Etuuskäsittelijän päätösoikeudet suhteessa sosiaalihuollon ammattilaiseen, työnjakokäytäntöjen selkeyttäminen
Toimintamallin tarkoitus on selkeyttää etuuskäsittelijöiden päätösvaltaa suhteessa sosiaaliohjaajiin ja sosiaalityöntekijöihin.
Toimintamallin nimi
Toimintamallin tarkoitus on selkeyttää etuuskäsittelijöiden päätösvaltaa suhteessa sosiaaliohjaajiin ja sosiaalityöntekijöihin.
Pilotin aikana on selvitetty, mitkä hakemukset ovat sellaisia, joista etuuskäsittelijä pystyy tekemään päätöksen heti. Etuuskäsittelijät katsovat kaikki organisaatioon tulleet hakemukset ja jättävät oman tiimin jonoon sellaiset, jotka etuuskäsittelijät itse voivat käsitellä ohjeiden ja delegointisääntöjen mukaan. Mikäli hakemuksessa haetaan sellaista mitä etuuskäsittelijä voi myöntää, mutta myös sellaista, mikä vaatii sosiaalihuollon ammattilaisen harkintaa, hakemus kokonaisuudessaan käsitellään sosiaalihuollon ammattilaisella. Näin asiakas saa päätöksen nopeasti eikä turhia siirtoja työntekijöiden ja tiimien välillä tapahdu ja hakemus tulee käsitellyksi varmemmin toimeentulotukilain määräämässä ajassa.
Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tukimuoto, jonka tarkoituksena on turvata yksilön tai perheen välttämätön toimeentulo silloin, kun käytettävissä olevat tulot, varat tai muut ensisijaiset etuudet eivät siihen riitä. Tuki on tarkoitettu tilapäiseksi avuksi tilanteisiin, joissa taloudellinen tilanne on kriisiytynyt eikä muuta tukea ole saatavilla.
Toimeentulotuki jakautuu kolmeen osaan:
- Perustoimeentulotuki – haetaan Kelasta, ja se kattaa jokapäiväiseen elämään kuuluvat välttämättömät menot, kuten ruoka, asuminen, terveydenhuolto ja vaatetus. Tuen määrä perustuu laskelmaan, jossa huomioidaan hakijan tulot ja hyväksyttävät menot.
- Täydentävä toimeentulotuki – haetaan omalta hyvinvointialueelta, ja se on tarkoitettu erityisiin tai yksilöllisiin menoihin, joita ei huomioida perustoimeentulotuessa. Esimerkkejä ovat lasten harrastusmenot, kodin perustarvikkeet tai pitkäaikaissairauden aiheuttamat kustannukset.
- Ehkäisevä toimeentulotuki – haetaan myös hyvinvointialueelta, ja sen tavoitteena on ennaltaehkäistä taloudellista syrjäytymistä sekä tukea itsenäistä selviytymistä. Tukea voidaan myöntää esimerkiksi asumisen turvaamiseen, nuoren itsenäistymiseen tai työllistymistä edistäviin menoihin.
Toimeentulotuki ei ole pysyvä tulonlähde, vaan tilapäinen ja viimesijainen tukimuoto. Hakijan tulee ensin selvittää mahdollisuutensa saada muut ensisijaiset etuudet. Hakemuksen yhteydessä arvioidaan aina hakijan kokonaistilanne, ja tarvittaessa ohjataan myös muiden palvelujen piiriin.
Hyvinvointialueella toimeentulotukea voivat myöntää sekä sosiaalihuollon ammattilaiset että etuuskäsittelijät. Sosiaalihuollon ammattilaisilla on laajempi harkintavalta, kun taas etuuskäsittelijät toimivat annettujen ohjeiden mukaisesti. Sosiaalihuollon toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmän, lainsäädännön, työmarkkinoiden, digitalisaation, elinkustannusten ja väestörakenteen muutosten myötä.
Sosiaalihuollon ammattilaiset kohtaavat usein laajoja ja moniulotteisia asiakastilanteita, ja etuuskäsittelijöiden työ voi merkittävästi helpottaa heidän työkuormaansa. Tämä sujuvoittaa toimeentulotuen käsittelyä, jonka määräajat ovat tiukasti säädeltyjä ja kirjattu lainsäädäntöön.
Toimeentulotuen saajat ovat monimuotoinen joukko ihmisiä, joiden tulot eivät riitä kattamaan välttämättömiä menoja. Yhteistä heille on usein taloudellinen haavoittuvuus ja muiden tukimuotojen riittämättömyys. Keskeiset ryhmät:
- Nuoret aikuiset, erityisesti 18–24-vuotiaat, jotka ovat vailla opintoja tai työtä.
- Yksinhuoltajat ja lapsiperheet, joilla menot ylittävät ensisijaisten tukien kattavuuden.
- Työttömät ja työelämän ulkopuolella olevat, mukaan lukien pitkäaikaistyöttömät ja työkyvyttömät.
- Maahanmuuttajat, joilla työllistyminen ja kotoutuminen ovat kesken.
- Vähävaraiset työssäkäyvät, joilla palkka ei riitä elämiseen.
- Ikääntyneet, erityisesti yksinasuvat eläkeläiset, joilla on korkeat lääkekulut tai pienet eläkkeet.
Yhteisiä piirteitä keskeisillä ryhmillä on: alhainen tulotaso, palvelutarpeiden kasautuminen ja usein moniongelmaisuus.
Vaikka toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi, osa ihmisistä on pitkäaikaisia asiakkaita. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle tulee noin 2800 täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuenhakemusta kuukaudessa.
Asiakkaita ei ole osallistettu, mutta prosessia on pohdittu siitä alkaen kun hakemus jätetään hyvinvointialueelle - miten hakemuksen käsittely olisi nopeinta ja tehokkainta.
- Päivitetty ohje etuuskäsittelijöille.
- Muutosten läpikäynti yksiköiden kanssa, mutta myös yhteisissä foorumeissa.
- Kehittämistyötä varten on luotu rakenne, jonka pohjalta asioita on työstetty ruohonjuuritasolta lähtien ylöspäin ja päinvastoin. Tämä on ollut mahdollista, koska on koottu erilaisia kokoonpanoja käsittelemään kehittämistyötä. Kokoonpanot ovat olleet lähiesihenkilö- ja päällikkötaso usean yksikön osalta, pienempi ryhmä johtavien sosiaalityöntekijöiden sekä etuuskäsittelijöiden kanssa. Kehittämistarpeita on pohdittu mahdollisimman lähellä käytännön tasoa. Kehittämistyössä on hyödynnetty organisaation sisältä eri asiantuntijoiden työpanosta ja aikaa.
Vakiinnuttaminen on edelleen käynnissä. Etuuskäsittelijöille on tehty mahdollisimman tarkat ohjeet eri myöntämisperusteista ja ohjeita päivitetään jatkuvasti.
Prosessin aikana toimeentulotukihakemusten käsittelystä on tullut tehokkaampaa, kun etuuskäsittelijä katsoo hakemuksen ja ohjeiden perusteella, kuuluuko hakemus etuuskäsittelijän vai sosiaalihuollon ammattilaisen käsiteltäväksi, ja ohjaa hakemuksen oikealle tiimille heti alussa.
Päätösten ohjautuminen hakemuksen mukaan on selkeää: selkeä jako näkyy päätösmäärissä ja siinä, mitkä päätökset tehdään etuuskäsittelyn toimesta ja mitkä sosiaalialan ammattilaisten toimesta. Etuuskäsittelijöiden päätösmäärät eivät ole kuitenkaan nousseet huomattavasti.
Yllättävää on ollut, että taloudellisen tuen suunnitelman käyttöä tai päätöksen valmistelua, mitä odotettiin avuksi päätöksentekoon, ei ole juuri käytetty sosiaalialan ammattilaisten toimesta.
Toimintamallin ja uuden tiimin toiminta on alussa herättänyt myös kritiikkiä, mutta ajan kuluessa uuteen käytäntöön on totuttu, minkä seurauksena myös työntekijät ovat tyytyväisempiä. Etuuskäsittelijät kokevat, että heidän ammattitaitoonsa luotetaan enemmän ja he ovat saaneet jakaa kokemuksia yhdessä omassa tiimissä. Hakemukset tulevat yhtä kautta ja ns. samaa putkea myöten, jolloin väärin ohjattujen hakemusten määrä on minimoitunut.
Seuraavaksi tulisi tarkastella mitä muita päätöksiä etuuskäsittelyssä voitaisiin tehdä. Etuuskäsittelijän päätösvalta on rajoitettu, joten tulisi selvittää hyötyisikö etuuskäsittelytiimi sosiaalialan ammattilaisista, jotka voisivat tehdä myös harkinnanvaraisia päätöksiä sekä tavata asiakkaita, jotka eivät muutoin ole asiakkuudessa.