Itsenäisesti asuvien nuorten mielen hyvinvoinnin edistämisen ekosysteemi

Ekosysteemikartta on laadittu erityisesti 16-18-vuotiaiden itsenäisesti asuvien nuorten mielen hyvinvoinnin edistämisen työvälineeksi, mutta itsenäistymisen elämänvaiheeseen liittyvät haasteet ovat samoja myös myöhemmin itsenäistyvien nuorten kohdalla. Kartan keskiössä ovat nuoren ympärillä oppilaitoksessa nuoria tukevat aikuiset, jotka ohjaavat nuoria tarpeen mukaisiin ennalta ehkäiseviin palveluihin. Kartta kuitenkin tarjoaa tietoa itsenäistyvien nuorten arjen haasteista ja muista nuoria tukevista tahoista myös järjestötoimijoille ja nuorille itselleen. Kartan arjen haasteteemoja voi hyödyntää myös laajemmin nuorten mielen hyvinvointia tukevan sisällön laatimisessa.

Ryhmämuotoisen tuen -malli tarjoaa työvälineen, jonka valmiita sisältöjä yhdistelemällä voi toteuttaa ryhmän tarpeita ja käytössä olevia resursseja vastaavaa yhteisöllistä vertaistukea. Vaikka malli on suunnattu toisen asteen oppilaitoksille, voi sitä hyödyntää myös laajemmin itsenäisesti asuvien nuorten elämänvaiheen tukemisessa. Mallin kehittämisessä mukana olleessa toisen asteen oppilaitoksessa on toteutettu ryhmämuotoista tukea jo yli kymmenen vuoden ajan, ja se on koettu toimivaksi tavaksi tukea nuorten arkea. Vuosien mittaan ryhmän ohjaajina ovat toimineet mm. kuraattorit, opinto-ohjaajat, opettajat ja ulkopuolisien yhteistyökumppanien toimijat. Ryhmämuotoista toimintaa on toteutettu välillä niukemmilla ja välillä hiukan isommilla resursseilla.

1. Miksi juuri tämä toimintamalli pitäisi palkita?  

Itsenäisesti asuvat 16–18-vuotiaat nuoret muuttavat omilleen usein innoissaan tulevasta itsenäisestä arjesta. Itsenäistyminen on kuitenkin elämänvaiheena myös kuormittava ja sisältää paljon uuden opettelua ja yllätyksiä, jotka voivat kuormittaa nuoren mielen hyvinvointia. Tähän ilmiöön halusimme Tampereella, Tampere Junior -kehitysohjelmassa tarttua.  

Näiden nuorten tarpeisiin vastattiin luomalla mielen hyvinvoinnin edistämisen ekosysteemi, joka tulisi palkita, koska toimintamalli vastaa kasvavaan tulevaisuuden ilmiöön. Se rakennettiin ihmislähtöisesti mielen hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Luotujen työkalujen suunnittelussa kiinnitettiin huomiota käytännönläheisyyteen ja vaikuttavuuteen.  

Tutkimusten mukaan Suomessa nuoret itsenäistyvät eurooppalaisittain poikkeuksellisen varhain. Alaikäisten yksinasuminen on kuitenkin yleisyydestään huolimatta verrattain piilossa oleva ilmiö – Tampereella ja muualla Suomessa. Tampereella ilmiö oli tunnistettu oppilaitoksissa, mutta sen kaupunkitasoinen laajuus ilmeni vasta laajan lapsiperhedatan kokoamisen yhteydessä.  

16–18-vuotiailla nuorilla itsenäistymisen elämänvaihe osuu jo muutenkin kuormittavien toisen asteen opintojen yhteyteen. Tämä tunnistettiin myös kouluterveyskyselystä (2021), josta saimme THL:lta aiemmin julkaisematonta tietoa. Esimerkiksi lukiossa opiskelevilla koulu-uupumusta ilmeni 34,6 %:lla itsenäisesti asuvista ja 19,5 %:lla muuten asuvista. Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevilla koulu-uupumusta oli 14,9 %:lla itsenäisesti asuvista ja 14,7 %:lla muuten asuvista​.  

Työskentelymme keskiössä oli halu pitää nämä nuoret kärryillä, selvittää heidän tarpeitaan ja tarjota nuorten ohjaajille työkaluja haasteiden ratkaisemiseen ja nuorten tukemiseen. Hankkeelle koottiin nuorten kokemusasiantuntijaryhmä, ja pilottikokeilujen osanottajat (nuoret ja ammattilaiset) olivat aktiivisesti mukana kehitystyön eri vaiheissa. Lisäksi kokosimme ilmiön ympärille laajan joukon asiantuntijoita ja toimijoita. Ekosysteemissä mukana on kaikkiaan noin 30 toimijaa, jotka edustavat kunnan, hyvinvointialueen, Kelan sekä paikallisten ja valtakunnallisten järjestöjen palveluita.  

Hankkeemme näkökulma perustui positiivisesta mielenterveydestä eli mielen hyvinvoinnista ponnistavaan edistävään näkökulmaan. Halusimme huomioida nuorten arjessa kokemat haasteet kokonaisvaltaisesti ja lähestyä haasteita positiivisesti ratkaisujen kautta. Esimerkiksi nuorilta nousseeseen yksinäisyyden kokemukseen lähdettiin hakemaan ratkaisuja yhteisöllisyyden keinoin. Kehittämistyötä tehtiin Mielenterveysstrategian toteutuksen osana sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella. 

Työkalujen (ekosysteemikartta ja ryhmämuotoisen tuen malli) kehittämisessä huomioitiin alusta lähtien mallin levittäminen. Työkaluista haluttiin tehdä visuaalisesti selkeitä ja saavutettavia. Lisäksi hankkeessa koottiin toimintamallityökirja, joka antaa kattavat eväät vastaavien työkalujen rakentamiseen muissa kaupungeissa.  

Toimintamallin jatkuvuutta on edistetty myös hankkeen päättymisen jälkeen. Olemme keskustelleet itsenäisesti asuvien nuorten ilmiöstä ja kehitettyjen työkalujen jalkauttamisesta laajasti: paikallisesti toisen asteen oppilaitosten toimijoiden kanssa sekä hyvinvointialueen opiskeluterveydenhuollon toimijoiden kanssa. Lisäksi olemme käyneet aiheesta keskustelua toisen asteen valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen kanssa. 

2. Mitä olette tehneet aidosti ihmislähtöisten toimintamallien luomiseksi? 

Ihmiskeskeinen lähestymistapa oli työskentelymme keskiössä koko kehitystyön ajan. Kehitystyö toteutettiin Tampereen kaupungin Tampere Junior -kehitysohjelmassa, jonka keskiössä on koko ohjelmakauden ajan ollut ilmiölähtöisyys, ihmiskeskeisyys ja sosiaalinen kestävyys. Tampere Junior -kehitysohjelmassa laaditusta lapsiperhetiedosta tunnistettiin itsenäisesti asuvien nuorten ryhmä ja heidän suurempi tuen tarpeensa. Ihmislähtöisyyttä toteutettiin rohkaisemalla ja sitouttamalla kohderyhmän nuoria ja heitä arjessa tukevia ammattilaisia mukaan kehittämiseen ja kokeiluihin. 

Itsenäisesti asuvat nuoret kehittämistyössä punaisena lankanamme oli ajatus siitä, että sujuva arki tukee ja edistää itsenäisesti asuvien nuorten mielen hyvinvointia. Hankkeen kehittämistyön tueksi koottiin vuoden 2022 alussa itsenäisesti asuvien nuorten ryhmä, joka tapasi säännöllisesti ja jota kuultiin aktiivisesti koko kehittämistyön ajan. Toisen keskeisen kohderyhmän muodostivat nuoria arjessa tukevat ammattilaiset kunnissa, hyvinvointialueella ja kolmannella sektorilla. 

Ihmiskeskeisyys näkyy ekosysteemikartassamme, jonka keskiössä on itsenäisesti asuva nuori. Ekosysteemin rakenne luotiin nuorten ryhmähaastatteluissa esiin nostamien teemojen pohjalta. Malli huomioi arjen tarpeet kokonaisvaltaisesti (elämänhallinta, asuminen & kodinhoito, toimeentulo, vapaa-aika: harrastukset, vapaa-aika: yhteisöllisyys, mielenterveys). Ekosysteemikartta kokoaa yhteen noin 30 toimijaa, joiden yhteistyöllä pyrimme varmistamaan, että itsenäisesti asuva nuori ei jää yksin arjen haasteiden kanssa. Ekosysteemikartan kehittämisessä ihmiskeskeisyys tarkoitti käytännössä sitä, että nuoria aidosti kuultiin ja heidän tarpeensa nostettiin toiminnan kohteeksi. 

”Olen kokenut tulleeni kuulluksi ja tilaisuudet ovat olleet onnistuneita. Nuoren arkea koskevat kysymykset ovat nuorelle melko helppoja vastattavia, mutta voi silti auttaa paljon materiaalin suunnittelua varsinkin, kun työntekijät ovat usein irtautuneet jo kauan sitten yksin asuvien nuorten arjesta.” – itsenäisesti asuvan nuoren palaute kuulluksi tulemisesta 

Ekosysteemissämme pilotoidun ja yhdessä Tampereen yhteiskoulun lukion kanssa luodun ryhmämuotoisen tuen mallin ytimessä on myös ihmiskeskeinen lähestymistapa. Malli antaa rakenteen, jonka pohjalta voidaan mutkattomasti toteuttaa ryhmämuotoista vertaistuellista toimintaa ihmiseltä ihmiselle. Malli on kuitenkin myös mukautuva ja sen teemoja voi soveltaa ryhmässä olevien nuorten toiveiden ja tarpeiden pohjalta.  

Ekosysteemikartan palveluihin ovat tarttuneet Tampereella mm. lastensuojelu, toisen asteen toimijat sekä seurakunta ja useat järjestötoimijat. Vastaava toimintamalli on sovellettavissa esimerkiksi työllisyyspalveluissa. Toimintamallia ollaan jo soveltamassa mm. eri oppilaitosten oppimisympäristöjen tarpeisiin.  

3. Miten toimintamallissanne näkyy TerveSos -palkinnon tämän vuoden teema ”Nyt mennään eikä meinata! Varmistetaan ihmislähtöiset palvelut!”? 

Työmme toteuttaa erinomaisesti TerveSos-palkinnon teemaa. Osallisuus oli työmme keskiössä niin nuoria tukevien ammattilaisten kuin kohderyhmän nuorten osalta. Työmme tavoitteena oli edistää nuorten tosiasiallista yhdenvertaisuutta tarjoamalla ihmislähtöistä kohdennettua tukea sitä tarvitseville itsenäisesti asuville nuorille. Palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta parannettiin tuomalla tarjolla olevat palvelut selkeämmin esiin sekä nuorille että nuoria ohjaaville aikuisille. Koimme tärkeäksi, että sama materiaali päätyi avoimesti kaikkien saataville. Materiaalia hyödyntämällä voidaan paremman palveluohjauksen kautta vähentää ongelmien kasautumista nuorten arjessa. 

Työmme keskiössä oli yhdyspintatyö eri toimijoiden välillä. Nuorten arkea rytmittää kunnan piirissä tapahtuva opiskelu, mutta tärkeässä roolissa ovat myös hyvinvointialueen järjestämät opiskeluterveydenhuollon palvelut. Koulutyön ohella nuorten arkeen kuuluu kuitenkin keskeisesti myös arjenhallinta ja vapaa-ajan vietto erilaisten harrastusten ja yhteisöjen parissa. Tältä osin kunnan lisäksi myös järjestöillä on merkittävä rooli osana ekosysteemiämme. Itsenäisesti asuvien nuorten hyvinvoinnin kokonaisvaltainen tukeminen edellyttää siis eri toimijoiden yhteistyötä.  

”Olen kovin ylpeä siitä mitä olemme saaneet aikaan, ja itse hankkeesta ja kehityksestä mitä tavoitellaan Tampereella. On lohdullista kuvitella, että meidän tekemällä työllä on suurikin merkitys edes yhdelle yksilölle.”- itsenäisesti asuvan nuoren palaute nuorten ryhmän toiminnasta