Kutsu mukaan mielenterveyttä tukeviin toimintoihin
Toimintamallin tarkoituksena on ehkäistä ja lievittää yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä, lisätä elämän merkityksellisyyttä ja osallisuutta sekä löytää yhteisö, johon kuulua. Toimintamalli lisää mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisena omien vahvuuksien mukaan.
Toimintamallin nimi
Toimintamallin tarkoituksena on ehkäistä ja lievittää yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä, lisätä elämän merkityksellisyyttä ja osallisuutta sekä löytää yhteisö, johon kuulua. Toimintamalli lisää mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisena omien vahvuuksien mukaan.
Polku osallisuuteen ja yksinäisyyden vähenemiseen. Mallia voi käyttää esim. matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa, joissa on mahdollisuus vapaaehtoisuuteen perustuvaan osallistujalähtöiseen kansalaistoimintaan ja vertaistukeen.
Tarkoituksena on ehkäistä ja lievittää yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä, lisätä elämään merkityksellisyyttä ja löytää yhteisö, johon kuulua. Tarkoituksena on lisätä mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisena omien vahvuuksien mukaan. Toimintamalli tähtää aktiiviseen osallisuuteen.
HANKKEEN YHTEENVETO (PDF): https://emy.fi/emy.fi/wp-content/uploads/Kutsu-hanke2016-2019-YHTEENVETO.pdf
1. VERKOSTOTYÖ
Järjestön edustaja ottaa aktiivisesti yhteyttä verkostoon ja järjestää verkostotapaamisia työntekijöiden kanssa, jotka kohtaavat työssään yksinäisiä, eristäytyneitä ihmisiä. Verkostoon kuuluvat esimerkiksi kaupungin aikuissosiaalityön, terveyskeskusten, psykiatrisen erikoissairaanhoidon, kaupungin mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä kansalaisjärjestöjen työntekijät. Yhdessä työntekijöiden kanssa mietitään, miten ottaa asia puheeksi asiakkaiden kanssa. Puheeksi oton välineenä käytetään Kutsukorttia (Liite 1) ja järjestön esitemateriaalia (Liitteet 2-4). Verkostoyhteistyötä ylläpidetään säännöllisillä palavereilla ja järjestämällä pop up -pisteitä sosiaalitoimessa, terveyskeskuksissa, palvelutoreilla, psykiatrian poliklinikoiden auloissa ja erilaisissa tapahtumissa. Järjestön edustaja perehdyttää verkostokumppanit järjestön toimintaan ja Kutsu-toimintamalliin sekä kannustaa ottamaan asian puheeksi asiakkaan kanssa: kertoo asiakasesimerkkejä ja -polkuja.
2. YKSINÄISTEN KUTSUMINEN KOLMANNEN SEKTORIN TOIMINTAAN
Yhteistyöverkoston työntekijä ottaa kolmannen sektorin toiminnan esille yksinäisen asiakkaansa kanssa: kertoo lyhyesti järjestöstä ja sen toimintamahdollisuuksista.
3. YHTEYS JÄRJESTÖÖN
Jos henkilö kiinnostuu, häneltä pyydetään lupa saada ottaa häneen yhteyttä. Vaihtoehtoja yhteydenottoon:
a) Henkilö soittaa itse järjestön edustajalle ja sopii tapaamisen hänelle sopivaan paikkaan, yleensä järjestön toimipisteeseen.
b) Järjestön edustaja saa verkoston työntekijältä yhteystiedot, soittaa henkilölle ja sopii tapaamisen henkilölle sopivaan paikkaan, mieluiten järjestön kohtaamispaikkaan.
c) Sovitaan kolmikantatapaaminen yhteistyöverkoston työntekijän luokse tai järjestön toimipisteeseen. Mukaan tapaamiseen tulevat yhteistyöverkoston työntekijä, hänen asiakkaansa ja järjestön edustaja.
4. YKSINÄISEN KOHTAAMINEN - JÄRJESTÖN EDUSTAJA RINNALLA KULKIJANA JA SAATTAJANA MUKAAN TOIMINTAAN
Järjestön edustaja ja henkilö tapaavat. Tapaamiseen varataan riittävä aika (1,5-2 h). Luottamuksellisen suhteen luominen ja toimintaan sitoutuminen edellyttävät empaattista, hyväksyvää, aitoa ja arvostavaa kohtaamista. Asiakastyön menetelminä käytetään aktiivista kuuntelua, motivoivaa keskustelua, voimavarakeskeisyyttä ja dialogisuutta. Ihminen kohdataan ainutlaatuisena yksilönä, joustavasti rinnalla kulkien, henkilön toimijuutta tukien. Tarkoituksena on auttaa henkilöä pohtimaan ja selkiyttämään elämäntilannettaan, ja käyttämään omia mahdollisuuksiaan hyväkseen – herätellä toivon näkökulmaa ja kipinää osallistua.
5. PALVELUTARPEEN ARVIOINTI
Yhdessä kartoitetaan henkilön mielenkiinnon kohteita ja vahvuuksia sekä mahdollista muuta tuen tarvetta. Apuna käytetään alkukeskustelulomaketta (liite 5), jota täytetään soveltuvin osin. Vältetään liikaa haastattelumaisuutta: Henkilö saa kertoa vapaasti tilanteestaan sen verran kuin haluaa. Keskustelussa keskitytään osaamisen ja vahvuuksien tunnistamiseen sekä siihen, mitä henkilö toivoo elämäänsä. Kullekin henkilölle etsitään yhdessä juuri hänelle sopiva tapa osallistua, hänen toiveitaan, tarpeitaan ja kiinnostuksen kohteitaan kuunnellen.
6. JATKOSTA SOPIMINEN
Ensitapaamisen päätteeksi sovitaan jatkosta: olisiko henkilö kiinnostunut osallistumaan järjestön toimintaan, joko tuetusti tai itsenäisesti? Tuki voi olla kotoa hakemista, puhelinsoitto, tekstiviestikutsu ryhmään, henkilökohtaisesta tapaamisesta sopiminen, vapaaehtoistoiminnan kurssille osallistumista tai räätälöityä vapaaehtoistoimintaa. Jos sovitut tapaamisajat peruuntuvat, henkilölle kerrotaan, että hän on aina tervetullut uudestaan. Jos mahdollista, sovitaan seuraava tapaamisaika. Jos henkilö kokee, että vielä ei ole aika osallistua, hän voi ottaa halutessaan itse yhteyttä myöhemmin tai sovitaan soittoaika muutaman viikon tai kuukauden päähän. Jos järjestön omasta tarjonnasta ei löydy mitään mielenkiintoista, etsitään yhdessä vaihtoehtoja muilta tahoilta. Työntekijä voi tarvittaessa lähteä mukaan tutustumiskäynnille.
7. YKSINÄISYYDESTÄ OSALLISUUTEEN - YKSILÖLLISET JATKOPOLUT
Henkilön jatkopolut vaihtelevat yksilöllisesti:
a) Henkilö käy tutustumassa itsenäisesti järjestön tarjoamaan toimintaan (esim. harrasteryhmät, talkootoiminta, kohtaamispaikkatoiminta) ja jatkaa osallistumista.
b) Järjestön työntekijä tulee mukaan henkilön kanssa ensimmäiselle tutustumiskäynnille johonkin järjestön toimintaan. Tarvittaessa voidaan hakea kotoa tai mennä julkisilla yhdessä. Tavoitteena poistaa psyykkinen este osallistumiselle, ja rohkaista osallistumaan jatkossa itsenäisesti.
c) Henkilö tulee mukaan järjestön työntekijän ohjaamaan ryhmään. Osallistumiskynnys madaltuu, kun on tuttu ja turvallinen ihminen ryhmässä.
d) Henkilö ei vielä halua lähetä mukaan järjestön toimintaan, mutta kokee yksilötapaamiset hyödyllisiksi. Henkilöä tavataan kahden kesken. Kertojen määrä muotoutuu yksilöllisesti, yleensä yhdestä kolmeen kertaa, joskus toistakymmentä.
e) Henkilöllä on akuutti muun tuen tarve (esim. toimeentulo, asunto, terveys, ruoka). Autetaan löytämään oikea palvelutaho. Tarvittaessa mennään yhdessä hoitamaan asioita. Järjestön työntekijä on rinnalla kulkijana ja tukihenkilönä.
f) Henkilön kanssa pohditaan, haluaisiko hän hyödyntää vahvuuksiaan ja mielenkiinnon kohteitaan vapaaehtoistehtävissä. -> Etsitään yksilöllinen vapaaehtoistehtävä joko oman järjestön tai muiden toimijoiden piiristä. -> Osallistuminen vapaaehtoiskoulutukseen. -> Perehdyttäminen vapaaehtoistehtävään. -> Vapaaehtoistyön sopimus ja vapaaehtoistyölle asetettavat tavoitteet.
8. JATKOSEURANTA JA TUKI
Jatkotapaamiset voivat olla sovittuja tai kohtaamispaikoissa luonnollisesti tapahtuvia kohtaamisia. Tärkeää on, että ihmiset tulevat huomioiduksi, onnistumiset tehdään näkyväksi, ja että tukea on saatavilla sitä tarvittaessa. Henkilö on itse oman elämänsä asiantuntija. Työntekijä tsemppaa ja valmentaa, luottaa, kuuntelee, rohkaisee, ottaa mukaan, huolehtii. Tukee ihmisen pystyvyyttä ja omaehtoisuutta. Jatkotapaamisissa kuullaan ihmisen kokemuksia ja kuulumisia: miltä osallistuminen on tuntunut, mitä positiivisia muutoksia hän huomaa tapahtuneen itsessään (mieliala, sosiaalisuus, aktiivisuus, vointi) tai onko jotain huolia. Kannustetaan tuomaan esille kehittämisideoita ja toiveita osallistujalähtöisen toiminnan pohjaksi. Molemmat hyötyvät: asiakas valtaistuu ja järjestö kehittyy.
9. OSALLISUUTTA JA SITOUTUMISTA LISÄÄVIÄ RYHMÄMUOTOJA
Hankkeessa haettiin kohderyhmälle sitouttavia ja osallistavia ryhmämuotoja, jotka edistävät tutustumista ja ystävystymistä. Ryhmien ohjauksen painopistettä ohjattiin tekemiskeskeisyydestä vuorovaikutukseen ja itseohjautuvuuteen.
9.1 Toimintaryhmä
Toimintaryhmä on toiminnallinen ryhmä, joka on avoin kaikille. Ryhmän tavoitteena on matala osallistumiskynnys ja tutustuminen järjestöön ja osallistujiin toiminnan ohella. Teemat vaihtuvat kuukausittain osallistujien toiveiden mukaan. Teemoina on mm. liikuntaa, ruoanvalmistusta, taidetta, retkiä, askartelua, minigolfia, runoja, lautapelejä jne. Tutustumisryhmä järjestettiin yhdessä psykiatrian erikoissairaanhoidon toimintaterapeutin kanssa.
9.2 Ystäväryhmä
Ystäväryhmä on keskusteleva ja toiminnallinen ryhmä, jonka sisältö muotoutuu osallistujien tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Ryhmissä tavoitteena on irtautua vähitellen työntekijän ohjauksesta ja jatkaa itsenäisesti ryhmästä nousseiden vapaaehtoisten voimin. Ryhmäläiset tekevät omatoimisesti retkiä ryhmän ulkopuolella esim. Kaikukorttikohteisiin ja kaupungin ulkoilualueille.
9.3 Kaikukorttiryhmä
Kaikukortti on kortti, jolla tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevat henkilöt pääsevät esim. useisiin Espoon kaupungin kulttuurikohteisiin maksutta. Kaikukorttiryhmä tukee Kaikukortin aktiivista käyttöä ja edistää uusien tuttavuuksien syntyä. Ryhmässä käydään läpi tulevia Kaikukorttitapahtumia ja sovitaan, ketkä lähtevät omatoimisesti pienryhmissä mihinkin tapahtumaan. Kaikukorttitarjonnasta kerrotaan aktiivisesti myös muissa ryhmissä ja yleisesti kohtaamispaikoissa. Kävijöitä kannustetaan lähtemään tapahtumiin yhdessä.
9.4 Muita yhteisiä ryhmiä verkostokumppaneiden kanssa
Järjestön ja verkostokumppaneiden kanssa järjestettiin kohderyhmälle yhteisiä ryhmiä.
10. VAPAAEHTOIS- JA VERTAISOHJAAJAKOULUTUS
Hankkeessa kehitettiin vapaaehtois- ja vertaisohjaajakoulutuksia
10.1 Startti vapaaehtoiseksi
2 h vapaaehtoiskoulutus, jossa käydään läpi vapaaehtoistyön periaatteet ja järjestön erityispiirteet vapaaehtoistyön kenttänä. Koulutus on suunnattu niin tutuille järjestössä kävijöille kuin uusillekin tuttavuuksille.
10.2 Vertaisohjaajakoulutus / Vapaaehtoisten ja ryhmänohjaajien koulutus
Järjestön vapaaehtoisille ja ryhmänohjaajille kehitettiin oma koulutus. Nelipäiväinen pilottikoulutus pidettiin keväällä 2017 (yht. 12 h) ja syksyllä 2017 kolmipäiväinen (yht. 11 h). Osallistujia oli yhteensä 20. Koulutus suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä sosionomiopiskelijan kanssa. Koulutuskonsepti luotiin opinnäytetyönä yhdessä hankkeen työntekijän kanssa, ja koulutuksen materiaalit on julkaistu Emyn nettisivuilla kaikkien yleiseen käyttöön.
11. VERTAISTOIMINNAN UUSIA MUOTOJA
Hankkeessa kehitettiin järjestöön uusia vertaistoiminnan muotoja
11.1 "Järjestö-Jeesi" / "Järjestö-Kummi"
"Järjestö-Jeesi" toivottaa uusia ihmisiä tervetulleiksi järjestöön. Jeesi tapaa järjestöön tutustujan ensin kahden kesken. Tarkoituksena hyvän ilmapiirin luominen ja osallistaminen: tutustuttaminen muihin kävijöihin sekä aktivoiminen mukaan toimintaan (esim. Kaikukorttiryhmään, Ystäväryhmään, Toimintaryhmään tai muihin järjestön ryhmiin) ja osallistumaan itsekin esim. toimintaryhmään, ystäväryhmään tai talkoisiin.
11.2. Vertaiskaveriporukka
Vertaiskaveriporukka on järjestön alkuun saattama ryhmä, joka muodostuu 3-4 henkilöstä. Ajatuksena on vähentää yksinäisyyttä: tavata ja tutustua, jutella kahvikupposen äärellä. Mahdollisesti käydä vaikka Kaikukorttikohteissa yhdessä tai keksiä jotain muuta yhdistävää. Vertaiskaverit toimivat toisilleen vapaaehtoisena matalan kynnyksen vertaistukena – kohtaavat toisensa ihmisenä, vertaisena.
Järjestö kutsuu vertaiskavereita mukaan kuukausitiedotteen kautta, minkä perusteella halukkaat ottavat yhteyttä vapaaehtoistyön koordinaattoriin. Hän kutsuu ryhmän koolle kahvittelun merkeissä ja auttaa ryhmäytymisen alkuun. Tapaamisessa sovitaan ryhmän säännöistä. Ryhmä kokoontu järjestön avustamana 1-3 kertaa, minkä jälkeen itsenäisesti. Koordinaattorin tuki on ryhmän käytettävissä jatkossa, mutta muuten ryhmän toiminta on itsenäistä kansalaistoimintaa.
12. VERKOSTOYHTEISTYÖN MUOTOJA
12.1 Kirjastokaveri
Ison Omenan kirjaston kanssa kehitettiin kirjastokaveri-konsepti. Kirjastokaveri on järjestänyt kohderyhmälle suunnattuja tutustumiskertoja kirjaston toimintaan.
12.2 Palvelukartta
HYKS psykiatrian ja kanssa on koottu palvelukarttakonsepti, jonka avulla mielenterveys- ja päihdekuntoutujien on helpompi löytää tarvitsemansa palvelu/yhteisö/yhteistyötaho. Palvelukartta on tulossa Emyn nettisivuille keväällä 2020. Palvelukarttaa voivat käyttää myös ammattilaiset ja läheiset hakiessaan apua eri tilanteisiin.
Hankkeen idea ja tarve ovat nousseet Espoon mielenterveysyhdisty EMY ry:n ja yhteistyökumppaneiden työntekijöiden havainnoista. Yksittäinen Emyn toiminnanohjaaja saa vuositasolla tietoonsa noin 20 yksinäisyydestä kärsivää henkilöä, joiden puolesta yhteyttä yhdistykseen ottaa ja huolensa henkilöstä näin ilmaisee joko omainen tai psykiatrisen poliklinikan työntekijä. Vastaavia huolen ilmaisuja ja yhteydenottoja tehdään paljon myös Emyn kumppaneille, arviolta vuositasolla ainakin 100. Huomion arvoista on, että nämä 100 yhteydenottoa tulevat ihmisiltä, joilla on hoitokontakti tai läheinen omainen, joka yhteydenoton tekee.
Havaintomme mukaan matalan kynnyksen toiminnassa on kaikesta huolimatta kynnys, jonka yli Kutsu-hankkeen työntekijät mieluusti ihmisiä auttaisivat. Täysi tuki hankkeen tarpeelle nousi yhteistyökumppaneilta hankkeen suunnittelukokouksissa (2 kokousta keväällä 2014 ja 2 kokousta keväällä 2015) sekä keväällä 2015 järjestämissämme kahdessa kokemusasiantuntijatyöpajassa. Työpajassa hankkeen 7 kohderyhmään kuuluvaa olivat yksimielisiä siitä, että juuri tälle hankkeelle on tarvetta.
Aspasäätiön Tandem-projektissa
(http://www.aspasaatio.fi/kehitt%C3%A4misprojektit/tandem-rohkeastikokemuksesta-
kehitt%C3%A4en) kuntoutujien esittämissä palvelujen kehittämisehdotuksissa korostuivat työntekijöiden lisääminen palveluohjaukseen, tukihenkilöiksi ja kotiin tuotaviin palveluihin - siis
nimenomaan se, mitä Kutsu-hanke haluaa tehdä.
THL:n alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (2013) Espoon tilastojen mukaan 2000 espoolaisesta 8% eli 160 henkilöä tunsi itsensä yksinäiseksi. Kyseisten tilastojen mukaan 24% vastaajista oli kokenut vähintään kahden viikon masennusoireilua viimeisen 12 kk aikana ja noin 12% oli kokenut itsensä psyykkisesti kuormittuneiksi. Vastanneista lähes 10% oli itse raportoinut masennusdiagnoosin ja yli 30 % käytti liikaa alkoholia AUDIT-C kysymysten perusteella.
Espoon mielenterveys- ja päihdeklinikan asiantuntija Marja Vuorisen mukaan (19.5.2015) ajanvaraukseen soittaa kuukausittain 100 uutta asiakasta mielenterveysongelmien takia. Heille annetaan toki aika, mutta osa joutuu odottamaan kolmekin viikkoa. Mikäli ihmisen ongelma liittyy voimakkaasti yksinäisyyteen, kuten usein on, KUTSU-hankkeen kaltainen ihmiseen yhteyttä ottava, mukaan kutsuva, kotoa hakeva, osallistava ja ihmistä kannatteleva toiminta olisi erittäin tarpeellista ja sopivaa. Marja Vuorisen mukaan osalla MtP-klinikalle hakeutuvista tueksi riittäisi Kutsun tarjoama mielekäs toiminta, varsinaista hoitoa ei siis tarvittaisi.
Hankkeen kohderyhmää ovat yksinäisyyttä kokevat sosiaalisesti eristäytyneet 29 - 65-vuotiaat mielenterveys- ja päihteettömyystukea tarvitsevat espoolaiset, joiden on vaikea lähteä kotoa liikkeelle. Kohde-ryhmään kuuluvat henkilöt asuvat joko itsenäisesti tai saavat asumiseensa tukea (esim. Y-säätiön asunnot). Hankkeen kohderyhmää ovat myös yksinäisyyttä kokevat henkilöt, jotka ovat joko epätarkoituksenmukaisen palvelun piirissä tai hakevat palveluista helpotusta yksinäisyyteensä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietojen mukaan suomalaisista aikuisista yhdeksän prosenttia kokee olevansa yksinäinen.
Kohderyhmältä kerättiin palautetta suullisesti yksilötapaamisissa sekä ryhmien, retkien, leirien yhteydessä myös laajemmilla palautekeskusteluilla. Palautetta reflektoitiin välittömästi työryhmässä ja toimintaa kehitettiin tämän pohjalta. Tiedon kerääminen kohderyhmältä muotoutui luontevaksi osaksi arjen kohtaamisia: ihmisten tarinat, huolet ja toiveet tulivat kuulluksi. Kävijöitä kannustettiin tuomaan esille ideoita, joita he haluaisivat olla toteuttamassa tai miten toimintaa pitäisi kehittää. Ideat käsiteltiin työyhteisön tiimipalaverissa ja sovittiin toteutuksesta. Kohderyhmä otettiin mukaan suunnitteluun ja
toteutukseen. Toimintaa arvioitiin jatkuvasti ja tehtiin tarpeelliset muutokset.
Hanke perusti yhteiskehittäjäryhmän, johon osallistui Emyn kävijöitä ja hankkeen työntekijä. Yhteiskehittäjäryhmässä pohdittiin ja ratkaistiin Emyssä esille nousseita kehittämistä vaativia asioita. Tieto yhteiskehittäjäryhmän teemasta oli kuukausitiedotteessa. Ryhmään voivat osallistua kaikki asiasta
kiinnostuneet. Yhteiskehittäjäryhmässä esille tulleet ehdotukset käsiteltiin tiimipalaverissa, jossa päätettiin toteutuksesta.
Kohderyhmää osallistettiin yksilötapaamisin, jolloin asiakastyön menetelminä käytettiin aktiivista kuuntelua, motivoivaa keskustelua, voimavarakeskeisyyttä ja dialogisuutta. Ihminen kohdattiin ainutlaatuisena yksilönä, joustavasti rinnalla kulkien, toimijuutta tukien. Tarkoituksena oli auttaa henkilöä pohtimaan ja selkiyttämään elämäntilannettaan; herätellä mahdollisuuksien ja toivon
näkökulmaa. Yksilöllinen huomioiminan ja yksilön vahvuuksien näkyväksi tekeminen kannustivat löytämään kipinää osallistumiseen. Osallistamisen välineenä käytettiin myös kohderyhmän kanssa yhdessä suunniteltua ryhmätoimintaa. Ryhmiä kannustettiin omatoimisuuteen. Tavoitteena etenkin ystäväryhmissä oli, että ryhmät alkavat kokoontua itsenäisesti.
Vapaaehtoisten kokemuksia jaksamisestaan, viihtymisestään omassa vapaaehtoistehtävässään ja koulutustarpeistaan kysyttiin arjen kohtaamisissa: yksilötapaamisissa, puhelinsoitoin, teksti- ja WhatsApp-viestein sekä s-postein. Vapaaehtoisille kerrottiin Emyn omista sekä ulkopuolisista
vapaaehtoiskoulutuksista sekä -virkistyksistä ja kannustettiin osallistumaan. Vapaaehtoisten virkistyspäivillä ja vertaistapaamisissa palautetta kerättiin anonyymeillä palautelomakkeilla, ryhmähaastatteluja ja käyttäen toiminnallisia menetelmiä (palautepuu).
Koko hankkeen ajan juurruttaminen oli osana toimintatapojen kehittämistä ja työyhteisössä käytiin keskustelua uuden toiminnan soveltuvuudesta Emyyn. Toiminnan jatkaminen oli luontevaa ja hankkeen tärkeimmät ja toimivimmat muodot haettiin osaksi perus-Emyä. Oli tärkeää, että saimme Ak-avustukseen korotuksen ja näin voimme jatkaa hankkeen kehittämiä toimintatapoja aktiivisesti. Olimme kuitenkin jo ehtineet pohtia, että jos korotusta ei myönnetäkään, voisimme jatkaa joitakin toimintatapoja resurssien puitteissa ja osana organisaatiokulttuuria. (Ainakin ystäväryhmätoiminta ja jonkinasteinen aiempaa parempi panostus uusien mukaan ottamiseen.)
Toiminnan juurruttaminen koskee toimintatapaan perehdytystä muuttuvassa toimijaympäristössä. Emyssä tämä tarkoittaa koko organisaatiota (työntekijöitä, vapaaehtoisia, kävijöitä, opiskelijoita sekä kuntouttavassa työtoiminnassa ja työkokeilussa olevia). Yksilötapaamisia ja toimintaan mukaan saattamista jatketaan hankkeessa mukana olleen työntekijän sekä oppisopimus- ja amkopiskelijoiden
voimin. Hankkeessa mukana ollut työntekijä koordinoi ryhmätoimintaa sekä yksilö-, kolmikanta ja kaveriporukkatapaamisia ja perehdyttää organisaatiota ottamaan ensikertalaisia vastaan ja saattamaan
mukaan ryhmätoimintaan. Kohtaamisissa hyviksi havaittuja toimintatapoja (dialogisuus, motivoiva keskustelu, voimavaralähtöisyys, toipumisorientaatio ja ratkaisukeskeisyys) jatketaan. Perehdyttäminen on alkanut syksyllä 2019.
Kumppaneiden osalta Kutsu-toimintamallin vakiinnuttaminen jatkuu säännöllisten yhteistyöpalaverien ja pop up:ien muodossa 1-3 kertaa vuodessa (Aikuissosiaalityö, HYKS Jorvin alueen psykiatria, Mielenterveys ja päihdepalvelut, Maahanmuuttajapalvelut, terveyskeskusten psykiatriset
sairaanhoitajat, Espoon kokemusasiantuntijaverkosto). Näin varmistetaan kohderyhmän aktiivinen tavoittaminen yhteistyökumppaneiden kautta ja luodaan edellytyksiä yhteiselle ryhmätoiminnalle ja muun toiminnan kehittämiselle.
Kumppanuusverkoston uudet työntekijät perehdytetään toimintatapaan heille kohdistetuilla tietoiskuilla. Kumppaneiden kanssa järjestetään yhteisiä tilaisuuksia kohtaamisille. Vuodelle
2020 on sovittu leiriyhteistyöstä Tapiolan seurakunnan kanssa, retkiyhteistyöstä Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa, ryhmänohjausyhteistyöstä HYKS Jorvin alueen psykiatrian, Olarin
seurakunnan, Espoon seurakuntayhtymän sekä Espoon Maahanmuuttajapalvelujen ja Aikuissosiaalityön kanssa. Kesällä 2020 toteutetaan Filoksenia ry:n kanssa jo perinteeksi muodostunut kesäinen
monikulttuurinen ”ystävyyspiknik” Lagstadin puistossa. Asukastalo Kylämajan ja Me-talon kanssa yhteistyötä jatketaan ystäväryhmien tilojen käytön ja Me-talon ohjausryhmätyön muodossa. Jalkautuvaa työtä kehitetään Espoon mielenterveys- päihdepalvelujen liikkuvan tiimin kanssa. Uusia yhteistyön muotoja on kehitteillä Rinnekodin Saunalahden asumispalveluyksikön kanssa Meriemyn aktivoimiseksi. Yhteisöt laajenevat ja kaikkien tietoisuus toisistaan lisääntyy, mikä luo uusia kansalaistoiminnan ja osallisuuden mahdollisuuksia.
Hyvinvoiva Espoo -hankkeen kanssa on jatkettu mielenterveyden edistämistä yhteisten tapahtumien muodossa (Lähiöfest). Tammikuussa 2020 aloitettiin Mielenterveyden ensiapu 1 eli mielenterveys elämäntaitona -koulutukset Valoemyssä. Koulutus otetaan osaksi Emyn säännöllistä kurssitarjontaa.
Tarvetta mielen hyvinvointia edistäville taidoille on: kurssille osallistui 16 henkilöä.
Vapaaehtoisten koulutuksia jatketaan. Kuukausittain järjestetään mahdollisuus osallistua Startti Emyn vapaaehtoiseksi -koulutukseen ja vertaisohjaajakoulutuksia järjestetään tarpeen mukaan. Vapaaehtoisten toiveesta keväällä 2020 järjestetään koulutusta haastavista ryhmätilanteista. Koulutuksessa sovelletaan vertaisohjaajakoulutuksen materiaalia.
Hyväksi havaittuja vapaaehtoisten vertaistapaamisia jatketaan 2-3 kertaa vuodessa. Kesällä järjestetään erittäin aktiivisille vapaaehtoisille isompi vapaaehtoisten kiitostilaisuus, joksi on toivottu Nuuksion retkeä tai yhteistä lounasta.
Yhteiskehittäjäryhmä jatkaa toimintaa, kun kehittämiskohteita ilmenee. Uusien kävijöiden yksilötapaamisissa otetaan vapaaehtoistehtävät esille yhtenä osallistumismahdollisuutena. Kuntoutumisen ja osallisuuden myötä vapaaehtoisuuden idealla on mahdollisuus toteutua, kun ihminen alkaa kokea yhteisön hyväksi tehdyn työn itselleen merkitykselliseksi.
Yksinäisyyttä vähentävää kaveriporukkatoimintaa jatketaan ja kuukausitiedotteessa kerrotaan mahdollisuudesta osallistua. Kun sopiva porukka on koossa, Emyn työntekijä kutsuu ensimmäiseen tapaamiseen, jossa sovitaan ryhmän pelisäännöt. Ryhmä jatkaa tästä itsenäisesti. Emyn työntekijän tuki on käytettävissä tarvittaessa.
Suurin osa hankkeen kohderyhmän toiveesta ja tarpeesta perustetuista ryhmistä jatkuivat syksyllä 2019 ja jatkavat vuonna 2020. Ryhmiä koordinoi hankkeeseen osallistunut työntekijä. Hänen lisäkseen ryhmiä ohjaavat oppisopimus- ja amk-opiskelijat sekä yhteistyökumppanit. Ystäväryhmät jatkavat Leppävaarassa, Matinkylässä ja kaksi ystäväryhmää Espoon keskuksessa sekä monikulttuurinen naisten ystäväryhmä Valoemyssä. Näistä kaksi jatkaa omatoimisesti, kaksi osittain vapaaehtoisten ja osittain Emyn työntekijän ohjaamana. Yksi ryhmä on kokonaan opiskelijan ohjaama. Ystäväryhmissä jatketaan mielen hyvinvointia edistävien taitojen ja teemojen käsittelyä ryhmän toiveiden mukaan toiminnallisuuden lisäksi.
Yli 50-vuotiaille maahanmuuttajille tarkoitettu kotoutumista ja mielen hyvinvointia tukeva, darin ja arabian kielillä tulkattu ryhmä jatkaa Ison Omenan Chapplessa yhteistyössä Olarin seurakunnan, seurakuntayhtymän ja Maahanmuuttajapalvelujen kanssa. Kohderyhmää on tavoitettu hyvin:
osallistujia on jo noin 12 henkilöä per kerta.
Toiminnallisista ryhmistä jatkavat toimintaryhmä (yhteistyössä Jorvin toimintaterapeutin kanssa), vesiliikunta- ja kävelylenkkiryhmä sekä askartelupaja opiskelijoiden voimin. Toiminnallisuuden lisäksi keskeistä on hyvän ilmapiirin ja vuorovaikutuksen edistäminen. Keskusteluryhmistä Keskusteleva teehetki jatkaa hankkeeseen osallistuneiden vapaaehtoisten vetämänä. Keväällä 2020 alkaa hankkeeseen osallistuneiden ideoima ja vapaaehtoisena ohjaama ryhmä ”Keskustelua yksinäisyydestä”,
jonka yhtenä teemana on, miten helpottaa yksinäisten tuloa mukaan Emyn toimintaan.
Kulttuuriharrastuksiin kannustava Kaikukorttiryhmä jatkaa vapaaehtoisen ohjaamana. Kaikukortilla taloudellisesti tiukassa tilanteessa oleva pääsee maksutta useisiin Espoon kaupungin kulttuuritapahtumiin ja museoihin. Kaikukorttiryhmä perustettiin tukemaan ihmisen lähtemistä kulttuurin pariin, mikä monelle on yksin vaikeaa. Ryhmässä käydään läpi tulevia kulttuuritapahtumia. Samalla on mahdollista sopia yhteisistä retkistä ja löytää kulttuurikaveri. Ryhmä yhdistää ihmisiä ja helpottaa kaveriporukoita löytämään yhteistä tekemistä. Ryhmä on ollut suosittu ja omatoimiretkiä on tehty kymmeniä viimeisen vuoden aikana. Esimerkiksi 4.1.2020 Espoon kaupunginteatterin esitystä kävi yhdessä katsomassa 15 ryhmäläistä.
Elämäntaitoryhmistä ”Tarkoituksellisemman elämän jäljillä” -ryhmä jatkaa keväällä 2020 kuuden kerran kokoontumisella. Logoteoriaan perustuvassa ryhmässä keskitytään pohtimaan oman elämän mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä lisääviä asioita vapaaehtoisen ohjaamana. Tavoitteena on
löytää ja käyttää olemassa olevia voimavaroja hyvinvoinnin edistämiseksi. Koska osa elämäntaitoryhmiin osallistuneista koki 5-6 kerran ryhmät liian lyhyiksi, Valoemyssä alettiin keväällä 2019 kokeilla kerran viikossa pidettäviä hyvinvointi-iltapäiviä. Kaikille avoimessa hyvinvoinnin teemailtapäivässä paneudutaan vaihteleviin hyvinvoinnin teemoihin alustuksen, keskustelun ja
kokeilujen kautta. Teemoja ovat olleet esimerkiksi uni, liikunta, ravinto, painonhallinta, tuolijumppa, musiikki, tanssi, tupakoimattomuus, läsnäolotaidot, meditaatio, hiljaisuus, kiitollisuus, anteeksianto, muistin huolto, luova kirjottaminen jne. Hyvinvointi-iltapäivät jatkuivat syksyllä 2019 ja jatkuvat
vuonna 2020.
Keskeisimmät tulokset ja vaikutukset kaikkien sidosryhmien mukaan oli kohderyhmän ja vapaaehtoisten yksinäisyyden vähentyminen ja että elämään on tullut sisältöä. Ihmiset olivat saaneet seuraa, mielekästä tekemistä ja kotoa lähteminen oli helpottunut. Vertaistuki ja mielialan koheneminen tulivat myös hyvin esille niin kohderyhmän kuin vapaaehtoistenkin kokemuksissa ja työntekijöiden havainnoissa. Sosiaalisuuden ja aktiivisuuden lisääntyminen onmerkittävää. Kohderyhmä ja laadulliset tavoitteet saavutettiin.
Monet hankkeeseen osallistuneet ovat alkaneet käydä päivittäin Emyssä ja osallistuvat niin talkoisiin kuin muuhunkin toimintaan. Yksinäinen kotona oleminen on vaihtunut Emy-osallisuuteen. Masennuksen lievittyminen näkyy osallistumisen ja hyväntuulisuuden lisääntymisenä. Myös fyysinen kunto on parantunut: rollaattori on vaihtunut kävelykeppiin, vyötärönympärys kaventunut. Ainakin viisi ihmistä on raitistunut ja saanut elämää hallintaan. Asunnoton, itsemurhaa suunnitellut henkilö on löytänyt uudelleen oman musikaalisen lahjakkuutensa, saanut asunnon ja ystäviä.
Toiveikkuus ja omien taitojen käyttö yhteisön hyväksi on alkanut vähitellen herätä. Aktiivisen hankkeeseen osallistuneen aloitteesta syntynyt yhteiskehittäjäryhmä on pohtinut, kuinka uusien henkilöiden tulemista mukaan voisi helpottaa. Tästä syntyi Emy-jeesi-konsepti. Osa hankkeeseen
osallistuneista on saanut kipinän osallistua vapaaehtoiskoulutukseen ja alkanut toimia vapaaehtoisena. Kolme on ryhtynyt yhdistysaktiiviksi. Voimaantumisen tavoite saavutettiin.
Vapaaehtoiskoulutukset ovat tuottaneet vapaaehtoisia ja heitä on tullut mukaan myös muuta kautta. Vertaistukihenkilöverkostoa ei saatu kehitettyä tavoitteen mukaisesti: tukihenkilönä on aloittanut vain kuusi uutta vapaaehtoista. Pop up -tehtävät kiinnostavat enemmän kuin sitoutuminen
pitkäkestoiseen tukisuhteeseen.
Tavoitteena oli polku työelämään 20 %:lle ryhmätoimintaan osallistuneista, mikä ei toteutunut. Tavoite oli epärealistinen, koska hankkeeseen ohjautuneet ihmiset olivat pääasiassa työkyvyttömyyseläkkeellä. Neljä henkilöä osallistui aikuissosiaalityön Fattaluuta-koulutukseen. Yksi pääsi tämän jälkeen Jorviin
ensimmäiseksi palkatuksi kokemusasiantuntijaksi. Muutamia muitakin polkuja työelämään ja opiskeluun on syntynyt. Vuosina 2018-2019 potentiaalista kohderyhmää siirtyi suoraan nuorten aikuisten Tuu messiin! -hankkeeseen, mikä vähensi Kutsu-hankkeen osallistujia ja työ/opintopolulle ohjattavia 29-32-vuotiaita.
Ystäväryhmät ovat lisänneet merkittävästi ihmisten sosiaalisia kontakteja ja seuran lisäksi myös ystäviä. Mielenkiintoiset keskustelut, yhteiset retket ja kokemukset olivat tuoneet vaihtelua päiviin ja sisältöä elämään. Kaikki olivat tyytyväisiä toimintaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Hänkin olisi ollut
tyytyväinen, jos ryhmä olisi jatkanut työntekijän ohjaamana itseohjautuvuuden sijaan. Ystäväryhmistä pisimpään toiminut Unelman kammarin ystäväryhmä on muuttunut täysin itseohjautuvaksi. Ryhmäläiset tapaavat myös ryhmän ulkopuolella, tekevät omatoimisesti luontoretkiä ja käyvät
kulttuuritapahtumissa. Myös Valoemyn monikulttuurinen naisten ystäväryhmä alkaa olla omatoiminen. Me-talon ja Matinkylän ystäväryhmät toimivat osittain omatoimisesti. Leppävaaran ystäväryhmän osalta tarvitaan vielä ohjaaja Emyn puolelta. Kivenlahden ystäväryhmä jouduttiin lopettamaan osallistujakadon vuoksi: Lähes kaikkien ryhmäläisten terveydentila oli heikentynyt ja jaksamista
ei enää riittänyt osallistumiseen, vaikka he muuten olivat kokeneet ryhmän onnistuneeksi ja vertaistuelliseksi.
Elämäntaitoryhmät (Onnellisuuden jäljillä, Tarkoituksellisemman elämän jäljillä, Onnentaidot, Keskusteleva teehetki) lisäsivät ihmisten tyytyväisyyttä elämään ja vahvistivat voimavaroja ja elämänhallintaa. Ilmapiiri koettiin hyväksyväksi ja turvalliseksi. Kaikki olivat tutustuneet uusiin ihmisiin. Ryhmien teemat koetiin kiinnostaviksi ja ohjaajat osaaviksi. 5-6 kerran ryhmät olivat palautteen mukaan kuitenkin liian lyhyitä. Eri ryhmissä käsitellyt mielen hyvinvointia edistävät positiivisen psykologian teemat oli koettu tärkeiksi. Ihmiset olivat saaneet uusia näkökulmia ja taitoja
jaksamisensa tukemiseen. ”Antoi ajattelemisen aihetta myös jatkoon elämääni. Potku myönteiseen ajatteluun uudestaan ja uudestaan. Niin helposti ajattelee vain negatiivisesti.”
Toiminnalliset ryhmät (Toimintaryhmä, Askartelupaja, Vesiliikunta, Kävely- ja Kaikukorttiryhmä) toivat mielekästä, piristävää tekemistä ja saivat lähtemään kotoa. ”Tuntui arvostamiselta, kun järjestettiin tällaista toimintaa ja se oli korkeatasoista.” Useat mainitsivat mukavien ihmisten tapaamisen ja hyvän
ryhmähengen. Työntekijät saivat kiittävää palautetta yksilöllisestä ihmisten tarpeiden huomioimisesta ja taidosta kohdata. ”Oli mukava jutella. Hyvin äkkiä tuli sellainen ymmärretty, kuultu ja hyväksytty olo.” Työntekijöiden havaintojen mukaan ihmiset olivat tapaamisten jälkeen helpottuneen oloisia ja kehonkieli vapautuneempaa. Toiveikkuutta ja uusia mahdollisuuksia oli ilmassa. Yksittäiset ihmiset olivat kiitollisia siitä, että heidän kanssaan etsittiin yhdessä mahdollisuuksia osallistua työtoimintaan ja käytiin tutustumassa eri paikkoihin, mikä yksin olisi jäänyt tekemättä. Useampien tapaamisten jälkeen monessa ihmisessä alkoi näkyä ajattelutavan muutosta omasta itsestään: itseluottamus
lisääntyi ja omien taitojen käyttöönotto alkoi inspiroida. Pystyvyyden tunne ja oman elämän arvokkaaksi kokeminen näytti kasvavan. Esimerkiksi masennukseen liittyvä näköalattomuus ja negatiivinen, mustavalkoinen maailman- ja omakuva alkoivat vähitellen väistyä, kun käsitykset omista
mahdollisuuksista ja kyvyistä alkoivat muuttua realistisemmiksi. Ihmiset alkoivat nähdä vaikeuksiensa sijaan oman itsensä myönteisemmin. Hyväksyvä ja arvostava suhtautuminen niin itseä kuin toisiakin kohtaan näytti lisääntyvän vertaistuen ja yksilötapaamisten myötä. Muutama mainitsi merkitykselliseksi, että hankkeen työntekijä oli ottanut yhteyttä saman päivän aikana, kun henkilö oli ensin saanut tiedon hankkeesta omalta työntekijältään. ”Tuli sellainen olo, että välitetään.” Yksittäiset ihmiset kertoivat kokeneensa tärkeäksi, että soitettiin kuulumisia. Vaikka lähteminen mukaan toimintaan ei olisi aluksi onnistunutkaan, ”oli kuitenkin tervetullut olo”. Yhteyden ottaminen oli helppoa pidemmänkin ajan kuluttua. Yksittäisten ihmisten kertomuksissa tuli vahvasti esille kiitollisuus siitä, että oli henkilö, jonka kanssa jutella. Hankkeen tavoitteena ei varsinaisesti ollut lisätä Emyn monikulttuurisuutta.
Yli 50-vuotiaiden maahan muuttaneiden kotoutumista tukeva, Olarin seurakunnan ja Maahanmuuttajapalvelujen kanssa perustettu ryhmä on lähtenyt hyvin käyntiin samoin kuin aikuissosiaalityön kanssa aloitettu monikulttuurinen naisten ryhmä. Kynnys uusien monikulttuuristen ryhmien perustamiseksi Emyyn on madaltunut. Trapesan ja ystäväryhmien kanssa järjestetyt
”ystävyyspiknikit” ovat myös tuoneet eri kulttuuritaustaisia ihmisiä yhteen ja auttaneet vähentämään ennakkoluuloja.
Surullinen ilmiö oli hankkeen tavoittamien ihmisten yleinen psyykkinen huonovointisuus sekä yksinäisyyden kokemuksen ja ongelmien syvyys. Kuusi hankkeeseen osallistunutta teki itsemurhan. Lohdullista kuitenkin oli, että kolme heistä ehti osallistua pidemmän aikaa Emyn toimintaan ja saada ystäviä. Hyviä hetkiä ja elämästä aidosti nauttimistakin oli. Yllättävä positiivinen asia oli, että hankkeen ryhmiin osallistuneista syntyi kaksi kihlaparia! Muutos tyytyväisyydessä elämään oli silmin nähtävää.
Yhteistyökumppaneiden mukaan Emy tekee merkityksellistä, asiakaslähtöistä työtä yksinäisyyden vähentämiseksi. Toiminta on tärkeää psykososiaalista tukea, mielekästä tekemistä ja vertaistukea. Hankkeen myötä yhteistä jalkautuvaa työtä on kehitetty ja asiakasohjaus on vakiintunut
organisaatiotasolle aikuissosiaalityössä ja HYKS Jorvin alueen psykiatriassa. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen asiakasohjauksen saamiseen samalle tasolle on vielä matkaa, mutta mahdollista.
Kansikuva
