Rakenteellisen sosiaalityön toimintamalli Etelä-Savossa
Etelä-Savon hyvinvointialueen rakenteellisen sosiaalityön toimintamalli pitää sisällään sosiaalisen raportoinnin ja rakenteellisen sosiaalityön työryhmän toiminnan.
Toimintamallin nimi
Etelä-Savon hyvinvointialueen rakenteellisen sosiaalityön toimintamalli pitää sisällään sosiaalisen raportoinnin ja rakenteellisen sosiaalityön työryhmän toiminnan.
Alueella on otettu käyttöön sosiaalinen raportointi. Raportointi tapahtuu webropol -lomakkeella, joka on kaikkien sosiaalialan ammattilaisten saavutettavissa. Raportti toimitetaan esihenkilölle ja raportoidusta asiasta keskustellaan ensin omassa työyhteisössä. Mikäli asia vaatii laajempaa keskustelua ja koskettaa useampaa sektoria, asia voidaan ottaa rakenteellisen sosiaalityön työryhmän käsittelyyn. Asian ympärille kootaan ne tahot, joita se koskettaa ja pyritään löytämään ratkaisu asiaan. Asian ratkaisemisen tueksi, voidaan siihen liittää olemassa olevaa tutkittua tietoa ja indikaattoritietoa. Asian eteneminen raportoidaan sovitulla tavalla. Raportoiduista asioista tiedotetaan myös organisaation johtoa ja asioita voidaan nostaa esim. hyte -kertomukseen.
Rakenteellisen sosiaalityön työryhmään on koottu edustus jokaiselta palvelualueelta. Ryhmän puheenjohtajana toimii sosiaali- ja integraatiojohtaja. Työryhmän tarkoituksena on:
• Rakenteellisen sosiaalityön kehittämistyön linjaaminen
• Sosiaalisen raportoinnin tuottaman tiedon käsittely, raportointi ja kehittämisehdotusten linjaaminen
• Tiedon välittäminen johtamisen tueksi (organisaation johto, Hyte –työ ja tarvittaessa toimialakohtaiset olemassa olevat yhteistyöryhmät esim. Lanupe –johtoryhmä, vanhus- ja vammaisneuvostot)
Ryhmä kokoontuu neljä kertaa vuodessa ja ryhmässä pääpaino on sosiaalisten raporttien käsittelyssä, mutta myös rakenteellisen sosiaalityön käytäntöjen kehittymisessä alueelle.
Etelä-Savon hyvinvointialue on muodostunut Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymästä, Pieksämäen kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluista, Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymästä ja Vaalijalasta. Monessakaan alueen organisaatiossa ei ole ollut rakenteellisen sosiaalityön käytäntöjä, joten toimintatapa on alueelle uusi. Sosiaalihuoltolaki velvoittaa tekemään rakenteellista sosiaalityötä. Tiedolla johtamisessa terveydenhuollon tuottama tieto korostuu.
Sosiaalityön arjesta nousevat sosiaaliset raportit kerryttävät ymmärrystä monen asiakasryhmän haasteista. Sosiaalisen raportoinnin ilmiöitä voi keskusteluttaa erilaisissa asiakasfoorumeissa, kuten vanhusneuvostossa tai nuorisovaltuustossa, jolloin ilmiön yleisyydestä saadaan parempi käsitys.
Sosiaalisen raportoinnin käyttöönottoa alettiin juurruttaa jo ennen hyvinvointialueen alkua. Rakenteellisesta sosiaalityöstä järjestettiin organisaation sisäisiä koulutustilaisuuksia ja yksi työpaja keskittyi sosiaalisen raportoinnin käytännönharjoitteluun. Esihenkilöille järjestettiin oma työpaja, jossa alueen rakenteellisen sosiaalityön kokonaisuutta käytiin läpi.
Hyvinvointialueen alkamisen jälkeen Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeen työntekijät (2kpl) kävivät yksikkökierroksella, jossa sosiaalista raportointia käytiin uudelleen läpi.
Rakenteellisen sosiaalityön työryhmän toiminta on osa jokaisen ryhmään osallistuvan henkilön perustyötä. Sen toiminta ei vaadi erityisiä henkilöstö- tai rahallisia resursseja. Työryhmä on hyvinvointialueen johtajan nimeämä ja siinä on jokaiselta sosiaalipalvelujen palvelualueelta työntekijöiden ja esihenkilöiden edustajat.
Sosiaalinen raportointi on otettu palvelualueilla käyttöön vaihtelevasti. Joillain palvelualueilla sosiaalisen raportoinnin käyttöön on jo totuttu, toisista raportteja ei juurikaan tule. Raporttien lukumäärää seurataan ja sitä, miltä palvelualueilta ne tulevat.
Rakenteellisen sosiaalityön työryhmä on kokoontunut vuoden aikana sovitusti ja toiminta jatkuu Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeen jälkeen organisaation omana toimintana.
Sosiaalihuollon asiakaspalautejärjestelmää ei saatu hankkeen aikana käyttöön. Hyvinvointialueelle siirryttäessä käytössä oli useita asiakastietojärjestelmiä, eikä yhtenäistä asiakaspalautejärjestelmää ollut mahdollista teknisesti toteuttaa. Sosiaalipalvelujen tarve yhtenäiselle asiakaspalautteelle on kuitenkin organisaation tiedossa.
Vaikuttavuustiedon tuottaminenkaan ei onnistunut hankkeen aikataulussa (esim. Avain -mittari). Vaikka asiakirjarakenteet ovat olemassa, asiakastietojärjestelmät eivät edelleenkään pysty tuottamaan tietoa muutoksista.