Nuorten mielenterveysläheisten tunnistaminen, kohtaaminen ja tukeminen - Kysy nuorelta -hanke
Kysy nuorelta -hankkeessa on koulutettu sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattilaisia sekä tulevia ammattilaisia tunnistamaan, kohtaamaan ja tukemaan nuoria mielenterveys- ja päihdeläheisiä. Hankkeessa on tuotettu koulutusmateriaalia sekä työkaluja aiheesta.
Toimintamallin nimi
Kysy nuorelta -hankkeessa on koulutettu sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattilaisia sekä tulevia ammattilaisia tunnistamaan, kohtaamaan ja tukemaan nuoria mielenterveys- ja päihdeläheisiä. Hankkeessa on tuotettu koulutusmateriaalia sekä työkaluja aiheesta.
Kysy nuorelta -hankkeen tavoitteena on ollut luoda materiaalia, toimintaa ja työkaluja, jotka
- lisäävät ammatillista tietämystä ja osaamista tutkimus- ja kokemustietoon perustuen nuorten mielenterveys ja päihdeomaisten kohtaamisesta, tunnistamisesta ja varhaisen tuen piiriin ohjaamisesta,
- madaltavat nuorten mielenterveys- ja päihdeomaisten kynnystä puhua omaiskokemuksesta ja hakeutua tuen piiriin,
- lisäävät ammattilaisten tietoa ennaltaehkäisyn tärkeydestä, mielenterveys- ja päihdeomaisten uupumisen ennaltaehkäisystä ja varhaisesta tukemisesta,
- lisäävät ammattilaisten ymmärrystä omasta roolista nuoren omaisen tukemisen prosessissa,
- lisäävät toisen asteen opiskelijoiden tietoisuutta mielenterveys- ja päihdeongelmista, purkavat osaltaan aiheeseen liittyviä stigmoja ja stereotypioita sekä madaltavat kynnystä puhua ja hakeutua avun piiriin.
Joka toinen kohtaa elämänsä aikana mielenterveyden häiriöitä. Mielenterveyden ja päihteiden käytön haasteet kuormittavat myös läheisiä. Moni nuori kantaa huolta omasta ja läheisen jaksamisesta. Kysy nuorelta- hanke on kerännyt tietoa ja työkaluja nuorten mielenterveys- ja päihdeläheisten tunnistamiseen, kohtaamiseen, ohjaamiseen ja tukemiseen. Työskentelyn keskiössä on tukea ammattilaisten työtä.
Nuorten mielenterveyden tukeminen on noussut kriittisen tärkeäksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Mielenterveysongelmat ovat yleisin työkyvyttömyyteen johtava syy. Mielenterveysongelmien takana on usein ylisukupolvisia ongelmia, jopa 60 % masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itse alle 25-vuotiaana. Erityisesti nuorten tilanteen varhainen tunnistaminen ja heidän tukemisensa ovat sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta välttämätöntä.
Terveydenhuoltolaki (1326/2010), Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) ja Lastensuojelulaki (417/2007) velvoittavat ammattilaisia huomioimaan mielenterveys- ja päihdeläheisen roolissa olevat nuoret. Lisäksi Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) sekä kansainväliset ja kansalliset suositukset ohjaavat oppilaitosten ammattilaisia nuorten hyvinvoinnin edistämiseen heidän luonnollisissa kasvuympäristöissään, ennaltaehkäisevään työhön, riskiryhmien tunnistamiseen sekä varhaiseen tukemiseen. Näitä suosituksia ovat muun muassa EU:n Mielenterveyden ja hyvinvoinnin yhteistoiminta -projektin suositukset ja Kansallinen mielenterveysstrategia. (Kärkkäinen 2021; Rampazzo ym. 2016; Vorma ym. 2020.)
Nuori mielenterveys- ja päihdeläheinen tarkoittaa nuorta, jonka läheinen oireilee psyykkisesti tai käyttää päihteitä väärin. Suomessa on pitkään käytetty rinnakkain käsitteitä mielenterveysomainen, nuori mielenterveys- ja päihdeomainen sekä lapsiomainen. Kansainvälisesti vakiintunein käsite nuorista, joilla nähdään olevan hoivavastuuta psyykkisesti tai somaattisesti sairaasta, vammautuneesta tai päihteitä väärinkäyttävästä läheisestä, on alle 18-vuotiaasta ”young carer” (nuori hoivaaja) ja alle 24-vuotiaasta ”young adult carer” (nuori aikuinen hoivaaja) (Leu ym. 2018, 1; Leu ym. 2020, 2390).
Käsitteen nuori mielenterveys- ja päihdeläheinen voidaankin katsoa sijoittuvan nuoren ja nuoren aikuisen hoivaajan käsitteiden alakäsitteeksi. Nimittävä tekijä kaikille eri käsitteille on nuoren huoli itselle rakkaasta henkilöstä ja huolen vaikutukset nuoren omaan hyvinvointiin (FinFami, 2015).
Oppilaitoksissa työskentelevillä ammattilaisilla on tärkeä rooli nuorten mielenterveys- ja päihdeläheisten varhaisena tunnistajana sekä tuen tarjoajana (Karimo 2021; Kärkkäinen 2021). Ensinnäkin oppilaitokset ovat luonnollinen paikka kohdata nuoria, sillä suuri osa ikäryhmästä viettää siellä ison osan ajastaan (Hyvinvoinnin tietokanta 2018; Carta ym. 2015; Grills & Holt 2016; THL 2013a). Lisäksi kansainvälinen tutkimus, jossa on tarkasteltu läheisestä hoivavastuussa olevien nuorten omia kokemuksia, on osoittanut, että näitä nuoria on tärkeä tunnistaa ja tukea nimenomaan oppilaitoksissa (Moore ym. 2009).
Hankkeessa tehdyn selvitystyön tulosten pohjalta on koottu suositukset, jotka edesauttavat Kysy nuorelta -hankkeen tavoitteiden toteutumista edelleen ja ilmiön tunnistamisen jalkautumista toisen asteen oppilaitoksiin ja yleisemmin kaikkeen nuorten kanssa tehtävään työhön.
Julkista keskustelua tulisi lisätä mielenterveys- ja päihdeläheisistä, jotta tietoisuus aiheesta lisääntyisi ja jotta normalisoinnin myötä pelot ja häpeä aiheen ympäriltä vähenisivät. Tämä voisi mahdollistua esimerkiksi sisällyttämällä Kysy nuorelta -teemat säännöllisesti osaksi oppitunteja, esim. Mielenterveyden ensiapukurssi kaikille toisen asteen opiskelijoille.
Vastaavasti kaikille oppilaitosten työntekijöille tulisi mahdollistaa lisäkoulutusta, jotta jokainen nuoria kohtaava aikuinen voi kysyä nuoren lähipiirin tilanteesta ja sen mahdollisista vaikutuksista nuoren hyvinvointiin.
Tulisi linjata vähintään oppilaitoskohtaisten opiskeluhuoltoryhmien tasolla, että läheisten psyykkinen oireilu ja päihteiden väärinkäyttö huomioidaan oppilaitoksissa, ja että sitä tulee kartoittaa opiskelijoilta systemaattisesti. Tämä tukisi oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) edellyttämää ennaltaehkäisevää työtä.
Toiselle asteelle tulisi laatia ja linjata valtakunnallinen terveyskysely, jossa olisi selkeä kysymys läheisen psyykkisestä oireilusta ja päihteiden väärinkäytöstä. Tämän kysymyksen esille ottaminen tulee tehdä jokaisen opiskelijan kanssa opintojen aikana. Työntekijöiden varmuutta aiheen puheeksi ottamiseksi tulisi vahvistaa mm. mielenterveys- ja päihde- sekä puheeksi oton koulutuksilla.
Hyvinvointi oppilaitosten yhteiseksi asiaksi
Yhteisöllistä opiskelijahuoltoa tulee vahvistaa oppilaitoksissa. Opiskelijahuollon ammattilaiset tulisi saada yhä näkyvimmiksi opiskelijoille. Samalla henkilöstön koulutus, mukaan lukien opettajankoulutus, tulee saada vastaamaan oppilas- ja opiskelijahuoltolain edellytyksiä siten, että jo opinnoissa huomioidaan opiskelijan kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Yhteistyön tapojen kehittäminen
Yhteistyön tapoja tulisi kehittää oppilaitosten sisällä sekä yhteistyötahojen kanssa siten, että sekä opiskelijan oikeus tietosuojaan että mahdollisuus tukeen toteutuisivat. Tätä voisi edistää mm. selkeyttämällä tietosuojaan liittyviä käytäntöjä oppilaitoksissa, vahvistamalla nuoriso- ja aikuispsykiatrian sekä lisäksi järjestöjen ja oppilaitosten välistä yhteistyötä.
Hankkeen kaikkien kohderyhmien (sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaiset, toisen asteen opiskelijat, vapaaehtoiset nuoret mielenterveys- ja päihdeläheiset koululähetit) tietämys aiheesta on lisääntynyt merkittävästi hankkeen aikana. Ammattilaiset ja tulevat ammattilaiset kokevat tunnistavansa mielenterveys- ja päihdeläheiset aiempaa paremmin. Ammattilaisten ja opiskelijoiden osaaminen aiheesta lisääntyi merkittävästi: opiskelijoista 78 % piti teemaa erittäin tärkeänä, 21 % melko tärkeänä. Vastaajista 95 % totesi, että hankkeen järjestämä koulutus aiheesta auttoi ymmärtämään teemaa, 92 % sai uusia välineitä työhönsä.
Toisen asteen opiskelijat ilmoittavat tietävänsä nyt paremmin, mitä tarkoitetaan mielenterveysomaisella tai läheisellä, mistä saa tukea tilanteeseen ja miten yleisestä ilmiöstä on kysymys (normalisointi). Kysy nuorelta -oppitunteihin osallistuneista kyselyyn vastanneista toisen asteen opiskelijoista lähes 80 % oppi uutta, 55 % mainitsi oppineensa tuesta. Yli 95 % vastaajista tunnisti asian paremmin, yli 95 % kertoi tietävänsä, mistä saa apua. Opiskelijoista 47% piti oppitunnin aihetta jatkossakin tärkeänä, 70 % totesi teeman jo nyt tärkeäksi.
Nuoret kokemustoimijat, koululähetit, kokevat voimaantuneensa ja ymmärtäneensä omaa prosessia paremmin oltuaan hankkeen työssä mukana. Varsinais-Suomen FinFamin toiminta ja tuki tunnistetaan nyt kaikissa kohderyhmissä huomattavasti aiempaa paremmin.
Kansikuva
