Kokemusasiantuntijatyöskentely oppilaitoksissa
Malli kuvaa kokemusasiantuntijatyöskentelyn tapoja eriasteisissa oppilaitoksissa. Lisäksi kuvaillaan sitä, mitä on hyvä huomioida kokemusasiantuntijoiden oppilaitostyöhön liittyen.
Toimintamallin nimi
Malli kuvaa kokemusasiantuntijatyöskentelyn tapoja eriasteisissa oppilaitoksissa. Lisäksi kuvaillaan sitä, mitä on hyvä huomioida kokemusasiantuntijoiden oppilaitostyöhön liittyen.
Kokemusasiantuntijat käyvät kertomassa oppilaitoksissa omia toipumistarinoitaan ja vaikuttavat tällä toiminnalla ongelmia ennaltaehkäisten, häpeäleimaa heikentäen sekä lisäävät samalla tietoa mielenterveyden haasteista, avun pyytämisen tärkeydestä ja toipumisesta.
Kokemusasiantuntijat vierailevat oppilaitoksissa pitämässä luentoja opintoihin liittyvistä teemoista. He rikastuttavat teoriatietoa liittämällä siihen omia kokemuksiaan eli kokemustietoa. He kertovat myös yleisesti mielenterveyden hoitamisen ja tarvittaessa avun hakemisen tärkeydestä. Kokemusasiantuntijat toimivat myös yhteisopettajuuden työmuodossa, jossa he ovat mukana tulevien sote- ammattilaisten opiskelussa.
Ks. liite
Korkeakoulutyö
- Työskentely ammattikorkeakoulussa voi tapahtua luontevasti esim. tulevien sote- ammattilaisten parissa, jotka tulevat kohtaamaan työssään monenlaisista taustoista lähtöisin olevia asiakkaita ja hyötyvät myös itse mielenterveysosaamisen vahvistamisesta kokemusasiantuntijatoiminnan kautta. Tässä työmuodossa kokemusasiantuntija kertoo opiskelijaryhmälle meneillään olevan kurssin teemoihin liittyen esim. yleisimmistä mielen sairauksista, mielialahäiriöistä, toipumisesta ja arjestaan oireiden kanssa. Myös erilaisista sosiaalisista haasteista tai ilmiöistä on hyvä tuoda esille havainnollistavia tosielämän kertomuksia, esim. liittyen vankilakokemukseen, korvaushoitoon, lasten huostaanottoon, läheisen sairastumiseen ja kuolemaan, väkivaltaan perheessä, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja siitä toipumiseen. Edellä mainitut siis ns. täsmäluentoina. Puheenvuorot ovat teoriaopetusta havainnollistavia linkkejä elävään elämään. Näkökulma teemojen käsittelyyn on positiivista mielenterveyttä ja ihmisen voimavaroja sekä selviytymistä korostavaa.
- Ammattikorkeakoulussa työskentely voi tapahtua myös tutor-oppilaiden parissa. Samoja em. teemoja voidaan avata tutoreiden yhteisissä koulutuksissa ajatuksella, että he tulevat kohtaamaan kaikki aloittavat opiskelijat, ja näin saadaan mielenterveystietoisuutta isossa oppilaitoksessa parhaalla mahdollisella tavalla laajalle kohdejoukolle. Tutoreiden koulutuksissa on hyvä olla paikalla myös tutortyötä tekevää henkilökuntaa sekä esim. oppilaitoksen psykologi ja pappi. Kokoontumisissa on syytä kertoa myös saatavilla olevista terveydenhuollon palveluista, mukaan lukien mielenterveys- ja päihdepalvelut. Tutoreiden koulutuksissa on hyvä jälkireflektiona ja palauttavana osiona käydä esim. oppilaitospsykologin tai -papin toimesta lopuksi keskustellen läpi illan teeman herättämiä ajatuksia.
- Kolmantena työmuotona on ns. yhteisopettajuus, jossa kokemusasiantuntija osallistuvat simulaatio-opetukseen. Opetuksen vaiheet ovat kaikki tärkeitä onnistumisen kannalta; tuntien kulun suunnittelu opettajan kanssa, toteutus ja palauteosio. Suunnitteluvaiheessa käydään etukäteen opintojakson tavoitteet läpi sekä mietitään potilaskuvausten sisällöt ja jaetaan tehtävät. Tuntien toteuttamisvaiheessa kokemusasiantuntijat kertovat oman toipumistarinansa opiskelijoille, tämän tarkoituksena on orientoida aiheeseen. Potilastapaukset taustoitetaan ja avataan opiskelijoille, ja kukin vuorollaan osallistuu pienissä ryhmissä potilaan haastatteluun tai keskusteluun hänen kanssaan. Kyseessä voi olla esim. alkuhaastattelu tai psyykkisen tilan arviointi, masennuskyselyn tai muun lomaketutkimuksen tekeminen. Tilanne mukailee aitoa hoitotilannetta ja tarkoituksena on harjoitella potilaan kohtaamista ja vuorovaikutusta hänen kanssaan. Jälkikeskustelu toteutetaan harjoitustilanteiden päätyttyä ja tämä edellyttääkin kokemusasiantuntijoilta aktiivista toimintaa koko simulaatiotuntien ajan, että he voivat antaa rakentavaa ja asianmukaista palautetta kaikille mukana olleille opiskelijoille asiakkaan näkökulmasta.
Toisen asteen oppilaitokset
- Toisen asteen oppilaitoksissa on hyvä toteuttaa isoja yhteisluentoja eri alojen opiskelijaryhmille. Puheenvuoroja voivat pitää kokemusasiantuntijat, joilla on mielenterveys- tai päihdetausta. Luentojen alussa on tilaisuutta organisoivien opettajien tai oppilashuollon henkilökunnan toimesta info mielenterveyden hoitamisen keinoista ja mielen hyvinvoinnin merkityksestä ihmisen terveyden yhtenä tärkeänä osatekijänä. Alkuinfossa täytyy kertoa myös terveydenhuollon palveluista, mielenterveys- ja päihdepalvelut mukaan lukien, jotka ovat opiskelijoiden käytettävissä. Kunkin ryhmän vastuuopettajat keskustelevat jälkikäteen opiskelijoittensa kanssa luennon johdosta esille nousseista teemoista. Myös kokemusasiantuntijat voivat jäädä puheenvuoronsa jälkeen luentopaikalle kohtaamaan opiskelijoita. Heitä voi hyödyntää myös jälkipurkutilanteessa. Tarvittaessa ryhmien opettajan tulee ohjata opiskelija asianmukaisen palvelun äärelle, mikäli mahdollisesti käydyn keskustelun perusteella herää huoli opiskelijan hyvinvoinnista.
- Toisen asteen oppilaitoksissa voidaan toteuttaa terveydenhuollon opiskelijoille suunnattuja täsmäluentoja eri opetussuunnitelmaan sopivista teemoista. Kokemusasiantuntijat voivat toimia myös simulaatio-opetuksessa mukana hieman samantapaisesti kuin edellä kuvaillussa amk:ssa tapahtuvassa yhteisopettajuudessa.
Yläkoulut
- Yläkouluilla voi kokemusasiantuntijaluentoja toteuttaa luokka-asteittain tai muuten isohkoille kohderyhmille. Opiskelijoiden nuori ikä ja vaihteleva kehitysaste huomioiden on erityisen tärkeää luentoihin liittyen jälkireflektioiden toteuttamista ryhmittäin. Toteutusvastuu tästä on koulun henkilökunnalla, luokanvalvojilla ja muilla organisaation omilla ammattilaisilla. Myös yläkouluikäisille on annettava tietoa saatavilla olevista terveydenhuollon palveluista.
Purun voi toteuttaa käyttäen työkalua, joka sisältää neljä eri kysymystä ja joihin vastaaminen tapahtuu luokkatilassa siten, että oppilaat liikkuvat lattialle tehdyllä janalla akselilla kyllä-neutraali-ei. Oppilailta kysytään, saivatko he uutta tietoa kokemusasiantuntijan esityksestä, millaista, mitä tietoa he olisivat kaivanneet. Toisessa kysymyksessä kartoitetaan sitä, puhutaanko mielenterveys- ja päihdeasioista ylipäänsä tarpeeksi, missä niistä puhutaan, keiden kanssa. Kolmannessa kysymyksessä tiedustellaan kiusaamisesta, onko itse kohdannut sitä jossain roolissa, onko itse puuttunut kiusaamiseen. Neljäs kysymys selvittää yleistunnelmaa kuullusta, jäikö ok- tunnetila, positiivinen, negatiivinen, ahdistava.
Opettajalla ja muulla ammattilaisella on purun toteuttamisessa merkittävä rooli lisäkysymysten esittäjänä ja luontevan keskustelun ja vuorovaikutuksen virittäjänä. Ammattilainen voi tehdä purkutilanteessa havaintoja kustakin nuoresta ja tarvittaessa ottaa asian uudelleen puheeksi myös yksilöllisesti. Opetustilassa tehdyllä janalla liikkuminen patistaa jokaisen nuoren aktivoitumaan. Tilanne muutoin kuin paikoillaan istuen on mahdollisesti myös hyvin luonteva ja vapaa. Tilanteen tarkoitus on myös mahdollisten tunteiden neutralisoiminen keskustelun ja liikkumisen avulla, sekä tiedon antaminen ja keskustellen palautteen saaminen toteutuksesta. Purku on hyvä suorittaa mahdollisimman pian kokemusasiantuntijan esityksen jälkeen.
Alakoulut
- Alakouluilla kokemusasiantuntijatyö on luonteeltaan hyvin erilaista verrattuna muuhun oppilaitostyöhön. Ikäkauteen liittyvä kehitysvaihe tulee huomioida suunnittelussa ja toteutuksessa erityisen tarkasti ja herkästi. Pienimmille lapsille on hyvä hyödyntää visuaalisia keinoja (esim. sadut, musiikki, kuvataide), kun taas isompien lasten kanssa voidaan hyödyntää enemmän reflektoivampaa työotetta. Yhteistä kohderyhmän kanssa työskentelylle on avoin ja samanaikainen teeman reflektointi. On välttämätöntä jakaa lapset vähintään kolmeen ikäluokkaryhmään (esim. 1-2lk, 3-4lk ja 5-6lk) johtuen alakouluikäisten kehitystason suurista eroista.
- Alakouluikäisille on tärkeää puhua erityisesti koulukiusaamisesta, jonka on todettu usein alkavan jo varhaisessa vaiheessa opiskelupolkua. Pienten lasten parissa kokemusasiantuntijatyötä tehtäessä ongelmaan voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevästi.
Oppilaitokset, joissa kokemusasiantuntijat voivat työskennellä ovat ala- ja yläkoulut, toisen asteen oppilaitokset (lukio- ja ammatillinen koulutus) sekä korkea-asteen oppilaitokset (ammattikorkeakoulu).
Edellä mainituissa oppilaitoksissa opiskelevat henkilöt ovat hyvin eri-ikäisiä, alkaen alakouluiästä ylöspäin. Ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa opiskelevien ikä saattaa sitä vastoin olla korkeakin aikuisopiskelun ja esim. ammatinvaihdon vuoksi. Oppilaitostyöskentelyssä suuresti vaihteleva ikä, siihen liittyvä kehitystaso ja taustatekijät ylipäänsä on otettava kokemusasiantuntijatyöskentelyä suunniteltaessa huomioon. Erityisesti aivan nuorimpien parissa työskennellessä on heidän haavoittuva asemansa ja fyysinen ja psyykkinen kehittymisvaihe erityisen huomioimisen kohteena.
Ammattilaiset eli oppilaitosten henkilökunta on aina linkki oppilaitostyön tekemiseen. Kokemusasiantuntijatoimintaa organisoiva taho on yhteydessä ala- ja yläkoulujen rehtoreihin, opettajiin ja oppilashuollon henkilökuntaan toiminnan aloittamiseksi. Luokanvalvojat tai ryhmänohjaajat ja esim. koulun kuraattorit ovat lähin linkki oppilasryhmiin.
Ammatillisissa oppilaitoksissa sekä ammattikorkeakoulussa kunkin ryhmän opetuksesta vastaava opettaja on luontevin linkki kokemusasiantuntijatoiminnasta vastaavaksi henkilöksi koulun puolella. Isompia luentotilaisuuksia järjestettäessä samat opettajat voivat olla tilaisuuksia järjestämässä ja yhdyshenkilöinä oppilaitoksen muun henkilökunnan suuntaan. Oppilaitoksen ylimmän johdon ymmärrys toimintaa kohtaan sekä suostumus kokemusasiantuntijatoiminnan hyödyntämiseksi on edellytys, mutta toiminnan käytännön organisointi on hyvä olla juurikin alemmalla tasolla.
Henkilökunnalta vaaditaan kokemustiedon ja -osaamisen merkityksen ymmärrystä tutkitun tiedon ja ammattitiedon rinnalla ja lähtökohtaisesti asian tärkeänä pitämistä. Myös asiakaskeskeisyyden näkökulman painottaminen kaikessa työskentelyssä liittyy olennaisesti kokemusasiantuntijatyöhön. Henkilökunnan tulee nähdä myös opiskelijan hyvinvoinnin tukemisen olevan tärkeä osa omaa työskentelyään.
On tarpeen, että jokaisessa oppilaitoksessa on yksi tai mieluummin muutamia ammattilaisia, jotka ovat kokemusasiantuntijatoiminnan suhteen aloitteellisia ja käytännön järjestelyt haltuun ottavia. Pelkkä myönteinen asenne ei riitä, tarvitaan myös toimintaa.
Kun kyseiset toiminnat on oppilaitoksissa testattu, tulleet tutuiksi ja todettu hyviksi lisäksi perustoiminnan rinnalle, kokemusasiantuntijatyöskentely jatkuu omalla painollaan oppilaitoksesta nousevan tarpeen mukaisesti. Henkilökunnalle muodostuu käsitys siitä, millaisissa tilanteissa ja tarpeissa kokemusasiantuntijoita kannattaa hyödyntää.
Kokemusasiantuntijan ja oppilaitoksen edustajan on jokaisen työtehtävän kohdalla keskusteltava siitä, millaiset kuulijat on paikalla ja mitä puheenvuorossa on huomioitava. Usein puheenvuorot saattavat olla ajatuksia herättäviä ja pysäyttäviäkin, mutta tavoitteena on oltava voimavaralähtöisyys ja toivon ylläpitäminen haastavissakin elämäntilanteissa. Kokemusasiantuntijatyöskentelyn täytyy olla eettisesti kestävää ja positiivista mielenterveyttä vahvistavaa.
Kokemusasiantuntijatoiminnalla on pitkähköt perinteet Etelä-Pohjanmaan alueella. Lisäksi alueella on vuosien varrella ollut edellä kuvatun kaltaista toimintaa jossain määrin. Oppilaitostyöhön ei tarvinnut siis lähteä tyhjältä pöydältä, vaan peruskäsitteet olivat toimijoille valmiiksi tuttuja. Sen sijaan toimintakäytännöistä oli tarpeen keskustella ja sopia tarkemmin. Lisäksi jokaisen työtehtävän kohdalla on muutenkin tarpeen keskustella tehtävän sisällöstä, tarpeesta ja tavoitteista.
Toiminnan vahvistuessa siihen on tullut rutiinia ja joustavuutta. Tiedetään, millaisiin tarpeisiin kokemusasiantuntijat voivat tuoda työskentelyllään lisäarvoa. Oppilaitoksen edustajat ovat oppineet tuntemaan kokemusasiantuntijoita myös henkilöinä, jolloin tämän toiminta on konkreettisten kokemusten kautta saanut myös lisää käyttömahdollisuuksia.
Kansikuva
