Kohtaamisia kotipiirissä
Kohtaamiset kotipiirissä ovat luonteva osa senioritalon tai muun taloyhteisön yhteistä toimintaa. Yhdessäolo virkistää ja parantaa tiedonkulkua. Toiminta muotoutuu osallistujien toiveita kuunnellen ja yhteiskehittäen. Vaihtelevat aiheet houkuttelevat mukaan erilaisia ihmisiä.
Toimintamallin nimi
Kohtaamiset kotipiirissä ovat luonteva osa senioritalon tai muun taloyhteisön yhteistä toimintaa. Yhdessäolo virkistää ja parantaa tiedonkulkua. Toiminta muotoutuu osallistujien toiveita kuunnellen ja yhteiskehittäen. Vaihtelevat aiheet houkuttelevat mukaan erilaisia ihmisiä.
Kohtaamiset kotipiirissä -toimintamalli koostuu 10 askeleesta:
- Viestintä
- Yhteydenotto
- Vastuuohjaaja
- Yhteiskehittäminen ja pelisäännöt
- Voimaannuttavat ryhmät
- Virkistävät ryhmät
- Taukoliikunta, vapaa yhdessäolo ja olkkaritoiminta
- Kausijuhlat
- Yhteisöllinen arviointi
- Toiminnan jatkomahdollisuuksien selvittäminen
Askeleet on esitelty tarkemmin kohdassa Oivalla ja ymmärrä > Toteutussuunnitelma. Koronapandemian aikana kehitettiin muita toiminnan muotoja, joista voit lukea lisää täältä: Koronakokeilut ikäihmisten kohtaamispaikkatoiminnassa.
Väestö ikääntyy ja valtaosa ikäihmisistä asuu omassa kodissaan ilman säännöllisiä vanhuspalveluja. Elinpiiri voi kuitenkin ikääntyessä pienentyä esimerkiksi toimintakyvyn rajoitteiden tai omaishoitajuuden myötä. Markku-hankkeessa kehitetty kotipiiriin vietävä toiminta toteutettiin mahdollisimman helposti lähestyttävästi ja joustavasti osallistujien toiveita kuunnellen.
Markku-hanke sijoittuu Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoittaman toiminnan yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamisen avustuskokonaisuuteen. Toimintaa ohjaavat STEA:n strategian linjaukset sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton antamat valtakunnalliset laatusuositukset.
Kohderyhmänä oli kotona asuvat tamperelaiset ikäihmiset, jotka tavoitettiin tilakumppanuuksien kautta senioritaloissa ja vuokrataloissa. Ryhmissä oli läsnä ikääntymisen koko kirjo erilaisine elämäntilanteineen ja haavoittuvassa asemassa olevien osallistujien toimintaa ryhmissä pyrittiin tukemaan.
Jokainen asuinyhteisö on ainutlaatuinen jäseniensä summa. Asukasymmärrys syveni yhteisen toiminnan ja yhteiskehittämisen myötä.
Markku-hankkeessa oli joitakin kohderyhmäpainotuksia, kuten omaishoitajat ja päihteiden käyttäjät. Omaishoitajuuden teemoilla järjestettiin tapahtumia, joissa paneuduttiin asiantuntijapuheenvuorojen myötä nimenomaan omaishoitajien kokemuksiin ja hyvinvoinnin tukemiseen. Päihteiden käyttäjille suunnattua toimintaa toteutettiin yhteistyössä Tampereen A-Kilta ry:n kanssa.
Jo toiminnan käynnistämisvaiheessa on hyvä sopia taloyhtiön yhteyshenkilö. Yhteyshenkilö huolehtii mm. kerhotilan oven avaamisesta ja auttaa viestinnässä.
Ensimmäisessä tapaamisessa taloyhtiön edustajien kanssa sovitaan viestinnän periaatteista. Monikanavainen viestintä on tärkeää osallistujien tavoittamiseksi. Markku-hankkeessa hyödynnettiin sanomalehtien menot-palstoja, jaettavia esitteitä, taloyhtiöiden ilmoitustauluja sekä sosiaalista mediaa ja verkkosivuja.
Matalan kynnyksen toimintaan ei tarvitse ilmoittautua tai sitoutua. Mukaan voi tulla hetkeksi tai pidemmäksi aikaa.
Yhteiskehittämisen myötä toiminta voi muotoutua 1-4 tunnin kokonaisuudeksi kerran viikossa tai joka toinen viikko. Pidempi toiminta-aika taukoineen mahdollistaa henkilökohtaiset ohjaukset ja keskustelut ryhmätoiminnan lisäksi, mutta myös lyhyempi viikottainen toiminta havaittiin säännöllisyytensä puolesta toimivaksi tavaksi.
Kohtaamispaikkatyössä resurssina on kaksi työntekijää, joilla on sosiaali- ja terveysalan osaamista, ryhmien ohjaustaitoja ja digitukiosaamista.
Ikääntyneille suunnatulle kotipiiriin vietävälle ryhmämuotoiselle etsivälle vanhustyölle on havaintojen mukaan selkeä tarve. Noin 91 % ovensuukyselyyn vastanneista osallistujista piti toimintaa onnistuneena tai erittäin onnistuneena.
Osallistujat olivat keskeisiä toimijoita toiminnan suunnitteluprosessissa. Toiminta muotoutui eri yhteisöissä eri tavoin, vaikka ohjaajat olivat samat. Ikääntyneet olivat alusta asti mukana toiminnan käynnistämisessä, suunnittelussa ja arvioinnissa. Sisältöjen monipuolisuus mahdollisti erilaisten ikääntyneiden osallistumisen.
Vaikuttavuuskyselyt osoittivat, että toiminta oli lisännyt kokemusta yhteenkuuluvuuden tunteesta ja hyvinvoinnista enemmän kuin lievittänyt yksinäisyyden kokemuksia tai lisännyt yhteisöllisyyden kokemuksia.
Osallistujan palaute: [Toimintaan osallistumisen myötä] ”… ei ole niin yksinäinen olo omassa asunnossaan, kun tietää, että ne muut on siellä olemassa, samassa talossa. Vaikka ne on ennenkin olleet siellä, ne on paremmin siellä nyt. Hassua. Ne on niinkun lähempänä.”
Osallistujan palaute: ”Yhteisöllisyyden puute on ruvennut vaivaamaan. Kun rupesin käymään teillä, aloin elämään, on antanut voimaa.”
Kansikuva
