Kolmen hyvinvointialueen yhteistyö avoterveydenhuollon kuntoutuspalveluiden videovastaanottojen käytön tehostamisessa, Länsi-Uudenmaan hva (RRP, P4, I1)
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sekä Helsingin kaupungin yhteistyönä edistettiin kuntoutuksen videovastaanottoihin liittyviä ideoita, ratkaistiin haasteita ja seurattiin palvelunkäytön edistymistä.
Toimintamallin nimi
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sekä Helsingin kaupungin yhteistyönä edistettiin kuntoutuksen videovastaanottoihin liittyviä ideoita, ratkaistiin haasteita ja seurattiin palvelunkäytön edistymistä.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella kehitettiin videovastaanottoja uudeksi koko hyvinvointialueen kattavaksi kuntoutuksen palveluksi. Samalla todettiin, että kehittämisessä olisi hyötyä laajemmasta kehittäjäjoukosta ja erilaisista kokeiluista. Näitä tukemaan kutsuttiin yhteistyöhön kaksi muuta hyvinvointialuetta, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen kuntoutus sekä Helsingin kuntoutuspalvelut. Yhteinen kehittäminen rajattiin käsittämään aikuisten toiminta- ja fysioterapiapalveluita.
Yhteiskehittämiselle luotiin selkeä rakenne. Yhdessä sovittiin ohjausryhmän kokoonpanosta, yhteisistä tapaamisista ja myös siitä miten tietoa jalkautetaan ja saadaan palvelua toteuttavilta ammattilaisilta. Lisäksi ideoitiin yhteisiä ammattilaisten tapaamisia, joista toimintaterapian osalta päästiin toteutusvaiheeseen.
Digitaalisten palveluiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja monilla hyvinvointialueilla pyritään vahvistamaan digitaalisten asiointikanavien ja palveluiden käyttöä myös kuntoutuspalveluissa. Digitaaliset ratkaisut mahdollistavat asiakkaille palveluiden saamisen ajasta ja paikasta riippumatta. Digitalisaatio nopeuttaa palveluihin pääsyä ja tukee palveluiden oikea-aikaisuutta, mikä sujuvoittaa asiakkaiden palvelupolkuja ja muuttaa samalla ammattilaisten työtapoja perinteisestä vastaanottotyöstä kohti palveluiden monikanavaisuutta.
Videovastaanotot ovat usein lyhyempiä kuin perinteiset vastaanottokäynnit, ja niiden lisääminen vapauttaa aikaa niille asiakkaille, jotka tarvitsevat fyysistä läsnäoloa. Kuntoutuksen videovastaanottojen kehittäminen edellyttää monialaista yhteistyötä, ja yhteiskehittäminen on mahdollistanut kokeilujen tulosten jakamisen sekä yhteisten tukimateriaalien kokoamisen.
Kolmen hyvinvointialueen yhteistyössä on lisäksi onnistuttu seuraamaan muutosta erilaisten mittareiden avulla, mikä on tehnyt kehitystyöstä näkyvämpää ja vaikuttavampaa.
Kuntoutuksen videovastaanottojen osalta on tunnistettu, että vaikka ne eivät sovellu kaikille asiakasryhmille tai kaikkiin palveluihin, ne voivat kuitenkin tarjota toimivan ja tehokkaan vaihtoehdon monille asiakkaille sekä edistää palvelujen saavutettavuutta ja joustavuutta.
Yhteistyön aikana videovastaanottojen hyötyjä kokeiltiin ja arvioitiin eri asiakasryhmien näkökulmasta kuntoutuksen palvelupolkujen eri vaiheissa.
Yhteiskehittämisessä, muun muassa aikuisten toimintaterapiassa, koottiin yhdessä tietoa ja ideoita terapeuttien suunnittelemassa ja toteuttamassa yhteistapaamisessa. Yhteisen tapaamisen lisäksi on lisäksi eri hyvinvointialueilla kerätty tietoa asiakasryhmistä ja tilanteista, joissa videovastaanotto on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Näiden kokemusten pohjalta laaditaan hyvinvointialueiden toimintaterapeuttien käyttöön täydentyvä käsikirja videovastaanottojen toteutuksen tueksi.
Länsi-Uudellamaalla asiakasymmärrystä syvennettiin videovastaanottojen jälkeen lähetetyllä kyselyllä, jossa asiakkaat arvioivat vastaanoton sopivuutta heidän tilanteeseensa sekä toteutuksen sujuvuutta useiden eri indikaattoreiden avulla.
Yhteistyössä on tärkeää, että kaikilla osapuolilla on yhteinen ymmärrys jaetusta tavoitteesta, kuten palvelun tuottamisen tehostamisesta ja saavutettavuuden parantamisesta. Kehittämistyölle luotu selkeä rakenne tukee yhteistyötä: säännölliset tapaamiset, nimetyt vastuuhenkilöt, riittävät resurssit sekä yhteisesti sovitut aikataulut, tavoitteet ja menetelmät muodostavat vahvan perustan asioiden edistämiselle.
Vaikka täydellinen samanaikaisuus esimerkiksi palveluiden käyttöönoton aikataulussa ei ole välttämätöntä, se voi merkittävästi helpottaa yhteistä kehittämistyötä ja edistää opitun hyödyntämistä alueiden välillä. Toimivan yhteistyön kannalta olennaista on avoin viestintä, luottamus ja sitoutuminen yhteiseen kehittämiseen – myös silloin, kun etenemisvauhti tai paikalliset ratkaisut vaihtelevat.
Yhteiskehittäminen mahdollisti erilaisten videovastaanottoihin liittyvien toimintamallien, uusien asiakasryhmien ja palvelutuotteiden kokeilujen tulosten jakamisen. Tämä lisäsi kehittämistyöhön osallistuvien ymmärrystä kuntoutuksen videovastaanottojen monipuolisista käyttömahdollisuuksista ja edisti hyvien käytäntöjen, kokemusten ja ideoiden leviämistä yli organisaatiorajojen.
Käytännön toteutuksen tasolla videovastaanottojen hyödyntämistä oltiin kaikissa osallistuvissa yksiköissä yhä opetteluvaiheessa. Ammattilaiset työstivät ohjeistuksia sekä asiakkaille että henkilöstölle ja kehittivät toimintakäytäntöjä, joilla videovastaanottoja voitaisiin laajentaa uusille potilasryhmille ja palvelupolun eri vaiheisiin. Kokeilujen avulla tunnistettiin tilanteita, joissa videovastaanotto on toimiva ja tarkoituksenmukainen tapa toteuttaa kuntoutusta, sekä toisaalta rajauksia tilanteisiin, joissa lähivastaanotto on välttämätön.
Yhteinen kehittäminen tarjosi paitsi vertaisoppimisen mahdollisuuksia myös rakenteen yhteisille kokeiluille ja arvioinneille, joka loi pohjan palveluiden yhteiskehittämiselle ja juurruttamiselle osaksi arjen käytäntöjä.
Yhteisartikkeli kehittämisestä: Videovastaanotto laajemmin käyttöön myös fysio- ja toimintaterapiassa | Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue