallistua ja yhdessä vietetty aika vahvisti osallistujien lähiyhteisöä tutustumisen ja yhteisen toiminnan kautta.
Tilakumppanuudet
Monissa ikäihmisten asuttamissa taloissa löytyy kerhotiloja, mutta toiminta on vähäistä. Markku-toiminnassa hyödynnettiin olemassa olevia tiloja ja pyrittiin tukemaan yhteisön omia mahdollisuuksia kokoontua ja toteuttaa mukavia yhdessäolon tuokioita.
Kehittäjiä olivat kaikki toimintaan osallistuvat yhdessä ohjaajien kanssa. Toiminnan sisällöt suunniteltiin yhteiskehittämisen keinoin osallistujien kanssa ja heidän toiveitaan kerättiin erilaisten menetelmien avulla (palautekyselyt, työpajat, pienryhmätyöskentely). Toiminnan aikataulu, rakenne ja sisällöt toteutuivat hieman eri tavoin eri kohteissa.
Innostaminen perustui ohjaajien laatimille pohjaehdotuksille ja vapaalle keskustelulle osallistujia kiinnostavista aiheista. Ideoita ja toiveita muotoutui usein myös toiminnan lomassa. Ne pyrittiin kirjaamaan talteen seuraavan kauden yhteiskehittämisen työpajaa varten.
Toiminnan tavoitteena oli ikäihmisten yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksen vahvistuminen kotipiirissä sekä yksinäisyyden lievittyminen. Omassa kotipiirissä toteutettu ohjattu toiminta oli yleensä konkreettinen lisäys osallistumismahdollisuuksiin.
Toiminnan vaikuttavuutta arvioitiin kyselyillä (osallistujat, verkostot), haastatteluilla ja jatkuvalla havainnoinnilla. Päiväkohtaista palautetta kerättiin seurantavuoden 2019 aikana Happy-or-Not® laitteella.
Vaikuttavuuskyselyn arviointiväittämät liittyivät ikääntyneiden yhteisöllisyyden kokemuksen ja osallistumismahdollisuuksien lisääntymiseen, yksinäisyyden kokemuksen vähentymiseen sekä oman toimijuuden vahvistumiseen.
Yhteisöllisen toiminnan prosessi koostuu 10 askeleesta:
1. Viestintä
Viestintä on avainasemassa yhteisöllisessä toiminnassa. Sen tehtävänä on kertoa toiminnasta ja kuvata kenelle se on tarkoitettu sekä osoittaa, että kaikki ovat tervetulleita mukaan. Viestintä jatkuu toiminnan käynnistymisen jälkeen ja sen avulla pidetään yhteisö ajan tasalla ja pyritään houkuttelemaan mukaan myös uusia osallistujia.
2. Yhteydenotto
Yhteisöstä, esimerkiksi taloyhtiöstä, otetaan yhteyttä toimintaa toteuttavaan tahoon tai toimija ottaa yhteyttä tilan haltijaan. Tilakumppani voi olla esimerkiksi taloyhtiö, vuokratalotoimija tai asukastilaa ylläpitävä asukasyhdistys.
3. Vastuuohjaaja
Toiminnan käynnistyessä nimetään vastuuohjaaja, joka käynnistää yhteiskehittämisen ja johon yhteisössä tiedetään olla ensisijaisesti yhteydessä. Vastuuohjaaja vastaa toiminnan kokonaisuudesta ja toimii linkkinä esimerkiksi vierailujen järjestämisessä ja viestinnän organisoimisessa.
4. Yhteiskehittäminen & pelisäännöt
Yhteistyö käynnistyy toiminnan tuottajan (järjestö, hanke, julkinen toimija tms.) ja tilan haltijan (taloyhtiö, senioritalo tms.) kanssa yhteisellä tapaamisella, jossa tutustutaan ja käynnistetään yhteiskehittäminen. Pelisäännöistä sopiminen koskee tilan käyttöä ja kokoontumisia koskevia käytäntöjä sekä ryhmässä toimimisen sääntöjä. Uuden ryhmän kanssa on alussa tärkeä sopia ainakin arvostavasta ja ystävällisestä käytöksestä sekä tasapuolisesta kuuntelemisesta.
5. Voimaannuttavat ryhmät
Voimaannuttava ryhmä sisältää tietopainotteisen osuuden esimerkiksi digiaiheeseen, ravitsemukseen, ikäasumiseen tai mielen hyvinvointiin liittyen. Toiminta on paras käynnistää sisällöillä, jotka ovat yleisesti kiinnostavia ja ajankohtaisia. Markku-hankkeessa on huomattu, että uuden ryhmän saattaa olla helpompi kokoontua aluksi tietopainotteisten sisältöjen äärelle. Kun tapaamisten myötä ryhmä tutustuu paremmin toisiinsa, voi olla luontevaa lisätä vapaampia ja kevyempiä sisältöjä, kuten pelejä ja musiikkia.
6. Virkistävät ryhmät
Virkistävien ryhmien sisältö voi koostua musiikista, tietovisailusta ja erilaisista peleistä. Sisältöjä suunniteltaessa on tärkeää kuunnella kunkin ryhmän toiveita ja vahvuuksia. Keskinäinen viihtyminen, nauraminen ja hymyily on yhteisöllisyyden näkökulmasta hyvin arvokasta!
7. Taukoliikunta, vapaa yhdessäolo ja olkkaritoiminta
Taukoliikunnalla katkaistaan paikallaan istuminen ja tuetaan osallistujien liikkumisen tottumuksia. Ohjaaja voi etsiä eri kerroille erilaisia taukojumppia ja kannustaa osallistujia kokeilemaan jumppaamista myös kotona itsenäisesti. Yhteiset taukoliikuntatuokiot herättävät usein hyväntuulisuutta ja rentouttavat osallistujia, jolloin muotoutuu mukavia yhdessäolon hetkiä. Olkkaritoiminta sisältää kahvitarjoilun, vapaata yhdessäoloa ja mahdollisuuden henkilökohtaiseen ohjaukseen tai kahdenkeskisiin keskusteluihin.
8. Kausijuhlat
Yhteiset kausijuhlat elämyksellisine elementteineen ovat tärkeä toimintavuotta rytmittävä toimintatapa. Kausijuhla voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteisötaideteoksen tai pihajuhlan muodossa. Elämyksellisyyden tuottamisessa voi hyödyntää luovia menetelmiä tai suunnitella aisteja ruokkivaa ohjelmaa.
9. Yhteisöllinen arviointi
Yhteiskehittämisen myötä toiminta voi muotoutua kokonaisuudeksi, joka sisältää sekä tietopainotteisen että kevyemmän ryhmäsisällön. Kaksi erilaista ryhmäsisältöä taukoineen mahdollistavat osallistumisen juuri itselle sopivaan ohjelmaan sekä antavat aikaa henkilökohtaiselle ohjaukselle ja keskustelulle tai vain piipahduksenomaiselle kohtaamiselle. Toiminnan etenemisen myötä voi olla hyvä etsiä sopivia kohtia yhteiselle toiminnan arvioinnille.
10. Toiminnan jatkomahdollisuuksien selvittäminen
Mieluisat kokemukset yhteisestä toiminnasta voivat vahvistaa yhteisön omaa toimijuutta toiminnan jatkamiseksi. Jos toimija on hankemuotoinen ja rahoitus määräaikainen, on tärkeä olla rehellinen tilanteesta toiminnan alusta alkaen.
Kohderyhmänä oli kotona asuvat tamperelaiset ikäihmiset, jotka tavoitettiin tilakumppanuuksien kautta senioritaloissa ja vuokrataloissa. Ryhmissä oli läsnä ikääntymisen koko kirjo erilaisine elämäntilanteineen ja haavoittuvassa asemassa olevien osallistujien toimintaa ryhmissä pyrittiin tukemaan.
Jokainen asuinyhteisö on ainutlaatuinen jäseniensä summa. Asukasymmärrys syveni yhteisen toiminnan ja yhteiskehittämisen myötä.
Markku-hankkeessa oli joitakin kohderyhmäpainotuksia, kuten omaishoitajat ja päihteiden käyttäjät. Omaishoitajuuden teemoilla järjestettiin tapahtumia, joissa paneuduttiin asiantuntijapuheenvuorojen myötä nimenomaan omaishoitajien kokemuksiin ja hyvinvoinnin tukemiseen. Päihteiden käyttäjille suunnattua toimintaa toteutettiin yhteistyössä Tampereen A-Kilta ry:n kanssa.
Ryhmien sisällön toteutuksessa hyödynnettiin järjestökentällä kehitettyjä toimintamalleja ja sisältöjä yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksen vahvistamiseksi. Esimerkkejä ryhmätoiminnan toimintamalleista eri järjestöiltä:
Ikäinstituutti: Yhdessä Kotikulmilla -toiminta
Vanhustyön keskusliitto: Ystäväpiiri-toiminta
Miina Sillanpään säätiö: Neuvokkaat naiset® -toiminta
Ideoita ryhmätoiminnan sisältöihin ja myönteisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen löytyy esimerkiksi Ikäinstituutin Elämäntaidot esiin -ohjaajan oppaasta ja Elämysmatkoja arjen yläpuolelle -oppaasta, jotka löytyvät liitteistä.