Digiarjen verkkokurssit – yhdessä kehittäen yhdenvertaisen osallisuuden tueksi

Yhdessä kehitysvammaisten henkilöiden kanssa kehitettiin kaksi saavutettavaa verkkokurssia, jotka tukevat digitaitojen ja medialukutaidon oppimista.

Toimintamallin nimi
Digiarjen verkkokurssit – yhdessä kehittäen yhdenvertaisen osallisuuden tueksi
Toimintamallin lyhyt kuvaus

Yhdessä kehitysvammaisten henkilöiden kanssa kehitettiin kaksi saavutettavaa verkkokurssia, jotka tukevat digitaitojen ja medialukutaidon oppimista.

Toteutuspaikka
Honkalampi-säätiö, Arki digittää -hanke
Paikkakunta, maakunta tai hyvinvointialue
Valtakunnallinen
Toimintamallin rahoittaja
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)

Tekijä

Saila Kosunen

Luotu

10.03.2025

Viimeksi muokattu

16.05.2025
Ratkaisun perusidea

Yhteiskehittämällä kehitysvammaisten henkilöiden kanssa luotiin kaksi verkkokurssia, jotka tukevat digiosaamisen ja medialukutaidon oppimista. Kurssit ovat selkeästi jäsenneltyjä, saavutettavia ja ymmärrettäviä, ja ne mahdollistavat oppimisen itsenäisesti tai tuetusti ajasta ja paikasta riippumatta. Kehittämistyö itsessään muodostaa toimintamallin, jossa oppijat toimivat aktiivisesti sisällön suunnittelijoina, testaajina ja arvioijina. Tavoitteena oli purkaa oppimisen esteitä, vahvistaa digiosallisuutta ja edistää yhdenvertaista oikeutta toimia turvallisesti digitaalisessa arjessa.

Turvallinen digiarki -verkkokurssi rakentui TIEKEn aloittelevan digikäyttäjän osaamistasojen pohjalta, ja sen tavoitteena oli vahvistaa perustaitoja, kuten verkkopalveluihin kirjautumista, tietoturvaan liittyviä valintoja ja turvallista verkkovuorovaikutusta. Mediataiturit -verkkokurssissa hyödynnettiin ePerusteiden ja digitaalisen osaamisen kuvausten medialukutaidon sisältöjä. Kurssin tavoitteena oli kehittää osallistujien kykyä ymmärtää ja tulkita mediaa, tunnistaa epäluotettavaa sisältöä ja vahvistaa omaa toimijuutta verkkoympäristössä.

Kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnettiin myös tekoälyä. Esimerkiksi Mediataiturit-kurssin kaikki äänisisällöt tuotettiin koneäänellä (Clipchamp ja AI-mater). Tekoälyä käytettiin lisäksi sisältöjen jäsentelyssä, tehtävien suunnittelussa ja tekstien selkeyttämisessä.

Toimintaympäristö

Digitalisaatio kehittyy nopeasti ja muuttaa arjen toimintaympäristöjä. Palvelut, kohtaamiset ja tiedonhaku tapahtuvat yhä useammin digitaalisesti – kyse on digiarjesta, joka koskettaa meitä kaikkia. Digitaidot ovat nousseet keskeiseksi osaksi osallisuutta, itseilmaisua ja itsenäistä asiointia. Koska teknologiat kehittyvät jatkuvasti, jokainen on digitaidoissa elinikäinen oppija. Oppimisen tueksi tarvitaan ymmärrettävää ja saavutettavaa oppimismateriaalia, joka on helposti saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta. Verkkokurssit tarjoavat tähän merkittävän mahdollisuuden, erityisesti silloin, kun ne ovat käyttäjilleen saavutettavia.

Verkkokursseja digiosaamisen kehittämiseen on luotu moniin eri tarpeisiin. Kehitysvammaisille henkilöille suunnattuja ratkaisuja, jotka olisivat saavutettavia ja sopisivat itsenäiseen oppimiseen, ei kuitenkaan aiemmin ollut tarjolla. Tällaisessa oppimisessa on tärkeää huomioida tekninen saavutettavuuden lisäksi myös kognitiivinen saavutettavuus. Se tarkoittaa, että sisällön tulee olla ymmärrettävää, helposti hahmotettavaa ja oppimista tukevaa. Tämä vaatii esimerkiksi selkokielen tai selkeän kielen käyttöä, kuvatukea ja konkreettisia esimerkkejä.

Kehittämistyön vahvana perustana toimii yhteiskunnallinen tarve kaventaa digitaalista eriarvoisuutta ja vahvistaa ymmärtävää, saavutettavaa oppimisympäristöä. Lainsäädännöllisesti kehittämistyön taustalla vaikuttaa muun muassa digipalvelulaki (306/2019), joka velvoittaa julkisia verkkopalveluita tarjoamaan sisällöt saavutettavasti kaikille käyttäjille. Laki pohjautuu EU:n saavutettavuusdirektiiviin ja määrittelee käytännön vaatimukset saavutettavuuden toteuttamiselle Suomessa. Lisäksi taustalla vaikuttaa YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka Suomi on ratifioinut. Sopimus korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta yhdenvertaiseen oppimiseen, osallisuuteen ja tiedonsaantiin myös digitaalisessa ympäristössä. 

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Toimintamallin kohderyhmänä ovat kehitysvammaiset henkilöt, jotka haluavat oppia uusia digitaitoja ja toimia digitaalisessa ympäristössä. Lisäksi kohderyhmään kuuluvat heidän lähiyhteisönsä jäsenet, kuten ohjaajat, avustajat ja perheenjäsenet, jotka voivat tarvittaessa tukea oppimista ja digiarjessa toimimista.

Asiakasymmärryksen rakentaminen
Asiakasymmärrystä kartutettiin pitkäjänteisesti Honkalampi-säätiön kehittämishankkeissa (#Ihan Diginä! -hanke, 2018–2021 ja Arki digittää -hanke, 2021–2025). Sisältötarpeita selvitettiin monipuolisesti erilaisissa kohtaamisissa, joissa kehitysvammaiset henkilöt ja heidän lähiyhteisönsä jäsenet jakoivat kokemuksiaan digiarjesta.

Näitä olivat muun muassa:

  • kehittämistyöpajat
  • yksilöllinen digituki
  • verkkokohtaamiset
  • tapahtumat
  • Instalive-lähetykset
  • somekeskustelut ja
  • verkostotilaisuudet.

Tarpeiden määrittelyyn ja kurssien sisällön suunnitteluun osallistui yhteensä 468 henkilöä. Kurssien kehittämisvaiheen testauksiin osallistui yhteensä 188 henkilöä. Tämä laaja osallistujajoukko antoi tärkeän pohjan kurssien kehittämiselle ja varmisti, että sisällöt vastasivat käyttäjien tarpeisiin.

Asiakasymmärryksen merkitys
Asiakasymmärrys rakentui vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa: he eivät olleet pelkästään palautteen antajia, vaan aktiivisia kehittäjäkumppaneita, joiden arjen kokemukset, tarpeet ja toiveet määrittelivät verkkokurssien sisältöjä alusta alkaen. Tämä yhteiskehittäminen varmisti, että kurssit eivät ainoastaan täytä saavutettavuusvaatimuksia, vaan vastaavat aidosti käyttäjien arjen tarpeisiin ja tukevat osallisuutta digiyhteiskunnassa.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Toimintamallin vakiinnuttaminen edellyttää verkkokurssien jatkuvaa saavutettavuutta ja yhteiskehittämisen toimintatavan säilyttämistä. Kurssien käytön juurruttamiseksi arkeen tarvitaan:

  1. Pysyvä oppimisalusta ja toimiva tuki
    Kurssit tulee sijoittaa pysyvälle ja saavutettavalle oppimisalustalle. Nimetty taho vastaa kurssien ylläpidosta, teknisestä toimivuudesta ja sisällön ajantasaisuudesta. Arki digittää -hankkeen päättyessä verkkokurssit siirrettiin Kehitysvammaliiton Moodle-oppimisalustalle, joka vastaa niiden jatkokehittämisestä ja ylläpidosta.
     
  2. Selkeät käyttöohjeet
    Kurssien käyttäjille ja ohjaajille tarvitaan selkeitä, visuaalisesti tuettuja käyttöohjeita, kuten kuvallisia ohjeita, selkeä kielisiä oppaita ja ohjevideota, jotka helpottavat itsenäistä ja tuettua opiskelua.
     
  3. Viestintä ja markkinointi
    Kurssien käyttöönotto edellyttää aktiivista viestintää ja markkinointia, jotta kohderyhmät löytävät materiaalit ja ottavat ne osaksi arjen toimintaa.
     
  4. Osallisuutta tukeva kehittämiskulttuuri
    On tärkeää säilyttää yhteiskehittämisen kulttuuri, jossa osallistujat eivät ole vain käyttäjiä, vaan aktiivisia toimijoita, joiden kokemukset ja palaute ohjaavat kurssien jatkokehitystä.
     
  5. Yhteisöllinen käyttö
    Mikäli verkkokursseja käytetään yhteisöllisesti esimerkiksi ryhmämuotoisessa oppimisessa, edellyttää se ohjaajilta etukäteisvalmistautumista ja ohjausosaamista. On tärkeää tutustua kurssin sisältöön, suunnitella eteneminen ryhmän tarpeiden mukaan ja varmistaa, että käytössä on tarvittavat digivälineet ja toimiva verkkoyhteys. Oppimista tukevat selkeät ohjeet, rauhallinen eteneminen ja mahdollisuus keskusteluun tehtävien lomassa. Ohjaajan rooli on tukea osallistujien osallisuuden kokemusta ja lisätä sisältöjen ymmärrettävyyttä tarvittaessa.
Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Arvioinnin tulokset osoittavat, että kehittämistyössä saavutettiin sille asetetut tavoitteet, mutta myös tapa, jolla työ tehtiin, oli vähintään yhtä merkittävä kuin tuotettu sisältö. Käyttäjälähtöinen ja osallisuutta tukeva kehittämisprosessi toi esiin arvokkaita oivalluksia ja käytännön ratkaisuja, jotka paransivat verkkokurssien saavutettavuutta ja ymmärrettävyyttä merkittävästi.

Osallistujat kertoivat oppineensa uusia digitaitoja ja medialukutaitoa, kuten turvallista verkkoasiointia, salasanojen käyttöä ja viestien luotettavuuden arviointia. Sisällöt koettiin selkeiksi, ja niiden ymmärtämistä tukivat kuvitus ja laaja äänituki, jotka tekivät materiaalista saavutettavampaa. Kurssien opit nähtiin myös suoraan hyödynnettävinä arjen tilanteissa, kuten salasanojen hallinnassa ja turvallisessa verkkoasioinnissa. Tämä käytännön sovellettavuus sai kiitosta myös ohjaajilta ja ammattilaisilta, jotka näkivät kurssit hyödyllisinä työvälineinä asiakastyössä.

Palautteen pohjalta tehtiin monia konkreettisia muutoksia, jotka paransivat käytettävyyttä ja saavutettavuutta. Sisältöjä pilkottiin lyhyemmiksi, tehtävien sijoittelua selkeytettiin ja kurssilla etenemistä ohjaavia merkintöjä lisättiin. Lisäksi äänitukea laajennettiin, ohjevideoita tuotiin paremmin esiin ja mobiilikäyttöön kiinnitettiin erityistä huomiota. Nämä muutokset helpottivat kurssien käyttöä ja vahvistivat oppimiskokemusta.

Yksi kehittämisprosessin keskeisistä havainnoista oli osallisuuden merkitys. Useat osallistujat korostivat, että heidän mielipiteillään oli merkitystä kurssien sisällön muotoutumisessa: "Sain sanoa mitä ajattelin, ja se meni oikeesti mukaan kurssiin." Kokemus omista vaikutusmahdollisuudesta vahvisti osallistujien sitoutumista ja motivaatiota oppimiseen.

Yhteisöllinen oppiminen nousi kehittämistyön arvokkaaksi tulokseksi. Kurssien käyttö pienryhmissä tai ohjaajan tuella lisäsi osallisuuden kokemusta, mahdollisti vertaisoppimisen ja synnytti yhteisöllisyyttä. Tämä ei ainoastaan vahvistanut oppimisen iloa, vaan myös syvensi oppimista, kun osallistujat saivat jakaa kokemuksiaan ja oppia toisiltaan.

Kehittämistyön laajempi vaikutus näkyy myös siinä, että se on innoittanut muita toimijoita kehittämään digitaalisia oppimisratkaisuja erityistä tukea tarvitseville henkilöille. Kurssien siirtäminen Kehitysvammaliitolle takaa, että ne pysyvät käytettävissä ja kehitettävissä myös hankkeen päättymisen jälkeen.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Verkkokurssien kehittämisessä korostui jatkuva oppiminen myös kehittäjien näkökulmasta. Käyttäjätestaukset, palautekeskustelut ja yhteiskehittäminen toivat esiin monia asioita, jotka vaativat säätöä ja parannusta. Näiden pohjalta tehtiin konkreettisia muutoksia, jotka paransivat kurssien ymmärrettävyyttä ja saavutettavuutta merkittävästi. Samalla kertyi runsaasti käytännön oppia, jota kannattaa hyödyntää myös tulevissa kehitysprojekteissa.

Oppimisen rakenne ja eteneminen suunniteltiin tukemaan käyttäjien keskittymistä ja oppimista. Selkeä ja toistuva rakenne, vähensi kognitiivista kuormitusta ja auttoi hahmottamaan kokonaisuutta.  Esimerkiksi Mediataiturit-verkkokurssilla jokainen teema sisälsi johdannon, videon ja tehtäviä. Pitkät tekstisisällöt pilkottiin lyhyemmiksi, jotta oppiminen olisi helpompaa ja keskittyminen säilyisi paremmin. Hahmojen käyttö puolestaan teki sisällöstä kiinnostavampaa ja auttoi sitomaan opittavan tiedon arjen tilanteisiin, tukien samalla muistamista. Kurssisisällöissä hyödynnettiin myös vaiheittaista etenemistä ja suoritusmerkintöjä, mikä auttoi opiskelijaa hahmottamaan edistymistään ja motivoi jatkamaan oppimista.

Tehtävien ja toiminnallisuuden suunnittelussa kiinnitettiin huomiota saavutettavuuteen ja oppimisen mielekkyyteen. Käytetyissä tehtävämuodoissa painotettiin vaihtoehtokysymyksiä, kuten monivalintoja ja tosi/epätosi-kysymyksiä, joissa äänituki oli mahdollista toteuttaa. Lisäksi vastaukset, joissa tarvittiin lisätietoa, tuotiin esille erillisillä Sivu-aktiviteeteilla, jotta opiskelijat pääsivät kuuntelemaan myös tehtävien vastaukset ääneen luettuna. H5P-tehtäväaktiviteetit eivät mahdollistaneet äänituen lisäämistä vastauksiin. Tehtävien yhteyteen lisättiin kannustavaa ja selkeää palautetta, kuten ”Vastasit oikein! Hienoa!”, mikä vahvisti opiskelijoiden motivaatiota. Runsasta kirjoittamista vaativia tehtäviä vältettiin, koska se olisi voinut muodostua esteeksi osalle oppijoista.

Kurssien visuaalisuus ja saavutettavuus huomioitiin tarkasti. Kuvien avulla pyrittiin tukemaan opiskelijoiden kykyä hahmottaa opeteltavaa asiaa, ja kuvatuen avulla myös keskeiset asiat erottuivat paremmin. Lisäksi rakennettiin mahdollisimman kattava äänituki, jotta kaikki kurssien sisällöt ovat kuunneltavissa ääneen. Käyttäjille tarjottiin myös mahdollisuus säätää puhenopeutta itselleen sopivaksi, mikä tukee yksilöllisiä oppimistarpeita.

Tekninen toimivuus oli keskeinen osa kehittämistyötä. Rekisteröitymisen ja kirjautumisen tueksi laadittiin selkeitä, kuvatuettuja ohjeita, koska nämä vaiheet voivat olla haastavia joillekin käyttäjille. Käytettävyyttä tuettiin myös tarjoamalla monikanavaista ja yksilöllistä digitukea. Kurssien mobiilitoimivuus varmistettiin useaan otteeseen, ja käyttäjiä opastettiin valitsemaan selain, joka tukee parhaiten käytettyä oppimisalustaa. Lisäksi Moodlen monimutkaisia toimintoja vältettiin, jotta alustan käyttö olisi mahdollisimman sujuvaa ja saavutettavaa.

Näiden periaatteiden noudattaminen auttoi varmistamaan, että kurssit tukevat monenlaisia oppijoita ja toimivat erilaisissa käyttötilanteissa. Samalla opit tarjoavat arvokasta pohjaa myös tuleville verkkokurssien kehitysprojekteille.