Vapaa-ajan toimintaa erityistä tukea tarvitseville nuorille
Toimintamalli on suunnattu erityistä tukea tarvitseville nuorille (vammaiset, pitkäaikaissairaat). Toiminta on monipuolista, yli diagnoosirajojen menevää ja sitä järjestetään yhteistyössä eri sektoreiden kanssa (esim. järjestöt ja nuorisopalvelut).
Toimintamallin nimi
Toimintamalli on suunnattu erityistä tukea tarvitseville nuorille (vammaiset, pitkäaikaissairaat). Toiminta on monipuolista, yli diagnoosirajojen menevää ja sitä järjestetään yhteistyössä eri sektoreiden kanssa (esim. järjestöt ja nuorisopalvelut).
Toimintamallissa yhdistyvät monipuolinen vapaa-ajan tekeminen, toiminta yli diagnoosirajojen, yhdenvertaisuus ja yhteistyö yli sektorirajojen.
Hanaa! -hanke on järjestänyt säännöllistä ryhmätoimintaa ja erilaisia tapahtumia erityistä tukea tarvitseville nuorille. Toiminnassa on huomioitu esteettömyys, toiminnan soveltaminen ja ryhmään osallistuvien nuorten erityistarpeita. Toiminnasta tiedottamista tehdään suoraan nuorille, mutta myös heidän läheisilleen, avustajilleen ja palvelutaloille.
Tekeminen ryhmissä on monipuolista, jolloin nuoret ovat päässeet kokeilemaan uusia asioita ja vierailemaan uusista paikoissa. Ideoita tekemiseen tiedustellaan ryhmän nuorilta ja välillä pidetään yhteisiä suunnittelukertoja, joissa suunnitellaan yhdessä ohjelmaa yleisellä tasolla tai jollekin tietylle kerralle. Monipuolisen toiminnan kautta nuoret ovat saaneet uusia elämyksiä ja rohkeutta toimia sekä he ovat löytäneet uusia ideoita vapaa-aikaan.
Toimintaan on pyydetty mukaan muita alueen nuorisoalan toimijoita vieraileviksi ohjaajaksi. Toimintaa on myös järjestetty nuorisoalan toimijoiden tiloissa, kuten nuorisotaloilla. Näin toiminta ja erityisnuorten ohjaus on tullut ammattilaisille tutummaksi, ja samalla ryhmien nuoret ovat tutustuneet ohjaajiin ja tiloihin. Sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten kanssa on tehty yhteistyötä, jolloin alan opiskelijoita on saatu ryhmiin mukaan suunnittelemaan ja ohjaamaan toimintaa. Tämä on lisännyt nuorten yhdenvertaisuutta.
Tiedottaminen on tapahtunut useiden eri väylien ja toimijoiden kautta, jotta toimintaan on löydetty mukaan nuoria monista eri diagnoosiryhmistä. Markkinointia on tehty mm. vammaispalveluiden, päivätoiminnan, oppilaitosten, järjestöjen ja yhdistysten sekä internetin kautta. Nuoret ovat tutustuneet ryhmissä uusiin nuoriin ja solmineet ystävyyssuhteita. Ryhmätoiminnan kautta nuoret ovat saaneet kivaa tekemistä, löytäneet uusia ideoita omaan vapaa-aikaan ja laajentaneet omaa sosiaalista verkostoa.
Vapaa-aika harrastuksineen ja kavereineen on tärkeää nuoren oman identiteetin kehittymiselle. Erityistä tukea tarvitsevilla nuorilla sosiaalinen piiri on usein hyvin suppea, jolloin kaverin löytyminen voi olla vaikeaa. Vapaa-aikaa ja sosiaalisuutta rajoittavat myös monet muut tekijät, kuten nuoren ja vanhempien epävarmuus nuoren kyvystä toimia osana ryhmää, vapaa-ajan avustajan puuttuminen tai epäsopivat työvuorot, nuoren kyky tuoda esille omaa tahtoa tai esteelliset tilat ja toiminta. Myös taloudellinen tilanne voi estää nuorta osallistumaan hänelle mieluisaan vapaa-ajan viettoon.
Nuori itse tai hänen läheisensä eivät välttämättä tiedä kaikkia nuoren vahvuuksia tai mielenkiinnon kohteita; varsinkin jos nuorella ei ole ollut mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita. Osallistuminen esimerkiksi liikunta- tai askartelukerhoon voi arveluttaa, jos ei tiedä, kiinnostaako harrastus tarpeeksi. Tai nuori voi jo lähtökohtaisesti tietää, että yksi tietyn lajin harrastus ei jaksa kiinnostaa pidemmän päälle. Vaihtoehdoiksi jää helposti elokuvat tai pelaaminen kotona tai lenkkeily kodin lähistöllä.
Useat vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet ovat kalliita ja niissä ei ole huomioitu esteettömyysasioita. Monet järjestöt ja yhdistykset järjestävät maksutonta toimintaa, mutta paikkakunnalla voi olla kyseisen järjestön nuoria niin vähän, ettei toimintaa saada kasaan. Myös kuntien ja seurakuntien nuorisotyö järjestää maksutonta toimintaa. Seurakunnilla on pidemmät perinteet vammaistyöstä, mutta ihmiset saattavat leimata seurakunnan toiminnan liian uskonnolliseksi, jolloin siihen ei haluta lähteä. Kuntien nuorisotyö puolestaan ei yleensä saavuta erityistä tukea tarvitsevia nuoria.
Vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret kuitenkin tarvitsevat ja kaipaavat sosiaalisia kontakteja. Heille mielekäs vapaa-aika on aivan yhtä tärkeää, kuin kenelle tahansa meistä. Myös he haluavat kokea erilaisia asioita ja nähdä erilaisia paikkoja.
Hankkeen kohderyhmänä on 16-29 -vuotiaat erityistä tukea tarvitsevat nuoret yli diagnoosirajojen. Nuorten kanssa käytyjen keskustelujen, kyselyiden, työpajojen ja havaintojen kautta on saatu tietoa kohderyhmän nuorten vapaa-ajasta ja harrastuksista sekä nuorten toiveista vapaa-ajan suhteen.
Tukea tarvitsevat nuoret kaipaavat vapaa-aikaan mielekästä tekemistä, ihan niin kuin muutkin nuoret. Vammaisten nuorten toiveet vapaa-ajasta ovat hyvin samanlaisia kuin ei vammaisten nuorten. Erityistä tukea tarvitsevat nuoret ovat pääsääntöisesti innokkaita osallistujia ryhmätoimintaan, kun kynnys ryhmään tulemiseen on saavutettu. Vaikeinta on mukaan tuleminen, mikä yleensä jännittää nuoren lisäksi myös nuoren lähipiiriä. Pienten asioiden huomioiminen ryhmätoiminnassa sekä yhteydenpito auttaa niin nuorta kuin nuoren läheisiä luottamuksen rakentamisessa. Esimerkiksi nuoren vastaanottaminen taksista ja taksiin saattaminen luo turvallisen reitin osallistua. Myös tieto siitä, että toimintaa voi myös seurata sivusta poistaa osallistumisen paineita. Nuorille on tärkeää voida itse valita, mille kerroille haluaa tulla mukaan.
Monipuolinen toiminta koetaan nuorten keskuudessa mielenkiintoisena. Nuorille se tarjoaa mahdollisuuden tutustua erilaisiin vapaa-ajan viettotapoihin. Monipuolisen toiminnan kautta voi myös löytää uusi vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita. Uusiin paikkoihin tutustuminen laajentaa nuoren tietämystä ja mahdollisuuksia myös muuna vapaa-aikana. Onnistumisen elämykset kasvattavat nuoren rohkeutta toimia. Myös nuorten avustajat ja lähimmäiset saavat uusia vinkkejä vapaa-aikaan yhdessä nuoren kanssa.
Kohderyhmän nuoret kaipaavat uusia kavereita samasta ikäryhmästä. Säännölliset kokoontumiset mahdollistavat kavereiden säännöllisen tapaamisen, vaikka yhteydenpito muutoin olisi hankalaa. Myös nuorten vanhemmat toivovat omalle lapselleen ikätovereita ja kokemuksia nuorten yhdessä toimimisesta. Ryhmätoiminnan kautta eri tavoin vammaiset ja eri toimintakykyiset nuoret saavat tunteen osallisuudesta ja mahdollisuuden toiminnan sisältöön vaikuttamisesta. Eri tavoin tukea tarvitsevat nuoret voivat siis toimia yhdessä. Tärkeää kuitenkin on, että ryhmässä on mukana ainakin pari toimintakyvyltään hyvin samanlaista nuorta tai mukana on esimerkiksi saman ikäisiä vapaaehtoisia nuoria tai opiskelijoita. Myös ohjaajien kyvyllä soveltaa ja johtaa keskustelua on tärkeä merkitys siinä, miten toimintakyvyltään eritasoiset nuoret kokevat osallisuutensa ryhmässä.
Tilojen esteettömyys, mutta ennen kaikkea ohjaajien oikeanlainen ajatusmalli ja asenne, auttaa nuoria osallistumaan toimintaan. Toiminnan järjestäminen paikoissa, jonne on hyvät kulkuyhteydet ja lähellä keskustaa, auttaa osallistumaan niitä nuoria, jotka kulkevat itsenäisesti bussilla tai kävellen. Toiminnan maksuttomuus auttaa taloudellisesti heikommassa asemassa olevia nuoria osallistumaan. Kuitenkaan pienet, satunnaiset ja etukäteen sovitut maksut ruokailuista tai pääsylipuista eivät ole vaikuttaneet osallistujamääriin.
Kohderyhmän nuoret tarvitsevat ns. norminuoria enemmän ohjausta, toiminnan strukturointia ja keskusteluja. Apua tarvitaan monesti myös ryhmän nuorten välisten keskusteluiden aloittamiseen ja ohjaukseen. Voi siis olla, että ryhmän kaksi nuorta ei saa heidän välistä keskustelua aikaiseksi, vaan siihen tarvitaan ohjaajaa. Vammaiset nuoret ovat hyvin tottuneita asioimaan aikuisten kanssa, joten heille monesti kontakti aikuiseen ihmiseen on luontevampaa.
Ryhmätoiminnan sisällön suunnittelu yhdessä nuorten kanssa on rohkaissut nuoria kertomaan omia ideoita ja mielipiteitä. Oman idean toteutuminen on vahvistanut nuorelle sitä tunnetta, että häntä on kuultu. Suunnittelun lisäksi nuorille on ollut tärkeää päästä mukaan toteuttamaan asioita. Esimerkiksi tapaamiskerran aluksi tavaroiden purkaminen laukusta tai lopussa tilojen järjestely yhdessä nuorten kanssa koetaan usein mielekkäänä. Nuorilla on halu auttaa ja se koetaan tärkeänä ja mielekkäänä. Siksi aina ei kannata tehdä kaikkea ihan valmiiksi nuoria varten, vaan ottaa heitä mukaan myös taustatöihin. Silloin tällöin muutamia nuoria voi ottaa myös mukaan vaikkapa ruokakauppaan ostamaan tarvikkeita ryhmään.
Erityistä tukea tarvitsevat nuoret ja heidän vanhempansa aristelevat nuorten osallistumista ns. normaaliin toimintaan. Siksi erityisryhmille suunnattu vapaa-ajantoiminta antaa mahdollisuuden kokeilla ryhmämuotoista toimintaa ja sitä kautta nuoren rohkeus osallistua muuhun toimintaan lisääntyy. Hankkeen kautta on pystytty käynnistämään ryhmiä, joissa on riittävästi oikealla asenteella olevia ohjaajia, jotka huomioivat ja ymmärtävät nuorten erityistarpeita. Näin nuoriin ja heidän läheisiin saadaan syntymään luottamus, jota ilman nuoret eivät tule mukaan toimintaan. Tämä luottamuksen rakentaminen tarvitsee yhteydenottoja nuoreen ja hänen vanhempiinsa, hyvää tiedotusta oikeita ja kohdennettuja kanavia käyttäen, pienten toiveiden ja asioiden huomiointia, rohkeutta kokeilla ja soveltaa toimintaa. Erityisnuorten vanhemmat ovat usein verkostoituneita, joten tieto hyvästä toiminnasta alkaa kiiriä nopeasti eteenpäin.
Monipuolisen yli diagnoosirajat menevän toiminnan on katsottu soveltuvan erityisen hyvin kuntien nuorisopalveluiden toteutettavaksi, sillä kuntien järjestämä toiminta on monipuolista ja käsittää kaikki nuoret. Erityistä tukea tarvitsevat nuoret ovat usein nuorisopalveluilta piilossa oleva ryhmä, ja useilta nuoriso-ohjaajilta puuttuu kokemus erityisnuorten kohtaamisesta ja erityisryhmän ohjaamisesta. Koska ryhmiin on pyydetty mm. nuoriso-ohjaajia mukaan vieraileviksi ohjaajiksi tai toimintaa on järjestetty jo alusta lähtien yhteistyössä, ja toimintaa on järjestetty nuorisotiloissa, on toiminnan periaatteet ja ryhmien nuoret tulleet pikku hiljaa tutuiksi nuoriso-ohjaajille. Toiminnassa mukana olleet nuoriso-ohjaajat ovat kuvanneet jännittäneensä ensimmäistä ohjauskertaa, mutta todenneet sen jälkeen ohjauksen olleen helppoa ja luontevaa. Nuoriso-ohjaajat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että ryhmien nuoret ovat osallistuneet innolla mukaan ohjattuun toimintaan.
Nämä positiiviset kokemukset ohjaamisesta ovat erittäin tärkeä askel toiminnan juurruttamiseen. Tärkeitä ovat myös ryhmäohjauksen jälkeen käytävät keskustelut sekä nuoriso-ohjaajan että hänen esimiestensä kanssa. Näitä keskusteluja varten on hyvä varata useitakin keskustelukertoja ja tarvittaessa hieman eri kokoonpanoilla. Tärkeää on nostaa esille kohderyhmän tarve viettää mielekästä vapaa-aikaa. Toisaalta on hyvä keskustella asioista, jotka estävät erityisnuoria osallistumasta nuorisopalveluiden jo olemassa olevaan toimintaan. Näissä on huomioitava mm. esteettömyys ja nuorten erityistarpeet, oikeanlainen tiedottaminen ja oikeat tiedotuskanavat sekä tarvittavat resurssit. Näistä huomioitavista asioista voidaan sopia pidettäväksi keskustelu- tai koulutushetki nuoriso-ohjaajien ja heidän esimiestensä kanssa. Keskustelun kautta nuorisopalvelut saavat hyvää tietoa mm. esteettömyyssuunnitelmia, markkinointia ja toiminnanohjausta suunniteltaessa.
Monilla paikkakunnilla kunnan ja seurakunnan nuorisotyö tekevät yhteistyötä. Seurakunnilla on monesti myös pidemmät perinteet vammaistyöstä. Näin ollen myös seurakunta voi olla hyvä yhteistyötaho toteuttamaan erityisnuorten toimintaa yhdessä kunnan nuorisotyön kanssa. Seurakunnan nuoriso-ohjaajat kannattaa siis ottaa keskusteluihin mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nuorisopalveluiden ja seurakunnan nuorisotyön nuoriso-ohjaajista voidaan esimerkiksi muodostaa työpari, joka järjestää yhteistyössä toimintaa erityistä tukea tarvitseville nuorille.
Nuoriso-ohjaajat voivat aluksi käydä erityisnuorten ryhmässä vierailevina ohjaajina ja ajan myötä voidaan sopia, että he tulevat toimintaan mukaan vakituisiksi ohjaajiksi yhdessä hankkeen työntekijän tai muun tahon kanssa, jotta osaamista ja tietoa voidaan jakaa. Tämä on myös mukavampi tapa ryhmän nuoria ajatellen, jolloin tutut ohjaajat ovat vielä toiminnassa mukana. Toimintaa voidaan myös lähteä tekemään jo heti alusta alkaen yhdessä hanke/järjestötyöntekijän ja nuoriso-ohjaajan yhteistyönä. Tällöin juurruttamisprosessi nopeutuu huomattavasti. Toiminnan juurruttamisen kannalta keskiössä on säännöllinen yhteydenpito nuoriso-ohjaajiin. Tätä varten voidaan tehdä esimerkiksi Whatsapp -ryhmä, jolloin viestiä saadaan liikkumaan helposti ja nopeasti useammallekin ohjaajalle kerrallaan.
Tiedottaminen aina keskeinen osa toimintaa ja siihen on hyvä varata aikaa. Kuntien vammaispalveluilla on yhteydet isoon osaan erityistä tukea tarvitsevista nuorista. Siksi vammaispalveluiden kanssa on hyvä käydä keskusteluita siitä, minkälaisia mahdollisuuksia heille on tiedottaa omaa asiakaskuntaa toiminnasta. Vammaispalveluiden palveluohjaajat ovat suorissa yhteyksissä asiakkaisiinsa, joten on tärkeää tiedottaa juuri heitä toiminnasta ja sen sisällöstä. Heidät kannattaa pitää ajan tasalla toiminnan yhteyshenkilöstä esimerkiksi siinä vaiheessa, kun toiminta juurtuu osaksi toisen organisaation toimintaa.
Henkilöresurssia tarvitaan toiminnan suunnitteluun, markkinointiin ja toteutukseen. Käytännössä on hyvä olla selkeästi yksi tai kaksi henkilöä, jotka hoitavat joko oman työnsä ohessa tai kokopäiväisesti näitä asioita. Hankkeessa toimi yksi kokoaikainen työntekijä, jonka vastuulla oli useamman paikkakunnan toiminnan kehittäminen ja toteuttaminen. Koska kyseessä on erityistä tukea tarvitsevien nuorten ryhmätoiminta, on hyvä varautua, että ryhmiin tarvitaan normaalia enemmän ohjausresurssia. Tätä voidaan saada tekemällä yhteistyötä esimerkiksi nuorisopalveluiden ja seurakunnan ohjaajien kanssa tai palkkaamalla tuntipalkkaisia ryhmäohjaajia/-avustajia. Myös opiskelijat ja vapaaehtoiset ovat hyviä vaihtoehtoja resursseiksi ryhmiin sekä toiminnan suunnitteluun ja valmisteluun. Itse ryhmätoimintaan tarvittava rahallinen resurssi riippuu siitä, minkälaista toimintaa ryhmässä toteutetaan ja pyydetäänkö nuorilta omavastuuosuuksia. Toimintaa voidaan toteuttaa hyvinkin halvalla ja tilat ovat yleensä ilmaisia, varsinkin jos ryhmäkertoja pidetään nuorisotaloilla, seurakuntien tiloissa tai muissa maksuttomissa tai yleisissä tiloissa. Tarvikkeita voidaan joko ostaa tai pyytää lainaan esimerkiksi nuorisotiloista tai järjestöistä. Nuorten kanssa voidaan sopia, että esimerkiksi kalliimmista kerroista nuoret maksavat pienen omavastuuosuuden ja loppuosuus katetaan muista varoista.
1. Hankkeen kolmena ensimmäisenä vuonna (2017-19) toimintaa järjestettiin neljällä paikkakunnalla. Näistä kolmella paikkakunnalla toiminta on jatkunut säännöllisenä kunnan nuorisotoimen ja seurakunnan yhteistyönä. Vuonna 2020 toimintamallia esiteltiin viidellä uudella paikkakunnalla, joista kolme paikkakuntaa on jatkamassa toimintaa vielä hankkeen jälkeenkin.
2. Toimintaan on löydetty mukaan eri diagnooseilla olevia nuoria, kuin myös nuoria eri asumismuodoista (yksin tuetusti asuvia, kotona asuvia, palvelukodeissa asuvia jne). Toiminnassa on ollut mukana myös nuoria eri kansalaisuuksista.
3. Toiminnassa on pystytty huomioimaan asioita, jotka normaalisti estävät nuorten osallistumisen. Näitä asioita ovat mm. esteettömyys, toiminnan monipuolisuus ja soveltaminen, nuorten vaikuttaminen toimintaan, oikeanlainen ja oikeita kanavia käyttävä tiedottaminen ja nuorten erityistarpeiden huomiointi (esim. avustajat ovat tervetulleita mukaan toimintaan, nuori otetaan vastaan taksista, nuorten pelot). Näiden asioiden huomioinnilla on saatu rakennettua luottamus sekä nuoriin että heidän vanhempiinsa.
4. Nuori sekä nuoren lähipiiri (vanhemmat, avustajat) ovat saaneet ideoita vapaa-aikaan. Nuoret ovat löytäneet uusia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia, mikä on laajentanut heidän tietämystään vapaa-ajan vietosta. Nuoren lähipiiri on löytänyt nuoresta uusia vahvuuksia.
5. Ryhmissä mukana olleet nuoret ovat rohkaistuneet kertomaan mielipiteitään ja ideoitaan.
6. Kuntien nuorisotyö on tiedostanut vammaiset nuoret yhdeksi kohderyhmäkseen. Aikaisemmin tämä ryhmä on ollut piilossa kuntien nuorisotyöltä. Mukana olleet nuoriso-ohjaajat ovat saaneet kokemusta ja varmuutta kohdata erityistä tukea tarvitsevia nuoria ja ohjata heitä ryhmänä.
7. Yhteistyö eri sektoreiden ja tahojen välillä on lisääntynyt. Esimerkiksi järjestöjen/yhdistysten ja kuntien välinen yhteistyö on lisääntynyt, kuin myös kuntien ja seurakunnan nuorisotyön yhteistyö.
8. Hanke työllisti osatyökykyisiä nuoria. Nämä nuoret ovat lähteneet opiskelemaan nuorisotyötä alana ja ovat työllistyneet alalle.
Kansikuva
