Juntu-tukihenkilötoiminta väkivaltaisesti radikalisoituneille nuorille
Juntu-tukihenkilötoiminta tarjoaa yksilöllistä tukea ja apua väkivaltaisesti radikalisoituneille nuorille. Juntu-tukihenkilö kulkee nuoren rinnalla tilanteesta ja ympäristöstä riippumatta. Toimintaa voidaan toteuttaa ennen rikosseuraamusta, sen aikana ja sen jälkeen.
Toimintamallin nimi
Juntu-tukihenkilötoiminta tarjoaa yksilöllistä tukea ja apua väkivaltaisesti radikalisoituneille nuorille. Juntu-tukihenkilö kulkee nuoren rinnalla tilanteesta ja ympäristöstä riippumatta. Toimintaa voidaan toteuttaa ennen rikosseuraamusta, sen aikana ja sen jälkeen.
Miten nuori pääsee mukaan Juntu-tukihenkilötoimintaan?
Juntu-tukihenkilötoiminta on suunnattu väkivaltaisesti radikalisoituneille 15-29-vuotiaille nuorille. Juntu-toimintaan ei tarvita lähetteitä tai maksusitoumuksia, vaan toimintaan voi hakeutua kohderyhmään kuuluva itse tai hänet voidaan ohjata mukaan toimintaan esimerkiksi yhteistyökumppaneiden kautta tai omien läheistensä tukemana. Juntussa nuorelle tehdään ensin lyhyt alkukartoitus, jossa tarkastellaan nuorella mahdolisesti ilmeneviä radikalisoitumisen riskitekijöitä sekä hänen omia tarpeita ja tavoitteita Juntu-työskentelylle. Tämän perusteella nuoren kanssa yhdessä päätetään, onko Juntu-tukihenkilötoimintaan osallistuminen nuorelle sopiva toimintamuoto. Tarvittaessa nuori ohjataan muuhun hänelle sopivamman palvelun ja/tai toiminnan piiriin.
Miten Juntu-tukihenkilö valikoituu nuorelle?
Jokaiselle nuorelle nimetään oma Juntu-tukihenkilö. Juntu-tukihenkilö on Kriminaalihuollon tukisäätiöllä työskentelevä sosiaali- ja terveysalan ammattilainen tai oman rikostaustan omaava koulutettu vertaisohjaaja. Tukihenkilöksi valikoituu ammattilainen tai vertaisohjaaja sen mukaan, mitkä ovat nuoren toiveet ja tarpeet sekä sen hetkinen tilanne (esim. vankiloissa työskentely edellyttää turvallisuusselvitystä).
Miten Juntu-tukihenkilö työskentelee nuoren kanssa?
Aktiivinen, sitoutunut ja pitkäjänteinen työskentely: Juntu-tukihenkilö sitoutuu työskentelemään nuoren kanssa intensiivisesti ja pitkäjänteisesti. Tämä tarkoittaa viikottaisia yhteisesti sovittuja kohtaamisia ja näiden lisäksi käytetään lyhyempiä kuulumisviestejä sekä -puheluita. Työskentely ei katkea erilaisiin tilanne- tai ympäristömuutoksiin, vaan tukihenkilö pysyy rinnalla myös muutoksissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi työskentelyä ennen rikosseuraamustuomiota, rikosseuraamuksen aikana ja sen jälkeen. Onkin muistettava, että ns. helppoa ja nopeaa oikotietä ei ole, kun työskennellään uuden rikoksettoman identiteetin rakentamiseksi.
Asiakas- ja voimavaralähtöisen työskentelyn viitekehys: Juntu-tukihenkilö työskentelee aidosti yhdessä nuoren kanssa ja hänen voimavaransa huomioiden. Työskentelyn tavoitteet, kohtaamisten ajankohta ja sisältö sekä arvioinnit (alku-, väli- ja loppuarviointi) tehdään aina yhdessä nuoren kanssa. Työskentelyssä keskitytään siihen, mitkä ovat nuoren toiveet ja tarpeet sekä mitkä ovat hänen voimavaransa toteuttaa hänen tavoitteensa. Työskentelyssä ei keskitytä nuoren tekemiin väkivallan tekoihin, vaan pyritään löytämään nuoren omat positiiviset voimavarat sekä tulevaisuuden mahdollisuudet.
Ammattilainen ja vertaisohjaaja työparimalli: Sosiaali- ja terveysalan ammattilainen tuo mukanaan ammatillisen tiedon ja kokemuksen, kun taas oma taustainen vertaisohjaaja kokemuksen rikollisesta käyttäytymisestä ja elämäntavasta sekä rikosseuraamuksen suorittamisesta ja rikoksista irrottautumisesta. Työparimallissa nämä kaksi asiantuntijuutta yhdistyy yhdeksi kokonaisuudeksi asiakkaiden hyväksi. Juntu-tukihenkilönä voi toimia ammattilainen tai vertaisohjaaja, mutta näiden molempien asiantuntijuuksien hyödyt nuorelle varmistetaan tukihenkilöiden tiiviillä yhteistyöllä Juntu-työskentelyn taustalla. Tarvittaessa nuorta voivat olla tapaamassa ja auttamassa molemmat sekä ammattilainen että vertaisohjaaja. Työparimallin avulla rakennetaan luottamuksellinen ja turvallinen kohtaamisen ilmapiiri nuorille.
Yhteiskuntaan takaisin liittävä työote: Juntu-tukihenkilö työskentelee nuoren kanssa yhdessä mallintaen ja rakentaen nuorelle uusia mahdollisuuksia kiinnittyä takaisin yhteiskuntaan. Tämä tarkoittaa eri sektrori- ja organisaatiorajat ylittävällä otteella työskentelyä. Juntu-tukihenkilö onkin nuoren mukana monenlaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Tarkoituksena on rakentaa nuoren ympärille riittävä tukiverkosto, johon voi kuulua niin julkisen, yksityisen kuin kolmannen sektorin toimijat sekä nuoren läheiset. Juntu-nuorilla näitä verkostoja ei yleensä ole, vaan ne ovat historian seurauksena katkenneet. Juntu-tukihenkilön kanssa näiden verkostojen rakentaminen aloitetaankin alusta ja tavoitteena on saada rakennettua verkosto, jonka turvin nuoren on mahdollista ja turvallista palata takaisin yhteiskuntaan, kuten esimerkiksi opiskelemaan tai harrastusten pariin.
Selvitysten mukaan Suomessa on joukko nuoria, jotka oireilevat voimakkaasti mm. rikoksilla ja päihteiden käytöllä (Kaakinen & Näsi 2021; Kinnunen 2021; THL 2019; RISE 2019). Esimerkiksi rikoksiin syylliseksi epäiltyjen määrä vuonna 2019 oli yli 14000 (Stat 2020). Rikoksilla oireilevia nuoria on Uudellamaalla määrällisesti eniten ja mm. nuorten väkivaltarikosten määrä on selvästi kasvanut. Nuorten huumeiden ongelmakäyttäjien sukupolvi Uudellamaalla on myös suurempi kuin koskaan. Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella 1.5.2020 alle 30-vuotiaita vankeja oli 217 ja yhdyskuntapalvelua oli suorittamassa 127 alle 30-vuotiasta nuorta. (Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 2/2020.)
Tutkimusten ja selvitysten mukaan nuoret rikos- ja päihdetaustaiset asiakkaat ovat suuressa riskissä syrjäytyä sekä ajautua uusintarikollisiksi tai päihteiden käyttäjiksi (mm. RISE 2019; Kivivuori & Linderborg 2009). Näillä nuorilla ongelmat myös kasaantuvat ja heidän palveluiden sekä tuen tarpeensa ovat moninaiset. Selvitysten ja tutkimusten mukaan rikostaustaisten nuorten sosiaalinen ja taloudellinen tilanne on heikko, jolloin heidän on vaikeaa muuttaa elämäntapaansa (mm. RISE 2019; Kivivuori & Linderborg 2009). Nuorten työttömyys Suomessa on ikäluokasta riippuen 20-30% (Stat 2015). Tutkimukset osoittavat, että rikos- ja päihdetaustaisten nuorten on vaikeampi työllistyä koulutuksen puutteen ja/tai rikollisen historian vuoksi (mm. Kivivuori & Linderborg 2009). Tutkimusten ja selvitysten mukaan tässä kohderyhmässä stigma voi ollakin monikertainen (mm. Koskenalho & Cooke 2016; Rovamo & Toikko 2019; Castaneda ym. 2018; Saarikkomäki 2021).
Ruotsin Suojelupoliisin, Säkerhetspolisenin, mukaan radikalisoitumisriskissä on koko ajan nuorempia ja nuorempia ihmisiä (Säkerhetspolisen 2022) ja Ruotsin mediassa on viime vuosina kirjoitettu paljon siitä, kuinka radikalisoituminen koskettaa lapsia ja nuoria (esim. Aftonbladet 2022). Väkivaltainen radikalisoituminen onkin kansainvälinen ilmiö, joka kytkeytyy kentältä tulevan tiedon mukaan selkeästi yllä kuvattuun nuorten rikollisuuden polarisoitumiseen (esim. Haikkola, Hästbacka & Pekkarinen, 2019, Säkerhetspolisen 2022). Doosjen ja kollegojen mukaan radikalisoituminen on prosessi, jossa ihmisistä tulee motivoituneempia käyttämään väkivaltaisia keinoja ulkoryhmään kuuluvia tai symbolisia kohteita vastaan (Doosje, Moghaddam, Kruglanski, de Wolf, Mann & Feddes 2016). Radikalisoitumiseen kuuluu siis käytännössä kaksi komponenttia: kognitiivinen ja behavioraalinen, joista ensimmäinen tarkoittaa, että ihminen omaksuu radikaaleja ajatusmalleja ja jälkimmäinen tarkoittaa, että hän toimii niiden mukaisesti, mahdollisesti jopa väkivaltaa käyttäen (Vergani, Iqbal, Ilbahar & Barton 2020).
Juntu-tukihenkilötoiminta on suunnattu väkivaltaisesti radikalisoituneille 15-29-vuotiaille nuorille. Juntu-nuorten historiasta on löydettävissä taustatekijöitä, jotka ovat johtaneet lopulta väkivaltaiseen radikalisoitumiseen. Tällaisia taustatekjöitä ovat mm. ylisukupolvisuus rikos- ja/tai päihdekäyttäytymisestä, koulukiusaaminen tai muut turvattomuuden kokemukset, syrjäytyminen ja ulkopuolisuus sekä arjen sisällön vähäisyys ja/tai osallisuuden kokemusten puuttuminen. Näissä haasteellisissa tilanteissa nuori lähtee hakemaan hyväksyntää ja/tai valtaa väkivaltaisen käyttäytymisen kautta.
Juntu-nuoret ovat pääsääntöisesti ajautuneet rikos- ja/tai päihdekierteeseen jo hyvin nuorina. Heidän tekemät rikokset ovat vakavia ja niitä saattaa olla takana jo useita. Juntu-nuori omaakin usein iästään huolimatta pitkän laitos- ja/tai vankilataustan. Juntu-nuorilla on alamaailman kulttuureja ihannoiva asenne sekä suoraa tai välillistä kosketuspintaa niihin. Väkivaltaisen radikalisoitumisen riskitekijät ovatkin Juntu-nuorilla hyvin ilmeisiä:
- yksinäisyyden tunne (84%:lla)
- ulkopuolisuuden tunne suhteessa yhteiskuntaan (97%:lla)
- väkivallan ja turvattomuuden kokemukset (94%:lla)
- riitatilanteita toistuvasti (54%:lla)
- toistuva väkivaltaa ihannoivan materiaalin käyttäminen (65%:lla)
- toistuvat väkivaltaiset ajatukset (62%:lla)
- väkivaltaiset teot itseä tai muita kohtaan (97%:lla)
- päihteiden käyttöä (70%:lla)
- kaventuneet mahdolisuudet vaikuttaa oman elämänsä valintoihin (50%:lla).
Juntu-nuoria ei ole syystä tai toisesta pystytty auttamaan ennaltaehkäisyn menetelmillä tai kasvatus-, nuoriso-, sosiaali- ja terveyspalveluilla, jonka vuoksi he ovat ajatuneet elämään yhteiskuntamme ulkopuolella. Nämä nuoret ohjautuvat Juntu-tukihenkilötoimintaa siinä kohtaa, kun he jäävät vakavasta rikoksesta kiinni. Juntu-tukihenkilötoimintaan nuoret ohjautuvatkin ennen rikosseuraamusta, seuraamuksen eri vaiheissa tai seuraamuksen jälkeen.
Juntu-työskentelyn alussa nuoret pohtivat omaa elämäntilannettaan (Juntun alkuarviointi radikalisaation riskitekjöistä) sekä asettavat itselleen merkityksellisiä muutostavoitteita. Juntu-nuorten tavoitteista 90% liittyy elämänhallintataitoihin, kuten kehon ja mielen hyvinvointitaitoihin, sosiaalisiin taitoihin tai tunne- ja ajattelutaitoihin. Opiskeluun liittyviä tavoitteita on 49%:lla Juntu-nuorista. Suoraan rikoksettomaan elämäntapaan liittyviä tavoitteita on 32%:lla Juntu-nuorista ja päihteettömään elämäntapaan liittyviä tavoitteita 37%:lla.
Erityisosaaminen väkivaltaisesti radikalisoituneiden nuorten kanssa työskentelystä
Väkivaltaisesti radikalisoitueet nuoret ovat erityinen kohderyhmä ja vaatii heidän kanssa työskenteleviltä erityisosaamista. Juntu-tukihenkilöllä tulee olla väkivaltatyön osaamista ja valmiuksia työskennellä nuorten kanssa. Juntu-tukihenkilönä toimiminen edellyttää hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä hyvä paineensietokykyä ja riskien hallintataitoja. Työntekijällä tulee olla myös vahva oikeus- ja palvelujärjestelmän tuntemus.
Ymmärrys ja tuki työparityöskentelyyn
Juntu-tukihenkilötoiminta perustuu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen sekä omaa rikostaustaa omaavan vertaisohjaana asiantuntijuuksien muodostomaan kokonaisuuteen. Tämä vaatii Juntu-tukihenkilötoimintaa organisoivalta taholta ymmärrystä ammatillisuuteen, vertaisuuteen ja kokemukseen perustuvan työparityöskentelyn organisoinnista sekä riittävän tuen järjestämisestä. Työparityöskentely vaatii aktiivista ja tiivistä työskentelyä muun työryhmän kanssa Juntu-tukihenkilökohtaamisten välillä. Tämä on huomioitava resursseissa eli tälle työskentelylle on varattava riittävästi aikaa.
Laajat verkosto- ja yhteistyötahot
Juntu-tukihenkilötoiminta perustuu vahvaan verkostoitumiseen ja yhteistyöhön. Juntuun sopivat nuoret ohjautuvat tukihenkilötoimintaan pääsääntöisesti muiden ohjaamana, joten on tärkeää, että verkostot tietävät Juntu-tukihenkilötoiminnasta. Samaten Juntu-työskentelyn yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada nuori takaisin yhteiskuntaan, joten tähän tarvitaan sektori- ja organisaatiorajat ylittävää työskentelyä.
Pitkäjänteisen työskentelyn mahdollistava resurssointi
Juntu-tukihenkilösuhteet ovat pitkiä ja vaativia. Tämä on huomioitava resurssoinnissa niin, että toimintaa järjestävällä taholla on mahdollisuus toteuttaa tällaisia prosesseja. Esimerkiksi tulee varmistaa rahoituksen jatkuvuus sekä työntekijöiden sitoutuminen pitkäjänteiseen työhön.
Juntuun osallistuminen vähentää nuorilla tunnistettuja radikalisoitumisen riskitekijöitä:
- 72%:lla Juntun loppuarviointiin vastanneista yksinäisyyden tunteen kokemukset ovat vähentyneet niin, että yksinäisyyden tunteita on kuukausittain tai harvemmin, kun niitä Juntun alkuarvioinnissa oli päivittäin tai viikottain.
- 72%:lla Juntun loppuarviointiin vastanneista ulkopuolisuuden tunteet suhteessa yhteiskuntaan olivat vähentyneet niin, että ulkopuolisuuden tunteita on kuukausittain tai harvemmin, kun niitä Juntun alkuarvioinnissa oli päivittäin tai viikottain.
- 50%:lla Juntun loppuarviointiin vastanneista väkivallan ja turvattomuuden kokemukset olivat vähentyneet niin, että kokemuksia on kuukausittain tai harvemmin, kun niitä Juntun alkuarvioinnissa oli päivittäin tai viikottain.
- 65%:lla Juntun loppuarviointiin vastanneista oli riitatilanteita enää kuukausittain tai harvemmin, kun niitä Juntun alkuarvioinnissa oli päivittäin tai viikottain.
- 43% Juntun loppuarviointiin vastanneista olivat vähentäneet väkivaltaa ihannoivien materiaalien käyttämistä, kun niiden käyttäminen Juntun alkuarvioinnissa oli päivittäistä tai viikottaista.
- 64%:lla Juntun loppuarviointiin vastanneista väkivaltaiset ajatukset olivat vähentyneet niin, että kokemuksia on kuukausittain tai harvemmin, kun niitä Juntun alkuarvioinnissa oli päivittäin tai viikottain.
- 72%:lla Juntun loppuarviointiin vastanneista väkivaltaiset teot itseä tai muita kohtaan olivat vähentyneet niin, että kokemuksia oli harvemmin kuin kuukausittan (43%) tai ei ollenkaan (29%), kun niitä Juntun alkuarvioinnissa oli viikottain tai kuukausittain.
- 46% Juntun loppuarviointiin vastanneista olivat vähentäneet päihteiden käyttöä. Juntun alkuarvioinnissa 70% vastaajista tunnistivat päihteiden käytön liittyvän omaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
- Kaikki Juntun loppuarviointiin vastanneista kokivat, että he pystyvät vaikuttamaan oman elämänsä valintoihin kokonaan (64%) ja osittain (36%), kun työskentelyn alussa mahdollisuuksiinsa uskoi vain puolet.
- Juntun loppuarviointiin vastanneista tuen tarpeet olivat vähentyneet 29%:lla ja pysyneet samana 57%:lla.
Juntun loppuarviointiin vastanneet nuoret kuvasivat Juntu-työskentelyn tuoneen heidän elämäänsä hyvinvointia, turvallisia ihmissuhteita ja kohtaamisia, uskoa omiin mahdollisuuksiin sekä toivoa tulevaisuuteen.
- "Olen kiitollinen avusta jonka olen tähän asti saanut. Se on auttanut todella paljon nostamaan elämänlaatuani ja lisännyt turvallisuuden tunnetta tulevaisuutta kohtaan."
- "Koen että olen saannut elämääni tasapainoa ja sisältöä keskustelujen parissa. Tuen saavuttavuus on vastannut tarpeisiini. Kiitollinen yhteistyöstä."
- "Juntu työntekijät ovat helpottaneet oloani vankeusaikana, ilman juntu-hanketta olisin varmaankin masentunut tällähetkellä."
- "Mukavia ohjelmia ja mukavia ihmisiä, koen työskentelyn tärkeäksi meille moniongelmaisille, olen saanut normaalia kohtaamista ja päässyt tavoitteissani eteenpäin."
- "Olen tullut kohdatuksi sellaisena kun olen ja olen tullut nähdyksi myös vaikeiden tunteiden kanssa. Tämä on ollut minulle erityisen tärkeää! Olen saanut paljon tukea omassa elämässä etenemiseen ja minua on kannateltu kun en itse jaksanut itseäni kannatella. Tämä työskentely on ollut erittäin arvokasta!"
Juntu-työskentelyn vaikutusten arviointi on äärimmäisen haasteellista. Nuorilla on tapana kuvata omaa lähtötilannettaan positiivisempana kuin se todellisuudessa on. Tämä liittyy mm. siihen, että tilanteen vakavuutta vähättelemällä nuoren on helpompi asettua tilanteeseen sekä siihen, että nuoren on vaikeaa luottaa Juntu-tukihenkilöön työskentelyn alkuvaiheessa ja positiivisemman kuvan luominen tilanteesta tuntuu turvallisemmalta. Juntu-työskentelyn edetessä luottamus kasvaa ja toisaalta nuori alkaa analysoimaan omaa tilannettaan avoimemmin. Tämä saattaa näyttäytyä väliarvioinnissa ja toisinaan jopa loppuarvioinnissa niin, että nuoren tilanne olisi heikentynyt Juntu-työskentelyn aikana, kun tosiasiallisesti lähtötilanne on vääristynyt edellä mainituista syistä.
Juntu-työskentelyn vaikutusten arviointi on haasteellista myös siitä syystä, että Juntu-työskentelyyn osallistutaan siinä kohtaa, kun nuori on hyvin heikossa tilanteessa. Hänen tilannettaan lähdetään aktiivisesti parantamaan ja häntä tuetaan eteenpäin. Juntu-nuori lähteekin työskentelystä usein vahvempana ja kohentuneessa tilanteessa, mutta todellista vaikutusta nuoren tulevaisuuteen emme tiedä eli kantaako nuoren siivet ja pysyykö hän uudessa suunnassa myös tulevaisuudessa. Haluamme kuitenkin uskoa, että työllämme on merkitystä myös nuoren tulevaisuudessa.
Kansikuva
