Nuoret Pakka-toimijoina
Tavoitteena on ehkäistä alkoholin ja nikotiinituotteiden välittämistä alaikäisille, lisätä kriittistä suhtautumista päihteiden välittämiseen sekä kartoittaa nuorten turvattomuuden tunnetta julkisissa tiloissa, joissa esiintyy päihteiden käyttöä.
Toimintamallin nimi
Tavoitteena on ehkäistä alkoholin ja nikotiinituotteiden välittämistä alaikäisille, lisätä kriittistä suhtautumista päihteiden välittämiseen sekä kartoittaa nuorten turvattomuuden tunnetta julkisissa tiloissa, joissa esiintyy päihteiden käyttöä.
Pakka-kävelyn tavoitteena on kartoittaa nuorten kokemaa turvallisuuden tunnetta julkisilla paikoilla, joissa esiintyy päihteiden käyttöä ja välittämistä, lisätä nuorten osallisuutta paikallisessa Pakka-toiminnassa sekä parantaa julkisten tilojen turvallisuutta. Pakka-kävelyn opas on julkaistu myös ruotsiksi.
Diilerin jäljillä -vertaisvaikuttamismallissa yläkoulun 8.-9. luokilla opiskelevat vapaaehtoiset oppilaat toimivat vertaisvaikuttajina nuoremmilleen. Toiminnan tavoitteena on lisätä nuorten tietoa alkoholin ja nikotiinituotteiden käyttöön ja välittämiseen liittyvistä haitoista. Diilerin jäljillä -verkkokurssi oppilaitoksissa työskenteleville ammattilaisille löytyy ehytkouluttaa.fi -alustalla ja vertaisvaikuttamismallin materiaalit on julkaistu kurssialustalla myös ruotsiksi.
Toiselle asteelle suunnatulla, vertaisvaikuttamismalliin pohjautuvalla Pakka-tapahtumalla halutaan vaikuttaa alkoholin ja nikotiinituotteiden välitykseen alaikäisille lisäämällä tietoa päihteiden välittämiseen liittyvistä haitoista. Menetelmän verkkokurssi on julkaistu ehytkouluttaa.fi -alustalla. Verkkokurssi on julkaistu myös ruotsiksi.
Suomessa alkoholin ja nikotiinituotteiden ikärajavalvonta vähittäismyyntipaikoissa toimii melko hyvin. Ikärajavalvonnasta huolimatta alkoholia ja nikotiinituotteita päätyy alaikäisten nuorten käsiin. Nuoret saavat alkoholia ja nikotiinituotteita selvitysten mukaan useimmiten kavereiden, tuttujen tai perheenjäsenten kautta, siispä välittäminen on usein luonteeltaan sosiaalista. Tutkimusta välittämisestä löytyy melko niukasti ja siinä harvoin mennään ilmiöön pintaa syvemmälle.
Jonkin verran on tosin tutkittu niin Suomessa kuin muuallakin sitä, mistä nuoret käyttämänsä alkoholin tai nikotiinituotteet saavat, mutta vähemmän löytyy tutkimuksia tämän toiminnan sisimmästä olemuksesta. Varsinaista tutkimusta siitä, kuinka nuoret itse suhtautuvat välittämiseen, löytyy varsin niukasti, ja nämä käsittelevät pääasiassa alkoholin välittämistä. Simosen ja Tigerstedtin (2007) tutkimuksessa selvitettiin nuorilta itseltään, miksi he välittävät alkoholia alaikäisille ja onko eroa esimerkiksi siinä, kenelle alkoholia välitetään. Tutkimuksessa havaittiin, että nuoret välittivät alkoholia mieluiten omille kavereilleen tai nuoremmille sisaruksilleen. Vähemmän tutuille nuorille välittämistä ei koettu yhtä mielekkäänä, joskin sitäkin toisinaan silti tehtiin. Alkoholin välittämisen taustalta paljastui monenlaisia tekijöitä, joiden pohjalta harkintaa alkoholin luovuttamisesta alaikäisille tehtiin. Nämä liittyivät vahvasti nuorten välisiin sosiaalisiin suhteisiin – alkoholia ei siis välitetty samalla tavalla kenelle tahansa. Simonen ja Tigerstedt totesivatkin, ettei alkoholin välittäminen alaikäisille ole sattumanvaraista tai harkitsematonta toimintaa, vaan se perustuu enemmän tai vähemmän tiedostettuihin ohjenuoriin.
Toisinaan ainakin alkoholia voidaan välittää myös hyvin aikomuksin, välittää koska välitetään. Eräässä tutkimuksessa vanhemmat kertoivat antavansa nuorille alkoholia, koska kokivat turvallisemmaksi sen, että nuori juo alkoholia valvotusti (Jones, Robinson, Gilchirst & Barrie 2012). Vanhemmat voivat myös ajatella, että välittämällä itse alkoholia nuorille heidän on mahdollista säännöstellä nuorten käyttämän alkoholin määrää. Näin ajattelivat myös alaikäisten sisarukset, jotka kokivat kasvattavansa ja huolehtivansa sisaruksistaan, joille he kontrolloidusti välittivät alkoholia. Hyvät aikomukset eivät kuitenkaan välttämättä toteudu, sillä tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi alkoholin välittäminen nuorille vanhempien toimesta saattaa lisätä riskijuomista.
Asenteita välittämistä kohtaan on tutkittu myös hiukan toisenlaisesta näkökulmasta, esimerkiksi eräässä ulkomailla tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin suhtautumista alkoholin välittämisestä nuorille. On havaittu, että alkoholin välittämistä alaikäisille saatetaan pitää ainakin jossain määrin kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävänä tapana toimia. Tämän arvellaan johtuvan yleisestä hyväksyvästä asenteesta alkoholinkäyttöä kohtaan. Vaikka alkoholin välittäminen alaikäiselle on siis laitonta, sitä ei silti välttämättä moraalisesti koeta kovinkaan arveluttavana, vaikka toisaalta toiminnan laittomuus tiedostetaan hyvin.
Yhteiskunnan yleinen hyväksyvä suhtautuminen alkoholinkäyttöä kohtaan näyttäisi siis vaikuttavan siihen, kuinka alkoholin välittämiseen alaikäisille suhtaudutaan. Myös Piispa (2018) havaitsi sallivan ilmapiirin nuuskan käytön osalta vaikuttavan siihen, miten nuoret käyttävät ja hankkivat nuuskaa. Sekä päihteiden käyttö että niiden välittäminen ovat sosiaalista toimintaa, ja niiden taustalla vaikuttavat yhteiskunnan yleiset asenteet päihteiden käyttöä kohtaan. Päihteiden välittämisen luonteesta löytyy niukasti tutkimusta, mutta tehtyjen tutkimusten perusteella kyseessä on usein toiminta, joka noudattaa tiettyjä sosiaalisia normeja. Toisaalta ainakin osa välittämisestä tapahtuu myös entuudestaan tuntemattomien henkilöiden kesken, jolloin luodaan yhteys esimerkiksi sosiaalisen median kautta – esimerkiksi nuuskaa välitetään tällä tavalla (ks. esim. Piispa 2018).
Lähteet:
Raitasalo, K. & Härkönen, J. (2019) Nuorten päihteiden käyttö ja rahapelaaminen – ESPAD-tutkimus 2019. Tilastoraportti 40/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Simonen, J. & Tigerstedt, C. (2007). ”Mieluummin kavereille kuin läheiselle”. Solidaarisuus nuorten aikuisten alkoholin välittämisessä alaikäisille, s. 161-185, teoksessa: Tigerstedt C. toim. (2007) Nuoret ja alkoholi. Alkoholi- ja huumetutkijain seura & Nuorisotutkimusseura.
Jones, S. C., Robinson, L., Gilchrist, H. & Barrie, L. (2012). Supply means supply - what does ’supply’ mean? Consumer responses to a campaign targeting secondary supply of alcohol to teenagers. In: R. Lee (Eds.), Australia New Zealand Marketing Academy Conference 2012: Proceedings (pp. 1-7). Australia: Ehrenberg-Bass Institute for Marketing Science, Edith Cowan University.
Sharmin, S., Kypri, K., Khanam, M., Wadolowski, M., Bruno. R. & Mattick, R.P. (2017) Parental Supply of Alcohol in Childhood and Risky Drinking in Adolescence: Systematic Review and Meta-Analysis. Int J Environ Res Public Health. 2017 Mar 9;14(3):287. doi: 10.3390/ijerph14030287. PMID: 28282955; PMCID: PMC5369123.
Piispa, M. (2018). Nuuska ja Nuoret - laadullinen selvitys nuorten nuuskan käytöstä ja hanki
Kohderyhmänä ovat 7.-9.-luokkalaiset yläkoulujen oppilaat sekä toisella asteella opiskelevat täysi-ikäistymisvaiheessa olevat opiskelijat.
Kohderyhmäymmärrystä pyrittiin kerryttämään keskustelemalla niiden asiantuntijoiden kanssa, joilla on runsaasti kokemusta tämän ikäisten nuorten kanssa. Lisäksi hankkeen pohjalle teetettiin alkuselvitys, jossa tutkija teetti kohderyhmään kuuluville nuorille sekä kvantitatiivisen kyselyn, että teemahaastattelun. Selvityksen tarkoituksena oli kerryttää ymmärrystä nuorten suhtautumisesta alkoholin ja nikotiinituotteiden käyttöön, niiden välittämiseen ja muihin teemaan liittyviin kysymyksiin, kuten vastuuseen: kuka on vastuussa mahdollisista haitoista.
Nuorten kanssa toteutetuissa toimenpiteissä ja niiden yhteydessä käydyissä keskusteluissa nuoret olivat aktiivisia ja osallistuvia, joten myös niissä käydyt keskusteluivat lisäsivät työntekijöiden osaamista ja ymmärrystä näistä kohderyhmistä, heidän arvoistaan ja suhtautumisestaan päihteisiin.
Alku- ja loppuselvityksen ohessa tehtyjen kyselyiden lisäksi nuoria osallistettiin runsaasti: Pakka-kävelyillä nuoret keskustelevat ja vastaavat anonyymiin kyselyyn kävelyn teemoista. Diilerin jäljillä -mallin kehitystyössä nuoria osallistettiin ensin menetelmän työpajoissa, jonka jälkeen koulutuksissa ja menetelmän pilotoinneissa kaikissa kolmessa suomenkielisessä yläkoulussa, sekä yhdessä ruotsinkielisessä koulussa. Pakka-tapahtuman pilotoinnissa nuoret olivat myös alusta asti mukana: ensin työpajoissa, jonka jälkeen tapahtumien ideoinnissa, suunnittelussa, toteutuksessa ja loppuarvioinnissa.
Pakka-kävelyn opas on sähköinen, ladattava materiaali, joka on saatavilla EHYTin verkkosivuilta työkalut ja materiaalit -osiosta. Pakka-kävely on suunniteltu niin, että se sopii esimerkiksi vuosittain toteutettavaksi joka alkusyksy lukuvuoden alettua, kun uusilla 7.-luokkalaisilla on ryhmäytymiseen liittyvää ohjelmaa. Toinen vaihtoehto toteuttaa Pakka-kävely on keväällä ennen lukukauden päättymistä. Valmistautuminen ja etukäteisvalmistelut eivät vaadi ohjaajalta paljoa aikaa lukuun ottamatta oppaaseen tutustumista. Itse kävelyyn kuluu aikaa yhden oppitunnin verran.
Diilerin jäljillä- ja Pakka-tapahtuma -menetelmät ovat oppilaitoksissa työskenteleville ammattilaisille suunnattuja verkkokursseja, jotka ovat maksutta käytössä kaikille kiinnostuneille. Verkkokurssien etuna on, että ne voi suorittaa omaan tahtiin, omaan aikatauluun parhaiten soveltuvalla tavalla. Molemmista menetelmistä on verkkokurssialustalla ladattavissa myös kaikki menetelmien käytössä tarvittavat materiaalit ja ohjeet.
Diilerin jäljillä -verkkokurssin suorittamiseen kuluu ohjaajalta noin 2-3 tuntia riippuen miten perusteellisesti haluaa tutustua lisätietoihin ja -materiaaleihin. Liidereiden kouluttamiseen kannattaa varata aikaa saman verran. Liidereitä tarvitaan vähintään kaksi, ylärajaa ei ole määritelty. Liidereiden toteuttamiin infotilaisuuksiin kuluu aikaa yhden oppitunnin verran.
Pakka-tapahtuman verkkokurssiin kuluu aikaa kolmen tapaamisen (à 1,5-2h) eli yhteensä 4,5-6 tuntia sekä aika, joka kuluu itse tapahtumaan. Pakka-tapahtumaan kannattaa rekrytoida riittävästi opiskelijoita, jotta tapahtuman järjestäminen ei käy osallistujille liian raskaaksi ja työtehtäviä voidaan jakaa useamman opiskelijan kesken. Ylärajaa ei ole, mutta suositeltavaa olisi, että kaikille osallistujille riittäisi tehtävää. Tarvittavien opiskelijoiden määrä tietysti riippuu myös siitä, miten laaja tapahtuma on aikomus järjestää.
EHYTin sisällä menetelmiä on markkinoitu ja tullaan markkinoimaan eri uutiskirjeiden ja jo olemassa olevien verkostojen välityksellä. Aluetyöllä on olemassa laajat, valtakunnalliset verkostot, joille välitetään tietoa menetelmistä. Menetelmiä on markkinoitu myös mm. Nuori-päivillä hankkeen aikana ja tehty tiivistä yhteistyötä Osaamiskeskusten kanssa. Toiselle asteelle menetelmiä on markkinoitu mm. ammatillisten oppilaitosten Saku ry:n kanssa tehtävällä yhteistyöllä. Lisäksi hankkeen menetelmiä on markkinoitu hankkeen yhteistyötahojen, erityisesti Etelä-Karjalan hyvinvointialueen, Tampereen ja Vaasan ept-työntekijöiden avustuksella, sekä THL:n koordinoiman valtakunnallisen Pakka-kehittäjäverkoston avustuksella. Hankkeen päättymisen jälkeen menetelmiä markkinoitiin myös Opettaja-lehden painetussa, että sähköisessä versiossa. Lisäksi hankkeella on ollut ständit Hyvinvointiareenassa ja EDUCA-messuilla.
Kaikki menetelmät on suunniteltu helposti käyttöön otettaviksi itsenäisesti valmiiden materiaalien ja verkkokurssien avulla ja niitä voidaan toteuttaa oppilaitoksissa säännöllisesti ja perehdyttää uusia oppilaita ja opiskelijoita mukaan toimintaan, jolloin toiminnot jatkuvat vuosittain. Ne kannattaakin merkata oppilaitoksen vuosikelloon säännöllisesti, jolloin sopivan ajankohdan etsimiseen ei mene turhaan aikaa. Kun oppilaitoksen johto on sitoutunut menetelmien käyttöön ottoon, on henkilökunnan helppoa ottaa ne käyttöön, sillä ne eivät vaadi nuorten ryhmien ohjaamisen lisäksi erityistä osaamista. Jokaiseen menetelmään riittää yksi ammattilainen ohjaajaksi, joten ne eivät vie henkilöstöresurssia liikaa. Kaikki menetelmät sopivat opetushenkilöstön lisäksi erityisen hyvin esimerkiksi koulunuorisotyöntekijöille, kouluvalmentajille ja muille nuorten ryhmiä vetäville ammattilaisille.
Diilerin jäljillä -mallin ja Pakka-tapahtuman tavoitteena oli lisätä nuorten tietoa ja ymmärrystä alkoholin ja nikotiinituotteiden välittämisen haitoista ja seurauksista, sekä tiedon lisääntyessä lisätä kriittistä suhtautumista aikaikäisille välittämiseen. Näiden on ajateltu tapahtuvan kannustamalla nuoria pohtimaan teemaa syvällisemmin ja eri näkökulmista käsin. Ajatuksena on ollut saada aikaan oivalluksen kokemus oman pohdinnan kautta sen sijaan, että nuorille tarjottaisiin ainoastaan faktoja.
Palautteen kerääminen on ollut ensiarvoisen tärkeää kaikkien menetelmien kehittämiseksi ja arvioimiseksi. Palautetta kerätiin menetelmien jokaisessa kehittämisen vaiheessa aina työpajoista koulutuksiin ja menetelmien pilotoinneissa. Palautteiden sekä havainnoinnin avulla menetelmien rakennetta ja sisältöä on ollut mahdollista kehittää koko hankkeen ajan.
Palautteiden mukaan nuoret kokivat saaneensa oivalluksia sekä alkoholin että nikotiinituotteiden välittämisen ehkäisyyn sekä ilmiöön liittyen. Nuoret ovat myös palautteen perustella saaneet osallisuuden kokemuksia ja olleet aidosti ilahtuneita siitä, että heidän osallistumisellaan ja ajatuksillaan on väliä.
Parhaiksi asioiksi mainittiin usein uuden oppiminen ja uudet näkökulmat. Menetelmien yhteydessä nuoret toivat esiin positiivisena kokemuksen sen, että ovat päässeet mukaan vaikuttamaan alkoholin ja nikotiinituotteiden välittämisen ehkäisyyn. He kokivat arvokkaana myös sen, että aikuiset kuuntelivat heitä ja heidän kokemuksiaan päihteiden välittämiseen liittyvissä keskusteluissa. Myös Diilerin jäljillä -malliin sisältyvä mysteeritehtävä sai oppilailta paljon kiitosta hauskuudesta, yllättävyydestä, erilaisuudesta ja toiminnallisuudesta.
Kehittämiskohteet ovat liittyneet lähinnä menetelmien teknisiin toteutuksiin, kuten aikatauluihin jne. ei niinkään menetelmien sisältöihin.
Kaiken kaikkiaan hankkeen toimintojen piirissä oli yhteensä 1411 nuorta. Tämän lisäksi hankkeen alku- ja loppukyselyihin vastasi yhteensä 821 nuorta, jonka perusteella hankeen vaikutuksia pyrittiin myös arvioimaan. Tässä ongelmana oli vain se, että keväällä 2021 suoritetun alkukyselyn vastaajat ovat olleet isolta osin eri nuoria kuin keväällä 2023 suoritettuun loppukyselyyn vastanneet. Näin ollen nuorten mahdollisia muutoksia asenteissa ei voida arvioida tämän kyselyn perusteella. Sen vuoksi arvioinnit perustuvat pääsääntöisesti jokaisen toimenpiteen jälkeen tehtyyn kyselyyn. Hankkeen alku- ja loppuselvitysten välillä Suomessa kasvanut sähkösavukeilmiö näkyy myös loppuselvityksen tuloksissa. Nikotiiniteollisuuden mielikuvamarkkinointi sähkösavukkeiden haitattomuudesta on todennäköisesti vaikuttanut myös hankkeen yhteistyöoppilaitosten nuorten asenteisiin, sillä verrattuna alkuselvitykseen, nuoret ilmoittivat loppuselvityksessä yleisimmän välitettävän nikotiinituotteen olleen sähkösavuke. Tämä on näkynyt myös välittämiseen suhtautumisessa, sillä sähkösavukkeet olivat yleisimmin välitetty nikotiinituote, kun se oli hankkeen alkuselvityksessä nuuska. Nuoret kokevat sähkösavukkeisiin liittyvän haittoja vain vähän tai ei ollenkaan ja tämä heijastuu myös asenteisiin sähkösavukkeiden välittämistä kohtaan.
Menetelmien työpajoissa, koulutuksissa ja pilotoinneissa saadun palautteen perusteella enemmistö (noin 80-90 %) koki saaneensa uutta tietoa alkoholin ja nikotiinituotteiden välittämiseen liittyvistä haitoista ja seurauksista. Nuoret myös kertoivat saaneensa osallisuuden kokemuksia "koen, että osallistumisellani on merkitystä ja minua kuunnellaan".
Nikotiini-ilmiöt muuttuvat yhteiskunnassa nopeasti ja uusia nikotiinituotteita markkinoidaan vahvasti nuorille eri digitaalisten medioiden välityksellä, kuten somessa. Haitattomuusmielikuva vaikuttaa myös nuorten asenteisiin liittyen välittämiseen - välittämiseen ei mielletä liittyvän haittoja, jos koetaan, että välitettävällä tuotteella ei ole terveyteen liittyviä haittoja. Tämän vuoksi sekä nikotiiniteollisuuden keinoista, uusista tuotteista ja niiden terveysvaikutuksista ja välitykseen liittyvistä haitoista tulee puhua enemmän.
Kansikuva
