"Hei mä näyn ja kuulun" -ryhmä vanhemmille, joiden lapsella on puhejännitystä
"Hei mä näyn ja kuulun" -ryhmä on suunnattu vanhemmille, joiden lapsella puhejännitystä. Ryhmässä tarjotaan tietoa lapsen puhumattomuusoireesta ja keinoja lapsen tukemiseen. Lisäksi ryhmä tarjoaa vertaistukea vanhemmille.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
"Hei mä näyn ja kuulun" -ryhmä on suunnattu vanhemmille, joiden lapsella puhejännitystä. Ryhmässä tarjotaan tietoa lapsen puhumattomuusoireesta ja keinoja lapsen tukemiseen. Lisäksi ryhmä tarjoaa vertaistukea vanhemmille.
Toimintamalli lyhyesti
Ryhmä on suunnattu Keski-Suomen hyvinvointialueen alle kouluikäisten lasten vanhemmille, joiden lapsi on ujosteleva, hiljainen, arka tai ei puhu tietyissä tilanteissa eli toisin sanoen lapsella on puhejännitystä tai valikoivaa puhumattomuutta. Ryhmästä vanhempi saa tietoa aiheesta sekä siitä, miten voi tukea lastaan parhaiten.
Ryhmässä käsitellään muun muassa sosiaalisten tilanteiden haasteita, puhumattomuuden laukaisevia ja ylläpitäviä tekijöitä, kehon ja mielen vuorovaikutusta sekä vuorovaikutus- ja ryhmätilanteita. Vanhemmat saavat tietoa ja keinoja arjen sujuvoittamiseen sekä vertaistukea muilta hiljaisten ja ujostelevien lasten vanhemmilta.
Ryhmä toteutetaan etäyhteydellä ja vanhemmat voivat osallistua ryhmään halutessaan myös nimettömästi. Ryhmään kuuluu kolme tapaamista. Jokaisella tapaamisella ammattilainen käy läpi sen kerran teemaa ja vanhemmat voivat esittää kysymyksiä chatin kautta tai avaamalla mikrofonin.
Ryhmän sisällöt suunniteltiin moniammatillisena yhteistyönä. Työryhmään kuuluu toimintaterapeutti, psykologi sekä varhaiskasvatuksen asiantuntija/ etäperhetyöntekijä, jotka myös toimivat ryhmän ohjaajina. Ryhmään osallistuneiden vanhempien perheille tarjottiin lisäksi mahdollisuutta saada oman lapsen päiväkotiin/kouluun etänä toteutuvaa konsultaatiivista tukea toimintaterapeutilta ja perhetyöntekijältä. On todennäköistä, että tämä mahdollisuus lisää intervention vaikuttavuutta, kun saadaan kaikki lapsen lähiaikuiset toimimaan samaan suuntaan lapsen tukemisessa.
Ryhmään osallistuneet vanhemmat toivoivat, että tietoisuutta valikoivasta puhumattomuudesta sekä ujostelevien lasten kohtaamisesta olisi laajemmin tarjolla varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunnalle ja muille lapsen lähiaikuisille. Lapsen auttamisessa koko lähiverkoston huomioiminen ja yhteisen ymmärryksen syntyminen lapsen tukemisen keinoista on merkityksellistä. Ryhmässä vanhemmille tarjottavaa tietoa on täysin mahdollista hyödyntää myös hyvinvointialueen henkilöstön tarvitsemassa koulutuksessa.
Valikoivan puhumattomuuden osalta varhainen puuttuminen jo alle kouluikäisenä on merkityksellistä, koska usein varsin pienillä tukitoimilla tilanne voi lähteä helpottamaan. Ilman hoitoa puolestaan ongelma voi kroonistua ja usein tarvitaan jo erikoissairaanhoidon tason lastenpsykiatrista hoitoa. Hyvän hoitotuloksen saavuttaminen on myös haastavampaa, jos ongelmat ovat jatkuneet jo vuosikausia.
Ryhmämuotoinen tuki etäyhteyksillä lisää tuen saatavuutta koko hyvinvointialueen alueella.
Kansikuva
