Saamelaisten mielen hyvinvoinnin edistäminen tapahtuu toimintaympäristössä, johon vaikuttavat useat poliittiset ja yhteiskunnalliset tekijät. Saamelaisten asema alkuperäiskansana on tunnustettu perustuslaissa, mutta kansainvälisiä sopimuksia, kuten ILO 169, ei ole ratifioitu. Tämä rajoittaa saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista. Lainsäädännöllisesti merkittäviä ovat saamelaiskäräjälaki ja saamen kielilaki, mutta niiden toimeenpano on ollut puutteellista, mikä vaikuttaa palveluiden saatavuuteen. Kulttuurisesti saamelaiset kohtaavat kolonialismin ja suomalaistamisen historialliset seuraukset, jotka heijastuvat sukupolvien yli mielenterveyteen ja luottamukseen viranomaisia kohtaan. Ympäristötekijöistä erityisesti ilmastonmuutos muuttaa elinkeinoja ja luontosuhdetta, mikä vaikuttaa yhteisön hyvinvointiin. Taloudellisesti resurssien riittävyys saamenkielisiin palveluihin on jatkuva haaste.
Kohderyhmänä ovat Suomessa asuvat saamelaiset, erityisesti saamelaisnuoret, perheet sekä yhteisöt, jotka tarvitsevat kulttuurisesti turvattuja mielenterveyspalveluja. Asiakasymmärrystä on kerrytetty laajalla yhteisölähtöisellä yhteistyöllä, jossa Saamelaiskäräjien sosiaali- ja terveyslautakunta on toiminut ohjausryhmänä. Lisäksi on hyödynnetty SámiSoster ry:n, Uvjj – Sámi psykososiaalisen tuen yksikön, Lapin hyvinvointialueen sekä kokemusasiantuntijoiden tietoa ja kokemuksia. Asiakkaita on osallistettu suunnitteluun esimerkiksi yhteisötapaamisten ja nuorten neuvoston kautta. Ymmärrystä on lisännyt myös saamelaisten kokemus syrjinnästä, palvelujen puutteesta ja kielellisten oikeuksien rikkomisesta. Näiden näkökulmien huomioiminen varmistaa, että kehittämistyö perustuu todellisiin tarpeisiin.