Meriheimo - nuorten oma väylä! (2018-2020)
Pääkaupunkiseudulla asuvien, itsenäistymis -tai nivelvaiheessa olevien nuorten aikuisten elämänhallinnan ja työelämävalmiuksien parantaminen sail training-purjehduksia, kokemusasiantuntijuutta, vertaistukea sekä palveluohjausta hyödyntäen.
Toimintamallin nimi
Pääkaupunkiseudulla asuvien, itsenäistymis -tai nivelvaiheessa olevien nuorten aikuisten elämänhallinnan ja työelämävalmiuksien parantaminen sail training-purjehduksia, kokemusasiantuntijuutta, vertaistukea sekä palveluohjausta hyödyntäen.
Meriheimo - nuorten oma väylä -hankkeessa tähdättiin sail training -menetelmän, vertaisuuden ja seikkailukasvatuksellisten ryhmätoimintojen avulla erityistä tukea tarvinneiden, itsenäistymisvaiheessa olevien pääkaupunkiseudulla asuvien 18–30 -vuotiaiden nuorten aikuisten työelämävalmiuksien vahvistamiseen. Työelämävalmiudet ymmärrettiin hankkeessa laajasti käsittäen ne yksilölliset resurssit, jotka tukevat työelämässä toimimista ammattialasta ja työuran vaiheesta riippumatta.
Kuunari Helenalla toteutetuilla sail training -purjehduksilla (merivalmennuksilla) pääpaino oli tekemällä oppimisessa, tiimityöskentelyssä ja uusien kokemusten ja kavereiden löytämisessä. Merivalmennuksen lisäksi nuoret saivat tarvelähtöisesti neuvontaa itsenäisen elämän alkuun liittyvissä asioissa, kuten asumisen, koulutukseen ja töihin hakeutumisen kysymyksissä ja pääsivät mukaan aktiiviseen nuorten yhteisöön, Meriheimoon.
Sail training -purjehdukset (merivalmennukset)
Kesäkaudella (touko-syyskuu) toteutettavilla sail training -purjehduksilla nuoret vastasivat itse arjen pyörittämisestä aluksella ja aluksen etenemisestä pienryhmissä. Purjehduksen aikana konkreettisten taitojen opettelu, kuten ruoanlaitto- siivous- ja muut arjen taidot, limittyvät vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitojen vahvistamiseen saumattomasti. Purjealuksella mitään ei tehdä yksin. Osallistujan näkökulmasta arki purjehduksella on jatkuvaa neuvottelua itsensä ja muiden kanssa: missä menee omat rajat, mikä rooli itsellä on kokonaisuudessa ja omassa pienryhmässä.
Noin puolet nuorista oli mukana useammalla kuin yhdellä merivalmennuksella. Tähän kytkeytyy idea purjehduspolusta, jossa nuori tulee ensin mukaan lyhyemmälle valmennukselle tutustumaan ja kokeilemaan, onko menetelmä hänelle sopiva. Sitten nuori voi lähteä pidemmälle purjehdukselle, mahdollisesti kouluttautua vertaisohjaajaksi ja tulla seuraavana kesänä mukaan uudessa roolissa.
Purjehduspolkumallia on kehitetty yhdessä nuorten kanssa. Periaatteena on ollut kunnioittaa nuoren subjektiutta: nuori itse päättää tuleeko mukaan uudestaan ja missä roolissa. Nuoren polkua hankkeessa on tuettu yksilöllisesti.
Merivalmennusprosessi pitää sisällään kolme ennakkotapaamista, sail training -purjehduksen ja yhden jälkitapaamisen.
1.ennakkotapaaminen: tutustuminen
Ensimmäisen ennakkotapaamisen tarkoituksena on tutustuminen. Ohjaaja suunnittelee tutustumisleikit yhdessä vertaisohjaajien kanssa. Orientoidutaan ryhmätoimintaan ja tulevaan purjehdukseen.
2. ennakkotapaaminen: ryhmäytyminen ja purjehduksen käytännöt
Toisen ennakkotapaamisen tarkoituksena on ryhmäytyminen ja että osallistujat saavat kuvan arjesta purjehduksella. Osallistujille kerrotaan purjehduksen arjesta ja tehtävistä. Vertaisohjaajat kertovat omista purjehduskokemuksistaan tarkemmin. Jakaudutaan pienryhmiin, joissa purjehduksen aikana toimitaan.
3. ennakkotapaaminen: jännityksen hälventäminen ja tavoitteet
Kolmannella ennakkotapaamisella käsitellään osallistujien ennakko-odotuksia, puretaan osallistujien jännitystä ja mahdollisia pelkoja purjehdukseen liittyen. Osallistujat asettavat ohjaajien avustuksella itselleen, vahtiryhmälleen, ja koko ryhmälle yhteisiä tavoitteita.
Tapaaminen purjehduksen jälkeen
Jälkitapaamisella purjehduksen tapahtumat käytiin läpi yksilö- ja ryhmätasolla ja pohdittiin, mitä purjehdukselta jäisi omaan arkeen ja elämään, mitä oppi purjehduksen aikana. Kokemuksen jälkeen tapahtuva reflektointi auttoi sitomaan kokemusta ja sen hyötyjä osaksi omaa arkea.
Ympärivuotinen ryhmätoiminta
Ympärivuotinen toiminta oli avointa kaikille kesän purjehduksilla mukana olleille nuorille. Nuoret itse suunnittelivat, toteuttivat ja arvioivat talviajan toimintoja toisilleen: ohjaajat olivat avustavassa roolissa tukemassa toiminnan aikaista tavoitteen asettamista ja reflektointia sekä fasilitoimassa nuorten omaa tekemistä. Osallistaminen oli keskiössä: käytännössä ei toteutettu mitään sellaista toimintaa, jonka idea ei noussut meriheimolaisilta itseltään. Toiminnot vaihtelivat yönyliretkistä Nuuksiossa graffitityöpajaan ja etänä toteutettaviin kokkikerhoihin. Ne suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin projekteina, joiden aikana nuoret konkreettisesti harjoittelivat samalla projektityöskentelyn perusteita: suunnitelmien tekemistä, työnjakoa ja aikataulujen hallintaa. Projekteissa jatkui purjehduksilta tuttu tekemällä oppimisen malli. Kaikki toiminta oli ryhmämuotoista ja toiminnallista.
Talvitoiminta vastasi nuorilta nousseeseen tarpeeseen jatkuvuudesta. Konkreettinen toiminta oli luonteva tapa pitää yllä purjehduksilla luotuja sosiaalisia suhteita ja tavata uusia ihmisiä, sekä viettää vapaa-aikaa. Noin puolet kesän purjehduksilla olleista nuorista osallistui myös talvitoimintaan.
Palveluohjaus
Kaiken konkreettisen toiminnan lomassa oli palveluohjaus, jota tehtiin tarvelähtöisesti. Palveluohjausta oli hankkeessa kahdenlaista: perinteisempää muotoa, jossa nuori kysyi neuvoa, tyypillisesti töihin tai kouluun hakemiseen tai asumiseen liittyen, ja kysymystä ratkottiin nuoren valitseman ohjaajan kanssa ja nuoren valitsemaa kanavaa käyttäen yhdessä.
Valtaosa neuvonnasta oli muun toiminnan aikana tapahtuvaa “mikro-ohjausta”. Purjehduksilla ja muissa toiminnoissa nuorten kanssa usein tuli puheeksi arkeen liittyviä kysymyksiä, joihin nuorella ei ollut vastausta omasta takaa. Näissä ohjaaja saattoi kevyesti neuvoa, kuinka asiassa voisi edetä ja seuraavan kerran tavatessa kysellä kuulumisten vaihdon yhteydessä, kuinka asia oli edennyt.
Meriheimon nuoret tulivat erilaisista taustoista ja tyypillisesti palvelujen piiristä. Yhteisössä oli paljon sellaista kokemusasiantuntijuutta, josta muut nuoret hyötyivät. Usein nuoret keskenään jakoivat tietojaan ja kokemuksiaan palveluista. Tämä on yksi vertaisista koostuvan, mutta sopivasti monimuotoisen ryhmän vahvuus.
Palveluohjauksen lisäksi ohjaajat saattoivat joillekin nuorille olla myös turvallinen kontakti, jonka kanssa pallotella elämäntilanteeseen liittyviä tuntemuksia, joku, jolle soittaa, kun tapahtuu jotain hyvää elämässä. Vaikka ohjaajien pääasiallinen tarkoitus oli toteuttaa ryhmätoimintaa, käytännön työssä oli myös piirteitä eräänlaisesta ”kanssakulkijan” roolista.
Täysi-ikäistyneiden, nuorten aikuisten (18–30v) elämässä on monia nivelvaiheita, jotka määrittävät myöhemmän aikuisuuden suuntaa. Näitä ovat esimerkiksi omilleen muuttaminen, opintojen aloittaminen ja työelämään siirtyminen. Muutokset ovat paitsi ulkoisia, niin ennen kaikkea sisäisiä: nuori siirtyy vahvemmin ottamaan vastuuta omasta itsestään ja päätöksistään. Itsenäistymiseen liittyy oman identiteetin kirkastuminen ja erilaisten elämään liittyvien vaihtoehtojen kokeileminen. (Arnett 2000). Jos nuorella on vähän edellytyksiä käsitellä identiteettiinsä ja elämäänsä liittyvää muutosta tai on lähtökohdiltaan heikommassa asemassa esimerkiksi perheen heikon sosioekonomisen aseman takia, itsenäistyminen ja siihen kuuluvat nivelvaiheet aiheuttavat riskin huono-osaisuuden kasautumiselle ja syrjäytymiselle, jonka negatiiviset vaikutukset voivat kantaa pitkälle aikuisuuteen. (Sutela yms. 2006)
Syrjäytyminen tai syrjäytymisvaarassa oleminen ovat hankalasti määriteltäviä ja kategorisoivia termejä, jotka eivät aina tavoita nuoren aikuisen omaa kokemusmaailmaa tai todellisuutta. Tyypillisesti syrjäytymisvaaraan liitetään työelämän ulkopuolella oleminen vähintään osan vuodesta, matala koulutustaso ja runsas yhteiskunnan tukien käyttäminen (esim. toimeentulotuki). Nuorten elämäntilanteet kuitenkin muuttuvat nopeasti. Osa nuorista välillä “piipahtaa” syrjäytymisvaaran alueella, osa valitsee tietoisesti olla syrjässä väliaikaisesti työelämästä tai opinnoista. (Aaltonen yms. 2015).
Elämänhallinnalliset ja terveydelliset haasteet, yhteiskunnallinen osattomuus ja sosiaalisten suhteiden vähyys nähdään tutkimuksissa tyypillisesti syrjäytymistä edistävinä tekijöinä. Nuorilta kysyttäessä he mainitsevat ystävien puutteen merkittäväksi syrjäytymistä edistäväksi tekijäksi. (THL). Yleisimpiä syyitä jäädä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle ovat nuorten aikuisten kohdalla mielenterveydelliset ongelmat. (Marttunen & Haravuori 2015).
Syrjäytymisen riskiin ja heikompaan työllistymiseen liitetään myös sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet. Erilaiset sosiaaliset rajoitteet ovat keskimäärin yleisempiä vähemmän koulutetuilla sekä toimeentulovaikeuksia kokevilla. Sosiaalisen toimintakyvyn tukemista ei voi sivuuttaa, kun halutaan edistää itsenäistymisvaihetta elävien, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten työkyvyn ylläpitämistä ja työllistymistä. Yhteisöllisyys ja sosiaalinen elämä ovat tärkeitä osallisuuden ja sosiaalisen toimijuuden näkökulmasta.
Hankkeen kohderyhmää olivat pääkaupunkiseudun itsenäistymisvaiheessa olevat, 18-30 –vuotiaat nuoret aikuiset, jotka haluavat positiivista muutosta elämäänsä. Heillä oli tyypillisesti ollut taustallaan haastavia elämäntilanteita ja olivat jonkinlaisessa nivelvaiheessa elämässään. Nuoret ohjautuivat hankkeeseen pääsääntöisesti yhteistyökumppaneiden verkostoista, kuten sosiaalitoimen tai matalan kynnyksen palvelujen kautta (esimerkiksi Vamos-toiminta). Hankkeessa mukana olleista nuorista 50% oli 25-vuotiaita tai yli ja 50% alle 25-vuotiaita. Sukupuolijakaumassa ei ollut merkittävää painotusta: miehiä ja naisia oli mukana lähes yhtä paljon.
Nuorten aikuisten elämäntilanteet vaihtuvat nopeasti ja istuvat harvoin yksiselitteisesti yhteen, tiettyyn kategoriaan, kuten ”opiskelija” tai ”työtön”. On myös olennaista erottaa nuorten oma kokemus tilanteestaan: esimerkiksi matalasti koulutettu, työtön nuori ei välttämättä koe olevansa syrjäytymisvaarassa. Tutkitusti kuitenkin pitkään jatkuessaan työttömyys tai koulutuksen ulkopuolella oleminen on yhteydessä lisääntyneisiin sosiaalisiin, psyykkisiin ja taloudellisiin ongelmiin (OKM/TEM/STM 2019). Kohderyhmää rajatessa huomiota kiinnitettiin nuoren itsensä antamaan tietoon omasta elämäntilanteestaan (tausta) ja syistä hakea mukaan hankkeeseen (motivaatio ja tarve).
Esimerkkejä hankkeessa tavoitellusta kohderyhmästä:
- Asumisyksiköissä asuvat, jotka suunnittelevat muuttamista omaan asuntoon
- Päihde- ja mielenterveyskuntoutujat
- Asunnottomuutta kokeneet nuoret aikuiset
- Tukiasunnoissa itsenäisesti asuvat nuoret
- Juuri omaan asuntoon muuttaneet/muuttamassa olevat nuoret
- Lastensuojelun ja kotouttamisen jälkihuoltonuoret
- Nuoret, jotka eivät ole töissä tai koulutuksessa
Pilottipurjehduksilla mukana olleet nuoret olivat suunnittelemassa Meriheimo – nuorten oma väylä! -hanketta ja sen alkaessa toimivat ensimmäisenä toimintakesänä vertaisohjaajina hankkeeseen tulleille uusille nuorille. Hankkeen aikana nuoret ovat osallistuneet hankkeen kehittämiseen sen kaikilla tasoilla ja käyneet kertomassa kokemusasiantuntijan roolissa hankkeesta uusille nuorille.
Meriheimo- nuorten oma väylä! (2018-2020) hankkeen aikana puhkesi koronapandemia, jonka seurauksena käytännössä koko kolmas hankevuosi käytettiin hankkeeseen jo mukaan tulleiden nuorten tukemiseen. Koko purjehduskausi 2020 peruuntui ja sen aikana järjestettiin korvaavaa seikkailullista ryhmätoimintaa. Hankkeen päämenetelmä, eli merivalmennukset, jäivät pois käytännön työstä.
Toimintamallissa on vielä sellaisia kehityskohteita, joihin tulee tarttua ennen kuin toimintamallia voisi vakiintuneesti alkaa hyödyntää. Isoimmat kehitystarpeet liittyvät seikkailullisessa ryhmätoiminnassa kertyneen osaamisen tunnistamiseen ja hyödyntämiseen koulutus- ja työllistymispoluissa, joihin nuoret ohjautuvat. Näiden kehityskohtien parissa on tarkoitus jatkaa työskentelyä yhteistyökumppaneiden kanssa. Työskentely vaatii rahoituksen toiselle hankekaudelle, jonka aikana tarkennetaan Meriheimo-hankkeessa tehtyjä havaintoja ja kehitetään konkreettisia työkaluja ja toimintatapoja, jotka edesauttavat osaamisen tunnistamista ja näin hyödyttävät nuorten työelämävalmiuksia konkreettisella tavalla.
Hankkeessa on luotu sosiaalista osallisuutta tukeva yhteisö, missä yhteisöllisyys on luonut edellytyksiä osallisuudelle, onnistumisen kokemuksille sekä osallistujien itsetunnon vahvistumiselle. Turvallinen yhteisö on edesauttanut sitä, että nuoret siirtyvät hankkeen aikana elämässään eteenpäin kouluun ja työelämään.
Meriheimo on tarjonnut nuorille pitkäkestoisen ja heille sopivan, riittävän väljän mallin oman toimijuuden rakentumiselle. Meriheimoyhteisö on luonut puitteet vertaisuudelle, jossa monen nuoren omat kyvykkyyden kokemukset ovat päässeet konkretisoitumaan.
Hankkeessa mukana olleet nuoret ovat saaneet tarvelähtöisesti neuvoja omaan arkeen ja elämäntilanteeseen liittyviin kysymyksiin matalalla kynnyksellä, tutuilta ohjaajilta.
Merivalmennukset kasvattavat itseluottamusta ja pystyvyyden tunnetta.
Jo yhdenkin merivalmennusprosessin aikana käsitys itsestä on saattanut muuttua positiivisemmaksi ja purjehdus on voinut saada unelmoimaan ja kuvittelemaan omaa tulevaisuuttaan, mitä se voikaan pitää sisällään.
Heti merivalmennuksen jälkeen osallistujat arvioivat omaa kokemustaan kyselyn muodossa. Noin puolet vastaajista oli täysin sitä mieltä, että teki purjehduksen aikana jotain, mitä ei uskonut voivansa tehdä, oppi lisää omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan ja että hänellä on nyt enemmän luottamusta siihen, mitä osaa ja voi tehdä.
Hanna Skogström Helsingin yliopistosta tutki sosiaalityön gradussaan sosiaalisen osallisuuden merkityksiä Meriheimohankkeeseen osallistuneiden nuorten keskuudessa. Hän toteaa työssään, että purjehduksille osallistumisen jälkeen koetaan kovaa halua muuttaa asioita omassa elämässään. Muutoshalu johtuu osittain siitä, että purjehduksilla koetut onnistumisen tunteet lisäävät luottamusta itseen, voimaannuttaa ja tuovat esiin osallistujan piilossa olevan potentiaalin. Oman potentiaalin löytymistä edesauttaa myös vahva yhteisöllisyys ja hyväksyvä ilmapiiri, joka Meriheimossa on.
Reilu puoli vuotta merivalmennuksen jälkeen sen vaikutukset olit edelleen näkyvissä. Seurantakyselyyn vastaajista 60% oli täysin sitä mieltä, että purjehduksen myötä itseluottamus oli parantunut ja 80% koki, että purjehduksella oli ollut positiivista vaikutusta hyvinvointiin.
Eräs seurantakyselyyn vastannut nuori kuvaa purjehdusta itsensä kehittämisen ja itsetutkiskelun paikkana esimerkiksi seuraavasti:
“Oli iso haaste sosiaalisesti olla viikko niin pienessä tilassa niin monen ihmisen kanssa, koska olen introvertti ja viime vuosina olen tarvinnut paljon enemmän omaa aikaa ja tilaa palautumiseen. Oli upeaa huomata, että selvisin siitä, ja tuli pystyvämpi olo ottaa ns. tuntemattomia haasteita vastaan. Se oli elämäni ensimmäinen purjehdus ja ihan mieletön kokemus. -- Tuli todella toiveikas olo, että elämällä on vielä paljon annettavaa ja sai tauon normaalin arjen harmaudesta. Siellä sai olla oma itsensä, ja tehdä omien voimavarojen mukaan, eikä tarvinnut esittää reippaampaa, rohkeampaa tai jaksavampaa mitä oikeasti on, koska ilmapiiri oli ymmärtäväinen ja hyväksyvä, eikä jäykkä, virallinen tai autoritäärinen. Tuli olo, että olen tasavertainen muiden kanssa tiedossa olevista sairauksistani huolimatta, eikä niitä tarvinnut piilotella ja toisaalta ei myöskään korostaa, koska purjehduksilla oli iloinen tekemisen meininki. Koin tulleeni kuulluksi ja kohdelluksi ihmisenä.
Joillekin purjehdus on tarjonnut myös keinon lisätä omia voimavarojaan:
“Olen ollut uupunut ja saatan kuormittua ja ahdistua arjen parissa. Purjehdus vapauttaa ja saa arjen raskaat asiat tuntumaan pienemmiltä.”
“Olen ollut viime vuosina hyvin vaikeissa elämäntilanteissa. Minusta tuntuu, että purjehdus vapautti minut hetkeksi omasta tilanteestani ja arjen huolista ja pääsin jälleen yhteyteen itseni kanssa. Meren lähellä uskalsin tuntea ja olla itsessäni täysin. Se oli erittäin parantava kokemus. Tuntui, että purjehduksien jälkeen olin kokonaisempi ja tunteeni ja ajatukseni olivat selkeämpiä. Minusta tuntui, että Helenalla keskellä merta olin turvassa ja irti huolistani, ja koin ensimmäistä kertaa vuosiin, että minulla on syy elää ja minulla oli hyvä olla kehossani.”
Merivalmennukset luovat yhteisöllisyyttä ja ympärivuotinen ryhmätoiminta ylläpitää sitä
Hankkeeseen mukaan tulleita nuoria yhdistää se, että he ovat kaikki muutosvaiheessa elämässään ja haluavat muutosta elämäänsä. Toisille se konkretisoituu opintoihin tai työelämään suuntaamisena, toisille esimerkiksi vanhan, päihteitä käyttävän kaveripiirin pois jäämisellä. Heti purjehduksen jälkeen melkein 90% vastaajista on vähintään osittain sitä mieltä, että on tavannut sellaisia ihmisiä, joihin haluaa pitää yhteyttä purjehduksen jälkeen. Seurantakyselyssä noin puoli vuotta myöhemmin noin 80% vastaajista oli vähintään jossain muodossa pitänyt yhteyttä purjehduksilta saatuihin kavereihin. Parhaimmillaan kaveripiiri voi siis laajeta ja rakentua merivalmennuksen myötä. Seurantakyselyn aikaan 75% vastaajista koki olevansa osa Meriheimoa.
Yhteisöllisyyden rakentumiseen viittaa seurantakyselyyn vastanneiden nuorten näkemys purjehduksen merkityksestä. Eniten nuoret mainitsevat sosiaalisen piirin laajentumiseen ja yksinäisyyden vähentymiseen liittyviä asioita:
“Porukka ja meininki on yksi parhaista asioista, jota elämääni on toistaiseksi tullut.”
“Hurja elämän käännös, antoi uskoa itseeni, voimia parantaa ja muuttaa asioita. Sain kovan ja hyvän kokemuksen, joka tukee ja auttaa minua vielä pitkään elämäntilanteissa. Myös sain hyviä ihmisiä elämään, joista tuli ystäviä.”
Seurantakyselyyn vastanneet nuoret kuvaavat Meriheimon talvitoiminnan merkitystä vahvasti sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen ja niiden luomisen paikkana. Osallisuuden ja yhteisöön kuulumisen merkitys nousee vastauksissa myös.
“[Talvitoiminnan] merkitys on, että näen ystäviäni tapahtumissa ja tapahtumissa voi harjoittaa sosialisointia. Myös koen, että voin kehittää muiden sosiaalisia taitoja.”
“-- Näkee vanhoja tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin. Saa tunteen, että on osa jotain yhteisöä ja kuuluu johonkin.”
“Sellainen, et pysyy kiinnostus yllä purjehdukseen ja siihen porukaan. Tulee aktiivinen ja osallinen olo.”
Talvitoiminta on merkinnyt monille myös mielekästä tekemistä arjen vastapainoksi ja uuden oppimisen mahdollisuuksia yhdessä muiden kanssa.
“Minulle meriheimon talvitoiminta on ollut tärkeätä, se on auttanut tsemppaamaan koulussa, kun tietää, että on tulossa joku meriheimo-ohjelma mitä odotan innolla, että pääse näkemään tuttuja ihmisiä ja tekemään kivoja juttuja yhdessä.”
“On ollut todella upeaa, että on päässyt kaikkiin juttuihin mukaan. Olen kokenut tärkeäksi, koska en olisi muuten muiden nuorten aikuisten kanssa tekemisissä (koulussa /töissä) Saanut siis uusia kavereita. Oppinut projektityöskentelyä vertsijutuissa. Saanut toteuttaa samalla omia ideoita.”
Meriheimotoiminta tukee nuoren elämäntilannetta
Vertailtaessa nuorten kuvaamia elämäntilanteita hankkeeseen tullessa ja seurantakyselyn aikaan vähintään puoli vuotta merivalmennuksen jälkeen, näkyy ryhmätasolla positiivista muutosta. Esimerkiksi opiskelijoiden ja työssä käyvien osuus kasvaa ja työttömien ja kuntoutujien määrä vähenee.
Tähän muutokseen on varmasti monia syitä. Valtaosa nuorista tulee palvelujen piiristä mukaan hankkeeseen ja saa usein muutakin tukea arkeensa. Merkitys, jonka nuoret itse liittävät muutoksessa Meriheimotoimintaan, on tulevaisuuden usko ja kasvanut usko itseensä. Meriheimosta on löydetty kannattelevaa elementtiä elämän muutoksissa.
Vaikka Meriheimotoiminnassa mukana olleet nuoret etenevät elämässään ja siirtyvät esimerkiksi opintojen tai töiden pariin, ei muutos ole aina ja välttämättä lineaarista muutosta parempaan: elämäntilanteet saattavat muuttua nopeastikin ihan kumpaan suuntaan tahansa. Meriheimon nuoret ovat nostaneet esiin tarpeen jatkuvuudelle: että olisi joku taho tai yhteisö, joka ei muutu tai häviä, vaikka omat elämäntilanteet saattavat heitellä. Pitkäaikaiselle, ei-aikarajoitteiselle, tälle kohderyhmälle suunnatulle toiminnalle on havaittu selkeä tarve.
Arjenhallinnan malli ja asunnottomuuden ennaltaehkäisy
Kota ry:n luoman arjenhallinnan mallia mukaillen (Kivelä yms. 2010) Meriheimon ryhmätoiminnan lähtökohtana on luoda monimuotoisesti (fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista) turvallinen tila. Tämä tila on metafora hyvästä elämästä ja turvallisuudesta, ”kodista”. Omaksi ja turvalliseksi koettu tila mahdollistaa yksilön itsetunnon kehittymisen. Tilaksi voi käsittää henkilökohtaisen ja fyysisen, kodin perinteistä määritelmää vastaavan tilan mutta myös ryhmän yhteisen olemisen ja toiminnan keskuksen.
Meriheimolaisten haastatteluissa ja keskusteluissa toistui usein kotiin viittaavat ilmaukset: kuunari Helenalle tulemista joku luonnehti ”kuin kotiin tulisi”, puhuttiin ryhmästä ”seikkailuperheenä” ja ylipäätään huomiot siitä, että Meriheimossa ”saa olla oma itsensä”.
Henni Rajala Jyväskylän yliopistosta teki gradun arjenhallintataitojen kehittymisestä Meriheimohankkeeseen osallistumisen aikana ja käytti Kota ry:n arjenhallinnan mallia jäsentämään sitä, mitä meriheimotoiminta tuottaa arjenhallintataitojen ja asunnottomuuden ennaltaehkäisyn näkökulmasta.
Mallissa arjenhallinta on jaettu neljään osa-alueeseen, joiden alla on eritelty siihen liittyviä teemoja. Fyysinen koti pitää sisällään oman reviirin, tilan ja sen tilan haltuun ottamista omin merkein, sisustamalla tai muuten. Kodin ylläpidon alle menee rutiinien hallintaan liittyviä teemoja: itsestä huolehtiminen, aikataulujen hallinta, kyky hoitaa omia asioita. Kodin vuorovaikutukseen liittyy suhteet, niiden luominen ja ylläpito. Sisäiseen kotiin taas merkitysten hallinta: mihin kuuluu tai ei kuulu, missä kokee sitä turvaa, minkälaisena toimijana näkee itsensä.
Hankkeeseen mukaan tulevien nuorten haasteet liittyvät tyypillisesti sisäisen kodin, kodin ylläpidon ja vuorovaikutuksen teemoihin. Useimmilla fyysisen kodin teemat ovat jokseenkin kunnossa. Nuorten vastauksissa Meriheimotoiminnan merkityksestä painottuu haastavien osa-alueiden kehittyminen omassa arjessa: toiminnassa opitaan uusia taitoja, saadaan rytmiä arkeen, löydetään kavereita, avautuu uusia näkymiä omaan tulevaisuuteen, löydetään yhteisö, johon tunnetaan kuuluvan.
Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn näkökulmasta sisäisen kodin, kodin vuorovaikutuksen ja kodin ylläpidon teemat ovat merkityksellisiä. Jos on ne ovat riittävän hyvin kunnossa, myös fyysisen kodin säilyttäminen on todennäköisempää.
Kansikuva
