Keski-Suomi: Meijän kyvyt käyttöön

Meijän kyvyt käyttöön -hanke on Työkykyohjelman Keski-Suomen hanke, jota hallinnoi Keski-Suomen sairaanhoitopiiri. Hankkeen toteutusaika oli 1.1.2021 - 31.12.2022. Hankkeen päätavoitteina on työkyvyn tuen ja tuetun työllistymisen palvelurakenteiden sekä toimintamallien selkeytyminen sekä osatyökykyisten ja haastavassa työmarkkinatilanteessa olevien työ-, toiminta- ja työllistymiskyvyn sekä työelämäosallisuuden vahvistuminen. Näihin päästään rakentamalla työkyvyn tuen palvelukokonaisuus osaksi sosiaali- ja terveyskeskuksia, selkeyttämällä työllistymistä edistäviä ja osallisuutta tukevia sosiaalihuollon palvelupolkuja sekä vahvistamalla työttömyysuhassa olevien osatyökykyisten työkyvyn tukea. Hankkeen kohderyhminä ovat ammattilaiset, joiden toiminnan tavoitteena on työttömien, työelämän ulkopuolella olevien työikäisten ja työttömyysuhassa olevien työ-, toiminta- ja työllistymiskyvyn sekä osallisuuden tukeminen ja vahvistaminen. Lisäksi kohderyhmänä ovat asiakkaat, jotka hyötyvät kehittämistoimenpiteistä. Hanke linkittyy tiiviisti Keski-Suomen Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelmaan, työllisyyden kuntakokeilukuntiin sekä Kela sotekeskuksissa -hankkeeseen. Järjestöyhteistyötä hankkeessa on tehty erityisesti Keski-Suomen yhteisöjen tuki (KYT) ry:n ja Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Koske) kanssa. Lisäksi hankkeen toisena vuotena luotiin tiivis yhteistyö Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoiman Tuettu osuuskunta -hankkeen kanssa, joka osaltaan selvittää mahdollisuuksia myös Meijän kyvyt käyttöön -hankkeen kohderyhmään kuuluvien kehitysvammaisten työllistymisen edistämiseksi osuuskuntatoiminnan kautta.

Keski-Suomi on 22 kunnan, 6 seutukunnan ja noin 275 000 asukkaan maakunta. Hankkeessa oli mukana 17 kuntaa. Maakuntien kokovertailussa Keski-Suomi on maan 5. suurin. Työikäisen väestön (15–64-vuotiaat) osuus kuntien asukkaista 61 %. Opiskelijoiden osuus väestöstä on Keski-Suomessa maakuntien suurin (16 %). Hankkeen alkaessa tammikuussa 2021 Keski-Suomessa oli työttömiä työnhakijoita yhteensä 18 048, joka on 14,4 % maakunnan työvoimasta. Työkyvyttömyys ja erityisesti mielenterveydestä johtuva työkyvyttömyys ja sairauspäivärahan tarve on Keski-Suomessa muuta maata yleisempää. Keski-Suomessa työikäiset arvioivat myös työkykynsä heikentyneeksi muuta maata useammin. Tämän lisäksi terveys- ja hyvinvointierot sekä koulutusaste vaihtelevat suuresti kuntien välillä. THL:n sairastavuusindeksi on Keski-Suomessa 106,9 vaihdellen Muuramen 83,8:n ja Kivijärven 148 välillä. Jyväskylän seutukunnassa koulutusasteet ovat korkeampia kuin muualla maakunnassa, minkä lisäksi maakunnan naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja. Matalan koulutustason omaavista 20–74-vuotiaista lähes 40 % ja korkeasti koulutetuista 13 % ei usko jaksavansa työskennellä vanhuuseläkeikään saakka. Aikuissosiaalityöhön tulleiden huoli-ilmoitusten määrä on kymmenkertaistunut maakunnan suurimmassa kaupungissa Jyväskylässä viimeisen viiden vuoden aikana kertoen monenlaisesta avun ja tuen tarpeesta. Myös Kelan kuntoutuspalvelujen kustannukset asukasta kohti ovat muuta maata suuremmat. Osatyökykyisten työttömien, pitkäaikaistyöttömien ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien palvelupolkuja ja yhteistyörakenteita on useissa Keski-Suomen kunnassa ryhdytty kehittämään, mutta niitä on tarpeen edelleen yhtenäistää, selkeyttää ja tehostaa. 

Toimiva palvelujärjestelmä ja yksilölliset tilanteet huomioon ottavat palvelupolut mahdollistavat työikäisten hyvinvoinnin, elämänlaadun ja työllistymisen edellytysten paranemisen. Useissa kunnissa työttömille järjestetyt terveyspalvelut ovat tähän mennessä keskittyneet pääasiassa työttömien terveystarkastusten järjestämiseen. Työttömän terveystarkastus ei yksin ole riittävä menetelmä työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointiin, vaan se edellyttää monialaista yhteistyötä. Pitkäaikaistyöttömät jäävät usein vaille heille kuuluvia palveluita ja etuuksia, koska heidän palvelutarvettaan, työkykyään ja kuntoutustarvettaan ei selvitetä riittävän yksilöllisesti ja monialaisesti. On todettu, että työttömät henkilöt käyttävät muita vähemmän terveyspalveluja ja työttömien henkilöiden ohjautuminen kuntoutuspalveluiden piiriin (mukaan lukien ammatillisen ja lääkinnällisen kuntoutuksen toimet) on vajavaista eikä tietämys kuntoutuksen järjestämisen vastuutahoista ole viranomaisverkostoissa ajan tasalla. Sosiaalityön arkea on vastata asiakkaiden kiireelliseen avuntarpeeseen, jolloin pitkäkestoiset sosiaalisen kuntoutuksen prosesseihin tarvittavat resurssit ovat jääneet liian vähäisiksi. Vammaisten työllistymisen tuen palvelupolut ovat sirpaleiset ja työkyvyn arviointi keskittyy usein työkyvyttömyyseläkkeen perusteiden etsimiseen.