Pohjois-Karjala: tulevaisuuden sote-keskus
Pohjois-Karjalan hankekokonaisuus Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa.
Hankkeessa kehitetään perustason sosiaali- ja terveyspalveluja Pohjois-Karjalan maakunnan alueella Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Hankkeen myötä maakunnassa valmistellaan ja otetaan käyttöön uudenlainen, laaja-alainen sosiaali- ja terveyskeskus, jossa asiakas saa tarvitsemansa avun sujuvasti yhdellä yhteydenotolla.
Kansallinen Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma Innokylässä
Kokonaisuuden nimi
Pohjois-Karjalan hankekokonaisuus Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa.
Hankkeessa kehitetään perustason sosiaali- ja terveyspalveluja Pohjois-Karjalan maakunnan alueella Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Hankkeen myötä maakunnassa valmistellaan ja otetaan käyttöön uudenlainen, laaja-alainen sosiaali- ja terveyskeskus, jossa asiakas saa tarvitsemansa avun sujuvasti yhdellä yhteydenotolla.
Kansallinen Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma Innokylässä
Kehittämistoimilla vahvistetaan Siun soten perustason sote-palveluita monipuolisesti. Erityisinä kehittämiskohteina ovat ennalta ehkäisevät palvelut, monikanavaiset palvelut, hoitoon ja palveluihin pääsyn sujuvoittaminen, hoito- ja palveluketjujen sujuvoittaminen sekä perustason sisällä että perustason ja erikoissairaanhoidon välillä.
Kokonaisuudella tavoitellaan palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden parantamista sekä palveluiden monipuolistamista ja laadukkuutta.
Hankekokonaisuus kesää vv. 2020-2023.
Hankkeen toimijoita ovat Siun sote - Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, alueen kunnat ja järjestöt. Strategisina kumppaneina ovat Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistys ry ja Pohjois-Karjalan Kansanterveyden keskus ry ja oppilaitosyhteistyötä tehdään Karelia ammattikorkeakoulun, Itä-Suomen yliopiston ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riverian kanssa.
Kehittämistoimintaa osatavoitteiden saavuttamiseksi tehdään toimialueilla osana perustyötä. Osahankkeissa kehittämistoimintaan osallistuvat myös keskeiset alueen yhdistykset ja järjestöt, vaikuttamiselimet, asiakasraadit sekä kokemusasiantuntijat.
Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun sote on huolehtinut julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista 13 kunnan alueella Pohjois-Karjalassa sekä ympäristöterveydenhuollon ja pelastuslaitoksen toiminnoista Pohjois-Karjalan alueella vuodesta 2017.
Maakunnan alueella on paljon psykososiaalisia ja terveydellisiä haasteita; korkea sairastavuus ja korkea työttömyys ja sosioekonomisten ongelmien kasaantuminen osalle lapsiperheitä. Ikäihmisten palvelujen tarve on merkittävä. Toisaalta maakunnan sisällä kuntakohtaiset erot ovat suuret. Hyvinvointia ja terveyttä tukevat HYTE-rakenteet sen sijaan näyttäytyvät alueellisena vahvuutena, samoin valmis kuntayhtymärakenne.
Siun sotessa on tehty kuntayhtymän aloittamisen jälkeen monia toimia ja päätöksiä, jotka ovat hyvin linjassa Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelman kanssa. Siun soten sotekeskus vuonna 2030 -asiakirjassa pidetään lähtökohtana, että maakunnan asukkailla on mahdollisuus käyttää mitä toimipistettä tahansa ja että sotekeskus suunnitellaan väestön tarpeiden mukaan. Lisäksi tavoitellaan digitaalisten palveluiden voimakasta lisääntymistä, toimipisteiden toimintavarmuuden hyvää tasoa sekä palveluiden monipuolisuuden, laadun ja saavutettavuuden parantamista.
Hankkeella tavoitellaan kokonaisuutena maakunnan asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden parantamista ja uudenlaista tapaa tuottaa palveluita vastaamalla asukkaiden tarpeisiin erilaisia, käyttöönotettavia palvelukanavia ja palvelutuotantomalleja hyödyntäen.
Sote-keskushankkeelle on asetettu prosessitavoitteita, joilla kuvataan niitä muutoksia tai työvaiheita, mitä hankkeessa täytyy tehdä ohjelman lopullisten päämäärien (ts. hyötytavoitteiden) saavuttamiseksi. Eri osatavoitteet muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden ja osatavoitteiden suuresta määrästä huolimatta toteutukset liittyvät vaiheittain toisiinsa
Hankkeella tavoitellaan kokonaisuutena maakunnan asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden parantamista ja uudenlaista tapaa tuottaa palveluita vastaamalla asukkaiden tarpeisiin erilaisia, käyttöönotettavia palvelukanavia ja palvelutuotantomalleja hyödyntäen.
Sote-keskushankkeelle on asetettu prosessitavoitteita, joilla kuvataan niitä muutoksia tai työvaiheita, mitä hankkeessa täytyy tehdä ohjelman lopullisten päämäärien (ts. hyötytavoitteiden) saavuttamiseksi. Eri osatavoitteet muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden ja osatavoitteiden suuresta määrästä huolimatta toteutukset liittyvät vaiheittain toisiinsa
- Saatavuus, oikea-aikaisuus, jatkuvuus
- Perustason sosiaali- ja terveyspalvelujen asiointi- ja palvelumuotojen monipuolistaminen
- Ennaltaehkäisy ja ennakointi
- Perhekeskustoiminnan ja varhaisen tuen vahvistaminen ja juurruttaminen lasten ja nuorten omissa kasvuympäristöissä
- hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn sekä järjestöyhteistyön kehittäminen asukkaita hyödyntäväksi kokonaisuudeksi
- Terveys- ja elintapaneuvonta ja -ohjaus
- Hyvinvointia ja elämänlaatua vahvistavat ennaltaehkäisevät toimintamallit
- Laatu ja vaikuttavuus
- Maakunnallisen laatutyön organisoituminen
- Näyttöön perustuvien psykososiaalisten toimintamenetelmien ja hoitoketjujen vahvistaminen ja käyttöönotto perhekeskustoiminnassa
- Laatuun ja vaikuttavuuteen liittyvien teknologiaratkaisujen kokeilu ja kehittäminen
- Monialaisuus ja yhteentoimivuus
- Perustason sosiaali- ja terveyspalvelut integroiva sote-keskusmalli
- Monialaisten palvelukokonaisuuksien käyttöönotto sote-keskustoiminnassa
- Kustannusten nousun hillintä
- edellä kuvattujen hyötytavoitteiden avulla pyritään kustannusten nousun hillintään.
Oma-arviointi 15.12.2023
1: Palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden parantaminen
Palvelujen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden kehittämisen painopiste oli sähköisten ja liikkuvien palvelujen kehittämisessä sekä yksittäisten palvelumuotojen ja niiden yhteistyöpintojen toimintamallien kehittämisessä.
Sähköisten palvelujen osalta hanketyön merkittävä tulos oli hyvinvointialueen moniammatillisen digisotekeskuksen toiminnan käynnistäminen. Vaikka riittävien sähköisten asiointikanavien ja työvälineiden puuttuminen aivan hankekauden loppuun 12/2023 on hidastanut etätoiminnan merkittävää laajentamista hankkeen kestäessä, hankkeen aikana on saatu kattava ymmärrys eri palvelumuotojen tarpeista ja mahdollisuuksista etätoiminnan kehittämiselle ja luotu pohja laaja-alaiselle yhteistyölle uuden palvelustrategian mukaiseksi digitaalisten palvelujen vahvistamiseksi.
Liikkuvien palvelujen käyttöönottoa edistettiin kuvaamalla ja pilotoimalla toimintamalli harvaan asutuilla alueilla toimivalle monipalveluautolle osana suun terveydenhuollon palveluita ja sairaanhoitajan vastaanottotyötä. Liikkuvien palvelujen laajentaminen on pilottien päätyttyä kirjattu osaksi palvelustrategiaa.
Asumispalvelujen ja kotihoidon palvelujen piirissä olevien ikäihmisten tarpeettomia siirtojen ja päivystyskäyntien vähentämiseksi vahvistettiin asumispalveluyksiköissä ja kotihoidossa toimivan henkilöstön osaamista hoidon tarpeen arvioinnissa ja päivystystilanteissa toimimisessa. Lisäksi otettiin käyttöön kotihoidon päivystävän sairaanhoitajan toimintamalli ja käynnistettiin asumispalvelujen vastuulääkärimallin kehittäminen, joka jatkuu osana RRP-hanketta. Ikäihmisten palveluissa mallinnettiin ja otettiin käyttöön myös asumisen arviointijakso palvelutarpeen mukaisen asumispalvelun takaamiseksi asiakkaalle.
Terveysasemien vastaanottopalvelujen saatavuuteen on koko hankekauden ajan heijastunut toisaalta covid-pandemian aiheuttama kuormitus ja toisaalta suuret haasteet terveydenhuollon henkilöstön riittävyydessä. Työntekijäpulaan vastaamiseksi on otettu käyttöön urapolkumalli (terveyskeskuslääkäri 2.0 ja sotekeskushoitaja 2.0), joiden avulla on pystytty parantamaan ammattilaisten työhyvinvointia sekä työn veto- ja pitovoimaa. Vastaanottotyön uudelleen organisoituminen moniammatillisen tiimimallin mukaisesti on jatkunut koko hankekauden ajan ja hoitoonpääsy on pysynyt hyvällä tasolla (92 %/14 vrk) hankekauden erityisistä haasteista huolimatta.
Mielenterveys- ja päihdepalveluissa otettiin käyttöön HTA-hoitajan ja etäpsykiatrin yhteistyömalli ja päivitettiin hoitoon pääsyyn liittyviä prosesseja. Hankkeen päättyessä hoitoonpääsy mielenterveys- ja päihdepalveluissa oli 96 %/14 vrk. Palvelun oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden vahvistamiseksi kuvattiin aikuisten ahdistuneisuuden sekä aikuisten ADHD:n kattavat, monialaiset hoito- ja palveluketjut.
Lisäksi hankkeessa kehitettiin toimintamalleja suun terveydenhuollossa, alaikäisten päihdepalveluissa ja lapsiperhepalveluiden palvelutarpeen arvioinnissa.
2: Toiminnan painotuksen siirtäminen raskaista palveluista ennaltaehkäisevään ja ennakoivaan työhön
Toiminnan painopisteiden siirtämisessä ennaltaehkäisevään ja ennakoivaan suuntaan ovat korostuneet eri toimialueita poikkileikkaavien, hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvien toimintamallien ja rakenteiden kehittäminen.
Elintapaohjauksen toteutumista hyvinvointialueella vahvistettiin laatimalla näyttöön perustuva moniammatillinen elintapaohjauksen polku ja kuvaamalla se osaksi hyvinvointialueen hoito- ja palveluketjujen ammattilaisille ja asiakkaille suunnattua verkkokokonaisuutta, kokoamalla elintapaohjauksen kehittämisen suuntaviivat alustavaksi toimintasuunnitelmaksi lähivuosille ja toteuttamalla ammattilaisille elintapaohjaukseen ja liikuntaneuvontaan liittyviä koulutuksia. Hankkeen myötä on myös perustettu maakunnallinen elintapaohjauksen verkosto, joka vahvistaa hyvinvointialueen ja alueen muiden toimijoiden yhteistyötä elintapaohjaukseen liittyvissä asioissa. Lisäksi luotiin ja pilotoitiin linkkihenkilö-toimintamalli, jolla vahvistettiin asiakkaiden ohjautumista myös muiden kuin hyvinvointialueen toimijoiden toteuttamaan elintapaohjaukseen liittyvään toimintaan.
Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn tehostamiseksi hyvinvointialueelle luotiin pysyvä väkivallan ehkäisemisen koordinaatiorakenne, vahvistettiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön osaamista lähisuhdeväkivallan havaitsemisessa ja sen puheeksi ottamisessa sekä päivitettiin ja vakiinnutettiin alueelliset toimintamallit väkivallan riskinarvioinnissa, havaitsemisessa, puheeksi otossa ja palveluohjauksessa.
Rakenteellisen sosiaalityön systemaattista käyttöönottoa edistettiin ottamalla käyttöön sosiaalisen raportoinnin verkkolomake ja toimintamalli raporttien käsittelylle. Sosiaalisen raportoinnin tavoitteena on välittää sosiaalityön kentällä esiin nousevaa tietoa ja hiljaisia signaaleja alueen asukkaiden hyvinvoinnista tiedolla johtamisen ja päätöksenteon käyttöön.
Ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä toteutettu ammattilaisille suunnatulla koulutussarjalla ja useilla asukkaiden arkiympäristöihin suuntautuneilla viestintäkampanjoilla.
Maksutonta ehkäisyvälineiden jakelua laajennettiin kaikille alueen alle 25-vuotiaille. Alle 25-vuotiaiden raskaudenkeskeytysten määrä alueella on kääntynyt laskuun.
Hyvinvointialueen järjestöyhteistyön rakenteet ja järjestökoordinaation tehtävät kuvattiin ja otettiin käyttöön.
Lisäksi käynnistettiin hyvinvointialueella sosiaalisen luototuksen myöntäminen, otettiin käyttöön eroneuvonnan toimintamalli ja itsemurhien ehkäisyn alueellinen toimintasuunnitelma, kokeiltiin etsivän vanhustyön toteuttamista kirjekampanjalla ja luotiin toimintamalli päivätoiminnan toteuttamiseksi yhteistyössä alueen oppilaitosten kanssa.
3: Palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantaminen
Hanketyön myötä hyvinvointialueella käynnistettiin systemaattinen laatutyö ja sen kehittäminen laatuohjelman käyttöönoton, laatutyön koordinaatiorakenteiden luomisen, säännöllisen laaturaportoinnin käynnistämisen ja keskeisten prosessien kuvaamisen muodossa. Systemaattinen asiakaskokemuksen mittaaminen käynnistettiin kaikilla toimialueilla ja sitä on laajennettu asteittain. Lisäksi määriteltiin asiakaskokemuksen johtamisen toimintamalli ja prosessit.
Kansallisten tavoitteiden mukaisesti vahvistettiin mielenterveyden häiriöiden hoitoon ohjautumista ja hoidon vaikuttavuutta psykososiaalisten menetelmien käyttöön ottamisella. Koulu- ja oppilashuollossa otettiin ja vakiinnutettiin käyttöön nuorten masennuksen interventio IPC, aikuisten mielenterveyspalveluissa koulutettiin ammattilaisia kattavasti ohjatun omahoidon, kognitiivisen lyhytterapian ja terapianavigaattorin käyttöön.
Kuntoutuspalveluissa vahvistettiin erityisesti etäyhteydellä toteutuvan kuntoutuksen laatua ja vaikuttavuutta. Lasten puhe- ja toimintaterapiassa vakiinnutettiin e-ohjauksen toimintamalli, joka mahdollistaa etäkuntoutuksen käytön tasalaatuisesti asiakkaan toimintakyvystä ja resursseista riippumatta ja samalla parantaa kuntoutuksen saatavuutta ja oikea-aikaisuutta. Lisäksi vahvistettiin fysio- ja toimintaterapian ammattilaisten osaamista etäkuntoutuksen toteuttamisessa luomalla kattava etäterapian perehdytyspolku osaksi kaikkien terapeuttien perehdytysohjelmaa.
Lisäksi tuettiin Lapset puheeksi -menetelmän ja -palvelumallin käyttöä ja juurruttamista, vastuutyöparimallin käyttöönottoa, Vahvuutta vanhemmuuteen -ryhmätoimintaa, kuvattiin lasten ja nuorten ADHD:n hoito- ja palveluketju ja yhdenmukaistettiin ja sujuvoitettiin aikuisten prediabeetikoiden ja tyypin 2 diabeetikoiden hoitokäytäntöjä
4: Palveluiden monialaisuuden ja yhteentoimivuuden varmistaminen
Palveluiden monialaisuuden ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi kehitettiin useita toimialuerajat ylittäviä yhteistyömalleja. Hanketyönä otettiin käyttöön yhteinen tilannekeskus, jossa edustettuna ovat ensihoito, pelastustoimi, sosiaali- ja kriisipäivystys sekä ikääntyneiden asiakasohjaus ja keskitetty kaikkia asiakasryhmiä palveleva yhteinen omais- ja perhehoitokeskus Onneli. Lasten ja nuorten palveluissa kehitettiin ja vakiinnutettiin käyttöön paljon palveluja tarvitsevien lasten yhteisasiakasohjauksen toimintamalli, lasten perustason kuntoutusohjauksen malli ja lasten kuntoutuksen moniammatillinen työryhmä.
Pohjois-Karjalan alueen perhekeskustoimintaa vahvistettiin muun muassa laatimalla perhekeskuksen toimintasuunnitelma hyvinvointialueen valtuustokauden ajaksi, tarkentamalla perhekeskuskoordinaattorien tehtävänkuvaa ja kasvattamalla koordinaattorien määrää.
Terveysasemilla luotiin pilottien myötä toimintamallit jalkautuvalle sosiaaliohjaukselle ja lähihoitajan monipuoliselle tehtävänkuvalle osana terveysaseman moniammatillista tiimiä-
Lisäksi toteutettiin monialaisen johtamisen valmennusta esihenkilöille, kartoitettiin mahdollisuuksia yhtenäiseen toimintakyvyn arviointiin sosiaali- ja terveydenhuollon yhdyspinnoilla, kehitettiin moniammatillista asunnonmuutostyöprosessia, alueellista apuvälinetyön mallia ja päihdesosiaalityön prosessia mielenterveys- ja päihdepalveluissa.
Tulevaisuuden sotekeskus -hanke Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella on perustunut palveluntuotannon toimialueiden esiin tuomiin kehittämistarpeisiin ja koostunut toisistaan erillisten toimintamallien ja toimintakokonaisuuksien kehittämisestä, jota on tehty tiiviissä yhteistyössä palveluntuotannon toimijoiden kanssa. Hankkeen vaikutukset ja niiden laajuus vaihtelevat toimintamalleittain ja kohdentuvat eri tavoin eri palveluihin. Toisaalta laaja-alainen hankekokonaisuus on mahdollistanut yhdyspintojen ja yhteisten tarpeiden tunnistamisen eri palvelumuotojen välillä ja vaatinut sovittamaan niitä yhteen tavalla, jota ilman hankekokonaisuutta tuskin olisi tapahtunut.
Tulevaisuuden sotekeskus -hanke on toteutettu ajankohtana, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö on ollut voimakkaassa murroksessa mm. koronapandemian ja henkilöstön saatavuuden vaikeutumisen takia. Ajankohdan erityispiirteet ovat vaikuttaneet niin kehittämistyön kulkuun kuin siihen, miten sen vaikutukset voidaan erottaa muiden muutosten vaikutuksista esimerkiksi palvelujen saatavuuteen. Toisaalta pitkän aikavälin vaikuttavuuden aikaansaaminen vie useita vuosia eikä sen arvioiminen hanketyön päättymishetkellä ole vielä mahdollista.
Uudet toimintamallit ja -kokonaisuudet
Hankekokonaisuuden konkreettisimmat vaikutukset hankkeen päättyessä näkyvät käyttöön vakiintuneissa uusissa toimintamalleissa ja -kokonaisuuksissa, jotka jo nyt sujuvoittavat asiakkaiden pääsyä palveluihin ja erityisesti monialaista yhteistyötä vaativissa tilanteissa kasvattavat työn hallittavuutta ammattilaisten näkökulmasta. Pidemmällä aikavälillä uusien toimintamallien odotetaan vaikuttavan myönteisesti palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen, palvelun oikea-aikaisuuteen ja tasalaatuisuuteen ja resurssien parempaan kohdentumiseen yhteensovitettujen prosessien myötä. Tällaisia toimintamalleja ovat esimerkiksi monialainen digisotekeskus, pelastuslaitoksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen tilannekeskus, kaikkia asiakasryhmiä palvelevat omais- ja perhehoitokeskus ja paljon palveluja tarvitsevien lasten yhteisasiakasohjauksen toimintamalli. Palveluihin pääsyä ja alueellista yhdenvertaisuutta ovat vahvistaneet myös muun muassa e-ohjauksen toimintamalli lasten puhe- ja toimintaterapiassa, HTA-hoitajan ja etäpsykiatrin yhteistyömalli mielenterveys- ja päihdepalveluissa ja taloussosiaalityön yksikön toiminnan käynnistyminen.
Ennaltaehkäisevän työn vahvistuminen
Hankkeen yhtenä merkittävänä painopisteenä on ollut ennaltaehkäisevän työn vahvistaminen. Hanketyön päättyessä ennaltaehkäisevien toimintamallien vaikutukset näkyvät ammattilaisten osaamisen vahvistumisena esimerkiksi elintapaohjauksen käytännöissä, lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa, järjestöyhteistyössä sekä käytännön työn helpottumisena yhteisesti sovittujen, selkeästi kuvattujen prosessien ja työohjeiden myötä, mutta myös suoraan asiakasrajapinnassa esimerkiksi sosiaalisen luototuksen ja alle 25-vuotiaiden maksuttoman ehkäisyn käyttöönottona, ikäihmisten päivätoimintana ja viestintäkampanjoina mielenterveys- ja päihdeosaamisen vahvistamiseksi. Olennaiselta osin näiden toimien vaikutukset ja varsinainen vaikuttavuus tulevat kuitenkin näkyviin vasta pitkällä aikavälillä. Elintapaohjauksen vahvistumisen odotetaan vähentävän elintapasairauksiin liittyvää hoidon tarvetta, lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn toimintamallin odotetaan vaikuttavan niin sairaanhoito-, mielenterveys- kuin sosiaalipalveluidenkin tarpeeseen. Maksuton ehkäisy näyttää jo nyt vaikuttaneen alle 25-vuotiaiden raskaudenkeskeytysten määrää vähentävästi ja sosiaalisella luototuksella on tavoitteena ehkäistä kohtuuttomiin velkakierteisiin joutumista ja niistä aiheutuvaa palveluntarpeen kertautumista. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että hankkeen aikana ja sen tuella on muodostettu ja hyväksytty hyvinvointialueen hyte-työn rakenne ja päästy hyvään alkuun kohti vaikuttavaa hyte-työtä.
Systemaattisen laadunhallintatyön käynnistäminen
Hankkeen myötä käynnistetty koko hyvinvointialueen läpäisevä laadunhallintatyö parantaa asukkaiden saamien palveluiden laatua ja asiakas- ja potilasturvallisuutta vähentämällä poikkeamia ja tarjoamalla työvälineet palveluiden laadun ja tasalaatuisuuden arviointiin. Lisäksi yksittäisten toimintamallien kehittämiseen liittyvä prosessien kuvaaminen ja yhdenmukaistaminen ja ammattilaisten osaamisen kasvattaminen parantavat osaltaan asukkaiden saamien palvelujen tasalaatuisuutta ja vaikuttavuutta. Psykososiaalisten toimintamenetelmien käytön odotetaan pitkällä aikavälillä näkyvän vaikutuksina hoitoon pääsyn paranemiseen ja ongelmien pitkittymisen ja kärjistymisen vähenemiseen. Hyvinvointialueen yhteisten, moniammatillisten hoito- ja palveluketjujen mallintamisen ja käyttöönoton myötä asukkaiden yhdenvertaisuus on parantunut ja palvelukokonaisuudet ovat muodostuneet yhtenäisemmiksi. Etäkuntoutuksen kehittäminen on auttanut vastaamaan alueelliseen eriarvoisuuteen erityispalvelujen saatavuudessa tasalaatuisesti.
Monialainen yhteistyö ja integraatio
Tulevaisuuden sotekeskus -hankkeessa ovat korostuneet monialaisen yhteistyön ja integraation tarve hyvinvointialueen eri palvelumuotojen yhdyspinnoilla kuten myös yhteistyö sidosryhmien, kuten kolmannen sektorin ja kuntatoimijoiden kanssa. Tähän liittyen konkreettisia vaikutuksia ovat olleet konkreettisten toimintamallien lisäksi erilaisten yhteistyörakenteiden muodostuminen ja määrittely esimerkiksi järjestöyhteistyöhön, lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyyn, elintapaohjaukseen ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä perhekeskustoimintaan liittyen. Samalla ymmärrys integroidun työn ja yhteistyön tarpeellisuudesta ja mahdollisuuksista sekä haasteista on kasvanut tavalla, joka todennäköisesti ilman hanketyön viitekehystä ei olisi ollut mahdollista. Esimerkiksi hankkeessa pilotoitu terveysasemille jalkautuvan sosiaaliohjauksen malli on tuottanut runsaasti tietoa terveysasemilla esiin nousevista sosiaalihuollon kysymyksistä ja terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyön pullonkauloista. Tätä tietoa hyödynnetään nyt digisotekeskuksen kehittämisessä, vaikka jalkautuvan sosiaaliohjauksen malli ei saanutkaan jatkoa hyvinvointialueella.
Veto- ja pitovoima
Hanketyöllä on vaikutettu myös ammattilaisten veto- ja pitovoimaan sekä suoraan soteammattilaisten urapolkumallilla että välillisesti hankkeessa tuotettujen toimintamallien kautta esimerkiksi tarjoamalla uudentyyppisiä tehtävänkuvia ja parantamalla työn hallintaa osaamisen vahvistamisen ja selkeästi kuvattujen prosessien avulla. Päällekkäisen työn karsiminen integroitujen toimintamallien kautta ja työn vaikuttavuuden kasvu näyttöön perustuvien menetelmien käytön myötä lisäävät työn mielekkyyttä ja työhyvinvointia ja kehittämisosaamisen kasvu osallisuuden kokemusta.
Kustannusten hillitseminen
Hankekokonaisuuden vaikutukset hyvinvointialueen toiminnan kustannusten hillitsemiseksi ovat pääosin välillisiä. Pääosin vaikutukset tulevat esiin pitkällä aikavälillä ja niiden yksiselitteinen osoittaminen on sosiaali- ja terveydenhuollon voimakkaan muutoksen alla olevassa palvelukentässä haastavaa. Merkittävimpien kustannusvaikutusten voidaan nähdä aiheutuvan toimintamalleista, joilla parannetaan hoitoon ja palveluihin pääsyä ja sitä kautta vähennetään ongelmien pitkittymisen tai pahenemisen aiheuttamia kustannuksia; ennaltaehkäisevän työn toimintamalleista, joilla vähennetään raskaiden, paljon kustannuksia aiheuttavien korjaavien palveluiden tarvetta; laatua ja vaikuttavuutta parantavista toimintamalleista, joilla vähennetään virhetilanteita ja tehostetaan resurssien kohdentumista oikein; integroiduista toimintamalleista, joiden avulla karsitaan päällekkäistä työtä ja väliinputoamisia; ja kehittämistyön vaikutuksista henkilöstön veto- ja pitovoiman paranemiseen.
