Vapaaehtoistoiminnan asemapiste vastaanottokeskuksessa
Tuetaan sellaisen toimijan, joka säännöllisesti kaipaa asiakkailleen tekemistä vapaaehtoisena, tutustumista vapaaehtoistoiminnan yhteisöihin, oman verkoston muodostumista ja pysyvien yhteiskumppanuuksien solmimista, esimerkkinä Helsingin kaupungin vastaanottokeskukset.
Toimintamallin nimi
Tuetaan sellaisen toimijan, joka säännöllisesti kaipaa asiakkailleen tekemistä vapaaehtoisena, tutustumista vapaaehtoistoiminnan yhteisöihin, oman verkoston muodostumista ja pysyvien yhteiskumppanuuksien solmimista, esimerkkinä Helsingin kaupungin vastaanottokeskukset.
Tässä toimintamallissa on haluttu yhteisen kokeilun avulla luoda toimintamalli, jossa toimija, jonka asiakaskunnalla on säännöllisesti halua ja tarvetta lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan, löytäisi kontakteja, joiden kautta jatkossa yhdistää itsenäisesti halukkaita vapaaehtoisia ja heitä tarvitsevia yhteisöjä. Keskiössä on vapaaehtoistoiminnan ajatuksen ja rakenteen tuominen pysyväksi osaksi esim. vastaanottokeskuksen toimintaa. Sekä toisaalta yhteisöjen silmien avaaminen näkemään millainen vapaaehtoispotentiaali tällaisesta ei-tyypillisestä paikasta voi löytyä.
Vastaanottokeskukset ovat paikkoja, joissa ihmisillä ei ole mitään muuta kuin aikaa. Omasta toimintakyvystään riippuen asukkaat usein kaipaavat konkreettista tekemistä ja tietenkin kontakteja muihin ihmisiin. Uusi elämä uudessa yhteiskunnassa on vielä alussa ja oman turvapaikkaprosessin käytännöt sekä konkretia pyörivät mielessä. Konkreettinen tekeminen, tapahtumat ja yhteisöt, joissa voi kokea olevansa hyödyllinen antavat mielekästä tekemistä odottelun vastapainoksi.
Tämä malli on hyvin sovellettavissa myös moneen muuhun sellaisen toimijan työhön, jossa on tarve ohjata säännöllisesti yksittäisiä ihmisiä mukaan vapaaehtois- ja kansalaistoimintaan.
Vastaanottokeskuksen asukkaat: Konkreettinen tekeminen on monen turvapaikanhakijana vastaanottokeskuksessa asuvan mieleen. Tehtävät, joissa pärjää ilman mainittavaa yhteistä kieltä saadaan helposti käyntiin. Nykyaikaiset kielenkääntämisen välineen ovat myös avuksi yhteistyössä. On hyvä huomioida, että monet suomalaisen yhteiskunnan käytännöt ja piirteet ovat vielä uusia. Myös vapaaehtoistoiminta käsitteenä voi olla vieras, vaikka käytännössä jotain yhtäläisyyksiä siihen löytyy monesta eri kulttuurista.
Vastaanottokeskuksen työntekijät: Työntekijöiden halu auttaa ihmisiä on kova, mutta ajallisesti resurssit rajalliset. He tuntevat asiakkaat ja osaavat sanoittaa millaisia reunaehtoja vapaaehtoisena toimimiselle on liittyen esim. keskuksen arjen rytmeihin kuten ruoka-aikoihin ja asukkailla muuten käytössä oleviin resursseihin (esim. älypuhelimet ja matkaliput julkisissa kulkuvälineissä)
Vapaaehtoistehtäviä omaavan yhteisön työntekijät: Konkreettisiin tehtäviin vapaaehtoisia kaipaaviin yhteisöihin täytyy löytää yhteys ja sanoittaa auki mitä kunkin kohderyhmän, tässä tapauksessa vastaanottokeskuksen asukkaiden kanssa toimiminen käytännössä tarkoittaa. Tuki ja ohjaus tehtävään täytyy olla valmis antamaan, vaikka yhteistä kieltä ei olisi voi tätä tehdä luovasti soveltaen.
Vastaanottokeskusta ja yhteisöä, jossa konkreettisia vapaaehtoistehtäviä yhdistettäessä tulee tehdä näiden toimijoiden arkea tutuksi toisilleen, jotta kummankin toiminnan reunaehdot tulevat ymmärretyksi. Helsingin kaupungin vastaanottokeskusten kohdalla asukkaat saavat ruoan keskuksessa valmiina ja tämä vaikuttaa niihin ajankohtiin, jolloin heidän päivittäin tulee olla paikan päällä.
Konkreettisessa kokeilussamme vastaanottokeskuksen asukkaita yhdistettiin eri tapahtumatuotantoihin, joihin tarvittiin hetkellisesti useampi konkreettisiin tehtäviin sopiva vapaaehtoinen. Nämä tuotannot olivat Kallio Block Party sekä Helsinki Photo Festival. Molemmissa tapauksissa vastaanottokeskuksessa mainostettiin kyseisiä tehtäviä kuvallisella mainoksella ja briiffattiin työntekijöitä, jotta he voivat kysyä mukaan sellaisia henkilöitä, joiden tietävät tekemistä kaipaavan. Vastaanottokeskuksen työntekijät myös auttoivat siinä, miten kuvallista mainosta kannattaa sanoitta englanniksi.
Tärkeä osa yhteistyössä oli konkreettinen saatto vapaaehtoistoimintaan eli molemmissa tapauksissa joku tapahtumatuotannosta saapui vastaanottokeskukselle sovittuna aikana ja kulki yhdessä vapaaehtoisten kanssa tapahtumapaikalle. Tämä osoittautui merkitykselliseksi sillä useat mukana olevat sanoivat, että on iso kynnys tulla johonkin uuteen mukaan tuntematta paikkaa tai ketään ihmistä sieltä.
Itse toiminnasta annettiin vapaaehtoisten niin halutessa todistukset ja heidän oli mahdollista osallistua tapahtumanjärjestäjille suunnattuun karonkkaan myöhemmin.
Vastaanottokeskuksen asukkaat saivat uudenlaisen kokemuksen suomalaisesta yhteiskunnasta ja pääsivät antamaan takaisin yhteiskunnalle, johon ovat juuri saapuneet ja jonne toivovat saavansa jäädä. Myös kaupunki ja sen asukkaat tulivat tutummiksi yhteisen toiminnan myötä. Tapahtumavapaaehtoiset ovat hetkessä elävä tiivis joukko ja yhteenkuuluminen tällaiseen joukkoon koettiin arvokkaaksi.
Vastaanottokeskuksen työntekijöille muodostui yhteistyökokeilujen myötä ajatus, että asukkaiden vapaaehtoistoimintaan yhdistäminen on parhaimmillaan simppeliä kun heillä on sanoittaa yhteistyötahoilla esimerkkimalli, mitä se vaatii. Työntekijät kertoivat uskaltavansa helpommin lähteä mukaan erilaisiin yhteistyökuvioihin, kun oli konkreettinen malli, jota tarjota muillekin kiinnostuneille yhteisöille.
Vapaaehtoisia vastaanottokeskuksesta saaneet yhteisöt saivat kerralla isomman joukon vapaaehtoisia työvoimaintensiiviseen tapahtumatoimintaan. Järjestäjät kokivat myös positiiviseksi kokemukseksi sen, että saattoivat tarjota mielekästä tekemistä vasta maahantulleille.
Kansikuva
