Hyvän perhehoitoarjen suositukset - yhteiskehittäminen ikäihmisten kanssa
Kun haluttiin varmistaa ikäihmisten perhehoidon laatua, sitä lähdettiin selvittämään yhdessä asiantuntijoiden eli ikäihmisten kanssa. Yhteiskehittämisen prosessissa, systemaattisen tiedonkeruun ja analysoinnin avulla syntyi viisi hyvän perhehoitoarjen suositusta.
Toimintamallin nimi
Kun haluttiin varmistaa ikäihmisten perhehoidon laatua, sitä lähdettiin selvittämään yhdessä asiantuntijoiden eli ikäihmisten kanssa. Yhteiskehittämisen prosessissa, systemaattisen tiedonkeruun ja analysoinnin avulla syntyi viisi hyvän perhehoitoarjen suositusta.
Toimintamalli on yhteiskehittämisen prosessi, jonka keskiössä ovat ikäihmisten kokemukset hyvästä perhehoitoarjesta. Prosessissa oli kolme päävaihetta: 1) Ikäihmisten kokemusten kerääminen systemaattisten havaintojen, keskustelujen ja kyselyiden avulla, 2) Kerätyn tiedon käsittely tutkimuksellisilla kehittämismenetelmillä, jonka pohjalta rakentuivat luonnokset hyvän perhehoitoarjen suosituksiksi ja 3) Työpajatyöskentely, joissa kehittämisen päätuotos eli Ikäihmisten hyvän perhehoitoarjen -suositukset saivat lopullisen muotonsa.
1. Ikäihmisten kokemusten kerääminen
Ikäihmisten arkea ja kokemuksia havainnoitiin yhden tavanomaisen päivän aikana (7–8 tuntia) perhekodissa. Systemaattinen havainnointi tehtiin sitä varten kehitetyn havainnointimenetelmän ja -lomakkeiden avulla. Havainnointi keskittyi toiminnan, vuorovaikutuksen, vireystilan ja tunteiden yhteyksiin, perhekodin ympäristöön, ruokailutilanteisiin ja perhehoidon arkeen liitettyihin väittämiin. Havainnointipäivänä käytiin keskusteluja ikäihmisten ja perhehoitajien kanssa. Lisäksi perhehoitajat vastasivat kysymyksiin perhehoidosta yleensä ja havainnointiin osallistuneista ihmisistä ja heidän arjestaan.
2. Kerätyn tiedon käsittely
Eri tavoin kerätyillä aineistolla tavoiteltiin moninäkökulmaisuutta ja pyrittiin vähentämään yksittäisen havainnoitsijan tulkintojen painoarvoa. Tämä varmisti luotettavuutta. Rikasta kerättyä aineistoa käsiteltiin määrällisillä ja laadullisilla tutkimusmenetelmillä. Prosessissa ikäihmisten kokemukset käännettiin perhehoitajan tehtävää ohjaaviksi suosituksiksi. Lopputuloksena muodostuivat luonnokset hyvän perhehoitoarjen suosituksista ikäihmisten perhehoitoon.
3. Työpajatyöskentely
Työpajatyöskentelyn päätarkoituksena oli varmistaa suositusten luotettavuutta, käytännönläheistä sanoitusta ja käytettävyyttä. Lisäksi tarkoituksena oli edistää eri kohderyhmille syntyvää omistajuutta suosituksiin. Työskentelyä ohjasi ikäihmisten kokemusten kunnioittaminen siten, etteivät ne häviä kehittämisprosessissa.
Suositusluonnoksia käsiteltiin 19 työpajassa, joihin osallistui 82 yksittäistä henkilöä. Työpajoja järjestettiin ikäihmisille, perhehoitajille, perhehoidon ohjauksesta ja valvonnasta vastaaville työntekijöille, omaisille, Muistiliiton muistiaktiiveille ja Kotona perheessä -hankkeen hanketyöryhmälle. Työpajoissa käytyjen keskustelujen myötä hyvän perhehoitoarjen suositukset saivat muotonsa. Yhteisessä työskentelyssä suosituksille löytyi myös tulevaisuuden käyttömahdollisuuksia.
Päätuotos / ratkaisu: viisi suositusta
Lopulliset hyvän perhehoitoarjen suositukset sisältävät viisi suositusta, niiden yleiset perustelutekstit ja kuhunkin suositukseen liittyvät perhekodeista kerätyt esimerkit. Suositukset ovat: 1) Huolehdi siitä, että arkea eletään yhdessä ikäihmisen kanssa, 2) Kiinnitä huomio siihen, miten tapasi puhua ja kohdata vaikuttaa ikäihmiseen, 3) Varmista, että ikäihminen saa tehdä valintoja ja päätöksiä arjessa, 4) Näe ja hyödynnä ympäristön mahdollisuudet ja 5) Rakenna perhettä ja yhteisyyttä yhdessä ikäihmisen kanssa.
Suositusvihkonen sisältää suositusten lisäksi tarkistuslistan, joka auttaa arvioimaan asioiden toteutumista perhehoidon arjessa. Lisäksi toteutumista edistää perhehoitajien ja heidän ohjaamisestaan vastaavien työntekijöiden tueksi työstetty Suosituksista käytäntöön -toimintamalli. Sen tarkoituksena on tukea suositusten siirtymistä arjen toimintakäytännöiksi sekä tarjota näkökulmia ja välineitä ikäihmisten hyvän perhehoitoarjen turvaamiseen.
Ratkaisun perusideana ja kehittämistyön ytimenä olivat ikäihmisten osallisuus ja yhteistyö. Ikäihmisten hyvinvointia turvaavan perhehoidon toteutuminen on yhteistyötä. Hyvän perhehoitoarjen suositukset antavat hyvälle perhehoitoarjelle perustan, jota ikäihmisten kokemuksiin perustuvana on vaikea ohittaa.
Kuntien kiinnostus ikäihmisten perhehoitoa kohtaan on jatkuvasti kasvussa. Perhehoidosta etsitään kustannustehokkaita ja inhimillisiä ratkaisuja väestön ikääntymisen aiheuttamaan palvelutarpeen lisääntymiseen. Perhehoidon kehittäminen hoivapalvelujen yhtenä tuottamismuotona on esillä myös pääministeri Marinin hallituksen ohjelmassa 2019.
Ikäihmisten toimeksiantosuhteista perhehoitoa pidetään erityisenä hoivan ja huolenpidon muotona. Sen keskeinen erityisyys on julkisen hoivan toteutuminen perhehoitajan tai ikäihmisen yksityiskodissa. Perhehoito on kuntien ja kuntayhtymien järjestämää sosiaalipalvelua, joka siirtyy vuonna 2023 hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Perhehoidon toteuttamista ohjaa perhehoitolaki (20.3.2015/263).
Perhehoidon tiedetään mahdollistavan mm. pysyvät ihmissuhteet, turvallisuuden, jatkuvuuden ja tavanomaisen kodin elinympäristönä. Perhehoidon toimintaympäristön riskiksi on tunnistettu mm. hoivan siirtyminen yksityiskotiin, jossa julkisen valvonnan mahdollisuus on rajallinen. Perhehoitaja ei ole työsuhteessa kuntaan, eikä hänellä ole työyhteisöä tai esimiestä. Käytännössä perhehoitoarjen laatu rakentuu päivittäisessä elämässä ja suurin vastuu siitä on perhehoitajalla.
Pääkohderyhmä eli 39 ikäihmistä tavoitettiin alueellisten kehittäjäkumppanien kautta. Etukäteen tiedettiin, että perhekodeissa asuvista ikäihmisistä valtaosalla on muistisairauden tai muun syyn takia vaikeuksia ilmaista itseään sanallisesti. Tiedettiin myös, että he kuitenkin pystyvät ilmaisemaan kokemuksiaan käyttäytymisellään, ilmeillään ja eleillään.
Asiakasymmärryksen lisäämiseksi perehdyttiin kirjallisuuteen ja tutkimuksiin osallisuuden toteutumisesta, ikäihmisten hyvästä hoivasta ja huolenpidosta sekä hyvinvointia tuottavista tekijöistä. Lisäksi perehdyttiin erilaisiin menetelmiin ja kehitettyihin vuorovaikutusta tukeviin välineisiin.
Ikäihmisten osallisuuden varmistamiseksi valittiin päämenetelmäksi havainnointi. Tiedettiin, että havainnoinnin avulla on mahdollista päästä kiinni ikäihmisten hyvinvoinninkokemuksiin erilaisissa arkitilanteissa ja kohtaamisissa heidän omassa toimintaympäristössään. Kohtaamiset perhekodissa mahdollistavat myös spontaanit keskustelut.
Yhteiskehittäminen muiden kohderyhmien kanssa toteutui työpajatyöskentelynä, johon osallistettiin kehittäjäkumppaneita ja sidosryhmiä. Työpajoihin kutsuttavat henkilöt valittiin arvioiden heidän rooliaan paitsi ongelman ratkaisussa myös jatkossa toimeenpanemassa kehitettyjä ratkaisuja. Työpajojen osallistujilta odotettiin erilaisia näkökulmia yhteiskehittämiseen.
Yhteiskehittämisen toimintamalli kuvataan Innokylään. Perhehoitoliitto antaa siitä lisätietoa ja jakaa kokemuksia ikäihmisiä osallistavasta kehittämistyöstä. Rakennettuja tiedon keruun välineitä voidaan tarvittaessa soveltaa ja muokata myös muuhun käyttöön.
Perhehoitoliitolla on hyvät yhteistyöverkostot perhehoidon kentälle. Ne ovat keskeisiä ratkaisun eli hyvän perhehoitoarjen suositusten levittämisessä ja juurruttamisessa perhehoidon toimintaympäristöön ja perhehoidon rakenteisiin. Tämä tapahtuu pääasiassa viestinnän ja koulutuksen keinoin. Suositukset integroidaan osaksi perhehoitajien ennakkovalmennusohjelmaa ja kouluttajakoulutusta. Perhehoidon järjestäjille suositellaan hyvän perhehoitoarjen suositusten käyttöönottoa ja niiden liittämisestä osaksi alueellisia perhehoidon järjestämisen toimintaohjeita. Tuotetut välineet mm. Suosituksista käytäntöön -toimintamalli, siihen liittyvät välineet, opas hyvästä perhehoitoarjesta ja arjen sanataidepakka edistävät suositusten toteutumista.
Jotta kehitetystä ratkaisusta eli suosituksista ja niiden sisällöstä tulee vakiintunut tapa toimia se edellyttää perhehoitoa järjestäviltä organisaatioilta niiden hyödyn ja käyttömahdollisuuksien ymmärtämistä ja aikaresursseja niiden käyttöönoton suunnitelmalliseen koordinointiin. Alueilla, joissa perhehoito jo nyt järjestetään koordinoidusti perhehoidon yksiköissä, tämä nivoutuu osaksi perustyötä. Lisäksi tarvitaan Perhehoitoliiton aktiivista viestintää ja kehittämistyön ja hyvän perhehoitoarjen suositusten integroimista Perhehoitoliiton koulutuksiin ja valmennuksiin.
Laadun varmistamisen tarve lähti kentältä, tulevilta käyttäjiltä. Sillä lienee yhteys suositusten myönteiseen vastaanottoon. Suositusten käyttömahdollisuudet tunnistettiin monipuolisempana kuin odotettiin. Tämä antaa viitteitä yhteiskehittämisen prosessin onnistumisesta.
Yhteiskehittämisen prosessissa tulevat käyttäjät ovat löytäneet suosituksille monia käyttömahdollisuuksia. Ne kertovat siitä, että suositukset koetaan käyttökelpoisiksi ja ”omiksi”, jolloin suositusten siirtymiselle työkaluksi perhehoidon kentälle on olemassa hyvä perusta. Seuraavassa muutama esimerkki. Perhehoitajille suositukset ovat laatulupaus, itsearvioinnin väline ja ne tekevät näkyväksi perhehoitoa toimien mm. keskustelun kehyksenä ikäihmisten ja omaisten kanssa. Perhehoitajaksi aikova voi pohtia omia valmiuksiaan, odotuksiaan ja arvojaan niiden avulla. Suositukset toimivat asiakastyytyväisyyden mittaamisen, palveluohjauksen ja perehdytyksen apuna. Ne toimivat perhehoidon valvontalomakkeen rinnalla ja ohjaavat laatukeskusteluihin ikäihmisten näkökulmasta. Suositusten käyttömahdollisuuksina tunnistetaan myös perhehoidon kehittäminen ja viestintä perhehoidosta yhteiskunnallisesti.
Näyttää siltä, että ikäihmisten kokemuksia arvostetaan ja kehittämistyön toimintamalli on ollut luotettava ja syntyneet tulokset vakuuttavia. Tästä kertoo myös se, että Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) on ottanut suositukset omille Ikäihmisten perhehoitoa koskeville sivuilleen. Hyvän perhehoitoarjen suosituksilla on kaikki edellytykset jäädä pysyväksi laadunhallinnan välineeksi ikäihmisten perhehoidossa.
Kansikuva
