Työkyvyn tuen tiimi/TTO Päijät-Häme
Työkyvyn tuen toimintamalli sote-keskukse on osa asiakkaan tarpeista lähtevää, sujuvaa ja selkeää palvelukokonaisuutta, jonka kautta asiakas pääsee tarvitsemiinsa palveluihin ja mahdollisesti myös työllistyy. Matalan kynnyksen palvelu, johon asiakas voi ohjautua eri tahojen kautta.
Oivalla ja ymmärrä
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä (Phhyky/Päijät-Sote) tuottaa perustason sosiaali- ja terveyspalvelut maakunnan 10 kunnalle sekä erityistason palvelut 12 kunnalle. Hankkeen alkaessa Heinola ja Sysmä tuottivat omat perustason sote-palvelunsa itse. Päijät-Soten Myrskylä ja Pukkila ovat osa Uudenmaan maakuntaa ja siten kuuluvat Uudenmaan Työ- ja elinkeinopalveluiden piiriin. Päijät-Hämeen väkiluku oli 200 629 (2019) ja työttömien määrä oli 13 690 (6/21).
Työikäisen väestön rakenteellinen työttömyys ja nuorisotyöttömyys olivat keskimääräistä korkeammalla tasolla. Tarkasteltaessa työttömien osuutta työvoimasta, Päijät-Häme sijoittui maakuntien välisessä vertailussa kahden suurimman prosenttiosuuden joukkoon. Vaikka työttömyys oli edellisinä vuosina kääntynyt laskuun, vaati Päijät-Hämeen tilanne yhä palvelujen kehittämistä ja toimialat ylittävää yhteistyötä työllistymisen edistämiseksi. Rakennetyöttömyyden aste, eli vaikeasti työllistyvien osuus, oli Päijät-Hämeessä maakunnista toiseksi korkein. Vaikeasti työllistyvät ovat työikäisiä, joilla on vaikeuksia työllistyä avoimilla työmarkkinoilla, jonka seurauksena he liikkuvat työttömyyden, työvoimapoliittisten palveluiden ja lyhyiden työsuhteiden välillä.
Myös nuorisotyöttömyys sekä syrjäytymisriskissä olevien 18-24 vuotiaiden nuorten osuus oli keskimääräistä korkeammalla tasolla. Ikä, osatyökykyisyys, terveydelliset ja psykososiaaliset ongelmat luovat haasteita työllistymiselle. Lisäksi elinkeinorakenteen muutos ja työelämän vaativuus ovat vaikeuttaneet osaamista vastaavien työpaikkojen löytymistä (alhainen koulutusaste ja mielenterveys- ja päihdeongelmat haasteita).
Syksyn 2019 THL:n asiantuntija-arvion mukaan Päijät-Hämeen tunnusluvut kertoivat alueen väestön suuresta palvelun tarpeesta ja antoivat merkkejä ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta. Alueen ennaltaehkäiseviä perustason palveluita oli vahvistettava ja monialaisen varhaisen tuen toimia kehitettävä.
Hankkeen näkökulmasta työkyvyn tuki -terminä nähtiin tarkoittavan asiakasryhmäkohtaista palvelukokonaisuutta ja yksilöllistä palvelupolkua, jotka vahvistavat asiakkaan työ- ja toimintakykyä ja työllistymisen edellytyksiä. Palvelukokonaisuus puolestaan kuvaa perus- ja erityistason palveluiden yhteen sovittamista, eri palveluiden hyödyntämistä yhtäaikaisesti sekä eri toimijat oman vastuunsa tietämistä palvelukokonaisuudessa. Palvelupolussa on kyse työkyvyn tuen asiakkaan suunnitelmallisesta ja yksilöllisestä eri palveluprosessien kokonaisuudesta, moniammatillisesta yhteistyöstä eri prosessien välillä sekä asiakasosallisuudesta.
Päijät-Hämeessä on aiemmin ollut kaksi kertaa erillinen työ- ja toimintakyvyn laaja-alaiseen arviointiin keskittynyt yksikkö, joka on jouduttu lakkauttamaan taloudellisten resurssien vuoksi. Lisäksi eri kunnissa on ollut kuntien omien tarpeiden ja resurssien mukaisia toimintamalleja liittyen moniammatilliseen työ- ja toimintakyvyn arviointiin. Yhtä yhtenäistä toimintamallia ei ole Päijät-Hämeessä ollut. Tähän yhtenäiseen työkyvyn tuen toimintamallin kehittämiseen, pilotointiin, arviointiin ja juurruttamiseen osaksi peruspalveluita hanke pyrki vastaamaan. Toimintamallin juurruttaminen jo hanke aikana nähtiin ensisijaisen tärkeänä toimintamallin jatkuvuuden näkökulmasta.
Lahdessa toimii Työllistämistä edistävä monialainen yhteispalvelu TYP (prosessikuvaus liitteenä), jossa tehdään mm. monialaisia työ- ja toimintakyvyn arviointeja. Sen nykytila (asiakasohjautuvuus, painopistealueet ym.) ja rooli tulevaisuudessa on kuitenkin selvityksen alla. Muissa Päijät-Hämeen kunnissa ei ole aktiivista TYP-toimintaa tällä hetkellä. Monialaista yhteistyötä tehdään kuitenkin alueellisesti, mutta asiakastietoja ei kirjata TYPPI -järjestelmään.
Lahdessa, Kärkölässä ja Iitissä perusterveydenhuollon palvelut tuottaa vuoden 2021 alusta yksityinen palveluntuottaja, Harjun Terveys Oy. Lahdessa Harjun Terveyteen on suunnitteilla erillinen työkyvyn arviointitiimi. Myös Hartolassa ja Orimattilassa on yksityinen palveluntuottaja. Yksityisen palvelutuottajan kanssa tehtävään kehittämistyöhön rahoittaja asetti tiettyjä reunaehtoja, jotka tuli huomioida.
Hollolan, Padasjoen, Asikkalan, Myrskylän ja Pukkilan perusterveydenhuollon palvelut puolestaan tuotetaan Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän (PHHYKY) toimesta. Näin ollen kehittämistyö kohdennettiin Hollolaan, Asikkalaan ja Padasjoelle.
Heinola ja Sysmä tuottavat niin ikään peruspalvelunsa itse. Heinolassa ja Sysmässä oli hankkeen alussa menossa prosessikuvausten työstämiset, joihin kuuluu myös työkyvyn tuen/arvioinnin prosessin kuvaaminen.
Kentältä tulleen palautteen mukaan työttömien asiakkaiden voi olla vaikea saada sairauslomaa lääkäriltä. Sairauslomalla voi olla iso merkitys asiakkaan palveluiden kokonaiskuvassa, esim. suhteessa Kelaan ja mahdollisiin kuntoutuksiin sekä etuuksiin.
Päijät-Hämeen perusterveydenhuollossa ei tehty systemaattisesti työkyvyn arviointeja työttömien terveystarkastusta lukuun ottamatta, johon ohjautuminen oli sattumanvaraista ja ajoittain myös haastavaa asiakkaan näkökulmasta. Ohjautumisessa oli alueellisia eroja ja sekä ne että alueelliset terveydenhoitajaresurssit kaipasivat selkeytystä. Työttömät ihmiset ohjautuivat työkyvyn arviointiin pitkälti erikoissairaanhoitoon, Kuntoutustutkimusyksikköön, joka kuormitti mm. taloudellisia resursseja. Hankkeen myötä tavoitteena oli viedä työkyvyn tuen ja arvioinnin osaaminen peruspalveluihin, jotta mm. työkyvyn arviot tehtäisiin siellä. Konsultoinnit erikoissairaanhoitoon tehtäisiin vain tarvittaessa, ja erikoissairaanhoitoon lähetettäisiin vain heidät, jotka hyötyvät ja tarvitsevat erikoissairaanhoidon palveluja.
Tärkeää oli kehittää maakunnallinen työkyvyn tuen malli, joka palvelee työkyvyn tuen tarpeita, huomioiden samalla kuntien erityistarpeet (iso kunta vrs. pieni kunta).
Päijät-Hämeessä hanketta toteuttivat tiiviissä yhteystyössä Sosiaalialan osaamiskeskus Verso (PHHYKY) sekä osatoteuttajat LAB- ammattikorkeakoulu ja Padasjoen kunta. Versolla/PHHYKY oli päävastuu hankkeen kokonaistoteutuksesta, ja PHYKY toimi hankehenkilökunnan työnantajana. LAB- ammattikorkeakoulun vastuulla oli mm. hankearviointi ja palvelumuotoilu. Padasjoen kunta puolestaan loi ns. pienen kunnan mallia liittyen työkyvyn tukeen ja työllisyyden hoitoon. Yhteistyötahoina olivat mm. sote -ammattilaiset, Kela, TE-palvelut, Kuntakokeilu, Tulevaisuuden sote -keskus -hanke, 3. sektori sekä asiakkaat.
Sote -ammattilaiset olivat hankkeen sekä yhteistyökumppaneita että kohderyhmää. Hanketta tehtiin tiiviissä yhteistyössä heidän kanssaan. Ammattilaisten tarpeita, toiveita ja osaamista liittyen työkyvyn tukeen kartoitettiin heti hankkeen alussa, koska hankkeen yksi keskeinen tavoite oli lisätä sote -ammattilaisten työkyvyn tuen osaamista. Kartoitustyössä hyödynnettiin myös aikaisemman hankkeen (Pähee 2.0) materiaaleja.
Kelan rooli hankkeessa oli myös keskeinen. Kuntoutuksen asiantuntuja osallistui kehittämiseen. Kuntoutuksen näkökulma otettiin huomioon kehitettäessä ja pilotoidessa työkyvyn tuen toimintamallia. Kela halutaan jatkossakin mukaan asiakkaan prosessiin aiempaa aikaisemmassa vaiheessa.
TE-palveluiden ja Kuntakokeilun kanssa tehtiin yhteistyötä, koske he ovat keskeisiä toimijoita mm. asiakasohjauksen sekä työllistämisen näkökulmasta. TE- palvelut toteuttivat lisäksi Työkyky -hankkeen ”sisarhanketta” TE-palvelupilottia (2021-2022), joka osaltaan pyrki tuomaan uusia toimenpiteitä ja ratkaisuja osatyökykyisten työllistämiseen.
Tulevaisuuden sote -keskus- hanke (TulSoTe) puolestaan rakentaa moniammatillisia, tiimiajatteluun perustuvia sote -keskuksia, joissa työkyvyn tuki, mahdolliset työkyvyn tiimit ja työkyvyn arvioinnit tulevaisuudessa tullaan toteuttamaan. Tiivis yhteistyö on ollut ensisijaisen tärkeää, koska TulSoTe rakentama sote -keskusmalli ja sote -ammattilaiset ovat se perusta, jolla myös työkyvyn tuen palvelut tullaan juurruttamaan.
Yhteistyöverkosto eli hankeajan. Yhteistyötä tehtiin huomioiden hankkeen tavoitteet sekä resurssit. Yhteistyön osapuolet hyötyivät yhteystyöstä, ja se oli dialogista.
Tavoitteena oli matalan kynnyksen palvelu, johon asiakas voi ohjautua itse tai eri tahojen kautta ja, joka toteutetaan peruspalveluissa. Työkyvyn tuen palvelut tulevat olla osa asiakkaan tarpeista lähtevää, sujuvaa ja selkeää palvelukokonaisuutta, jonka kautta asiakas pääsee tarvitsemiinsa palveluihin ja mahdollisesti myös työllistyy. Sote -keskuksissa olisi erillinen työkyvyn tuen tiimi tai vähintään työkyvyn tukeen erikoistuneet työntekijät. Huomioiden, että kyse on toimintamallista, joka toimii henkilökunnan vaihtuessakin. Hankkeen toteutuksen kannalta merkittävää oli, että toimenpiteissä oli huomioitava, että Päijät-Hämeessä perusterveydenhuollon palveluita tuottivat osin yksityiset toimijat ja tämä loi hankkeen toiminnalle reunaehtoja rahoittajan puolelta. Hanke lähti liikkeelle ns. Päijät-Hämeen kuntayhtymän omista sote-keskuksista, joissa myös TulSoTe toimii.
Hankkeen tuloksena tavoiteltiin, että maakunnassa on työkyvyn tuen/työkyvyn arvioinnin toimintamalli, joka huomioi alueelliset erityistarpeet, resurssit ja jo olemassa olevat, toimivat käytännöt. Tavoitteena oli pilotoida ja juurruttaa toimintamalli/-mallit peruspalveluihin hankeaikana ja varmistaa sen tunnettavuus, toimivuus ja sujuvuus sekä ammattilaisten että asiakkaiden näkökulmasta.
Ammattilaisten osaamisen lisäämisen kautta tavoiteltiin ajattelutavan muutosta ja yhteistä ymmärrystä liittyen työkyvyn tukeen ja arviointiin. Työkyvyn arviointi liitetään usein työhön ja työterveyshuoltoon, ei perusterveydenhuollossa tehtäväksi. Hankkeen tavoitteena oli kouluttaa ammattilaisia ajattelemaan työkyvyn arviointia työttömän henkilön näkökulmasta ja tarpeista sekä antamaan heille työkaluja työkyvyn arvioinnin tekemiseen peruspalveluissa -moniammatillisesti ja yhteistyössä.
LAB- ammattikorkeakoulu teki sisäistä hankearviointia, prosessiarviointia. Sitä toteutettiin mm. hanketyöntekijöiden työpajoissa, erilaisin kyselyin hanketyöntekijöille sekä sidosryhmille.
Kykyviisari oli tarkoitus ottaa alueellisesti käyttöön huomioiden asiakastarve sekä -hyöty. Hankkeen alkuvaiheessa Padasjoen työpajalla käytettiin Kykyviisaria asiakastyössä. Lisäksi kuntakokeilu käytti Kykyviisaria. Sote-keskuksen työkyvyn tuen palveluissa Kykyviisari koettiin pääsääntöisesti liian raskaaksi ja sen käyttö jäi merkityksettömäksi.
Hanketyöntekijät toteuttivat itsearviointia. Tiimi kävi jatkuvaa reflektointia toiminnan ja hankkeen tavoitteiden välillä. Säännöllinen hankeraportointi toimi myös hyvänä sisäisenä arvioinnin välineenä.
Hankkeiden välisissä tapaamisissa toteutui vertaisarvioinnin elementtejä.
Hankkeen ensisijainen kohderyhmä oli sote-ammattilaiset, joiden osaamista lisäämällä pyrittiin jalkauttamaan työkyvyn tuen osaamista ja näin myös saatavuutta peruspalveluihin. Osaamisen lisäämisen toteutuksen tueksi kartoitettiin näiden ammattilaisten sen hetkinen työkyvyn tuen osaamistarve, johon heille järjestetyillä konsultaatiotilaisuuksilla ja koulutuskokonaisuudella vastattiin. Työkyvyn tuen toimintamallin kehittämistyössä jalkauduttiin asiakas- ja kehittämistyössä sote-keskuksiin ammattilaisyhteistyöhön sekä kehittämistyötä tehtiin erilaisin moniammatillisin työpajoin ja yhteiskehittämistilaisuuksin. Koulutuksien lisäksi näillä pyrittiin yhteisen ymmärryksen lisäämiseen. Yhteiskehittämisen avulla huomioitiin eri toimijoiden näkökulmat ja sitoutettiin kaikkia osapuolia yhteisiin suunnitelmiin.
Hankkeen toissijainen kohderyhmä oli työttömät työnhakijat, joiden työ- ja toimintakyky on alentunut. Asiakasosallisuuden näkökulmaa hankkeen kehittämiseen toi kehittäjäasiakas, asiakaskokemuksen asiantuntija sekä palvelumuotoilija. Työkyvyn tuen palveluissa asiakas nähdään oman asiansa asiantuntijana ja aktiivisena toimijana. Asiakasta motivoidaan osallistumaan. Työkyvyn tuen palveluiden asiakkaille järjestettiin yhteiskehittämistilaisuus sekä toteutettiin haastattelut asiakaskokemuksesta.
Kuvittele ja kokeile
Työkyvyn tuen toimintamallissa pyrittiin tekemään kehittämistyötä yhdessä Tulevaisuuden sote-hankkeen kanssa ja liittämään sote-keskuksen työkyvyn tuen palvelut tiiviisti sote-keskuksen monipalveluasiakkaiden palveluihin. Hankkeen tavoitteena oli työkyvyn tuen tarpeen tunnistamis-, arviointi- ja palveluohjausosaamisen lisääminen peruspalveluihin, olemassa oleviin rakenteisiin osaamisen vahvistamisen lisäksi käytänteitä ja toimintamalleja kehittämällä. Näitä käytänteiden ja toimintamallien kehittämistä tukemaan päädyttiin verkostotyön lisäksi jalkauttamaan sote-keskukseen sekä työkykykoordinaattori että hankkeen terveydenhoitaja.
Työkyvyn tuen arviointitiimin pilotointi toteutettiin ensimmäiseksi Padasjoen, pienen kunnan palveluissa. Hankkeen alun kehittämistyön pohjalta hankkeessa päädyttiin toteuttamaan työkykykykoordinaattori- palvelupilotti. Siinä työkykykoordinaattori oli osa sote-keskuksen työkyvyn tuen palveluita ja työkykykoordinaattori -palvelupilotin jalkautumisella sote-keskukseen tuettiin työkyvyn tuen toimintamallien kehittämistyötä. Palvelupilottia toteutettiin tiiviissä verkostoyhteistyössä ja työkyvyn tuen palveluita rakennettiin mahdollisuuksien mukaan yhdessä Tulevaisuuden sote-keskus hankkeen kanssa.
Työkykykoordinaattori- palvelupilotti lähti ajatuksesta, että sote-keskuksessa tarvitaan joku, jolla on ns. langat käsissään työ- ja toimintakykyyn liittyvissä asioissa. Työ- ja toimintakykyyn liittyvät asiat olivat vähän puhuttuja ja ehkä huonosti tunnettuja. Niinpä sote-keskukseen tarvittiin jäljellä olevan työkyvyn puheen ylläpitäjä. Työkykykoordinaattori -palvelupilotissa pyrittiin ylläpitämään työkyvyn tuen ja jäljellä olevan työkyvyn puhetta monialaisessa työskentelyssä, selkiyttämään toimijoiden rooleja ja asiakkaiden palvelupolkuja.
•Työkykykoordinaattori jalkautuu sote-keskuksiin (Hollola, Asikkala, Padasjoki) moniammatillisee asiakastyöhön, lisäksi mukana hankkeen kehittämistyössä
•Työkykyasioihin liittyvien asioiden asiantuntija > ohjaa, neuvoo, konsultoi, tekee asiakastyötä, kokoaa tarvittavan moniammatillisen verkoston, toimii linkkinä ja apuna sote-henkilöstölle
•Kehitetään myös konsultaatiokäytäntöjä perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon (esimerkiksi kuntoutustutkimusyksikkö)
•Viestintuoja/viejä sote-keskuksesta hanketiimille; mikä menee hyvin, missä kehitettävää
•”Työ- ja toimintakyvyn puheen ylläpitäjä sotekeskuksessa”
Työkykykoordinaattoreilla oli hankkeen aikana n. 50 asikasta. LAB ammattikorkeakoulun kanssa oli luotu asiakkaille suunnattu webropol-kysely, jolla suunniteltiin kerättävän palautetta palvelupilotista. Lisäksi kesäkuussa -22 järjestettiin "Kahvia ja kehittämisideoita"- tilaisuus, jossa kysyttiin sekä verkostoyhteistyökumppaneilta sekä asiakkailta palautetta/odotuksia palvelusta. Näiden pohjalta nähtiin voitavan kehittää toimintoja edelleen. Webropol-kyselyihin ei juurikaan saatu vastauksia, joten suunniteltiin vaihtoehtoisia ideoita palautteen keräämiseen. Syksyn -22 aikana on tehtiin syvempi haastattelu viidelle työkykykoordinaattoreiden asiakkaalle. Lyhyesti kuvattuna kokemukset työkykykoordinaattori -palvelusta ovat olleet erittäin positiivisia.
TKK-palvelupilotti alkoi vuoden -22 alussa. Helmikuussa alkoi asiakastyö. Henkilömuutosten vuoksi pilotissa on oli viivettä, mutta huhtikuussa hanke sai uuden työkykykoordinaattorin, joka pääsi aloittamaan asiakastyön. Tämän lisäksi hanke rekrytoi vielä toisen työkykykoordinaattorin, joka aloitti työnsä kesäkuun alussa. Asiakastyötä tehtiin koko loppuvuosi.
Kaksi työkykykoordinaattoria tekivät asiakastyötä jalkautuen sote-keskuksiin kahtena/kolmena päivänä viikossa. Yhteistyötä Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeen kanssa jatkettiin aktiivisesti, mutta jalkautuminen sote-keskusten tiimiyhteistyöhön pääsi alkamaan vasta myöhemmin syksyllä -22. Verkostoyhteistyössä selkiytettiin ja kehitettiin yhteisiä toimintakäytänteitä ja toimijoiden rooleja.
Työkykykoordinaattori -palvelupilotissa keskityttiin laadukkaan asiakastyön ohella/avulla työkyvyn tuen toimintamallien rakentamiseen ja kuvaamiseen. Asiakastyön käytännössä etsittiin toimivia ratkaisuja asiakkaan palveluissa etenemisen käytäntöihin niin ohjautumisen kuin kirjaamis- ja konsultointikäytänteiden osalta. Työkyvyn tuen osalta tehtiin vahvaa yhteistyötä sote-keskuksissa etenkin työttömien terveydenhoitajan sekä terveydenhuollon sosiaaliohjaajan kanssa. Lisäksi syksyn 2022 aikana jalkauduttiin yhteiskehittämiseen sote-keskuksen tiimien kanssa. Myös laajemmassa verkostotyöskentelyssä täsmennettiin toimijoiden rooleja ja vastuita työkyvyn tuen palveluissa. Lisäksi palvelupilotin avulla todennettiin työkykykoordinaattorin osaamisen ja tekemän työn tarvetta asiakkaan työkyvyn tuen -palvelupolulla.
Palvelupilotilla oli lisäksi tavoitteena tukea sekä työkyvyn tuen toimintamallien kehittämistä ja juurruttamista sote- keskukseen että yhteisten toimintamallien luomista verkostoissa. Palvelupilotilla oli tavoitteena lisätä sote-peruspalvelujen toimintakentälle työkyvyn tuen ja sen tarpeen tunnistamista ja esille tuomista, yhteistä keskustelua ja ymmärrystä, palveluihin ohjaamista ja niiden oikea-aikaisuutta.
Työkyvyn tuen toimintamalli pyrittiin sijoittamaan Tulevaisuuden sote-keskuksen kokonaisuuteen, jota valitettavasti hankkeiden toimenpiteiden eriaikaisuus haastoi. Työkyvyn tuki sote-keskuksissa toimintamallia kehitettiin Hollolan, Asikkalan ja Padasjoen sote-keskuksissa osaksi maakunnallista työkyvyn ja työllistämisen tuen palveluita.
Työkykykoordinaattori -palvelupilottia haastoi pilotoinnin myöhäinen alkaminen, henkilöstövaihdosten vielä sitä jarruttaen, suhteessa hankkeen ja asiakkuuksien läpiviemisten kestoon. Tarkoituksena oli jatkaa asiakastyötä ja kehittämistä koko hankkeen loppuaika, vuoden 2022 loppuun, mutta asiakkuuksien saaminen loppuun tällä aikataululla ol haasteellista. Lisäksi valitettavasti samasta syystä työkykykoordinaattoreiden työn asiakastyön vaikuttavuuden arviointia ei juurikaan ollut mahdollista tehdä, vaikkakin verkostolta saatu palaute työn tarpeellisuutta ja vaikuttavuutta tukikin. Työkykykoordinaattoreiden työkyvyn tuen palveluiden toimintamallien kehittämistyössä otettiin täten huomioon palveluiden jatkuvuus ja toimivuus myös hankkeen jälkeisellä ajalla, kun työkykykoordinaattoreiden toimenkuvaa ei oltu saatu tässä vaiheessa sote-keskukseen jatkuvaksi.
Toisaalta työkykykoordinaattori -palvelupilotin toteutuksen avulla saatiin vahvistettua ja tuettua niin sote-keskuksen sisäisiä kuin verkostojen välisiä yhteistyön käytänteitä. Työkykykoordinaattoreiden läsnäoleminen sote-keskuksissa piti aihekeskustelua yllä. Perustason työntekijöiltä tuli esille työkyvyn tukeen profiloituneen osaamisen tarve kokonaisvaltaisessa asiakastyössä. Verkostojen rikkonaisuus tunnistettiin, ja niiden ylläpitämiseen jäätiin kaipaamaan osaajaa sote-tiimiin, perustyön ohella asiakasverkostoyhteistyöhön siiihen ei ole mahdollisuutta. Hankkeen tavoitteena Työkyvyn tuen osaamisen vahvistaminen perustason kaikilla toimijoilla oli osaamisen ja käytänteiden juurruttamiseen asti yhdelle hankekaudelle suuri tavoite. Jatkossakin varmasti aiheellista pohtia tavoitetta realiteetteihin ja resursseihin viitaten, ajatellen ammattilaisen työn ja osaamisen priorisointia.