Lapsilähtöinen väkivaltatyön palvelu perheille

Avun tarjoaminen kaikille perheenjäsenille, kun 0-17 –vuotias lapsi / nuori on altistunut perheessä  tapahtuneeseen väkivaltaan tai sen uhkaan. Työ sisältää perheen tutustumiskäynnin, jokaisen perheenjäsenen yksilötyön jakson ja perheen loppuneuvottelun.

icon/chevron-down Created with Sketch. Perustiedot

Toimintamallin nimi
Lapsilähtöinen väkivaltatyön palvelu perheille
Toimintamallin lyhyt kuvaus

Avun tarjoaminen kaikille perheenjäsenille, kun 0-17 –vuotias lapsi / nuori on altistunut perheessä  tapahtuneeseen väkivaltaan tai sen uhkaan. Työ sisältää perheen tutustumiskäynnin, jokaisen perheenjäsenen yksilötyön jakson ja perheen loppuneuvottelun.

Toteutuspaikka
Tampereen ensi- ja turvakoti ry / Perhekulma Puhuri
Paikkakunta tai maakunta
Pirkanmaa
Toimintamallin rahoittaja
Kunta
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)
Tietoa muualla

Tekijä

Jaana Vaittinen

Luotu

25.11.2020

Viimeksi muokattu

02.12.2020
Ratkaisun perusidea **

Lapsilähtöisellä, koko perheen käsittävällä väkivaltatyön mallilla tavoitellaan tämän ajan ilmiöitä tukevaa työtapaa, jossa huomiota kiinnitetään niin yhteiskunnallisesti kuin asiakasperheiden osalta laajempaan kokonaisuuteen. Tällä työtavan muutoksella tavoitellaan perheenjäsenten, erityisesti perheen lasten, kokemusta entistä suuremmasta osallisuudesta elämässään. Osallisuuden kokemuksen lisäksi halutaan korostaa tarkoituksenmukaisen vastuun jakautumista perheessä ja työskentelyn turvallisuutta kaikkien osapuolten näkökulmasta. 

Esimerkiksi yksilötyöskentelyissä lapsen ja vanhemman työskentelyajat pyritään aikatauluttamaan samaan aikaan. Lapsen kannalta on tärkeä nähdä, että myös vanhempi saa apua ja sitoutuu työskentelyyn. Näin lapsi kokee, että tilanteessa kaikki perheenjäsenet saavat apua, eikä vaikea tilanne ole lapsen vastuulla. 

Toimintamallissa pyritään keskittämään työskentelyjakso entistä hallitummin kaikkien perheen jäsenten osalta päätavoitteisiin, joita ovat perheen turvallisuus, väkivallattomuus sekä mahdollisen jatkohoidon tarpeen kartoittaminen.  Työryhmässä on kehitetty "kirkastuspalaveri". Kirkastuspalaveri pidetään työskentelyjakson loppuvaiheilla, jonka keskiössä pohditaan perheen kunkin jäsenen osalta tilanteen turvallisuutta, väkivallattomuutta sekä jatkotyöskentelyn tarvetta. Palaveriin on kehitetty selkeä rakenne, jossa työryhmästä kukin toimii vuorollaan palaverin puheenjohtajana kirjaten samalla ylös kunkin perheenjäsenen oman työntekijän teemoihin liittyvät esiin tulleet asiat. Näiden pohjalta saadaan muodostettua yhteinen näkemys perheiden turvallisuuteen, väkivallattomuuteen ja jatkotyöskentelyyn liittyvistä asioista.

Toimintaympäristö **

Tampereen ensi- ja turvakoti ry:ssä on tehty työtä perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi, sen kohteeksi joutuneiden ja väkivallan keskellä elävien lasten auttamiseksi lähes 40  vuotta. Ensimmäinen turvakoti Tampereelle perustettiin vuonna 1984.  Turvakotitoiminta ei yksin riittänyt vastaamaan väkivaltaa perheissä kokeneiden asiakkaiden tarpeisiin ja siksi yhdistys alkoi kehittää väkivaltatyön avopalveluita sekä jatkotueksi turvakotijakson jälkeen että vaihtoehtoiseksi mahdollisuudeksi saada apua perheväkivaltaan. Suomessa väkivaltatyössä on ensin lähdetty auttamaan väkivallan kokijoita (uhreja), sen jälkeen väkivallan tekijöitä ja viimeiseksi väkivaltaa kohdanneita lapsia. Tampereen ensi- ja turvakoti ry on ollut tässä poikkeus. Väkivaltaa kokeneita lapsia on autettu jo vuodesta 1997 lähtien. Lasten auttamisessa pulmallista on kuitenkin ollut se, että lapsen saama apu on ollut aina riippuvaista vanhemman / vanhempien kannustuksesta ja luvan antamisesta. Yhteishuoltajuuden tilanteissa toinen vanhempi on voinut estää lapsen avun saamisen.

Jotta lapsen avun saaminen mahdollistuisi, olisi tärkeää, että molemmat vanhemmat, huolimatta siitä, mikä heidän suhteensa on väkivaltaan, saisivat tukea omaan vanhemmuuteensa ja apua omien toimintamalliensa tarkasteluun. Työskentelyssä tulisi lisätä vanhemman tietoisuutta väkivallan vaikutuksista omaan lapseen. Se edellyttää luonnollisesti kaikkien perheenjäsenten ja työntekijöiden turvallisuuden varmistamista.

Lasten oikeuksien sopimus turvaa lapselle erityisen suojelun  ja oikeuden elää turvassa. Lapsiperheiden sosiaalityössä ja lastensuojelussa ei useinkaan ole riittäviä resursseja lasten kokemusten kysymiseen ja kuulemiseen. Sosiaalityöntekijät joutuvat siitä huolimatta arvioimaan  lapsen elämäntilannetta ja tekemään ratkaisuja hänen suojelemiseksi. Lasten kanssa tehtävän väkivaltatyön tietotaito on pitkälti järjestökentällä. Siksi on tärkeää, että järjestöjen ja kuntien lapsiperheiden sosiaalityö ja lastensuojelu löytävät uusia toimivia tapoja tehdä saumatonta yhteistyötä.

Lapsen kanssa työskentelyssä keskeistä on lapsen oman kokemuksen kuuleminen ja hänen kokemuksensa tuominen vanhempien tietoon. Lapsen ei tarvitse enää olla perheen salaisuuksien kantaja. Lapsen osallisuuden merkitys osana perheensä dynamiikkaa tulee tuoda näkyväksi. Lapselle omien kokemusten kertominen mahdollistaa osallisuuden, suojelun ja toimijuuden vahvistumista.

Lasten kohtaamisessa on mahdollista saada tietoa myös sisarussuhteessa tapahtuvasta väkivallasta, joka edelleen jää liian usein vaille huomiota. Vuonna 2013 tehdyssä lapsiuhritutkimuksessa joka neljäs kuudes- tai yhdeksäsluokkalainen oli joutunut väkivallan uhriksi sisarussuhteessa viimeisen vuoden aikana. Tutkimuksen aineistoon kuului 11 300 kuudes- tai yhdeksäsluokkalaista (Jyväskylän Yliopisto pro gradu tutkielma Heidi Yli-Kivistö).

Perhe- ja lähisuhdeväkivallalle altistuminen aiheuttaa lapselle kiistatta elinikäiset vaikutukset ellei lapsi saa riittävää tukea siitä toipumiseen. Lasten auttaminen on inhimillinen ja kannattava investointi myös taloudellisesti. Uusimmat ACE-tutkimukset osoittavat lapsena koetun väkivallan pitkäaikaiset, jopa elinikäiset terveydelliset, mielenterveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Meillä  ei ole varaa jättää näitä lapsia auttamatta.

Suomi ratifioi Istanbulin sopimuksen vuonna 2015. Euroopan neuvoston riippumaton asiantuntijaryhmä GREVIO antoi syyskuussa 2019 arviointinsa Suomelle Istanbulin sopimuksen toimeenpanosta. Suomi sai kiitosta mm. sitoutumisesta väkivallan vastaiseen työhön, joka näkyi esim. turvakotipaikkojen lisäämisenä ja vahvana poliittisena sitoutumisena hallitusohjelmassa. Suomi sai myös huomautuksia. Turvakodeissa on liian vähän perhepaikkoja ja välimatkat turvakotiin ovat liian pitkät. Korjausta vaativana pidettiin sitä, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta määriteltäessä ei oteta riittävästi huomioon väkivaltaa perheessä.

 

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys **

Yhteydenotto perheen asioissa tulee useimmiten perheen sosiaalityöntekijältä. Tutustumiskäynnille kutsutaan kaikki perheenjäsenet. Myös sosiaalityöntekijä tai muun lähettävän tahon edustaja on paikalla. Perhesuhteiden ollessa yhä monimuotoisempia, voi tutustumiskäynnillä olla myös muita lapsen kannalta oleellisia läheisiä aikuisia. Tutustumiskäynnillä kartoitetaan perheen tilanne sekä tulevan työskentelyjakson tavoitteita. Tutustumiskäynnillä kerrotaan myös työmenetelmistä sekä sovitaan aikataulusta. Tutustumiskäynti toteutetaan aina lapsilähtöisesti lapsen ikä ja tarpeet huomioiden. Käynnillä pyydetään kirjallinen lupa perheen asioiden jakamiseen perheenjäsenille nimettyjen työntekijöiden kesken perheen tilanteen koostamiseksi. Jokaiselle työskentelyyn tulevalle perheenjäsenelle sovitaan 5 tapaamista sekä loppuneuvottelu. 

3-17-vuotiaiden lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa yksilötyöskentelyn lisäksi on kehitetty työskentelymalli myös 0-3-vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tämä työskentely toteutetaan työparityöskentelynä. Työskentelymallissa tavataan perhettä tilanteen mukaan erilaisin kokoonpanoin yhteensä 8 kertaa, joista 2 toteutetaan kotikäynteinä. 

Loppuneuvottelun tavoite on lapsen kokemuksen välittäminen vanhemmille sekä perheen sosiaalityöntekijälle. Neuvottelussa on paikalla aina se lapsi, jonka asioita käsitellään. Lapsen lisäksi neuvottelussa ovat mukana kaikki perheen kanssa työskennelleet työntekijät. Lapsen työntekijän tehtävänä on toimia kyseessä olevan lapsen äänen esiintuojana. Neuvotteluun lapsen työskentelystä tehdään yhteenveto, jossa tuodaan esiin työskentelyn aikana esiin tulleet asiat. Yhteenvedon saavat sekä lapsen huoltajana toimivat vanhemmat, että sosiaalityöntekijä. Neuvottelun loppuun jätetään aikaa asioiden käsittelemiseen aikuisten kesken. 

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot **

Tampereen ensi- ja turvakoti ry

Perhekulma Puhurissa toimintamallia toteuttaa väkivaltatyön työryhmä, johon kuuluu neljä väkivaltatyöntekijää. Työryhmän tukena toimintamallin toteuttamisessa toimii Perhekulma Puhurin esihenkilö, joka on myös yhdistyksen avopalveluiden johtaja.

Väkivaltatyön työryhmällä on käytössään kaksi vuosikelloa, joista toiseen on aikataulutettu työn rahoitukseen, seurantaan ja suunnitteluun liittyvät tehtävät, kuten Stean hakemus ja selvitys, vuosikertomus- ja suunnitelma sekä tilastojen seuranta. Lisäksi siihen on aikataulutettu yhdistyksen tapahtumat, Ensi- ja turvakotien liiton työkokoukset, koulutukset, työryhmän kehittämispäivät ja asikasryhmien suunnittelun käynnistyminen. Toiseen vuosikelloon on kirjattu mm. toimintamallin seurantaan ja kehittämiseen liittyvät tehtävät. Näitä ovat mm. asiakaspalautteiden ja yhteistyökumppaneilta saadun palautteen seuranta ja sen huomioiminen toimintamallin kehittämisessä. Toimintamallista tiedottaminen Pirkanmaalla on myös aikataulutettu tähän vuosikelloon.

Toimintamallin rahoitus tapahtuu sekä Stean Ak-avustuksen että kuntarahoituksen turvin.

Toimintamallin mukainen väkivaltatyö edellyttää työntekijöiltä vankkaa kokemusta ja koulutusta. Perheessä tapahtuneen väkivallan tarkastelu eri perheenjäsenten näkökulmista ja kokonaisvaltaisen ymmärryksen synnyttäminen perheen tilanteesta työryhmän kesken, edellyttää turvallista työyhteisöä ja luottamusta työryhmän jäsenten välillä. Säännöllinen työnohjaus ja esimiehen tuki luovat vakautta työryhmään.

Perhekulma Puhurin väkivaltatyön työryhmä esittelee toimintamallia ja kertoo siitä saadusta palautteesta Ensi- ja turvakotien liiton muiden jäsenyhdistysten väkivaltatyöntekijöille liiton järjestämissä työkokouksissa.

 

Arvioinnin tulokset tiivistettynä **

Koko perheen lapsilähtöisen työskentelytavan käsittävän mallin myötä työryhmän yhteistyö on tiivistynyt. Perheen kokonaistilanne tulee selkeämmäksi ja pystytään paremmin kartoittamaan perheen turvallisuuteen ja tulevaisuuteen liittyviä huomioita. Tämän kaltaisen yhteistyön myötä työntekijät ovat kokeneet jaettua ammatillista osaamista, vahvistaen toinen toistensa ymmärrystä, näkökulmanottokykyä sekä kehittymistä. Tämä välittyy asiakasperheelle työskentelyn turvallisuutena sekä koettuna osallisuutena. Työkäytäntöjen myötä myös vanhemmat tulevat tietoisemmiksi oman yksilöllisen työskentelyn merkityksellisyydestä laajemmassa kokonaisuudessa. Osallisuuden myötä myös vastuu omasta toiminnasta lisääntyy sekä tuo selkeämmin näkyväksi omaa roolia niin omassa, kuin koko perheen elämässä. 

Työskentelyn arvioinnissa käytetään seuraavia mittareita:

- Lapsen vanhempi / vanhemmat sitoutuvat 5 yksilökäyntiin.

- Aikuisten käyntikertoja vuonna 2021 yht. 560.
- 90 % perheenjäsenistä kertoo palautteissaan, että väkivalta on loppunut perheessä ja kokemus  turvallisuudesta lisääntynyt.

- Vanhemmat sitoutuvat tuomaan lapsen 5-10 yksilökäynneille. Lasten käyntikerrat vuonna 2021
yht. 550.
- Työskentelyn päätyttyä 90 % lapsen ikätason mukaisista palautteista kertoo lapsen turvallisuuden lisääntymisestä ja väkivallan loppumisesta. Lapsi kykenee käymään koulua ja osallistumaan harrastuksiin säännöllisesti.

- Lapsen / perheen ohjanneista työntekijöistä 95 % osallistuu lapsen neuvotteluihin
työskentelyn alkaessa ja päättyessä.

- Ensi- ja turvakotien liiton kehittämä Vaikuttavuus esiin -kysely mittaa asiakkaan kokemusta omasta tilanteestaan ja turvallisuuden kokemuksestaan. Vaikuttavuus esiin -kyselyissä 70 % vastanneista vanhemmista kokee tilanteensa muuttuneen huomattavasti tai jonkin verran työskentelyn päättyessä. 

- Vauva- ja vanhemmuustyössä vanhemmat sitoutuvat 8 käyntikertaan ja 2 kotikäyntiä jakson aikana toteutuu.

Vinkit toimintamallin soveltajille **

Lapsilähtöisen väkivaltatyön palvelu perheille -toimintamallin soveltaminen vaatii vähintään kolmen hengen väkivaltatyön työryhmää, jotta kaikille perheenjäsenille, voidaan tarjota yksilötyön jaksot. Tärkeää on se, että enemmistö työntekijöistä ovat pysyviä. Ennen kuin toimintamallia aletaan soveltaa, on tärkeää, että jokainen työryhmän jäsen voi kirjallisesti kertoa esihenkilölle epäilyistä, joita toimintamalliin kohdistuu. Esihenkilö voi koota epäilyt yhteen ja käydä ne työryhmässä yhdessä läpi. Tällöin työryhmän jäsenet näkevät, poikkeavatko muiden epäilyt omista epäilyistä. Samalla voidaan keskustella, voidaanko epäilyihin vaikuttaa jotenkin. Tämän jälkeen voidaan yhdessä keskustella toimintamallin eduista.

Toimintamallin kokeileminen vaatii selkeän rakenteen. Miten usein työryhmä kokoontuu? Mistä asioista päättää työryhmä ja mistä työryhmän jäsen voi päättää? Ent, mistä päättää esihenkilö? Auttaisiko vuosikello toimintamallin seurannassa ja kehittämisessä? Tarvitaanko lisää koulutusta ennen kuin ollaan valmiita kokeilemaan?

Asiakasohjauksen vuoksi on tärkeää käyttää aikaa siihen, miten kuntien lapsiperheiden sosiaalityön ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät saadaan mukaan toimintamallin toteuttamiseen. Ovatko he valmiita osallistumaan perheen tutustumiskäyntiin toimipisteelle ja loppuneuvotteluun, kun kaikkien perheenjäsenten yksilötyön jaksot ovat päättyneet? Motivoinnissa auttaa se, että toimintamalliin osallistuminen tulee helpottamaan heidän työtään. Lasten yksilötyön jaksoista saatu yhteenveto on tukena lapsen / perheen jatkotuen tarvetta arvioitaessa.

Sudenkuopaksi voi muodostua se, että työntekijät katsovat perheen tilannetta liiaksi oman asiakkaan näkökulmasta. Tämän estämiseksi toimintamalliin on kehitty ”kirkastuspalaveri”. Se pidetään työskentelyjakson loppuvaiheilla, jonka keskiössä pohditaan perheen kunkin jäsenen osalta tilanteen turvallisuutta, väkivallattomuutta sekä jatkotyöskentelyn tarvetta. Palaveriin on kehitetty selkeä rakenne, jossa työryhmästä yksi toimii vuorollaan palaverin puheenjohtajana kirjaten samalla ylös kunkin perheenjäsenen oman työntekijän teemoihin liittyvät esiin tulleet asiat. Aikaa varataan n. 15 minuuttia jokaisen perheenjäsenen asioiden käsittelyyn. Näiden pohjalta saadaan muodostettua yhteinen näkemys perheen turvallisuuteen, väkivallattomuuteen ja jatkotyöskentelyyn liittyvistä asioista.

"Kirkastuspalaverin" avulla perheen kokonaistilanne tulee selkeämmäksi ja pystytään paremmin kartoittamaan perheen turvallisuuteen ja tulevaisuuteen liittyviä huomioita. Tämän kaltaisen yhteistyön myötä työntekijät voivat kokea jaettua ammatillista osaamista, vahvistaen toinen toistensa ymmärrystä, näkökulmanottokykyä sekä kehittymistä. Tämä välittyy asiakasperheelle työskentelyn turvallisuutena sekä koettuna osallisuutena. Työkäytäntöjen myötä myös vanhemmat tulevat tietoisiksi oman yksilöllisen työskentelyn merkityksellisyydestä, laajemmassa kokonaisuudessa. Osallisuuden myötä myös vastuu omasta toiminnasta lisääntyy sekä tuo selkeämmin näkyväksi omaa roolia niin omassa kuin koko perheen elämässä.

Toimintamallin ehdoton etu on siinä, että lapsen ei enää tarvitse olla perheen salaisuuksien kantaja. Lapsen osallisuuden merkitys osana perheen dynamiikkaa tuodaan näkyväksi. Lapsen kokemuksen välittäminen turvallisesti vanhemmille on vastaansanomatonta. Se lisää heidän motivaatiotaan oman käyttäytymismallien tarkasteluun ja tarvittaessa jatkotuen hakemiseen.

Kehittämisen vaihe

icon/launch Created with Sketch. Valmis

Aihealueet

Lähisuhdeväkivalta Turvallisuus Lastensuojelu

Ilmiöt

Ei liity ilmiöön

Kohderyhmä

Lapset ja varhaisnuoret Nuoret Perheet