Seksuaalista kaltoinkohtelua kohdanneiden päihteiden aktiivikäyttäjien tukeminen matalan kynnyksen palveluissa

Päihteiden aktiivikäyttäjillä on muuhun väestöön verrattuna kohonnut riski kohdata seksuaalista kaltoinkohtelua. Näitä kokemuksia ei aina tunnisteta ja moninkertainen häpeä ja syyllisyys vaikeuttavat avun hakemista. Toimintamallin tavoitteena on rohkaista työntekijöitä kysymään seksuaalisesta kaltoinkohtelusta ja tarjota välineitä aiheen käsittelyyn. Toimintamallin ohjeet ja esimerkit soveltuvat työskentelyyn erityisesti yli 18-vuotiaiden päihteiden aktiivikäyttäjien kanssa. Lasten ja nuorten kanssa toimivilla ammattilaisilla on velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille ja lastensuojeluviranomaiselle, jos he saavat työssään tietoa, joka herättää huolen alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta (Lastensuojelulaki 25 §).

Toimintamalli seksuaalista kaltoinkohtelua kohdanneiden päihteiden aktiivikäyttäjien tukemiseksi perustuu Usva-hankkeen (2017-2019) asiakastyöhön. Toimintamalli nojaa seksuaalisen kaltoinkohtelun puheeksioton ja asiakkaan tukemisen yleisiin lähtökohtiin (Kallio 2011; Kervinen & Hintikka 2015; Nipuli & Bildjuschkin 2016), joita toimintamallissa lähestytään matalan kynnyksen toiminnassa päihteiden aktiivikäyttäjien kanssa tehtävän työn näkökulmasta. Toimintamallin pohjalta on julkaistu ammattilaisille suunnattu opas Seksuaalisen kaltoinkohtelun tunnistaminen ja puheeksiotto.

Usva-hanketta koordinoi Exit – pois prostituutiosta ry ja rahoitti sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla. Hankkeen kohderyhmänä olivat täysi-ikäiset päihteiden aktiivikäyttäjät, ensisijaisesti nuoret aikuiset, jotka ovat kohdanneet seksuaalista kaltoinkohtelua. Hankkeen tavoitteena oli ehkäistä seksuaalista kaltoinkohtelua ja vastikkeellista seksiä, sekä tarjota tukea seksuaalisen kaltoinkohtelun tilanteisiin. Hankkeessa kriisitukea ja seksuaalineuvontaa vietiin kohderyhmän omiin toimintaympäristöihin, joissa hankkeen työntekijät päivystivät keskustelemassa muun muassa seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ja itsemääräämisoikeuden teemoista. Toiminnan keskiössä oli erityisesti nuorille aikuisille tarjottava yksilötuki. Yksilötuki oli nimetöntä ja luottamuksellista seksuaalineuvontaa, kriisityötä, keskusteluapua ja palveluohjausta asiakkaan tarpeista riippuen. Lisäksi hankkeessa koulutettiin päihdetyön ammattilaisia ja vierailtiin asiakkaiden vertaisryhmissä.

Lähteet

Kallio, Maaret. 2011. Seksuaalinen väkivalta. Teoksessa Ritamo, Maija. Ryttyläinen-Korhonen, Katri & Saarinen, Saana (toim.). 2011. Seksuaalineuvonnan tueksi. Raportti 27/2011. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.

Kervinen, Heidi & Hintikka, Satu (toim.). 2015. Välittäminen kannattaa! Seksuaaliväkivaltatyön toimivat käytännöt. VÄLITÄ! – seksuaaliväkivaltatyön verkostohanke. Tampere: Viestipaino Oy.

Nipuli, Suvi & Bildjuschkin, Katriina. 2016. Hoitoketju seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneen auttamiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 5/2016.

Toteutus

ENNAKOI – TYÖNTEKIJÄN OMAT VALMIUDET

Seksuaalinen väkivalta on moninaista ja se ulottuu yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavasta sanallisesta häirinnästä ahdisteluun, lähentelyyn, painostamiseen ja väkivalloin pakottamiseen. Seksuaalirikokset on määritelty rikoslain 20. luvussa, mutta tuen tarjoamisen näkökulmasta keskeistä on henkilön oma kokemus kaltoinkohtelusta. Päihteiden aktiivikäyttäjien keskuudessa seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemukset ovat verrattain yleisiä ja väkivalta on usein muuttunut normaaliksi, arkipäiväiseksi asiaksi. Seksuaalinen kaltoinkohtelu voi herättää työntekijässä monenlaisia tunteita. Kun omat tunteet ja ajatukset tunnistaa, ne on helpompi siirtää sivuun ja kohdata asiakas yksilöllisessä tilanteessaan. Työntekijän on hyvä tarkastella omaa suhtautumistaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun ja aiheesta keskustelemiseen asiakkaan kanssa. Millaisia tunteita aihe herättää? Mitkä sanat ja ilmaisut tuntuvat luontevilta käyttää?

ENNALTAEHKÄISE – TYÖYHTEISÖN VALMIUDET

Väkivallan normalisoituminen, sitä koskevat virheelliset tiedot ja tietämättömyys omista oikeuksista hankaloittavat väkivallan tunnistamista ja avun hakemista. Siksi sekä ennaltaehkäisyssä että tuen tarjoamisessa korostuu seksuaalista kaltoinkohtelua koskevan oikean tiedon anto. Yksinkertaisimmillaan tiedon jakaminen ja rohkaisu avun hakemiseen on aihetta käsittelevät julisteet ja esitteet asiakastiloissa. Lisäksi asiakkaiden kanssa voidaan luoda keskustelua seksuaalisesta kaltoinkohtelusta ja sen moninaisuudesta. Työntekijät ovat mukana rakentamassa ympäröivää todellisuutta. Sillä miten puhumme tai mihin puutumme, on väliä. Työyhteisössä on hyvä pohtia, puututaanko siellä johdonmukaisesti esimerkiksi sukupuolta ja/tai seksuaalisuutta loukkaaviin vitseihin, nimittelyyn tai tekoihin. Kun yksikön työntekijät ovat yhdessä linjanneet toimintatapansa, keskustelua on hyvä jatkaa asiakkaiden kanssa mm. seksuaalisen kaltoinkohtelun muodoista ja seurauksista sekä itsemääräämisoikeudesta.

TUNNISTA – KUKA TAHANSA VOI KOHDATA SEKSUAALISTA KALTOINKOHTELUA

Ammattilaisten tulee tiedostaa, että kuka tahansa voi kohdata seksuaalista kaltoinkohtelua iästä, sukupuolesta tai taustasta riippumatta. Tutkimusten mukaan päihteidenkäytön taustalla voi olla aiempi kaltoinkohtelun kokemus. Tiedämme, että päihteiden aktiivikäyttäjillä on muuta väestöä korkeampi riski kohdata seksuaalista kaltoinkohtelua ja riskiä lisää entisestään mm. asunnottomuus. Päihteiden aktiivikäyttöön voi liittyä vastikkeellinen seksi, joka altistaa myös muille väkivaltakokemuksille. Vastikkeellisella seksillä tarkoitetaan kaikkia tilanteita, joissa seksi toimii vaihtokaupan välineenä esimerkiksi yösijaan, ruokaan tai päihteisiin. Vastikkeellinen seksi on päihdemaailmassa hyvin yleinen ilmiö ja monille päihteiden aktiivikäyttäjille selviytymiskeino arjessa. Sitä ei kuitenkaan aina tunnisteta kaltoinkohteluksi. Naiset kohtaavat kaltoinkohtelua miehiä enemmän, mutta miesten kohtaama seksuaalinen kaltoinkohtelu on heikosti tunnistettua ja avun hakeminen erityisen vaikeaa.

KYSYMÄLLÄ ANNAT LUVAN PUHUA

Jotta seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemukset tunnistettaisiin, ammattilaisilla tulee olla rohkeutta kysyä niistä kaikilta asiakkailta. Suositus on, että kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa seksuaalisesta kaltoinkohtelusta kysytään systemaattisena käytäntönä. Työntekijän ei tarvitse olla seksuaalisen kaltoinkohtelun asiantuntija ottaakseen aiheen puheeksi. Rohkeus kysyä, taito kohdata ja kyky kuunnella riittävät. Valinta vastaamisesta on aina asiakkaalla, mutta kysymällä työntekijä antaa luvan puhumiseen ja osoittaa, että hän on valmis kuulemaan, mitä asiakkaalla on kerrottavanaan. Seksuaalisesta kaltoinkohtelusta kysymisen tulee aina tapahtua kahden kesken, rauhallisessa ja asiakkaalle turvallisessa tilanteessa. Koska kaltoinkohtelusta kertominen vaatii usein luottamuksen rakentumista, työntekijän kannattaa aika ajoin palata kaltoinkohtelun teemaan eikä jättää kysymistä vai yhteen kertaan asiakassuhteen alussa.

KOHTAA ASIAKAS RAUHALLISESTI JA ARVOSTAVASTI

Työntekijän ensivaiheen reaktiolla on suuri merkitys, ja vaikutus voi ulottua mm. siihen, kertooko henkilö jatkossa kokemuksistaan, tai mitä hän itse ajattelee tapahtuneesta. Päihteiden aktiivikäyttäjillä saattaa olla aiempia negatiivisia kohtaamisia viranomaisten tai auttajatahojen kanssa, mikä ilmenee mm. vaikeutena luottaa työntekijöihin. On mahdollista, ettei asiakas ole aikaisemmin kertonut kokemuksistaan kenellekään. Seksuaaliseen kaltoinkohteluun ja päihteiden aktiivikäyttöön liittyy usein monikerroksista häpeää ja syyllisyyttä. Viestitä asiakkaalle, että uskot häntä. Kohtaa asiakas arvostavasti ja kiitä häntä kokemustensa kertomisesta. Toisinaan kaltoinkohtelusta kerrotaan suoraan, mutta aiheeseen voi liittyä myös vihjailuja ja vitsejä, joihin työntekijän tulee uskaltaa tarttua. Kun seksuaalinen kaltoinkohtelu tulee työntekijän tietoon kriisitilanteessa tai tilanne on muuten akuutti, on tilanne ensin rauhoitettava.

KUUNTELE

Kaikki asiakastyötä tekevät ammattilaiset voivat tarjota asiakkaalleen kuulluksi tulemisen kokemuksen, kunhan rohkenemme pysähtyä myötätuntoisesti ja läsnä ollen kohtaamistilanteeseen sen sijaan, että kiirehtisimme neuvomaan ja ohjaamaan asiakasta. Kohtaamistilanteessa on tärkeää kuunnella asiakasta ja antaa hänelle tilaa sanoittaa tapahtumaa itse. Seksuaalisuutta loukkaavalle väkivallalle ei aina ole sanoja. Tarvittaessa asiakasta voi auttaa lyhyillä, selkeillä kysymyksillä, jotka tukevat häntä kertomaan tapahtuneesta omin sanoin. Työntekijän ei tule olettaa tai tulkita mitään, eikä painostaa asiakasta keskusteluun. Valinta vastaamiseen on aina asiakkaalla. Asian käsittelyyn on hyvä varata tarpeeksi aikaa. Asiakkaalle on hyvä tarjota mahdollisuutta jatkaa keskustelua myöhemmin. Kiitos, että kerroit minulle. Mitä sinulle tapahtui? Mitä tarkoitat, kun kerroit, että .. Miten kokemukset ovat vaikuttaneet sinuun? Miten voin auttaa sinua?

ANNA OIKEAA TIETOA

Väkivallan normalisoituminen voi hankaloittaa väkivallan tunnistamista ja avun hakemista. Työntekijän tulee antaa aktiivisesti tietoa seksuaalisen kaltoinkohtelun muodoista ja ottaa väkivaltaan kantaa: väkivalta ei ole missään muodossa sallittua. Väkivalta on rikos, josta tekijä on vastuussa. Asiakkaalle tulee kertoa hänen oikeuksistaan, laista ja mahdollisuudesta saada tukea rikosprosessiin. Työntekijän on hyvä kannustaa, mutta ei painostaa, asiakasta rikosilmoituksen tekemiseen. Seksuaalisen kaltoinkohtelun vaikutukset ovat yksilöllisiä. Kyseessä on kuitenkin aina traumakokemus ja työntekijällä tulee olla perustiedot traumakokemuksen vaikutuksesta ihmiseen. Tällöin hän tehdä ymmärrettäväksi, mistä asiakkaan tuntemukset saattavat johtua: on normaalia, että kaltoinkohtelun seuraukset tuntuvat mielessä ja kehossa. Oireisiin voi saada apua ja kokemuksista voi toipua.

LUO TOIVOA JA TUE VOIMAVAROJA

Seksuaaliseen kaltoinkohtelun traumaattiset kokemukset ja hallitsematon riippuvuuskäyttäytyminen siihen kietoutuvine muine haasteineen voivat saada ihmisen näkemään tilanteensa toivottomana ja vailla ulospääsyä, jolloin käsitys omista kyvyistä ja pystyvyydestä on koetuksella. Asiakas voi tuntea esimerkiksi syyllisyyttä, häpeää ja itseinhoa. Vuorovaikutuksessa on tärkeää vahvistaa asiakkaan voimavaroja ja pystyvyyden tunnetta. Työntekijän tehtävä on pitää toivoa yllä ja viestiä, että vaikeistakin kokemuksista voi selvitä. Työntekijä voi vähentää asiakkaan syyllisyyttä ja häpeää suhtautumalla tilanteeseen kunnioittavasti ja empaattisesti, mutta myös kertomalla asiakkaalle tarvittaessa useitakin kertoja, että tapahtunut on tekijän, ei kokijan, vastuulla.

OHJAA LISÄAVUN PIIRIIN

Seksuaalista kaltoinkohtelua kohdannut asiakas tulee ohjata lisäavun piiriin. Tilanteessa toimimista auttaa, jos työpaikalla on etukäteen selvitetty paikalliset palvelut ja yhteystiedot. Ohjaamisen tulee tapahtua asiakkaan kanssa yhteisymmärryksessä ja mahdolliset yhteydenotot tulee tehdä asiakkaan luvalla salassapitosäännösten mukaisesti. Vaikka asiakkaalla ei olisi näkyviä vammoja, tulee hänet ohjata sairaanhoidon päivystykseen tai Seri-tukikeskukseen. Seri-tukikeskuksessa asiointi on asiakkaalle maksutonta, eikä se edellytä rikosilmoituksen tekemistä. Sekä asiakkaat että ammattilaiset voivat soittaa nimettömästi esim. Raiskauskriisikeskus Tukinaisen, Nollalinjan ja Rikosuhripäivystys puhelinpalveluihin tuen saamiseksi tai konsultoimiseksi. Työntekijän kannattaa tutustua etukäteen netistä tulostettavaan RAP-käsikirjaan (Raiskatun akuuttiapu).

KULJE RINNALLA

Kun päihteidenkäyttö on aktiivista, erilaisiin tukipalveluihin sitoutuminen tai ajanvarauksellisiin palveluihin hakeutuminen on usein haastavaa. Aktiivikäytön jatkuessa asiakas on vaarassa altistua väkivallalle toistuvasti joko kumppaninsa tai muiden henkilöiden taholta. Näissä tilanteissa on aina suositeltavaa laatia yhdessä asiakkaan kanssa turvasuunnitelma. (ks. esim. nettiturvakoti.fi) Aktiivisesti päihteitä käyttävien henkilöiden saaman tuen kannalta on merkityksellistä, miten väkivaltatilanteet tulevat tunnistetuiksi ja kohdatuiksi kaikissa matalan kynnyksen palveluissa. Seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta toipumisessa jokainen asiakkaan ja työntekijän kohtaaminen voi olla merkityksellinen. Matalan kynnyksen palveluissa rinnalla kulkeva apu rakentuu asiakkaan ja työntekijän yhteistyösuhteelle, jossa asiakkaan voimavaroja ja pystyvyyden tunnetta vahvistetaan ja jossa pyritään luomaan edellytyksiä avun vastaanottamiselle.