Vaikuttavaa Lapsiperheiden kotipalvelua Perhesosiaalityön perheille - Yhteistyömalli
Yhteistyömallin tavoitteena on Perhesosiaalityön ja Lapsiperheiden kotipalvelun yhteisten perheiden sujuvampi palveluun pääsy, verkostoyhteistyön ja systeemisyyden vahvistaminen sekä työskentelyn vaikuttavuuden, tavoitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden lisääminen.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
Yhteistyömallin tavoitteena on Perhesosiaalityön ja Lapsiperheiden kotipalvelun yhteisten perheiden sujuvampi palveluun pääsy, verkostoyhteistyön ja systeemisyyden vahvistaminen sekä työskentelyn vaikuttavuuden, tavoitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden lisääminen.
Toimintamalli lyhyesti
Yhteistyömallilla pyritään vaikuttavaan Lapsiperheiden kotipalveluun Perhesosiaalityön perheissä, joissa asiakas on aidosti toimijoille yhteinen
Tavoitteena on, että:
- Asiakkaat saisivat sujuvasti vaikuttavaa apua ja tukea
- Työntekijät saisivat enemmän ja monitoimijaisesti tukea entistä haastavammaksi muuttuneeseen asiakastyöhön
- Eri yksiköiden välinen yhteistyö ja -toimijuus lisääntyisi (mm. yhteisten rakenteiden ja yhteensovittavan johtajuuden kautta)
- Systeeminen toimintatapa vahvistuisi
- Työskentely ja palvelu olisi entistä suunnitelmallisempaa, tavoitteellisempaa, laadukkaampaa sekä kustannustehokkaampaa
Lapsiperheiden kotipalvelulla (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 § 19) tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Vuoden 2015 alusta lähtien lapsiperheiden välttämättömät kotipalvelut säädettiin subjektiiviseksi oikeudeksi.
Perhesosiaalityö perustuu Sosiaalihuoltolakiin (2014/1301). Perhesosiaalityön asiakkaita ovat lapsiperheet, joilla on tuen tarvetta arjen sujumiseen liittyen, mutta ei kuitenkaan tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle. Tuen tarve voi olla lyhyt- tai pitkäaikainen. Työskentely on vapaaehtoista asiakkaana olevalle lapselle ja tämän perheelle ja perustuu lapselle laadittuun lakisääteiseen asiakassuunnitelmaan.
Covid-pandemia, epävakaa maailmantilanne, taloudellinen epävarmuus ja muut yhteiskunnalliset haasteet ovat heikentäneet lapsiperheiden hyvinvointia. Perheiden luonnollinen tukiverkosto saattaa asua toisella puolella Suomea, toisessa maassa tai tukiverkostoa ei ole ollenkaan. Toiset perheet kärsivät työttömyydestä ja työkyvyttömyydestä ja toiset taas liiankin hektiseksi muuttuneesta työelämästä ja arjesta. Vanhemmat uupuvat ja erityisesti erityislasten vanhemmat. Perheiden avun tarve on kasvanut, mutta sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit eivät. Sosiaali- ja terveysaloilla on pulaa työvoimasta ja rahoitusvaikeuksia, ja perheet joutuvat odottamaan tarvitsemaansa apua ja tukea välillä pitkiäkin aikoja. Riittävän varhain saatu, tarvetta vastaava tuki kuitenkin ehkäisisi ongelmien pahenemista ja järeämmän tuen tarvetta. Kansallisena tavoitteena on palvella laadukkaan palvelutarpeen arvioinnin avulla (SHL 36§/ LSL 26§) entistä enemmän perheitä varhaisemman tuen palveluilla lastensuojelutarpeen vähentämiseksi. Tavoite korostaa varhaisen tuen palveluiden vaikuttavuuden merkitystä. On tavallista, että vanhemmaksi tuleminen lisää vanhemman masennus- tai ahdistusoireita, ja tällä tiedetään olevan yhteys lapsen kehitykseen. Riittävän ajoissa ja varhain annettu kotipalvelun tuki voi ehkäistä lastensuojelun asiakkuuden alkamista sekä tukea yhteiskunnassa perheiden sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää ja oikeudenmukaista kehitystä.
Kotipalvelun ja perhesosiaalityön yhteisten asiakkaiden pulmina korostuvat vanhempien uupumus ja erilaiset vanhemmuuden haasteet, taloudelliset vaikeudet sekä kotoutumiseen liittyvät haasteet. Vanhempien uupumuksen taustalla on usein monenlaisia tekijöitä, kuten psyykkisen tai fyysisen terveyden ongelmia, lapsen erityistarpeita (esim. neuropsykiatriset oireet), yksinhuoltajuutta, avioeroja ja huoltajuuskiistoja, läheisverkoston ja vertaistuen puutetta sekä keinottomuutta.
Asiakkaille on kerrottu käynnissä olevasta kehittämistyöstä sekä kotipalvelun ja perhesosiaalityön välisen yhteistyön tiivistämisestä. Perhesosiaalityön työntekijöitä on ohjeistettu tekemään kotipalveluhakemukset ensisijaisesti yhdessä asiakkaan kanssa ja teknisesti siten, että tehty hakemus näkyy asiakkaalle Asiakastietojärjestelmä Apotin Maisa -asiakasportaalin kautta. Asiakasosallisuutta lisää myös reaaliaikainen kirjaaminen tapaamisista ja suunnitelmista, jotka myös on nähtävissä Maisassa.
Osallistujien vastuualueista on sovittu kehittämistyön alkuvaiheessa.
Kotipalvelusta on kehittämistyöhön irrotettu kahden lähihoitajan kokopäiväinen työpanos sekä yhden sosiaaliohjaajan työajasta n. 20-40%. Perhesosiaalityöstä mukana on yksi sosiaalityöntekijä sekä kaksi erityissosiaaliohjaajaa, jotka osallistuvat toimintamallin kehittämiseen muun työn ohella. Lisäksi kehittämistyöllä on ohjausryhmä, johon kuuluvat kotipalvelun ja perhesosiaalityön esihenkilöt sekä varhaisen tuen yksikön esihenkilö. Kehittämisryhmä tapaa n. 1x/kk, ja osaan tapaamisista osallistuu myös ohjausryhmä. Tapaamisissa luodaan ja työstetään yhteisiä rakenteita sekä arvioidaan työskentelyä ja tavoitteiden saavuttamista. Kehittämistyöskentelyä varten on perustettu myös oma Teams-työskentelyalusta, jossa on mahdollista vaihtaa tietoa, keskustella etänä ja työstää materiaaleja. Lisäksi käytössä ovat tavanomaiset viestintäkanavat (sähköposti, puhelin, Apotin työkoriviestit).
Kehittämiseen osallistuvilla kotipalvelun lähihoitajilla ja sosiaaliohjaajalla on kerran viikossa oma tiimi asiakasasioiden käsittelyä varten ja lisäksi yksikön yhteisessä viikkotiimissä on mahdollisuus kertoa koko työyhteisölle kehittämistyöhön liittyviä ajankohtaisia asioita. Perhesosiaalityössä toimintamallin kehittämiseen liittyviä teemoja käsitellään viikkotiimien yhteydessä. Molemmista yksiköistä tehdään toiseen yksikköön esittäytymisvierailut, joiden aikana keskustellaan yksikön työskentelyn sisällöstä, tavoitteista ja toimintatavoista.
Yhteiset asiakastapaamiset tilastoidaan sekä kotipalvelussa että perhesosiaalityössä.
Kotipalvelun ja perhesosiaalityön välinen yhteistyö ja kommunikaatio on yhteistyömallin myötä lisääntynyt. Käytännössä tämä on näkynyt muun muassa yhteisten arviointien ja keskustelujen lisääntymisenä. Yhteistyömalli on myös selkiyttänyt eri toimijoiden rooleja ja työskentelyn sisältöjä sekä lisännyt systeemistä ajattelua. Toimintakulttuurin muutoksen myötä työntekijöiden on ollut mahdollista asiakkuuden alusta alkaen lähteä työskentelemään suunnitelmallisesti ja yhteisten tavoitteiden mukaisesti mutta omilla vastuualueilla. Asiakkaat on pystytty kohtaamaan monitoimijaisesti ja entistä kokonaisvaltaisemmin. Erillisten tapaamisten kokonaismäärä on vähentynyt, koska asiakas on voinut tavata kaikki toimijat samalla kertaa.
Kansikuva
