Sosiaalisen raportoinnin työkalu
Työkalun avulla kerätään SHL 7§:n mukaista tietoa sosiaalisesta hyvinvoinnista ja sosiaalisista ongelmista, asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä, sekä sosiaalipalveluiden vaikutuksista ja hyvistä käytännöistä.
Toimintamallin nimi
Työkalun avulla kerätään SHL 7§:n mukaista tietoa sosiaalisesta hyvinvoinnista ja sosiaalisista ongelmista, asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä, sekä sosiaalipalveluiden vaikutuksista ja hyvistä käytännöistä.
Sosiaalinen raportointi on sosiaalihuoltolain 7§:n mukaista rakenteellista sosiaalityötä tukeva työkalu, jolla kerätään sosiaalialan ammattilaisilta tietoa sosiaalisesta hyvinvoinnista ja sosiaalisista ongelmista – havaintoja sosiaalityön arjesta, tietoa asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä, sekä sosiaalipalveluiden vaikutuksista ja hyvistä käytännöistä. Sosiaalisen raportoinnin lomake on auki ympäri vuoden ja kerätystä tiedosta koostetaan yhteenvedot säännöllisin väliajoin.
Tulokset on tarkoitettu ennen kaikkea sosiaalialan ammattilaisten käytettäväksi rakenteellisen sosiaalityön toteuttamisessa, mutta niitä voivat hyödyntää laajasti eri toimijat – raportointitulokset ja niiden perusteella laadittavat materiaalit julkaistaan sekä hyvinvointialueen intrassa että Vasson nettisivuilla.
Sosiaalisen raportoinnin vaiheet ovat jaoteltavissa rakenteellisen sosiaalityön osa-alueita (Hirvonen, Kilpeläinen, Piirainen, Surakka, Tanttu & Tuikka 2021) mukaillen kolmen vaiheeseen:
1) rakenteellisessa työssä tarvittava tieto ja sen kokoaminen – jotta sosiaalisesta raportoinnista saadaan riittävän kattavasti tietoa, se edellyttää mallin markkinoimista, sekä tiedon keräämisen integroimista hyvinvointialueen rakenteisiin. Tavoitteena Varsinais-Suomessa on, että raportointi olisi esimerkiksi säännöllinen osa käytännön työtä tekevien tiimien työskentelyä.
2) rakenteellisen työn tietojen työstäminen käyttöä varten - kattavan tiedonkeruun rinnalla hyvin keskeistä on se, miten kerättyä tietoa ymmärretään ja jäsennetään. Osa havainnoista voi olla nopeammin ratkaistavia konkreettisia pulmia, kun taas laajemmat ilmiöt vaativat moninäkökulmaista ja pitkäjänteistä systeemistä työskentelyä. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi sosiaalisessa raportoinnissa kertyvä tieto on tärkeä kytkeä muuhun alueella kerättävään tietoon, kuten esimerkiksi indikaattoreihin, asiakaspalautteeseen, sosiaaliasiamiehen raportteihin sekä ajantasaiseen tutkimustietoon.
3) rakenteellisella tiedolla vaikuttaminen – jotta raportointi on mielekästä ja ihmiset haluavat siihen sitoutua, on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, miten tiedolla vaikutetaan ja miten tehdystä työstä viestitään. Hyvinvointialueella on suositeltavaa rakentaa vaikuttamisen verkostoa ja pysyviä rakenteita, joissa tieto kulkee molempiin suuntiin. Työntekijät voivat vapaasti hyödyntää materiaalia vaikuttamistyössä niin oman organisaationsa sisällä kuin ulkopuolellakin, esimerkiksi kehittämistyössä ja mediavaikuttamisessa.
Kaikessa sosiaalisen raportoinnin ja rakenteellisen sosiaalityön kehittämisessä on tärkeä huomioida kytkentä hyvinvointialueen muuhun toimintaan. Varsinais-Suomessa tähän pyritään esimerkiksi linkittämällä sosiaalinen raportointi SHQS-laatujärjestelmään ja asiakaspalautteen käsittelyyn, sekä kehittämällä vaikuttamisen ja viestinnän rakenteita yhdessä eri toimijoiden kanssa, joista keskeisiä ovat työntekijöiden ja esimiesten lisäksi tietojohtaminen sekä hyte-tiimi. Vaikuttamisen rakenteiden luominen on Varsinais-Suomessa kuitenkin vielä hyvin kesken. Syksyllä 2023 käynnistyi syksyllä 2023 rakenteellisen sosiaalityön verkosto, jossa yhdistyvät aiheesta kiinnostuneiden kokemuskumppanien, työntekijöiden, esimiesten ja tutkijoiden näkemykset. Raportointitulokset nostetaan jatkossa vuosittain tietojohtamisen seinälle intrassa sekä käsitellään hyvinvointialueen johtoryhmissä.
Jatkossa on tärkeää moninäkökulmaisuuden kehittäminen edelleen, sekä esimerkiksi päättäjien kytkeminen mukaan työskentelyyn. Toistaiseksi rakenteita vielä kehitetään ja ylläpidetään hanketyöllä, mutta tavoitteena on luoda työskentelytapa, jossa hyvinvointialueen työntekijät ovat sitoutuneita rakenteelliseen sosiaalityöhön, ja hyvinvointialueelle on nimetty henkilö, joka pystyy koordinoimaan toimintaa.
Sosiaalisen raportoinnin toimintaympäristönä on Varsinais-Suomen hyvinvointialue, joka on 490 000 (2021) asukasmäärällään kolmanneksi suurin ja noin 24 000 henkilöstömäärällään toiseksi suurin hyvinvointialue Suomessa. Alueella on 27 kuntaa ja kuntarakenne moninainen, mikä tekee palvelujärjestelmästä sirpaleisen (Varsinais-Suomen hyvinvointialue | Varha). Tämä on asettanut haasteensa sosiaalisen raportoinnin hyödyntämiselle.
Yleisesti sosiaalisen raportoinnin toimintaympäristöön kuuluvat erityisesti sosiaalityön eri toimijat ja asiakkaat hyvinvointialueella, mutta laajasti ymmärrettynä myös muut hyvinvointialueen toimijat – sosiaalisiin kysymyksiin linkittyvät ammattilaiset ja päättäjät, alueen asukkaat, kunnat, alueella toimivat kolmannen sektorin toimijat, oppilaitokset jne. Lisäksi tärkeä on kehittää valtakunnallista yhteistyötä esimerkiksi THL:n ja STM:n kanssa.
Varsinais-Suomen alueella sosiaalisen raportoinnin ja laajemminkin rakenteellisen sosiaalityön toteutuminen ja kehittäminen ollut pitkälti yksittäisten työntekijöiden kiinnostuksen ja oma-aloitteisuuden varassa, vaikka rakenteellinen sosiaalityö on sosiaalityössä sekä keskeinen että lakisääteinen tehtävä (sosiaalihuoltolaki 1301/2014). MoRa-hankkeen kartoituksen perusteella tilanne on valtakunnallisesti pitkälti vastaava. Resurssien ja selkeän rakenteen puute on merkittävästi vaikeuttanut sosiaalisen raportoinnin ja rakenteellisen sosiaalityön toteuttamista. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, kun rakenteellista sosiaalityötä on vuosina 2023-2025 lähdetty THL:n johdolla kehittämään.
Sosiaalinen raportointi on tarkoitettu Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöille, sosiaaliohjaajille ja kuraattoreille. Keskusteluita on pitkään käyty raportoinnin laajentamisesta myös muihin toimijoihin, ja keinoja mietitään erityisesti asiakkaiden kokemusten ja näkemysten esiin nostamiseen. Varsinais-Suomessa sosiaalisen raportoinnin kehittämisessä on ollut mukana kaksi kokemuskumppania.
Raportoinnin keskeinen tavoite on tukea sosiaalityölle ja rakenteelliselle sosiaalityölle sosiaalihuoltolaissa asetettuja tehtäviä hyvinvoinnin, osallisuuden ja sosiaalisen turvallisuuden edistämisestä, eriarvoisuuden vähentämisestä, tarpeenmukaisista ja laadukkaista palveluista, sekä yhteistyön edistämisestä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Siten välillisesti raportoinnin kohderyhmänä ovat siis sosiaalihuollon asiakkaat, hyvinvointialueen asukkaat, sekä muut hyvinvointialueen toimijat ja yhteistyökumppanit. Rakenteellinen sosiaalityö tukee monilta osin myös hyvinvointialueen strategiaa.
Asiakkaiden tarpeista kerätään tietoa sosiaalisen raportoinnin kautta. Raporttien perusteella hyvinvointialueen palveluiden saatavuudessa, jatkuvuudessa ja integraatiossa on haasteita, eivätkä palvelut riittävässä määrin vastaa asiakkaiden tarpeisiin. Näihin haasteisiin pyritään vastaamaan nostamalla raportointituloksia, niin haasteita kuin onnistumisiakin, yhteiseen keskusteluun.
- Sosiaalisen raportoinnin toimivuuden ja käyttöönoton edellytyksenä on, että toiminnasta vastaa ainakin yksi ihminen, jolla on mahdollisuus käyttää työaikaa prosessin koordinointiin. On samalla tärkeä huomioida, että raportoinnille rakennetaan riittävän leveät hartiat, eikä se jää yksittäisen työntekijän vastuulle, jolloin prosessi on vielä varsin haavoittuvainen.
- Työkalun käyttöönotto vaatii raportointiohjelman (esimerkiksi surveypal, webropol, questback), jolla sosiaalisen raportoinnin kysely luodaan. Kyselyä luodessa on tärkeä miettiä, millaisia perustietoja vastaajilta kysytään, ja miten raportointituloksia saa jäsenneltyä jatkossa. Varsinais-Suomessa kysytään raportoijalta esimerkiksi nimi ja palvelutehtävä, mutta on myös alueita, joilla raportteja pystyvät tekemään laajasti eri toimijat, myös anonyymisti. Muistathan myös rekisteri- ja tietosuojalomakkeen!
- Sosiaalisen raportoinnin käyttöönotossa tulee lisäksi luoda rakenteet niin tiedon keräämiselle, käsittelylle kuin tiedolla vaikuttamisellekin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tiedon keräämiselle on selkeät rakenteet ja arjen käytännöt, kuten tiimikokoukset ja kehittämispäivät, sekä mahdollisuuksien mukaan kytkentä muuhun tiedonkeruuseen, kuten laatujärjestelmiin. Tieto tulee myös käsitellä säännöllisesti eri foorumeilla, joita voivat olla esimerkiksi hyvinvointialueen johtoryhmät ja rakenteellisen sosiaalityön verkosto, sekä erilaiset seminaarit ja koulutukset. Käytäntöjä kannattaa ideoida ja kehittää yhdessä kaikkien keskeisten toimijoiden kanssa, esimerkiksi työpajatyöskentelyn kautta.
- Sosiaalinen raportointi edellyttää, että kentän työntekijöillä on johdon tuki ja työaika siihen, että raportointiin, tulosten käsittelyyn ja vaikuttamistyöhön voidaan käyttää työaikaa. Rakenteellisen sosiaalityön tulisi olla osa jokaisen sosiaalityöntekijän ja sosiaalialan esimiehen työnkuvaa.
- Sosiaalisen raportoinnin vakiinnuttaminen edellyttää tietyiltä osin toimintakulttuurin muutosta niin sosiaalityössä kuin sote-järjestelmässäkin, kun huomiota aletaan yksilöllisten haasteiden rinnalla kiinnittää laajempiin ilmiöihin. Siten raportoinnin vakiinnuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä, johon on tärkeä sitouttaa laajasti niitä toimijoita, jotka näkevät tällaisen muutoksen merkityksellisenä ja tärkeänä.
Sosiaalinen raportointi on ollut Varsinais-Suomessa käytössä noin viiden vuoden ajan ja raportteja on kertynyt 10/2018 – 10/2023 välisenä aikana yhteensä 435. Raportointi on teoriassa käytössä koko hyvinvointialueella, mutta raportointimäärissä on alue- ja yksikkökohtaista vaihtelua. Ennen sosiaalisen raportoinnin käyttöönottoa ei sosiaalityössä ollut lainkaan käytössä yhtenäistä ja vapaamuotoista tiedonkeruun kanavaa arjessa tehtäville havainnoille.
Sosiaalisen raportoinnin tiedon keräämisessä, jäsentämisessä ja tiedolla vaikuttamisessa on päästy alkuun, mutta kehitettävää on vielä paljon, ja kehittämistyötä ovat hidastaneet varsin puutteelliset resurssit. Tähänastisen työskentelyn perusteella voidaan todeta, että vaikka kiinnostusta ja osaamista raportointiin ja rakenteellisempaan orientaatioon sosiaalityössä on, se helposti hukkuu yksilökeskeisen työn suoritteiden alle.
Vaikka tavoiteltuihin raportointimääriin ei vielä ole päästy, ovat tuloksissa toistuneet vuosittain hyvin saman tyyppiset teemat, kuten haasteet palveluiden saatavuudessa ja jatkuvuudessa sekä toimijoiden välisessä yhteistyössä. Samalla näihin haasteisiin vastaavia hyviä käytäntöjä ja ratkaisuja on jo olemassa: myönteiset ilmiöt ovat sosiaalisessa raportoinnissa alusta alkaen koskeneet erityisesti hallintorajat ylittävää yhteistyötä, asiakkaiden osallisuuden edistämistä, suhdeperustaista ymmärrystä sekä yhteisöllisempää, ryhmämuotoista työorientaatiota (kts. esim. Vasso 2019, Rajala 2022).
Sosiaalinen raportointi on kuvattu Tiekartta 2030 -selvityksessä hyväksi käytännöksi. Aiemmin asetetun tavoitteen mukaisesti sosiaalinen raportointi nostettiin kehittämiskohteeksi Tulevaisuuden sote-keskushankkeeseen sisältyneessä sosiaalihuollon kehittämisohjelmassa, ja työ jatkuu vuosina 2023-2025 Kestävän kasvun rahoituksella osana laajempaa rakenteellisen sosiaalityön kokonaisuuden kehittämistä.
Kansikuva
