Yhteisöllinen puheterapia varhaiskasvatuksessa -pilotti
Uuden toimintamallin luominen Pohjois-Pohjanmaan HVA:lle (Pohde) ennaltaehkäisevään ja moniammatilliseen työskentelyyn varhaiskasvatuksessa. Yhteisöllinen puheterapia on osa terveyttä edistävää hyvinvointityötä, matalan kynnyksen palvelua ja varhaista tukea arjessa.
Toimintamallin nimi
Uuden toimintamallin luominen Pohjois-Pohjanmaan HVA:lle (Pohde) ennaltaehkäisevään ja moniammatilliseen työskentelyyn varhaiskasvatuksessa. Yhteisöllinen puheterapia on osa terveyttä edistävää hyvinvointityötä, matalan kynnyksen palvelua ja varhaista tukea arjessa.
Puheterapiaa on tarjolla pääsääntöisesti vain yksilökuntoutuksena ja resurssien niukkuuden vuoksi ennaltaehkäisevää puheterapiapalvelua ei yleensä ole. Tämän pilotin tavoitteena oli luoda Kempeleen kuntaan ja jatkossa koko Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelle uusi toimintamalli ennaltaehkäisevään ja moniammatilliseen työskentelyyn varhaiskasvatuksessa. Pilotissa ei ollut kyse yksilöllisestä puheterapiasta vaan työ kohdistui kaikkien päivähoidossa olevien lasten puheen ja kielen kehityksen tukemiseen normaaleissa arjen toiminnoissa ja vuorovaikutustilanteissa. Samalla oli mahdollisuus varhaiskasvatuksen henkilöstön ja vanhempien ohjaukseen ja konsultointiin.
SOTE-uudistus, ennaltaehkäisevä, varhaisen puuttumisen ja matalan kynnyksen palvelut.
Varhaiskasvatuksen yksikkö, päivähoitoikäiset lapset ja varhaiskasvatuksen henkilöstö.
Varhaiskasvatuksen henkilöstöltä kerättiin tietoa lapsiryhmien tuen tarpeista, joiden pohjalta toiminnan ja tuen muotojen suunnittelua sekä käytännön toteutusta tehtiin. Tuen tarpeisiin kohdistuvia pieniä leikinomaisia toimintoja ja harjoitteluhetkiä voitiin toteuttaa normaalin hoitopäivän yhteydessä. Yhteisöllinen puheterapeutti oli mukana kaikissa eri lapsiryhmissä.
Puheterapiapalveluita tulee tuottaa kunnissa pysyvinä palvelurakenteina esim. osana varhaiskasvatusta ja perusopetusta.
Yhteisöllisen työotteen vahvistaminen ja kehittäminen osana puheterapiapalveluita mahdollistaa aidon panostamisen ennaltaehkäisyyn. Puheterapiaresurssia ei ole järkevää kohdentaa ainoastaan korjaavaan työhön, missä myös on lisäystarvetta.
Varhaiskasvatuksen henkilöstön palautteen mukaan lapset lähtivät mielellään mukaan yhteisöllisen puheterapeutin toteuttamiin toimintatuokioihin, mitkä koettiin oman lapsiryhmän toimintaa täydentävinä ja tukevina sekä juuri heidän ryhmän ikätasolle kohdennettuina. Samalla ryhmän aikuiset kokivat oppivansa itsekin mm. tukiviittomia.
”Parasta” palautetta pilotista lienee se, millaisena lasten ilo ja riemu näyttäytyi puheterapeutin saapuessa omaan ryhmään puhalluspillien ja -pallojen, kirjojen tai erilaisten pelien kanssa. Lapset kyselivät omaa vuoroaan ja lähtivät innoissaan mukaan yhteiseen tekemiseen. Hekin, joilla oli haasteita puheessa, puhemotoriikassa tai laajemmin kielenkehityksessä saivat harjoittelua kuin huomaamatta toisten mukana. Palkitsevaa oli havaita, kuinka lähes puhumattomat ja arat pienet rohkaistuivat vuorovaikutukseen ja leikkiin puheterapeutin kanssa, alkoivat tuottaa ääntelyä ja puhetta sekä matkia tukiviittomia tai osoittaa kuvia puheensa lomassa. Kun lapset katsoivat silmiin ja esittivät vähäiselläkin puheellaan toiveen päästä syliin ja lukemaan yhdessä kirjaa, ei voi muuta kuin ilahduttaa.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa jo ennaltaehkäisevästi lasten puheen ja kielenkehitystä sekä vuorovaikutusta tuetaan, sitä kannattavampaa se on taloudellisesti – pitkällä aikavälillä myös korjaavan kuntoutuksen tarve vähenee.
Kansikuva
