Työkyvyn tuen tiimi -toimintamalli/ Soite
Työkyvyn tuen tiimin -toimintamallin tarkoituksena on kuvata kuinka Soiten alueella asiakkaat saavat työkyvyn tuen palveluja yhteistyössä työllisyys-, terveys-, kuntoutus-, ja sosiaalipalvelujen kanssa.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
Työkyvyn tuen tiimin -toimintamallin tarkoituksena on kuvata kuinka Soiten alueella asiakkaat saavat työkyvyn tuen palveluja yhteistyössä työllisyys-, terveys-, kuntoutus-, ja sosiaalipalvelujen kanssa.
Toimintamalli lyhyesti
Soiten alueella työkyvyn tuen tiimi tulee muodostumaan sosiaali-, terveys-, kuntoutus-, työllisyys-, ja KELAn palvelujen verkostosta. Lisäksi siihen kuuluvat eri palveluntuottajat mm. kuntouttavan työtoiminnan ja mielenterveys- ja päihdepalveluista sekä eri oppilaitokset ja muut tahot.
Työkyvyn tuen tiimin toimintamalli tulee muodostumaan verkostomaiseksi työskentelytavaksi. Soitessa jatketaan Paljon tukea tarvitsevat – Paljon palveluita käyttävät -kehittämishankkeen (2015-2017) työtä monialaisen työskentelytavan juurruttamiseksi ja kehittämiseksi.
Soiten monipalveluprosessin tuloksena on tarkoitus saada aikaan geneerinen malli, kuinka eri palvelualueiden välistä työtä tehdään. Yleisen mallin luomisen jälkeen työkyky-ohjelman yhteistyökumppaneiden mm. TE-toimiston, kuntakokeilun, KELA:n, oppilaitosten ja palveluntuottajien ja Soiten sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa pidetään yhteinen palveluintegraation muotoiluvalmennus Diak:n avulla. Palveluintegraation muotoiluvalmennus sisältää kaksi työpajapäivää, jossa muotoillaan yhteiset käytännöt Soiten ulkopuolisten tahojen ja Soiten väliselle yhteistyölle osatyökykyisten palveluihin.
Työkyvyn tuen palvelujärjestelmä on kompleksinen, yhteenkietoutunut kokonaisuus.
Verkostoitunut yhteiskunta, jossa työkyvyn tuen tiimiin eri tavalla liittyvät tahot toimivat, muodostavat kompleksisen järjestelmän, joka on enemmän kuin osiensa summa. Siihen liittyy lisäksi seuraavia pirullisiin ongelmiin liittyviä ominaisuuksia;
- Työkyvyn tuen kokonaisuuden rakentamiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Eri toimijoilla voi olla erilaiset intressit asian suhteen ja työkyvyn käsite on monitulkintainen (terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, TE-toimisto, kuntakokeilu, yksityiset palveluntuottajat voivat nähdä sen eri tavalla). Myös alueelliset ratkaisut voivat olla hyvin erilaisia toteuttamistavoiltaan. Eri alueilla myös toimijoiden välinen yhteistyö on rakentunut eri tavalla ja käydään jatkuvaa taistelua vallasta ja siitä, kuka saa olla määrittämässä ja ratkaisemassa ongelmaa.
- Voi olla vaikea etukäteen hahmottaa, mitä vaikutuksia uudistuksilla on suhteessa muihin palveluihin ja toimijoihin. Siirtyvätkö palvelujärjestelmän pullonkaulat toisen toimijan vastuulle, jos yhden toimijan prosessit tehostuvat?
- Ratkaisut eivät ole lopullisia. Elävä nykyhetki (living present) on kuin silta menneen ja tulevan muutoksen välillä. Menneisyyden hyvät käytännöt eivät välttämättä toimi enää tulevaisuudessa. Tämän vuoksi nyt muodostuva työkyvyn tiimi ei välttämättä rakennu optimaalisesti, mikäli se muodostuu nykyisistä siilomaisista organisaatioista, eikä tarkastele työkykyä ilmiönä kokonaisvaltaisesti ja asiakaslähtöisesti.
Pirstaleisuus haasteena
Työkyvyn tuen kokonaisuuteen liittyy myös pirullisiin ongelmiin liitetyt pirstaleisuuden elementit:
1) Tekninen kompleksisuus; tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään. Tiedonsiirto ja epäyhtenäiset asiakastietojärjestelmät (URA, TYPPI-järjestelmä, Lifecare, SosiaaliEffica, palveluntuottajien omat järjestelmät ja muut ohjelmistot)
2) Sosiaalinen kompleksisuus; verkoston, ihmisten ja eri tahojen määrä ja epäyhtenäisyys. Kaikki katsovat asiaa omasta näkökulmastaan, kun tulisi kiinnittää huomio kokonaisuuteen sekä ongelman eri käsittelytasot (työntekijä, oma organisaatio, hyvinvointialue, ERVA-alue, koko maa ja jossain tapauksissa EU:n ja YK:n sopimukset ja linjaava oikeuskäytäntö)
3) Kognitiivinen/tiedollinen ulottuvuus; ymmärryksen vajavaisuus tai erilaisuus, moniulotteisuus, monitulkintaisuus ja ongelmien kytkeytyminen toisiinsa.
Pelkästään työkyvyn käsite on monimerkityksellinen ja se vaikuttaa asiakasprosessin etenemiseen, käytämmekö perinteistä lääketieteellistä mallia vai laaja-alaisempaa työkyvyn käsitettä. Perinteisessä lääketieteellisessä viitekehyksessä kiinnitetään huomiota työkyvyttömyyteen ja sen todentamiseen lääketieteen menetelmillä. Laaja-alaisemmissa malleissa kiinnitetään huomiota myös työn ja työolojen merkitykseen ja muihin sosiaalisisiin tekijöihin.
Etenkin työttömien työkyvyn edistäminen ei kuulu varsinaisesti minkään organisaation vastuulle, koska se on ilmiöpohjainen käsite, eikä seuraa tarkasti olemassa olevia siilomaisia organisaatiorajoja. Työkyvyn tuki jakaantuu laajasti työllisyys-, kuntoutus-, sosiaali-, terveys-, ja järjestöjen palvelujen alueelle ja siksi siitä on vaikea muodostaa kokonaiskäsitystä ja sopia eri toimijoiden vastuista.
Kehittämistoimet KP Työkyky –hankkeessa lähtevät käytännön työssä koetuista pullonkauloista palvelujen toimivuudessa. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –hankkeen valmistelussa sote-peruspalvelujen tilannetta kuvattiin seuraavasti: Perusterveydenhuollossa hoidon jatkuvuus ja hoitoon pääsy eivät ole toimineet ja niiden uudistaminen on aloitettu. Eri ammattilaisten hoitamissa palveluissa ei ole ollut koordinaatiota, ja potilas on voinut kokea hoidon poukkoilevana. Eri palveluissa puuttuu tietoa asiakkaan muiden sote-palvelujen käytöstä.
Ei ole selkeitä malleja, miten tunnistaa monialaisesta yhteistyöstä hyötyvät asiakkaat, miten yhteistyö suunnitellaan tai miten yhteistyöpolut rakennetaan. Terveydenhuollossa ja sosiaalityössä arvioidaan olevan yhteisiä, esimerkiksi työttömiä ja vähävaraisia asiakkaita, joiden palvelutarpeisiin ei ole vastattu riittävästi. Kun asiakkaan kokonaistilannetta ei tunnisteta ajoissa, voi se osaltaan aiheuttaa raskaisiin palveluihin siirtymistä. Palvelujen vaikuttavuudesta ei ole ollut tietoa sosiaali- eikä terveydenhuollon palveluissa.
Kuntoutuspalvelujen osalta todettiin, että kuntoutuspalveluihin pääsyä voi joutua odottamaan pitkään. Myöskään eri palvelualueilla toteutetuista kuntoutuksista ei ole yhtenäistä neuvontaa ja ohjausta asiakkaille, eikä niistä ole Soiten sisälläkään kattavaa kuvaa sote-henkilöstöllä. Tulevaisuuden sote-keskus-Starttipajassa todettiin yleisemminkin, että sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat eivät tunne riittävästi toistensa palveluita. Osaamisen lisääminen monialaisista sote-palveluista on merkittävä tekijä palvelujen laadun parantamisessa ja palveluintegraatiossa.
Kun rakenteellinen integraatio on tehty, Soitessa on nyt tarve kehittää toiminnallista ja digitaalisten palvelujen integraatiota. Soiten alueen peruspalvelujen palveluverkko on tiivis ja palvelujen asukaslukuun suhteutetut, tarvevakioidut kustannukset ylittävät huomattavasti valtakunnan keskiarvon. Soiten tärkeimpiä tavoitteita onkin päästä toiminnan ja talouden kannalta kuntien kantokykyvyn kestävään palveluverkkoon. Toiminnallinen palveluintegraatio nähdään mahdollisuutena palvelujen tehostamiseen. Yksi olennainen työväline tämän tavoitteen saavuttamiseksi on digitalisaation hyödyntäminen, mitä pyritään lisäämään kaikissa palvelutuotannon vaiheissa.
Maakunnan ja kuntien haastavasta taloustilanteesta johtuen myös KP Työkyky –hankkeessa kehittämistoimissa on tärkeä huomioida, että hanke myötävaikuttaa sote-palvelujen kustannusten kasvua hillitsevästi.