Huomaa vanhempi -toimintamalli erityislasten vanhempien tunnistamiseen ja tuen pariin ohjaamiseen
Toimintamalli ammattilaisille erityislasten ja -nuorten vanhempien syrjäytymisvaaran tunnistamiseen ja voimavaroja tukevien palveluiden pariin ohjaamiseen.
Malli sisältää verkkokoulutuksen ammattilaisille, sekä itsearviointikyselyn vanhemmille.
Toimintamallin nimi
Toimintamalli ammattilaisille erityislasten ja -nuorten vanhempien syrjäytymisvaaran tunnistamiseen ja voimavaroja tukevien palveluiden pariin ohjaamiseen.
Malli sisältää verkkokoulutuksen ammattilaisille, sekä itsearviointikyselyn vanhemmille.
Erityislapsiperhearki vaatii usein vanhemmalta tavallista enemmän voimavaroja ja organisointia, sekä sitoo lapsen hoivaan ja huolenpitoon. Vanhempi voi kuormittua, ja omat voimavarat vähentyä, kun omista tarpeista huolehtiminen jää lapsesta huolehtimisen taustalle. Erityislasten vanhempien ei ole välttämättä helppoa pyytää ja hakea apua sekä tukea itselleen, omien voimavarojensa kasvattamiseen tai ylläpitämiseen. Perheellä voi olla isokin verkosto ammattilaisia tukemassa lapsen terveyttä, hyvinvointia ja vaikkapa koulunkäyntiä, mutta vanhemman omat tarpeet jäävät usein tämän verkoston ulkopuolelle. Kuitenkin vanhemman omalla hyvinvoinnilla ja terveydellä on iso vaikutus myös lapsen elämään.
Huomaa vanhempi -toimintamalli tarjoaa ammattilaisille keinot tunnistaa ja ottaa puheeksi vanhemman oma hyvinvointi, sekä ohjata hänet hakeutumaan voimavaroja tukevien palveluiden pariin huolehtimaan myös omista tarpeistaan ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan ennaltaehkäisevästi.
Toimintamalli sisältää verkkokoulutuksen ammattilaiselle erityislapsen vanhemmuudesta, vanhempien osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisestä, puheeksi ottamisesta sekä vanhempien ohjaamisesta heidän hyvinvointiaan tukevien palveluiden pariin. Lisäksi toimintamalli sisältää vanhemmille suunnatun Mun elämä -itsearviointikyselyn, jonka avulla he voivat itse arvioida tarvetta tuelleen. Ammattilainen voi hyödyntää kyselyä puheeksi ottamisessa.
Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt yhteiskunnassamme. Tämän myötä myös työikäisten, lastensa omaishoitajina toimivien vanhempien määrä on noussut. Lapsen sairaus tai vamma koskettaa koko perhettä, ja lasten lisäksi myös vanhempien varhainen tukeminen on tärkeää.
Kun voimavarat ovat vähissä haastavan arjen keskellä, on vieläkin tärkeämpää auttaa vanhempia tunnistamaan omia tarpeitaan, jotta voimavarat eivät vähene entisestään. Kaikista suurin tarve yksinäisyyden vähentämiseen ja osallisuuden lisäämiseen on niillä vanhemmilla, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsia pitkäksi aikaa, eivätkä jaksa edes ajatella työllistymistä, harrastuksia tai omia tarpeita. Kotiin jäävät vanhemmat voivat olla yksinäisiä ja kokevat jääneensä yhteiskunnan ulkopuolelle ja kuvaavat toimintakykynsä olevan heikko. Kotiin jääneitä vanhempia on myös vaikea saada rohkaistua esimerkiksi yhdistysten toimintaan mukaan, kun luottamus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen on heikko.
Kun vanhempien hyvinvointi ja toimintakyky kasvaa, he jaksavat todennäköisemmin myös raskaitakin omaishoitotilanteita paremmin, ja lapsen haasteet eivät uuvuta vanhempaa yhtä kovasti. Tämä vähentää riskiä lastensuojelun toimille ja omaishoidettavan siirtymistä raskaiden palveluiden, kuten laitoshoidon pariin, ja se tuottaa siten selviä säästöjä. Vanhemmuuden ja työn yhteensovittamisen haasteet ja vanhemman jääminen pois ansiotyöstä aiheuttavat sekä perheelle että yhteiskunnalle taloudellisia menetyksiä. Kun vanhemmat saavat oikeanlaista tukea, on mahdollista vaikuttaa näihin ansionmenetyksiin ja yhteiskunnalle muodostuviin kustannuksiin, joka vaikuttaa mm. lapsiperheköyhyyden vähentymiseen.
Useat syrjäytymisvaarassa olevat vanhemmat tapaavat sekä lastensa palveluiden kautta että muutoin ammattilaisia, jotka voisivat tunnistaa heidän tuen tarpeensa, ja ohjata vanhempia huolehtimaan myös omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan.
Varsinainen kohderyhmä ovat yksinäisyyttä, osallisuuden puutetta ja syrjäytymistä tuntevat erityislasten vanhemmat. Erityislapsen vanhemmalla tarkoitetaan tässä 0-18 -vuotiaan erityistä tukea tai hoivaa tarvitsevan lapsen tai nuoren vanhempaa.
Erityislasten vanhemmat elävät haastavissa tilanteissa, joissa omat voimavarat heikkenevät, on haasteita työelämän ja omaishoidon yhdistämisessä, ja riski kotiin jäämiseksi pitkäksi aikaa kasvaa. Vanhempien jääminen työelämän ulkopuolelle aiheuttaa lapsiperheköyhyyttä ja lisää eriarvoisuutta. Suurin osa lastensa omaishoitajista on äitejä, joten asia liittyy myös sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Lapsen omaishoitajuus on koko elämän mittainen matka, joka voi johtaa vanhemman elämän kaventumiseen ja oman toimintakyvyn heikkenemiseen elämän pyöriessä lapsen tarpeiden ehdoilla. Kun vanhempi jää pois työelämästä, usein myös muu osallisuus ja sosiaalinen elämä kodin ulkopuolella vähenee, yksinäisyys lisääntyy ja syrjäytymisriski kasvaa.
Välillisenä kohderyhmänä ovat ammattilaiset, jotka työssään kohtaavat erityislasten vanhempia esimerkiksi lasten palveluiden kautta. Toimintamallia on pilotoitu erityisesti päiväkodin ja koulun ammattilaisten kanssa, ja saatu heiltä palautetta mallin kehittämiseksi. Pilotoinnissa on ollut mukana n. 130 ammattilaista.
Ammattilaiset voivat yksin tai organisaationa ottaa toimintamallin maksutta käyttöönsä.
Ammattilaisille suunnatun verkkokoulutuksen voi käydä itsenäisesti tai vaikkapa yhdessä oman tiimin kanssa itselleen sopivaan aikaan. Koulutus kestää noin tunnin. Koulutuksen jälkeen olisi hyvä keskustella työyhteisössä, millä tavalla mallia toteutetaan. Puheeksi ottamisen voi esimerkiksi yhdistää tiettyihin tapaamisiin vanhemman kanssa ja/tai sopia tietyistä henkilöistä, jotka ovat vastuussa puheeksi ottamisesta.
Vanhemmalle suunnattua itsearviointikyselyä voi vapaasti tulostaa paperille, tai vanhemman voi ohjata täyttämään lomake verkossa. Kyselystä voi myös vinkata vanhemmille säännöllisesti esimerkiksi koulujen Wilma -viestin kautta.
Toimintamallissa on vinkattu eri tahoista, joihin vanhemman voi ohjata hakemaan tukea, mutta tukea voi olla saatavilla myös paikkakuntakohtaisesti eri tahoilta. Näitä tahoja on hyvä kartoittaa toimintamallia käyttöön ottaessa.
Koulutus on mahdollista suorittaa useaan kertaan. Toimintamalli kannattaa lisätä perehdytyssuunnitelmaan, jotta jokainen uusi työntekijä käy koulutuksen ja ottaa mallin käyttöönsä.
Ammattilaisille on tarjolla vapaasti käytettävä Huomaa vanhempi -toimintamalli, joka sisältää verkkokoulutuksen sekä vanhemmille suunnatun itsearviointikyselyn puheeksi ottamisen tueksi.
Alun perin toimintamalli oli suunniteltu erityislasten ja -nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten käyttöön, mutta hankkeen edetessä todettiin, että malli sopii myös muissa tilanteissa, kuten esimerkiksi työterveyshuollossa, vanhempia tapaaville ammattilaisille. Lisäksi todettiin, että vanhemmille suunnattua itsearviointikyselyä on mahdollista käyttää myös erillisenä, suoraan vanhemmille tarjottavana työkaluna, ilman varsinaisen toimintamallin käyttöönottoa.
Pilotoinnissa mukana olleet ammattilaiset ovat olleet tyytyväisiä toimintamalliin, erityisesti kiitosta sai ydinkäsitteiden avaaminen ja ymmärryksen lisääntyminen ja syventyminen koulutuksessa.
Palautteita tunnistamismallista:
"Koulutusmateriaali oli hyvä ja kattava, vaikka se sisälsi paljon meille jo entuudestaan tuttua asiaa."
"Hyvä hoksautus meille oli erityislapsen vanhemman määrittely, että jo pelkkä oma kokemus erityisyydestä riittää. Tämä laajentaa kohdevanhempien joukkoa."
"Hyvä, että ydinkäsitteet (yksinäisyys, osallisuus, syrjäytyneisyys) oli avattu kunnolla auki. Vaikka käsitteet oli meille kaikille entuudestaan tuttuja, oli niihin tarkempi perehtyminen kuitenkin herättelevää. Helpottaa niiden huomaamista myös asiakasvanhemmissa."
"Valmis kyselykaavake auttaa ja helpottaa puheeksi ottamista. Valmis toimintamalli, josta pystymme kertomaan pienentää ehkä myös vanhempien kynnystä hakea tukea tilanteeseensa."
Emme ole saaneet tietoomme, ovatko ammattilaiset käytännössä ottaneet vanhemman omaa hyvinvointia puheeksi työssään, tai ohjanneet heitä tuen pariin.