Liikkumisen edistämisen mini-interventiomalli
Liikkumisen edistämisen mini-interventiomalli
Mallin tavoitteena on auttaa ammattilaista ottamaan liikkuminen puheeksi monipuolisissa asiakaskohtaamisissa, kuten sosiaali-ja terveydenhuollon palveluissa, tukea asiakkaan motivaatiota liikkumisen lisäämiseksi sekä auttaa palveluohjauksessa.
Toimintamallin nimi
Mallin tavoitteena on auttaa ammattilaista ottamaan liikkuminen puheeksi monipuolisissa asiakaskohtaamisissa, kuten sosiaali-ja terveydenhuollon palveluissa, tukea asiakkaan motivaatiota liikkumisen lisäämiseksi sekä auttaa palveluohjauksessa.
Kuva
Kuvateksti
Liikkumisen edistämisen mini-interventiomalliMallin tavoitteena on auttaa kohtaavien palveluiden ammattilaisia ottamaan liikkuminen puheeksi monipuolisissa asiakaskohtaamisissa, tukea asiakkaan motivaatiota liikkumisen lisäämiseksi sekä auttaa palveluohjauksessa. Helppokäyttöinen malli koostuu kolmesta kysymyksestä, joita voi tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan syventää lisäkysymyksillä. Malli perustuu motivoivaan ja vahvuuskeskeiseen ohjaukseen ja sen tärkein periaate on, että liikkumista lähestytään myönteisesti ja asiakaslähtöisesti. Keskustelussa korostetaan asiakkaan arjessa jo olevaa, tai aiemmin ollutta liikkumista (kuten arkiliikkuminen) ja pyritään herättelemään motivaatiota sen lisäämiseksi tai uuden liikkumistavan kokeilemiseksi. Keskustelun päätteeksi voidaan tarjota konkreettisia keskustelun myötä esille nousseita, asiakkaalle mieluisia liikkumismahdollisuuksia (ml. omaehtoinen, luontoliikkuminen sekä arkiliikkuminen) tai ohjata liikuntaneuvontaan. Liikkumismahdollisuuksista keskusteltaessa on tärkeää huomioida, että liikkumista voi toteuttaa muillakin kuin liikuntaan suunnitelluilla paikoilla. Esimerkiksi kaupunkiympäristö luo paljon mahdollisuuksia liikkua (ml. museot ja monipuoliset kulttuurikohteet).
Mallin toteutus:
Malli koostuu kolmesta kysymyksestä, joita voi tarvittaessa täydentää lisäkysymyksillä. Kysy keskustelun alussa, sopiiko asiakkaalle keskustella liikkumisesta. Luvan saatuasi, lähesty liikkumista myönteisesti, asiakasta kuunnellen ja hänen tarpeensa huomioiden. Huomaa keskustelussa henkilön arjessa jo tapahtuva liikkuminen ja pyri herättelemään motivaatiota sen lisäämiseksi tai uuden liikkumistavan kokeilemiseksi.
1. kysymys: Millaista arki- ja hyötyliikkumista tai liikuntaa elämässäsi on nyt tai on ollut aikaisemmin?
- Arki- ja hyötyliikkumisen esimerkkejä: työmatkat kävellen tai pyörällä, portaiden käveleminen, kotityöt, koiran ulkoilutus.
-
Harrastatko nyt tai oletko joskus harrastanut jotain liikuntaa?
2. kysymys: Mitä ajatuksia/tunteita/ tuntemuksia liikkuminen tai liikunta sinussa herättää?
- Liittyykö liikkumiseen esimerkiksi iloa, pelkoja tai huolia?
-
Millaisia tuntemuksia liikkuminen aiheuttaa kehossasi? (esim. rentoutuminen, virkistyminen, kipu)
3. kysymys: Jos haluaisit lisätä arki- ja hyötyliikkumista tai muuta liikuntaa, mitä se olisi? Jos haluaisit kokeilla jotain uutta, mitä se olisi?
- Mikä auttaisi sinua toteuttamaan kokeilusi?
- Miten, missä ja milloin toteuttaisit kokeilusi?
Arki- ja hyötyliikkumisen lisääminen ja paikallaanolon vähentäminen voivat olla joillekin ihmisille realistisin tapa aloittaa liikkumisen lisääminen. Arkiliikkumisen lisääminen on usein hyödyllistä myös liikuntaa joskus harrastavillekin. Arkiliikkuminen on mahdollista sisällyttää arjen rakenteisiin ilman aikapainetta, välineistöä tai taloudellista panostusta. Mahdollisuuksien mukaan henkilö voidaan ohjata liikuntaneuvontaan, jos hän on siitä kiinnostunut. Mikäli henkilö on innostunut liikuntakokeilusta, voidaan hänet ohjata toiveiden mukaisten liikuntamahdollisuuksien pariin (omaehtoinen liikunta tai eri toimijoiden liikuntaryhmät).
Jos keskustelun perusteella henkilö ei vaikuta olevan vielä valmis kokeilemaan liikkumisen lisäämistä, voit kiittää keskustelusta ja palata asiaan myöhemmissä tapaamisissa. Jo kahden ensimmäisen kysymyksen avulla liikkuminen on otettu puheeksi ja asiakas on tullut kuulluksi. On mahdollista, että muutosprosessi on silti saanut hiljalleen alkunsa ja liikkumisen lisäämisen pohdinta tulee ajankohtaiseksi myöhemmin.
Helsinkiläisistä yli 9- vuotiaista valtaosa ilmoittaa harrastavansa liikuntaa, mutta ikäryhmästä riippuen vain noin 20 % - 50 % liikkuu terveytensä kannalta riittävästi sekä viettää valveillaoloajastaan liikaa aikaa paikallaan. Fyysisen aktiivisuuden väheneminen arjessa ja työssä on johtanut siihen, että vapaa-ajan liikunta ei riitä kompensoimaan menetettyjä askeleita ja fyysistä kuormitusta.
Säännöllisen liikkumisen on todettu ennaltaehkäisevän, hoitavan ja kuntouttavan lukuisia pitkäaikaissairauksia. Laajat tuoreet meta-analyysit osoittavat liikkumisen merkittävän vaikutuksen ahdistuksen ja masennusoireiden lievittämisessä jopa lääkkeiden veroisesti. Terveyden kannalta liian vähän liikkuva saa terveyshyötyjä jo korvaamalla paikallaanoloa kevyellä liikuskelulla, joten kaikki liikkeen lisääminen on merkityksellistä. Liikkumisen edistäminen edellyttää toimenpiteitä monilta eri rintamilta käsin. Panostuksia tulee tehdä kaupunkiympäristöön, varhaiskasvatukseen, kouluihin ja oppilaitoksiin, työpaikkoihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Helsingin kaupungin strategian (2025-2029) mukaisesti Helsingin hyvinvointisuunnitelmassa keskitytään erityisesti hyvinvointierojen kaventamiseen sekä arkiliikkumisen ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseen. Tämä tapahtuu poikkihallinnollisella yhteistyöllä toimialarajat ylittäen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on merkittäviä mahdollisuuksia edistää ihmisten elintapoja, kuten liikkumista. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kohdataan runsaasti kaiken ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja ammattilaisten asiantuntijuuteen luotetaan. STYLE –tutkimushankkeen politiikkasuosituksissa kehotetaankin hyödyntämään tuhannet terveydenhuollon kohtaamiset liikkumisen puheeksi ottamisessa. Käypä hoito -suositus suosittelee terveydenhuollon ammattilaisia kysymään liikuntatottumuksista ja liikkumisesta, kirjaamaan tiedot ja kannustamaan liikkumaan, mutta tätä varten kehitetyt työkalut eivät ole toistaiseksi juurtuneet asiakastyökäytäntöihin. Vuoden 2017 FinTerveys –kyselyn mukaan yli 18 – vuotiaista 5 % oli saanut kehotuksen lääkäriltä lisätä liikkumista terveyssyistä ja 11% terveydenhoitajalta.
Myös työllisyyspalvelut tavoittavat laajasti työikäisiä asiakkaita, joiden kanssa työkykyyn liittyvistä teemoista keskustellaan säännöllisesti. Liikkuminen edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä, joten sillä voi olla merkittävä rooli myös työttömän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa. Liikkuminen voi olla keino lisätä asiakkaan itseluottamusta ja pystyvyyden tunnetta, ja se voi tuoda arkeen rytmiä, mielekästä tekemistä ja luoda mahdollisuuksia sosiaaliselle vuorovaikutukselle.
Liikkumisen puheeksiotto kohtaavissa palveluissa on vain yksi toimenpide kaikkien niiden liikkumista edistävien toimenpiteiden joukossa, joita tulee tehdä eri rintamilta käsin, ja joiden yhteinen vaikuttavuustavoite on väestön liikkumisen lisääntyminen. Yksin puheeksiotto ei ratkaise liikkumattomuuden ongelmaa, mutta voi olla tärkeä osa ratkaisujen välineistöä.
Mallin suunnitteluprosessissa on sosiaalipsykologian ja liikunta-alan asiantuntijoiden lisäksi ollut myös mukana myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia ja paljon palveluita tarvitsevia kokemusasiantuntijoita.
Mallin kolmen kysymyksen rakenne muodostui sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksen pohjalta. Suunnitteluprosessin aikana kysymyksiä kokeiltiin tiettyjen Helsingin terveysasemat ja sisätautien poliklinikan sekä yksikköjen työntekijöiden kanssa joulukuussa 2021 ja helmikuussa 2022. Kysymyksiä niin ikään kokeiltiin myös Opiskelijoiden Liikuntaliiton sektoritapaaminen toukokuussa 2022.
Paljon palveluita tarvitseville kokemussiantuntijoille järjestettiin työpaja toukokuussa 2022, jossa osallistujat arvioivat kysymyksiä ja niiden käytettävyyttä. Työpajan kautta saimme arvokasta ymmärrystä siitä, miten kysymykset, ja yleensä liikkumisen puheeksiotto koettiin potentiaalisten asiakkaiden näkökulmasta. Työpajasta saadun ymmärryksen myötä, kysymyksiä jatkokehitettiin.
Vuonna 2023 mallia kokeiltiin useamman kuukauden ajan tietyissä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakastyössä lupaavin tuloksin. Kokeilusta saatujen palautteiden pohjalta malliin tehtiin muutoksia ja mallista teetettiin uudet versiot Helsingin ja valtakunnalliseen käyttöön. Vuonna 2023-2024 toteutettiin puolen vuoden mittainen mallin kokeilu myös Helsingin työllisyyspalveluissa.
Liikkumisen edistämisen mini-interventiomallia on kokeiltu Helsingin kaupungilla kliinisessä työssä, sosiaalityössä ja työllisyyspalveluissa vuosien 2023 - 2024 aikana. Kokeilujen myötä malli on osoittautunut käytettäväksi asiakastyössä. Malli on otettu käyttöön tietyissä Helsingin kaupungin sotepen toimialan sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan palveluissa ja malli on rakenteisena osana asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apottia. Malli on myös käytössä Helsingin toisen asteen opiskeluhuollon ammattilaisilla sekä soveltuvin osin myös opinto-ohjaajilla tai ryhmänohjaajilla. Malli on myös hyödynnettävissä Helsingin Työllisyyspalveluissa osana asiakaskontakteja, joissa käsitellään työkykyyn liittyviä teemoja. Mallista on toteutettu myös lapsiperheiden liikkumisen puheeksiottoon soveltuva työkalu, joka sopii muun muassa lastenneuvoloissa käytettäväksi.
Ammattilaisia koulutetaan säännöllisesti liikkumisen edistämisen mini-interventiomallin käytöstä ja rakenteisesta kirjaamisesta. Koulutustilaisuuksia on järjestetty sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille yhteisesti sekä erikseen ammattiryhmittäin. Koulutuksia on järjestetty myös toisen asteen opiskeluhuollon ammattilaisille sekä lukiokoulutuksen opinto-ohjaajille ja erityisopettajille sekä työllisyyspalvelujen ammattilaisille.
Mallin juurruttaminen on edellyttänyt, että Helsingin kaupungin sotepen toimiala on hyväksynyt mallin rakentamisen osaksi asiakas- ja potilastietojärjestelmää sekä ammattilaisten järjestelmällistä kouluttamista.
Aikuisille suunnatusta liikkumisen edistämisen mini-interventiomallista on tehty kaksi versiota, joista toinen on tarkoitettu Helsingin kaupungin käyttöön ja toinen valtakunnalliseen käyttöön. Helsingin versio on käännetty ruotsiksi ja englanniksi.
Mallia kokeiltiin vuonna 2023 valikoiduissa sosiaali- ja terveyspalveluissa Helsingissä (tietyt terveysasemat sekä aikussosiaalityön ja opiskeluterveydenhuollon toimipisteet). Kokeiluihin osallistui yhteensä 31 ammattilaista, jotka käyttivät mallia arviolta yhteensä noin 390 asiakkaan kanssa. Kokeilujaksojen lopuksi osallistujille lähetettiin arviointikysely.
- 50% mielestä mallin kysymykset olivat erittäin selkeitä. 53% mielestä ne olivat melko selkeitä.
- 36% mielestä malli oli erittäin helppokäyttöinen, 47% piti mallia melko helppokäyttöisenä, 10% melko vaikeakäyttöisenä, 7% erittäin vaikeakäyttöisenä.
- 21% mielestä malli auttoi erittäin paljon liikkumisen puheeksiotossa, 45% mielestä se auttoi melko paljon, 34% mielestä melko vähän.
- 30% näki erittäin todennäköisenä että käyttää mallia jatkossa asiakastapaamisissa liikkumisen puheeksioton tukena, 44% piti melko todennäköisenä, 23% melko epätodennäköisenä, 3% erittäin epätodennäköisenä .
Avointen kysymysten vastaukset olivat vaihtelevia. Suurin haaste mallin käytölle nähtiin liittyvät ajan puutteeseen vastaanottotyössä sosiaalityössä ja terveysasemilla (yhteensä 8 kommenttia). Negatiivisia kommentteja oli 3. Yksittäisiä muutosehdotuksia tai vähäisiä havaittuja haasteita (6). Positiivisia kommentteja (21), joiden mukaan kysymykset nähtiin selkeinä, helppokäyttöisinä ja ne nähtiin auttavan liikkumisen puheeksiotossa.
Kokeilujen arviointikyselyjen tulosten perusteella malliin tehtiin muutoksia ja uudet versiot mallista toteutettiin loppuvuodesta 2023.
Marraskuussa 2023 aloitettiin kolmas kokeilu työllisyyspalveluissa. Kokeiluun osallistui 10 ammattilaista ja he käyttivät mallia n. 40 asiakkaan kanssa. Ensimmäinen kysely lähetettiin kokeilijoille 3kk jälkeen ja toinen 6kk kokeilun alkamisesta. Ensimmäisessä kyselyssä selvitettiin mallin käytettävyyttä. Tulokset olivat aikaisempien pilotointien kaltaisia. Työllisyyspalvelujen toisessa kyselyssä selvitettiin myös havaittuja muutoksia asiakkaissa. Asiakkaista osa oli tuonut esille että olivat lisänneet liikkumista ja kahden vastaajan mukaan sillä oli ollut vaikutusta myös työkykyyn. Eniten oli lisääntynyt omaehtoinen liikkuminen, toiseksi arkiliikkuminen. Suurin osa vastaajista näki että mallin käyttöä voisi laajentaa työllisyyspalveluissa.
Mallia on myös kokeiltu eräässä Jyväskylän YTHS:n yleisterveyden toimipisteessä kahdeksan hoitajan toimesta. Kokeilun tulokset on julkaistu Marjo Tyyskän vuonna 2025 valmistuneessa opinnäytetyössä.
Kirjatut liikkumisen puheeksiottomäärät ovat kasvaneet koulutusten ja asiasta tiedottamisen myötä. Apotissa oli vuoden 2025 loppuun mennessä 3373 liikkumisen edistämisen mini-interventiomallin kirjausta. Tämä lisäksi toisen asteen kuraattorien kirjanpidon mukaan liikkuminen otettiin puheeksi asiakaskäynneillä vuoden 2025 marras-joulukuussa 175 kertaa. Lisäksi he merkitsivät 50 eteenpäin ohjausta toisella asteella toimiville liikkumisen asiantuntijoille. Lukioissa helmikuun 2026 loppuun mennessä ohjauksen puolella opinto-ohjaaja tai ryhmänohjaaja oli käynyt yhteensä 1443 LMI-mallin mukaista keskustelua (kenttä on rastittu Wilmassa A. Opiskelusuunnitelma lomakkeella).
Kansikuva
