DigiJelppari
DigiJelppari on Caritas-Säätiön kolmivuotinen (2019-2021) hanke, jossa oululaiset ikäihmiset saavat digiopastusta vapaaehtoisilta. Hankkeen tavoitteena on oululaisten ikäihmisten (+65 v.) osallisuuden parantaminen ja yksinäisyyden vähentäminen uusien digitaitojen avulla.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
DigiJelppari on Caritas-Säätiön kolmivuotinen (2019-2021) hanke, jossa oululaiset ikäihmiset saavat digiopastusta vapaaehtoisilta. Hankkeen tavoitteena on oululaisten ikäihmisten (+65 v.) osallisuuden parantaminen ja yksinäisyyden vähentäminen uusien digitaitojen avulla.
Toimintamalli lyhyesti
DigiJelppari -toiminnan tavoitteena oli ikääntyneiden digitaitojen parantaminen, osallisuuden vahvistaminen ja yksinäisyyden vähentäminen yksilöllisen digituen sekä ryhmätoiminnan avulla. Digijelpparit antoivat digiopastusta yli 65-vuotiaille oululaisille heidän kotonaan tai videopuhelun välityksellä. Ryhmäopastusta järjestettiin kohtaamispaikoilla ja verkossa. Hankkeessa kehitettiin verkossa toimivat Digikahvila sekä some-ryhmiä sekä kerran kuukaudessa kohtaamispaikalla kokoontuva Digituokio. Digijelpparitoiminta tarjosi eri-ikäisiä kiinnostavaa vapaaehtoistoimintaa ja mahdollisti eri-ikäisten välistä vertaistukea ja sosiaalisia kohtaamisia.
Kotiopastus: Opastusta tarvitsevat ikäihmiset haastatellaan heidän soittaessa ja kirjataan ylös opastuksen tarve. Opastus alkaa koordinaattorin ja vapaaehtoisen yhteisellä kotikäynnillä opastusta tarvitsevan ikäihmisen luona. Ensimmäisellä kerralla tutustutaan toisiin ja tehdään digiopastuksesta yhteinen kirjallinen sopimus, jonka opastuksen molemmat osapuolet allekirjoittavat. Kaikille kolmelle osapuolella jää sopimuksesta oma kappale. Tämän ensimmäisen kerran jälkeen vapaaehtoinen käy ikäihmisen kotona opastamassa sopimuksessa sovitut kerrat (1-5 kertaa). Opastuskertojen lopuksi molemmat osapuolet täyttävät palautekyselyn, jossa arvioidaan opastuksen onnistumista ja siitä saatuja uusia taitoja. Tämän lisäksi ikäihminen vastaa opastuksen aluksi ja palautekyselyn yhteydessä yksinäisyys- ja osallisuuskyselyyn. Vapaaehtoiset kertovat myös opastuksen loppuvaiheessa muista mahdollisuuksista jatkaa digitaitojen harjoittelua ja oppimista esim. kodin ulkopuolisissa ryhmissä. Vapaaehtoisella on myös mahdollisuus lähteä ensimmäisellä kerralla kaveriksi mukaan kodin ulkopuoliseen opastusryhmään. DigiJelpparin mukanaolo voi madaltaa kynnystä lähteä kotona tapahtuvan opastuksen jälkeen kodin ulkopuoliseen opastukseen. Vapaaehtoiset myös opastavat DigiJelppari- hankkeen nettisivujen ja Facebook-sivun käytössä. Toiminta vahvistaa ikäihmisten digivalmiuksia, antaa rohkeutta toimia, mahdollistaa uusia sosiaalisia kontakteja ja yhteisöjä sekä vähentää yksinäisyyden kokemuksia.
Digikahvila: Kokoontuu viikoittain Teamsin välityksellä. Kahvilassa keskustellaan digitaitoihin liittyvistä asioista ja ongelmista. Siellä pidetään myös aiheeseen liittyviä tietoiskuja.
Digituokio: kokoontuu kerran kuukaudessa kohtaamispaikalla. Ikäihminen voi osallistua tuokioon oman digilaitteensa, puhelimen, tabletin tai tietokoneen kanssa. Tuokiossa on mahdollista saada opastusta oman laitteen käyttöön.
Vapaaehtoistyö: Vapaaehtoiset haastatellaan ja koulutetaan/perehdytetään toimintaan. Perehdytyksessä käydään läpi vapaaehtoistoiminnan periaatteet yleensä, digiopastamisen periaatteita ja käytännönvinkkejä opastamiseen, kuten digikäsitteiden ja esimerkkitapausten läpikäyntiä. Vapaaehtoiset kokoontuvat tapaamisiin muutaman kerran toimintakaudessa. Koordinaattori on aktiivisesti yhteydessä heihin ja vapaaehtoisen on aina mahdollista olla yhteydessä koordinaattoriin, mikäli opastuksissa syntyy haastavia tilanteita. Vapaaehtoisilla on omat suljetut facebook-sivut, joissa jaetaan linkkejä ja tietoa digiasioista.
Väestö ikääntyy ja samalla palvelut siirtyvät enenevässä määrin sähköisiksi. Digitaidoista on tullut uusi kansalaistaito. Kuitenkin osa ikäihmisistä jää tai on jäämässä digitaitojen puutteen vuoksi sähköisten palvelujen käytön ulkopuolelle.
Digitaitojen puuttuminen lisää riskiä jäädä osattomaksi yhteiskunnan tarjoamista palveluista ja sosiaalisen median mahdollistavista sosiaalisista kontakteista. Kontaktien ulkopuolelle jääminen lisää yksinäisyyden kokemusta, mikä puolestaan syrjäyttää ihmisiä oman arjen hallinnasta ja yhteiskunnasta.
DigiJelppari-hankkeen välitön kohderyhmä ovat oululaiset ikääntyvät ja ikäihmiset, joilta puuttuvat arjen selviytymistä ja osallisuutta vahvistavat digitaidot. Tutkimus- ja tilastotiedon perusteella oletettavaa on, että suurin osa opastusta tarvitsevista on yli 75-vuotiaita, sillä heistä 60 % ei käytä nettiä. Oulussa oli vuoden 2018 lopussa yli 75-vuotiaita 13 070 ja heistä 60% eli 7842 ei tilastojen mukaan käytä nettiä.
Opastusta ei kuitenkaan rajoiteta koskemaan vain yli 75-vuotiaita, vaan opastusta saavat kaikki yli 65-vuotiaat, jotka kokevat tarvitsevansa kotona tapahtuvaa opastusta.
Välillisiä kohderyhmiä ovat ikäihmisten omaiset, vapaaehtoiset ja yhteistyöverkosto.
Osallistaminen: laaja, selkeä ja näkyvä sekä jatkuva tiedottaminen hankkeesta eri kanavien ja yhteistyötahojen kautta. Ikäihmiset ovat hankkeessa tapahtuvassa opastuksessa konkreettisia toimijoita eivät sivusta seuraajia ja pelkästään kuuntelijoita. Vain itse harjoittelemalla ja käyttämällä omia laitteita opastuksessa tapahtuu asioiden oppimista ja omaksumista ja pelko uusia laitteita/ohjelmia sekä sovelluksia kohtaa vähenee. Vapaaehtoisilta edellytetään arjen digitaitoja sekä kykyä ja halua opastaa, ei tarvitse siis olla ammattilainen. Vapaaehtoiset saavat myös toimintaansa peruskoulutuksen/perehdytyksen.
Resurssit: Toiminnassa on ollut käytettävissä yhden työntekijän kokoaikainen työpanos. Se on koettu tarpeelliseksi resurssiksi toiminnan toteuttamisen kannalta. Koordinaattori on ottanut vastaan ikäihmisten opastuspyynnöt sekä haastatellut ja perehdyttänyt vapaaehtoiset tehtävää varten sekä ollut heille tukena ja apuna. Koordinaattori on antanut myös etäopastusta puhelimessa tai ohjannut ikäihmisiä tarpeen tullen ammatillisen avun piiriin. Hän on vastannut toiminnan markkinoimisesta niin ikäihmisille kuin vapaaehtoisillekin. Digiopastusta tarvitsevia ikäihmisiä ja vapaaehtoisia on pyritty tavoittamaan monin eri kanavin. Toimintaa on esitelty erilaisissa ikäihmisten ryhmissä, yhteistyöverkostojen kanssa yhteistapahtumissa, Caritas-Säätiön ja DigiJelppari-nettisivuilla ja somekanavilla, lehti- ja sähköisten mainostaulujen mainonnassa sekä Vares-verkoston, Ihmiset.fi-sivuston sekä Vapaaehtoistyö,fi-sivuston kautta.
Yhteistyö: Yhteistyötä on tehty monipuolisesti alueen eri toimijoiden kanssa. Yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. paikalliset vapaaehtoistyön-, löytävän vanhustyön-ja digitukiverkostot ja Oulun seudun oppilaitokset. Yhteistyön seurauksena hanketta on juurrutettu osaksi seudun vapaaehtoistoimintaa.
Hankkeen alussa tehtiin arviointisuunnitelma, johon kuului määrällinen ja laadullinen arviointi. Arviointi toteutettiin seiskamallia käyttäen itsearviointina ja kyselyjen kautta toimintaan osallistuneille (suullinen ja kirjallinen).
Määrällisessä arvioinnissa koottiin tietoa siitä, montako ikäihmistä on tavattu eri toimintojen kautta, kuinka monta ottaa yhteyttä, montako osallistuu toimintaan, kuinka paljon vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita tavoitetaan, moniko heistä osallistuu vapaaehtoistoiminnan koulutukseen ja toimii digiopastajana. Tavoitteeksi asetetut määrät toteutuivat vuosittain huolimatta siitä, että koronarajoitukset vaikuttivat huomattavasti toteutettaviin opastuksiin. Kotona tehtävät opastukset olivat tauolla kuukausia ja kotiopastusten ohelle kehitettiin etäopastusmuotoja.
Laadullisessa arvioinnissa kartoitettiin, miten opastettavien ikäihmisten digitaidot olivat kehittyneet ja miten se näkyi yksinäisyyden ja osallisuuden kokemuksessa. Stean pilotointikokeilussa mukana olemisen myötä viimeisenä hankevuonna otettiin käyttöön yksinäisyys– ja osallisuusmittarit. Lisäksi selvitettiin tarkemmin, millaista apua ikäihmiset tarvitsivat digiarjessaan.
Eniten apua tarvittiin älylaitteiden (puhelin, tabletti tai tietokone) peruskäytössä sekä niiden ohjelmien, sovellusten ja lisälaitteiden käyttämisessä, sähköpostin ja sähköisten palveluiden käyttämisessä, tiedon haussa, kuvien siirtämisessä ja muokkaamisessa sekä uusien laitteiden hankkimisessa.
Saatu palaute opastuksista oli positiivista ja ikäihmiset kokivat saaneensa apua digihaasteisiinsa. Opastus antoi heille uskallusta ja rohkeutta käyttää älylaitteita. Vahvistuneiden digitaitojen myötä ikäihmiset pystyivät hoitamaan omia asioitaan verkon kautta esimerkiksi verkkopankissa, Kannassa tai Kelalla, ja he oppivat käyttämään laitteitaan paremmin. Yksinäisyys– ja osallisuusmittareiden perusteella ikäihmisten kokemus osallisuudesta ja itsetunnosta vahvistui. Uusien yhteydenpitosovellusten ja -ohjelmien käyttö antoi mahdollisuuden olla yhteydessä omaisiin ja ystäviin sekä erilaisiin ryhmiin verkossa. Osaaminen antoi mahdollisuuden löytää mm. some-ryhmiä sekä muuta ajankulua verkosta. Joissakin tapauksissa oma negatiivinen suhtautuminen digilaitteisiin oli muuttunut myönteisemmäksi.
Vapaaehtoiset kokivat toiminnan olevan merkityksellistä. Palautteen perusteella he kokivat uusien laitteiden ja järjestelmien opettamisen, sähköisten palveluiden käytönohjauksen sekä itselle uusien asioiden opiskelun antavan sekä haastetta opastukseen että edistävän sitoutumista toimintaan. Sitoutumista edisti myös opastettavan into ja halu oppia. Vapaaehtoisten eri ikäisyys tarjosi sukupolvien välistä kohtaamista, samanikäisyys vertaiskohtaamisia. Nuoremmat vapaaehtoiset saivat ymmärrystä iän vaikutuksista toimintakykyyn, keskeistä oli rauhallisen opastuksen sekä yhteydenpidon merkitys.
Kansikuva
