Ikäkeskuksen pysäkki, Satakunnan hyvinvointialue (RRP, P4, I1)
Liikkuvassa palvelussa tarjotaan ennaltaehkäisevää neuvontaa, ohjausta ja tukea erityisesti sellaisille ikääntyneille, jotka eivät vielä ole palveluiden piirissä. Myös omaishoitajat ja läheiset voivat hakea pysäkeiltä tukea ja tietoa.
Toimintamallin nimi
Liikkuvassa palvelussa tarjotaan ennaltaehkäisevää neuvontaa, ohjausta ja tukea erityisesti sellaisille ikääntyneille, jotka eivät vielä ole palveluiden piirissä. Myös omaishoitajat ja läheiset voivat hakea pysäkeiltä tukea ja tietoa.
Ikäkeskuksen pysäkillä työskentelee geronomi-lähihoitaja-työpari. Lisäksi pysäkeille saapuu asiantuntijavieraita vaihtuvien teemojen mukaisesti. Tavoitteena on välittää tietoa ikääntyneille ajankohtaisista asioista mahdollisimman monipuolisesti; terveyden ja toimintakyvyn edistämisestä eri näkökulmista, tulevaisuuden ennakoinnista, palvelujärjestelmästä sekä paikallisista mahdollisuuksista harrastuksiin ja osallisuuteen. Pysäkillä voidaan auttaa myös henkilökohtaisten asioiden hoitamisessa ja ohjata tarvittaessa eteenpäin sopivan palvelun tai paikallisen toiminnan piiriin. Lisäksi annetaan mm. digitukea. Kohtaamiset ovat mahdollisimman kiireettömiä eikä ajanvarauksia tarvita. Ikäkeskuksen pysäkeillä tehdään aktiivisesti yhteistyötä mm. kuntien, vanhusneuvostojen, seurakuntien, järjestöjen, paikallisyhdistysten ja Sata-alueen eri toimijoiden kanssa.
Pilottijakson aikana Ikäkeskuksella oli käytettävissään matkailuauto, jonka kustannukset katettiin EU:n tuella. Ajoneuvo mahdollisti työntekijöiden liikkumisen ja ikääntyneiden kohtaamisen myös sellaisissa paikoissa, missä ei ole sopivia kiinteitä tiloja tarjolla. Ajoneuvo pysäköitiin paikoille, joihin oli helppo tulla ja sen edustalla pystyi kokoontumaan isommallakin porukalla. Keskeisenä pysäkin ideana oli mennä sinne, missä ikääntyneitä liikkuu, kuten toreille tai yleisille pihoille. Paikallisten verkostojen avulla löydettiin tärkeät paikat ja olennaiset tapahtumapäivät kullakin paikkakunnalla. Talvikaudella hyödynnettiin enemmän sidosryhmien sisätiloja.
- Satakunnassa väestö on voimakkaasti ikääntyvää ja yli 75-vuotiaiden osuus on maan viidenneksi suurin.
- Kansallisessa ikäohjelmassa vuoteen 2030 edellytetään iäkkäälle väestölle kohdennettuja ennaltaehkäiseviä ja toimintakykyä kohentavia toimia.
- Yksinäisyys on kansanterveysongelma, jolla on laajat terveysvaikutukset.
- Toiminnan avulla pyritään siirtämään palvelutuotannon painopistettä enemmän ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen suuntaan, jotta raskaampien palveluiden tarve vähenee.
Lainsäädännön tuoma lähtökohta
Vanhuspalvelulaki. Hyvinvointialueen on järjestettävä ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista tukevia neuvontapalveluja. Palveluihin on sisällytettävä:
1) hyvinvoinnin, terveellisten elintapojen ja toimintakyvyn edistämiseen sekä sairauksien, tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisyyn tähtäävä ohjaus;
2) ikääntyneen väestön terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien tunnistaminen ja niihin liittyvä varhainen tuki;
3) sosiaalihuoltoa ja muuta sosiaaliturvaa koskeva ohjaus;
4) sairaanhoitoa, monialaista kuntoutusta ja turvallista lääkehoitoa koskeva ohjaus
5) ohjaus kunnassa ja hyvinvointialueella tarjolla olevien hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista edistävien palvelujen käyttöön.
Sosiaalihuoltolaki. Hyvinvointialueen tehtävänä vahvistaa peruspalveluita, siirtäen painopistettä korjaavista toimista hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen tukeen sekä järjestää syrjäytymistä vähentävää etsivää työtä.
Kohderyhmänä olivat kotona asuvat ikääntyneet ja omaishoitajat, jotka eivät vielä olleet palvelujen piirissä.
Työtä tehtiin etsivän vanhustyön periaatteita noudattaen. Vaikka apua ja tukea on olemassa, tieto niistä ei aina tavoita tarvitsijaa. Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus on monen ikääntyneen näkökulmasta heikentynyt, mm. palvelujen siirtyminen kauemmaksi, monimutkainen palvelujärjestelmä sekä digitalisaatio aiheuttavat uudenlaista avuttomuutta ja kyvyttömyyttä pärjätä omin voimin. Arjen haasteet ja elämänhallinnan vaikeudet jäävät liian usein piiloon. Ikääntynyt voi sinnitellä ja olla pyytämättä apua hyväntahtoisuuttaan. Apua vaille voi jäädä myös osaamattomuuttaan tai päättämättömyyttään. Kun oikeanlaista tukea ja apua ei saa riittävän ajoissa, ongelmat kasaantuvat ja monimutkaistuvat. Etsivän vanhustyön tarkoituksena on löytää ja auttaa tuen tai avun tarpeessa olevia oikea-aikaisesti. Se on työtä hyvinvointialueen, kunnan ja muiden auttajatahojen rajapinnoilla verkostomaisessa yhteistyössä. Kiireetön kohtaaminen, riskien ja avuntarpeen tunnistaminen, puheeksi ottaminen, opastaminen palvelujärjestelmässä sekä ohjaaminen sopivan toiminnan piiriin, ovat työnteon välineitä.
Satakuntalaisten tarpeet palvelulle kartoitettiin kuulemalla eri sidosryhmien toimijoiden edustajia järjestetyissä yhteistyöpalavereissa Etelä-, Keski- ja Pohjois-Satakunnassa ennen toiminnan aloitusta. Tiivistä verkostoyhteistyötä jatkettiin koko pilotin ajan, järjestäen kaksi kertaa vuodessa yhteistyöpalaverit kasvokkain edellä mainituilla kolmella alueella. Kokouksiin osallistuneet sidosryhmien toimijat olivat pääsääntöisesti kuntien hyte-toiminnan, vanhusneuvostojen, yhdistysten ja järjestöjen edustajia. Sidosryhmien toimijat liitettiin jäseniksi Satakunnan laajuiseen Ikäystävällinen verkosto -Teams-ryhmään, jonka tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen ja monipuolinen verkosto ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämiseksi.
Mikäli toimintaa toteutetaan myös ajoneuvossa, ajoneuvon suunnittelussa, hankinnassa ja toteutuksessa riittävän laajan asiantuntemuksen hyödyntäminen edistää hyvää ja toimivaa lopputulosta. Ajoneuvon tulee kooltaan, tiloiltaan ja ominaisuuksiltaan soveltua siellä tuotettaviin palveluihin. Mikäli ajoneuvo on vain kulkuväline, tilanne on toinen.
Toimintamallin juurruttaminen alueelle vaati etukäteen hyvin suunnitellut pysähtymispaikat , viestintää sekä sisäisesti että ulkoisesti ja myös riittävästi aikaa ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Pilotoinnista saadut hyvät asiakas- ja henkilöstökokemukset vahvistavat ja edistävät toimintamallin juurtumista niin sanotuksi normaaliksi toiminnaksi.
Tulokset
Ikäkeskuksen pysäkin pilotin avulla onnistuttiin luomaan koko hyvinvointialueen kattava matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontamalli ikääntyneille ja heidän läheisilleen. Toimintamalli sisälsi liikkuvaa etsivää vanhustyötä ja mahdollisti anonyymin asioinnin helposti saavutettavassa ympäristössä. Luottamuksen rakentuminen näkyi siinä, että osa asiakkaista palasi pysäkille toistuvasti. Digitukea annettiin yksilöllisesti, ja palautteiden perusteella ikääntyneiden digitaaliset taidot kehittyivät.
Pysäkkitoiminnan kautta saavutettiin myös vaikeammin tavoitettavia, heikommassa asemassa olevia ikääntyneitä, jotka eivät olleet entuudestaan kontaktissa hyvinvointialueen palveluihin. Toiminta vastasi todelliseen tarpeeseen, ja asiakkaat saivat oikea-aikaista tietoa ja ohjausta palveluihin. Asiakaskohtaamiset lisäsivät kohdattujen turvallisuuden tunnetta ja vähensivät yksinäisyyden kokemuksia.
Yhteistyö sidosryhmien kanssa oli aktiivista. Pysäkki vieraili keskimäärin viikoittain tilaisuuksissa käsittelemässä ajankohtaisia teemoja yhteistyökumppanien toiveiden pohjalta. Laajentunut yhteistyöverkosto ja paikallistuntemus mahdollistivat toiminnan kohdentamisen tehokkaasti. Lisäksi tehtiin tiivistä yhteistyötä Liikkuvan resurssikeskuksen ja Päijät-Hämeessä vastaavaa toimintamallia toteuttavien ammattilaisten kanssa kokemusten vaihtamiseksi ja toimintamallien kehittämiseksi. Toimintamalli on otettu kunnissa vastaan ollut positiivisesti ja kaikki pysäkkipaikat on saatu käyttöön veloituksetta.
Pilotin aikana käytössä ollut matkailuajoneuvo mahdollisti liikkuvuuden ja joustavuuden. Vaikka ajoneuvo ei ollut esteetön, se ei muodostunut haasteeksi toiminnalle. Ajoneuvossa pystyttiin hoitamaan yksityisyyttä vaativia kohtaamisia, ja se toimi myös henkilöstön tukikohtana etenkin säähaasteiden aikana. Kauniilla säällä ulkopysäkeille on tehokkaasti onnistuttu houkuttelemaan ohikulkijoita siirrettävien mainosten, A2-kokoisten A-standien, avulla. Kävijöiden määrä oli pilotin aikana vähäisempää sade- ja pakkassäällä. Jos kävijöitä ei ollut, työntekijät pystyivät lämmittelemään ja tekemään muita työtehtäviä ajoneuvossa.
Toiminta onnistui tukemaan ikääntyneiden omaa aktiivisuutta ja hyvinvointia, sekä ohjaamaan heitä osallistumaan mm. Ikäkeskuksen hyte-ryhmiin. Ikäkeskuksen pysäkin toiminta saa jatkaa osana Sata-alueen palvelutuotannon toimintaa.
Arviointi
Pysäkkitoiminta osoitti vahvasti tarpeellisuutensa. Pilotissa kehitetty liikkuva ja matalan kynnyksen toimintamalli osoittautui toimivaksi väyläksi tavoittaa eri tilanteissa olevia ikääntyneitä. Kiireettömät kohtaamiset lisäsivät asiakastyytyväisyyttä ja toivat esiin palvelutarpeita, jotka muuten olisivat jääneet piiloon, ilmeten vasta myöhemmin raskaamman palvelun tarpeena.
Henkilöstön kokemus ja asiakaspalaute olivat pääosin erittäin myönteisiä. Pysäkeillä onnistuttiin vastaamaan konkreettisiin tarpeisiin, mutta myös kuuntelemaan, rauhoittamaan ja lievittämään asiakkaiden ennakkoluuloja. Useat kohtaamiset, jotka alkoivat kriittisesti tai epäluuloisesti, päättyivät luottamukseen ja rakentavaan vuoropuheluun.
Yhteistyöverkostoja onnistuttiin laajentamaan ja hyödyntämään tehokkaasti. Pilotin aikana saatu hiljainen tieto eri paikkakuntien erityispiirteistä ja käyttäytymismalleista tukee tulevaa toiminnan suunnittelua. Pilotissa käytössä ollut ajoneuvo toimi moitteettomasti ja mahdollisti joustavan toiminnan myös syrjäseuduilla.
Jatkokehittämiskohteet
Sidosryhmäyhteistyön suunnittelua ja koordinointia on tarpeen tehostaa. Esimerkiksi seuraavan yhteistyöpalaverin ajankohta tulisi sopia jo edellisen tilaisuuden yhteydessä. Lisäksi osallistujat olisi hyvä kutsua tasapuolisesti eri alueilta, jotta alueellinen edustavuus toteutuu yhdenvertaisesti.
Sata-alueen sisäistä yhteistyötä, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon välillä, tulisi tiivistää. Integraation vahvistaminen edistää asiakaslähtöisempää, vaikuttavampaa ja kustannustehokkaampaa palvelua, joka tukee ikääntyneiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja oikea-aikaisesti.
Sääolosuhteiden todettiin vaikuttavan ajoittain ulkopysäkkien toimintaan. Jatkossa on suositeltavaa tarkastella kiinteiden tilojen hyödyntämistä erityisesti kylminä, kuumina ja sateisina vuodenaikoina, jolloin toiminnan saavutettavuus voi muuten heikentyä.
Vaikka käytössä ollut ajoneuvo ei aiheuttanut käytännön ongelmia, esteettömyyden varmistaminen tulevassa toiminnassa on tärkeää. Liikkuvan toiminnan tulisi olla aidosti saavutettavaa kaikille ikääntyneille, myös niille, joilla on liikkumisen haasteita.
Pysäkin tehtävistä ja toiminnan sisällöstä tulee viestiä selkeästi sekä asiakkaille että sidosryhmille. Esimerkiksi mittaukset voivat kiinnostaa asiakkaita, mutta ne eivät ole toiminnan ensisijainen tavoite. Viestintää tulisi kehittää tukemaan toiminnan ymmärrettävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta.
Toiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi olisi hyödyllistä jatkojalostaa käytössä olleita mittareita ja systemaattista tiedonkeruuta.
Kansikuva
