Yläkouluikäisten nuuskan käytön ja välityksen vähentäminen ja ehkäisy
Nikotiinihankkeen tavoitteena oli ehkäistä nuuskan käyttöä ja puuttua välittämiseen. Hankkeessa toteutettiin viestintäkampanja ja yhdessä nuorten kanssa kehitettiin vertaisvaikuttamismalli nuuskaan käytön ehkäisyyn .
Perustiedot
Toimintamallin nimi
Nikotiinihankkeen tavoitteena oli ehkäistä nuuskan käyttöä ja puuttua välittämiseen. Hankkeessa toteutettiin viestintäkampanja ja yhdessä nuorten kanssa kehitettiin vertaisvaikuttamismalli nuuskaan käytön ehkäisyyn .
Toimintamalli lyhyesti
Vertaisvaikuttamismallissa vapaaehtoiset tukioppilaat, eli usein miten 8. luokkalaiset oppilaat, koulutettiin pitämään nuuskaan liittyvä vertaistunti seitsemäsluokkalaisille. Vapaaehtoiset rekrytoitiin tukioppilastoiminnan kautta, sillä se on vakiintunut toimintamalli, jonka kautta oli helppo tavoittaa vapaaehtoisia vertaisvaikuttajia. Tukioppilaat olivat myös jo saaneet koulutusta mm. ryhmän ohjaamisesta, joten tähän ei mennyt aikaa vertaisohjaajien koulutuksessa.
Koulun yhteyshenkilö, usein miten tukioppilastoiminnasta vastaava, kartoitti tukioppilaiden halukkuutta osallistua vertaisvaikuttamistoimintaan. Tukioppilaista vapaaehtoisiksi vertaisvaikuttajiksi ilmoittautui 5 - 9 oppilasta per pilotointikerta.
Koulun yhteyshenkilö sopi mukaan lähteneiden seitsemänsien luokkien opettajien kanssa siitä, millä tunnilla vertaisvaikuttamistunti pidettiin. Vertaiset saapuivat sovittuna ajankohtana, sovittuun luokkaan, johon myös seitsemäsluokkalaiset saapuivat. Vertaistuntiin kului aikaa 45 minuuttia.
Vapaaehtoiset vertaisohjaajat saivat koulutukseen osallistumisesta ja vertaistunnin pitämisestä sähköiset Open Badge -osaajamerkit, joita voi hyödyntää esimerkiksi kesätyöhakemuksessa. Tämä lisäksi vertaiset saivat pienet Smokefree -tuotepalkinnot.
Hankkeen aikana vertaisvaikuttamista pilotoitiin kahdesti, joten kummallakin kerralla vertaisohjaajat ja tunneille osallistuneet seitsemäsluokkalaiset olivat eri henkilöitä.
Vertaisohjaajille järjestettiin kahden oppitunnin mittainen (2 x 45 min.) koulutus. (Liite 1.) Koulutuksessa vertaiset perehdytettiin aiheeseen ja vertaistunnin ohjaamiseen. Tunnilla käytiin läpi tarkkaan tunnin kulku, työnjako ja vertaistunnin sisältämien työpisteiden ohjaaminen. Koulutuksessa myös harjoiteltiin työpisteiden ohjaamista.
Nuuskaan ja nikotiiniin liittyvien perusasioiden jälkeen vertaisohjaajat jaettiin joko kolmeen tai kolmeen pieneen ryhmään. Jokainen henkilö tai ryhmä sai vastuulleen ohjata yhden työpisteen vertaistunnilla. Koulutuksessa annettiin aikaa perehtyä työpisteiden sisältöihin ja materiaaleihin sekä harjoitella ohjaamista muille koulutettaville. Koulutuksessa myös päätettiin ketkä ohjaavat minkäkin luokan tuntia. Vertaistunteja seitsemäsluokkalaisille järjestettiin pilotointikerroilla 1-4 / koulu. Aikataulua ja työnjakoa suunniteltaessa huomioitiin vertaisohjaajien määrä ja se, kuinka paljon aikaa heillä oli mahdollista käyttää vertaisohjaamiseen. Yksi vertaisohjaaja oli mukana yhdellä tai useammalla tunnilla. Kuitenkin yhden oppitunnin järjestämiseen tarvittiin aina vähintään kolme ohjaajaa. Vertaisohjaajien kanssa sovittiin kuka ohjasi milläkin tunnilla ja mitä ryhmätyöpistettä. Lopuksi ohjaajat saivat mukaansa ohjeet, joihin kirjattiin vertaistuntien ajankohdat. (Liite 2)
Vertaistunnin kesto oli 45 minuuttia. Tunnilla seitsemäsluokkalaiset jaettiin kolmeen ryhmään, joista jokaista ohjasi 1-2 vertaisohjaajaa. Tunnilla seitsemäsluokkalaiset kiersivät kaikki kolme työpistettä samalla, kun ohjaajat pysyivät paikallaan kertoen aina uudelle ryhmälle samat asiat kuin edelliselle.
Alun lyhyen esittelyn jälkeen tunnin valvoja (projektipäällikkö) antoi vertaisten ohjata tuntia. Tunnilla valvoja seurasi ja havainnoi ryhmien työskentelyä ja käytettävissä olevan ajan kulkua. Hän ilmoitti, kun oli aika vaihtaa työpistettä.
Tunnin aluksi jokaisessa työpisteessä ohjaaja piti lyhyen kahden minuutin esittelyn siitä, mitä nuuska on. Tällä tavoin varmistettiin se, että seitsemäsluokkalaiset tiesivät mistä nuuskassa on kyse. Esittelyn jälkeen, ohjaajat siirtyivät oman aiheensa pariin. Ryhmien vaihdon jälkeen, ei nuuskaesittelyä enää tarvittu, vaan ohjaajat siirtyivät suoraan esittelemään omaan aihettaan. Kolmannen ryhmän kohdalla, jätettiin lopuksi aikaa palautelomakkeen täyttöä varten.
Vertaisvaikuttamistunnin kulku on kuvattu liitteessä 3. ja oppitunnin työpisteiden sisältö liitteessä 4.
Nuorten nuuskan käyttö on kasvanut viimeisen vuosikymmenen ajan (KTK). Vaikka nuuskan myynti on Suomessa laitonta, sitä salakuljetetaan Ruotsista suuria määriä. Laittoman nuuskan myynnin myötä, se päätyy erittäin helposti myös nuorten käsiin. Tullilla ja poliisilla ei ole riittäviä resursseja puuttua rehottavaan nuuskan salakuljetukseen ja myyntiin. Ruotsin ja Suomen rajan läheisyydessä on runsaasti nuuskaa myyviä tukkuliikkeitä, joista arvioiden mukaan noin 80-85% myydään Suomen puolelle.
Nuuska nauttii tällä hetkellä jonkinlaisesta trendiasemasta nuorten keskuudessa. Tämä näkyy mm. nuuskapurkkien etikettitarrojen liimailuna käyttöesineisiin ja se on saanut näkyvyyttä myös joissakin musiikkivideoissa ja kappaleiden sanoituksissa. Kyseessä on jo vuosien ajan ollut eräs tietty nuuskamerkki, joka on noussut katukaupan suosikkituotteeksi. Ko. merkki on tunnettu nuorten keskuudessa, vaikka he eivät nuuskaa käyttäisikään (Piispa 2017, 2018). Kyseinen nuuska on nikotiinipitoisuudeltaan erittäin vahvaa ja sen pH arvo on korkea. Ruotsissa kyseinen merkki ei ole suosittu. Se päätyy nuorten saataville lähinnä siksi, että edullisen hintansa takia sitä on helppo saada. Nuuskan käytön trendiasemaa lisää joidenkin urheilijoiden ja nuorisoidolien avoin nuuskan käyttö. Tämä vaikuttaa nuuskaa liittyviin mielikuviin, jotka ovat savukkeita myönteisempiä.
Tupakkalain mukaan nuuskan käyttö on kielletty oppilaitosten alueella. Kouluissa nuuskaan kuitenkin suhtaudutaan valitettavan usein sallivammin kuin muihin nikotiinituotteisiin. Tämä voi johtua tiedon puutteesta, käytön huomaamattomuudesta tai toimintaohjeiden puuttumisesta.(Piispa 2018)
Myös monet vanhemmat eivät ole täysin perillä siitä, mistä nykyisessä nuorten käyttämässä nuuskassa on kyse, miten se näkyy nuorten arjessa, miten puuttua nuoren nuuskan käyttöön ja mitä laki sanoo nuuskan myynnistä ja välittämisestä. (Piispa 2018)
Lähteet:
Mikko Piispa 2018. Nuuska&Nuoret-laadullinen selvitys nuorten nuuskan käytöstä ja hankintatavoista
Mikko Piispa 2017. Sammuuko savuke, nouseeko nuuska.
Kouluterveyskysely 2019
YLE 2017 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/01/nuuskan-katukauppa-rehottaa-viranomaisten-silmien-alla
Hankkeen alussa kartoitettiin kohderyhmäymmärrystä toteuttamalla laadullinen tutkimus nuorten nuuskan käyttöön ja välittämiseen liittyvistä mielikuvista ja motiiveista. Tämän ja muun tutkimustiedon pohjalta kehitettiin vertaisvaikuttamismallin ja viestintäkampanjan suunnitteluun liittyvät työpajat. Työpajoissa suunnitellaan vertaisvaikuttamismallin ja viestintäkampanjan sisältöjä yhdessä kohderyhmän kanssa. Työpajat järjestetään kolmessa tutkimuksen aineiston keruun alueella olevissa yläkouluissa. (Tornio ja Helsinki). Työpajoja on 2 per koulu.
Kehitettyä vertaisvaikuttamismallia pilotoitiin yhteystökouluissa keväällä ja syksyllä 2019 ja keväällä 2020. Sekä työpajoista että vertaisvaikuttamismallin pilotoinnista kerättiin palautetta. Palautetta käytettiin mallin kehittämiseksi.
Työpajoissa suunnitellut viestintäkampanjan aihiot toimitettiin viestintätoimistolle, joka jalosti viestit lopulliseen muotoonsa. Viestintäkampanja alkoi syksyllä 2019.
Mallia kehitettiin yläkouluikäisille, sillä EHYTin Nuuska-agenttimallin koettiin soveltuvan paremmin hieman nuoremmille. Nuuska-agenttimalli myös sisältää muutakin, kuin oppituntityöskentelyä, kun taas hankkeessa kehitetty vertaisvaikuttamismalli rajautuu oppitunneille. Myös vertaisvaikuttamismallin asetelma on sikäli erilainen, että vertaiset toimivat pienryhmissä keskustelun ohjaajina, eivätkä luokan edessä opettajan roolissa. Vertaisvaikuttamismallin työpisteiden teemat ovat hieman abstraktimpia, kuin nuuska-agenttimallissa. Mallin keittämisvaiheessa oli kuitenkin huomattu, että ajoittain joillekin seitsemäsluokkalaisille teemat saattoivat olla vielä hankalia hahmottaa, vaikka tämä ei suoraan palautteessa tullutkaan esille. Tuntia seuranneiden opettajien mukaan, malli saattaisi sellaisenaan toimia myös toisella asteella.
Vertaisvaikuttamismallista saatujen kokemusten kautta myös Nuuska-agenttimallinsisältöjä kehitettiin edelleen. Nämä kaksi mallia vaikuttivat toinen toisiinsa läpi hankkeen. Nuuska-agentissa käytettyjä kysymyskortteja hyödynnettiin vertaisvaikuttamistunnilla ja vertaisvaikuttamismallissa kehitettyjä uusia kysymysideoita, otettiin käyttöön Nuuska-agenttimallissa.
Vertaisvaikuttamismallia ja siitä saatuja kokemuksia voidaan jatkossa hyödyntää EHYTin Nuuska-agenttimallin kehittämisessä etenkin yläkoulun ja myös toisen asteen käyttöön paremmin sopivaksi. Nuuska-agenttimalli on jo saanut jalansijaa ja se tunnetaan melko hyvin, joten näiden kahden mallin integroiminen on järkevämpää, kuin täysin uuden mallin tuominen.
Vertaisvaikuttamismallin tavoitteena oli lisätä nuorten valmiuksia suhtautua kriittisesti ympäristön nuuskamyönteisiin viesteihin sekä pohtia nuuskaan liittyviä kysymyksiä laajemmin globaaleista ja yhteiskunnallisista näkökulmista käsin. Tämän ajateltiin tapahtuvan kannustamalla nuoria ajattelemaan asioita hieman pintaa syvemmältä ja eri näkökulmista käsin. Ajatuksena oli saada aikaan oivalluksen kokemus oman pohdinnan kautta sen sijaan, että nuorille vain tarjottaisiin tietoa.
Palautteen kerääminen oli ensiarvoisen tärkeää vertaisvaikuttamismallin kehittämiseksi ja arvioimiseksi. Palautetta kerätiin jokaisessa vertaisvaikuttamismallin kehittämisen vaiheessa aina työpajoista vertaistunnilla osallistuneisiin seitsemäsluokkalaisiin asti. Palautteen sekä havainnoinnin avulla vertaisvaikuttamismallin rakennetta ja sisältöä oli mahdollista kehittää koko hankkeen ajan.
Palautteiden mukaan nuoret kokivat saaneensa oivalluksia etenkin nuuskan ympäristövaikutuksiin ja lainsäädäntöön liittyen. Myös nuuskateollisuuden markkinointitaktiikoista, etenkin irrotettavat ja uudelleen liimautuvat nuuskapurkkien etikettitarrat jäivät mieleen.
Parhaiksi asioiksi etenkin vertaisohjaajien, mutta myös seitsemäsluokkalaisten keskuudessa mainittiin usein uuden oppiminen ja uudet näkökulmat. Vertaisvaikuttajat pitivät myös siitä, jos saivat aikaan keskustelua ja oivalluksia ja seitsemäsluokkalaiset pitivät tunnin ohjaajista. Kehittämiskohteita tuli melko vähän ja yleisesti kaiken nähtiin menneen hyvin. Videoita ja kysymyskortteja toivottiin ensimmäisellä pilotointikerralla enemmän, joten niitä lisättiin mallin toiseen pilotoitavaan versioon. Myös työpisteen ohjaamista varten laadittuja ohjeita tarkennettiin ja selkeytettiin vertaisohjaajien pyynnöstä.
Toisella pilotointikerralla seitsemäsluokkalaisten lomakkeeseen lisättiin kysymys ”Saitko tunnilta uutta tietoa”. Vastaukset tähän kysymykseen jakautuivat 103 sai uutta tietoa 5 ei.
Kaiken kaikkiaan hankkeen vertaisvaikuttamismallin piirissä oli yhteensä 272 nuorta.
Vertaisvaikuttamismallin vaikutuksia pyrittiin arvioimaan myös tarkastelemalla muutoksia yhdessä interventiokoulussa onnistuneesti toteutetuissa alku- ja loppukyselyissä. Ko. koulussa oli hankkeen aikana päässyt vertaisvaikuttamismallin piiriin 87 oppilasta. Kyselyssä oli kysymyksiä liittyen osa-alueisiin, joihin vertaisvaikuttamismallin avulla pyrittiin vaikuttamaan. Kysely kartoitti myös muiden hankkeen toimenpiteiden, kuten viestintämateriaalien tavoittavuutta.
Loppukysely oli alkukyselyn kaltainen, sillä erotuksella, että loppukyselyssä kysyttiin oppilailta, että olivatko he nähneet koulussaan nuuskaan liittyviä julisteita, nikotiinituotteiden käyttökieltokylttejä ja olivatko he kuulleet tai nähneet jossain termin ”Nuuskakoukku”. Vastanneista (109) 52,8 % oli nähnyt julisteita, 78,7 % kieltokylttejä/-tarroja ja Nuuskakoukku -termiin oli törmännyt 41,3 % vastanneista.
Niiden oppilaiden osuudet, jotka ilmoittivat, etteivät olleet koskaan käyttäneet nuuskaa nousi hieman loppukyselyssä. Alkukyselyssä heitä oli 80,9 % ja lopussa 87,1 %. Myös nuuskaa kokeilleiden osuus laski (alussa 11,8 %, lopussa 5,6 %), samoin kuin niiden, jotka ilmoittivat käyttävänsä nuuskaa kerran viikossa tai useammin (alussa 2,2 %, lopussa 0 %). Kuitenkin kerran päivässä tai useammin nuuskaa käyttävien osuus pysyi lähes samana. (4,5 % / 4,8 %).
Myös niiden oppilaiden osuus kasvoi, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet (79,2 % / 86,2 %) ja savukkeita kokeilleitten määrä laski (9 %/4,9 %). Kuitenkin päivittäin tupakoivien määrä sen sijaan nousi hieman (2,2 % / 3,3 %).
Oppilailta kysyttiin myös heidän arvioitaan muiden ikätovereiden tupakoinnin ja nuuskan käytön yleisyydestä. Alku- ja loppukyselyn mukaan näytti siltä, että arviot hyvin yleisestä nuuskan tai savukkeiden käytöstä olivat laskeneet ja useampi koki etenkin nuuskan käytön olevan harvinaisempaa loppukyselyssä kuin alussa. Tätä vahvisti myös kysymys siitä, kuinka yleistä nuuskan käyttö on nuoren omassa kaveripiirissä. Arviot nuuskan käytön yleisyydestä omassa kaveripiirissä muuttuivat selvästi. Entistä suurempi osuus koki sen harvinaisena, eikä loppukyselyssä enää kukaan arvioinut sen olevan erityisen yleistä. Arvio siitä, että puolet käyttää ja puolet ei, laski myös alkukyselyn tuloksista.
Nuorten nuuskaan liittyviä asenteita, käsityksiä ja tietoja selvitettäessä oppilailta kysyttiin erilaisia väittämiä, joiden vastausvaihtoehdot olivat: Olen hyvin samaa mieltä, olen jokseenkin samaa mieltä, olen melko eri mieltä, olen täysin eri mieltä.
Vertaisvaikuttamismallissa käsiteltiin nikotiiniriippuvuutta ja nuuskateollisuuden taktiikoita ja se on saattanut vaikuttaa siihen, että nuorten käsitykset nikotiiniriippuvuudesta ja sen kehittymisestä olivat muuttuneet alkukyselystä. Myös nuorten asenteet nuuskateollisuutta kohtaan olivat muuttuneet kielteisemmiksi.
Yllättävää oli kuitenkin, että väittämän ”Nuuskan valmistuksesta on haittaa ympäristölle” vastauksissa ei näyttänyt tapahtuneen muutosta. Koulussa A oli kuitenkin 87 oppilasta vertaisvaikuttamisen piirissä ja tämän lisäksi Nuuskakoukku -julisteet olivat olleet koulussa esillä, joista yhdessä kuvataan nuuskateollisuuden haittoja ympäristölle. Vertaisvaikuttamistunneilta kerätyn palautteen mukaan oppilaat mainitsivat usein nuuskaan liittyvät ympäristökysymykset asioiksi, joista he kokivat saaneensa uusia oivalluksia.
Oppilaiden kiinnostuksesta ja intentiosta kokeilla nuuskaa kysyttiin kahdella kysymyksellä. Nämä olivat tärkeitä, sillä suunnitellun käyttäytymisen teorian mukaan intentio johtaa käyttäytymiseen. Nuorten päihteiden käytön suhteen intention on arvioitu ennustavan melko luotettavasti käyttöä noin kahden vuoden päähän.
Vastaukset väittämään ”Minua kiinnostaisi kokeilla nuuskaa ” näyttivät kehittyneen toivottuun suuntaan; Hyvin samaa mieltä olevien osuus alkukyselyssä oli 7,2 % ja lopussa 3,5 %. Jokseenkin samaa mieltä olevien osuus tippui 9,6 %:sta 4,4 %:iin. Melko eri mieltä olevien osuus taas nousi alun 5,4%:sta lopun 6,1 %:iin ja samoin täysin eri mieltä olevien 77,7 % osuus kasvoi 86 %:iin.
Vastaukset kysymykseen ”Luuletko, että käytät savukkeita seuraavan 12 kuukauden aikana?” muuttuivat alun kyselystä selvästi. Varmasti en -vastaajien osuus kasvoi alun 78,8 %:sta loppukyselyn 85,6 %:iin. Luultavasti en -vastaajien osuus nousi 7,7 %:sta 9 %:iin. Luultavasti käytän -vastaajien osuus laski 7,1 %:sta 3,6 %:iin ja varmasti käytän vastaajien osuus, laski 6,5 %:sta 1,8 %:iin.
Nuuskan kohdalla muutos oli tupakkaa kompleksisempi. Nuuskan varmasti ei kokeilevien osuus nousi 78 %:sta 89,2 %:iin, mutta luultavasti en osuus laski 11,3 %:sta 4,5 %:iin. Luultavasti käyttävien osuus nousi alun 2,4 %:sta 4,5 %, mutta kuitenkin varmasti käytän -vastaajien osuus laski selvästi alun 8,3 %:sta lopun 1,8 %:iin.
Väittämässä ”Nuuskan saaminen on helppoa”, hyvin samaa mieltä olevien osuus laski hieman, mutta jokseenkin sama mieltä olevien nousi. Eri mieltä olevien osuudet laskivat hieman. Kyselyssä selvitettiin myös sitä mistä nuorten arvelivat nuuskaa saatavan. Niiden osuus, jotka vastasivat nuuskaa saatavan kavereilta, laski alun 62,6 %:sta loppukyselyn 51,5 %:iin. Tuntemattomat oman ikäiset sekä täysi-ikäiset ja sisarukset nähtiin useammin nuuskan saantikanavana loppukyselyssä kuin alussa. Vanhemmilta nuuskaa koki saavansa alun kyselyssä 3,2 % ja loppukyselyssä 2 %.
Vastauksissa väittämään ”Olen itse myynyt tai antanut nuuskaa kavereilleni” tapahtui toivottua kehitystä. Hyvin usein -vastanneiden osuus tippui 3 %:sta nollaan ja melko usein 3,6 %:sta 0,9 %:iin. Melko harvoin vastanneiden osuus tippui 3 %:sta 0,9 % :iin ja En koskaan- vastanneiden osuus nousi 90,5 %:sta 98,2 %:iin. Myös väittämissä ”Nuuskan ostaminen kaverilta tai tutulta on mielestäni ihan ok” ja ”Nuuskan myyminen kaverille tai tutulle on mielestäni ihan ok” samaa mieltä olevien osuudet pienenivät ja melko tai täysin eri mieltä olevien suurenivat.
Kyselyn perusteella näytti siltä, että nuorten tietoisuus nuuskaan liittyvästä lainsäädännöstä oli hieman parantunut. Lainsäädäntöön liittyvät asiat olivat ympäristökysymysten lisäksi mainittu sellaisiksi, joista vertaistunnille osallistujien mielestä he saivat uutta tietoa ja uusia oivalluksia.
Kansikuva
