Kutsu mukaan mielenterveyttä tukeviin toimintoihin
Toimintamallin tarkoituksena on ehkäistä ja lievittää yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä, lisätä elämän merkityksellisyyttä ja osallisuutta sekä löytää yhteisö, johon kuulua. Toimintamalli lisää mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisena omien vahvuuksien mukaan.
Hankkeen idea ja tarve ovat nousseet Espoon mielenterveysyhdisty EMY ry:n ja yhteistyökumppaneiden työntekijöiden havainnoista. Yksittäinen Emyn toiminnanohjaaja saa vuositasolla tietoonsa noin 20 yksinäisyydestä kärsivää henkilöä, joiden puolesta yhteyttä yhdistykseen ottaa ja huolensa henkilöstä näin ilmaisee joko omainen tai psykiatrisen poliklinikan työntekijä. Vastaavia huolen ilmaisuja ja yhteydenottoja tehdään paljon myös Emyn kumppaneille, arviolta vuositasolla ainakin 100. Huomion arvoista on, että nämä 100 yhteydenottoa tulevat ihmisiltä, joilla on hoitokontakti tai läheinen omainen, joka yhteydenoton tekee.
Havaintomme mukaan matalan kynnyksen toiminnassa on kaikesta huolimatta kynnys, jonka yli Kutsu-hankkeen työntekijät mieluusti ihmisiä auttaisivat. Täysi tuki hankkeen tarpeelle nousi yhteistyökumppaneilta hankkeen suunnittelukokouksissa (2 kokousta keväällä 2014 ja 2 kokousta keväällä 2015) sekä keväällä 2015 järjestämissämme kahdessa kokemusasiantuntijatyöpajassa. Työpajassa hankkeen 7 kohderyhmään kuuluvaa olivat yksimielisiä siitä, että juuri tälle hankkeelle on tarvetta.
Aspasäätiön Tandem-projektissa
(http://www.aspasaatio.fi/kehitt%C3%A4misprojektit/tandem-rohkeastikokemuksesta-
kehitt%C3%A4en) kuntoutujien esittämissä palvelujen kehittämisehdotuksissa korostuivat työntekijöiden lisääminen palveluohjaukseen, tukihenkilöiksi ja kotiin tuotaviin palveluihin - siis
nimenomaan se, mitä Kutsu-hanke haluaa tehdä.
THL:n alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (2013) Espoon tilastojen mukaan 2000 espoolaisesta 8% eli 160 henkilöä tunsi itsensä yksinäiseksi. Kyseisten tilastojen mukaan 24% vastaajista oli kokenut vähintään kahden viikon masennusoireilua viimeisen 12 kk aikana ja noin 12% oli kokenut itsensä psyykkisesti kuormittuneiksi. Vastanneista lähes 10% oli itse raportoinut masennusdiagnoosin ja yli 30 % käytti liikaa alkoholia AUDIT-C kysymysten perusteella.
Espoon mielenterveys- ja päihdeklinikan asiantuntija Marja Vuorisen mukaan (19.5.2015) ajanvaraukseen soittaa kuukausittain 100 uutta asiakasta mielenterveysongelmien takia. Heille annetaan toki aika, mutta osa joutuu odottamaan kolmekin viikkoa. Mikäli ihmisen ongelma liittyy voimakkaasti yksinäisyyteen, kuten usein on, KUTSU-hankkeen kaltainen ihmiseen yhteyttä ottava, mukaan kutsuva, kotoa hakeva, osallistava ja ihmistä kannatteleva toiminta olisi erittäin tarpeellista ja sopivaa. Marja Vuorisen mukaan osalla MtP-klinikalle hakeutuvista tueksi riittäisi Kutsun tarjoama mielekäs toiminta, varsinaista hoitoa ei siis tarvittaisi.
Hankkeen kohderyhmää ovat yksinäisyyttä kokevat sosiaalisesti eristäytyneet 29 - 65-vuotiaat mielenterveys- ja päihteettömyystukea tarvitsevat espoolaiset, joiden on vaikea lähteä kotoa liikkeelle. Kohde-ryhmään kuuluvat henkilöt asuvat joko itsenäisesti tai saavat asumiseensa tukea (esim. Y-säätiön asunnot). Hankkeen kohderyhmää ovat myös yksinäisyyttä kokevat henkilöt, jotka ovat joko epätarkoituksenmukaisen palvelun piirissä tai hakevat palveluista helpotusta yksinäisyyteensä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietojen mukaan suomalaisista aikuisista yhdeksän prosenttia kokee olevansa yksinäinen.
Kohderyhmältä kerättiin palautetta suullisesti yksilötapaamisissa sekä ryhmien, retkien, leirien yhteydessä myös laajemmilla palautekeskusteluilla. Palautetta reflektoitiin välittömästi työryhmässä ja toimintaa kehitettiin tämän pohjalta. Tiedon kerääminen kohderyhmältä muotoutui luontevaksi osaksi arjen kohtaamisia: ihmisten tarinat, huolet ja toiveet tulivat kuulluksi. Kävijöitä kannustettiin tuomaan esille ideoita, joita he haluaisivat olla toteuttamassa tai miten toimintaa pitäisi kehittää. Ideat käsiteltiin työyhteisön tiimipalaverissa ja sovittiin toteutuksesta. Kohderyhmä otettiin mukaan suunnitteluun ja
toteutukseen. Toimintaa arvioitiin jatkuvasti ja tehtiin tarpeelliset muutokset.
Hanke perusti yhteiskehittäjäryhmän, johon osallistui Emyn kävijöitä ja hankkeen työntekijä. Yhteiskehittäjäryhmässä pohdittiin ja ratkaistiin Emyssä esille nousseita kehittämistä vaativia asioita. Tieto yhteiskehittäjäryhmän teemasta oli kuukausitiedotteessa. Ryhmään voivat osallistua kaikki asiasta
kiinnostuneet. Yhteiskehittäjäryhmässä esille tulleet ehdotukset käsiteltiin tiimipalaverissa, jossa päätettiin toteutuksesta.
Kohderyhmää osallistettiin yksilötapaamisin, jolloin asiakastyön menetelminä käytettiin aktiivista kuuntelua, motivoivaa keskustelua, voimavarakeskeisyyttä ja dialogisuutta. Ihminen kohdattiin ainutlaatuisena yksilönä, joustavasti rinnalla kulkien, toimijuutta tukien. Tarkoituksena oli auttaa henkilöä pohtimaan ja selkiyttämään elämäntilannettaan; herätellä mahdollisuuksien ja toivon
näkökulmaa. Yksilöllinen huomioiminan ja yksilön vahvuuksien näkyväksi tekeminen kannustivat löytämään kipinää osallistumiseen. Osallistamisen välineenä käytettiin myös kohderyhmän kanssa yhdessä suunniteltua ryhmätoimintaa. Ryhmiä kannustettiin omatoimisuuteen. Tavoitteena etenkin ystäväryhmissä oli, että ryhmät alkavat kokoontua itsenäisesti.
Vapaaehtoisten kokemuksia jaksamisestaan, viihtymisestään omassa vapaaehtoistehtävässään ja koulutustarpeistaan kysyttiin arjen kohtaamisissa: yksilötapaamisissa, puhelinsoitoin, teksti- ja WhatsApp-viestein sekä s-postein. Vapaaehtoisille kerrottiin Emyn omista sekä ulkopuolisista
vapaaehtoiskoulutuksista sekä -virkistyksistä ja kannustettiin osallistumaan. Vapaaehtoisten virkistyspäivillä ja vertaistapaamisissa palautetta kerättiin anonyymeillä palautelomakkeilla, ryhmähaastatteluja ja käyttäen toiminnallisia menetelmiä (palautepuu).
