Meijän perhe liikkeellä
Toimenpiteillä on vahvistettu perhekeskustoimijoiden yhteisiä käytäntöjä lapsiperheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tavoitteena on ollut tunnistaa ja tuoda näkyväksi liikkumisen merkitys osana perheitä kohtaavien toimijoiden työotetta ja keinovalikoimaa.
Toimintamallin nimi
Toimenpiteillä on vahvistettu perhekeskustoimijoiden yhteisiä käytäntöjä lapsiperheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tavoitteena on ollut tunnistaa ja tuoda näkyväksi liikkumisen merkitys osana perheitä kohtaavien toimijoiden työotetta ja keinovalikoimaa.
Kehittämistyön tavoitteena on ollut lisätä ymmärrystä fyysisen aktiivisuuden monimuotoisuudesta sekä mahdollisuuksista edistää sitä eri tavoin osana mitä tahansa kohtaamista. Tarkoituksena on ollut esitellä ja tuoda tutuiksi jo olemassa olevia, hyviksi havaittuja menetelmiä, ei keksiä uutta toimintamallia. Työn aikana tarjottiin kulttuuriin, taiteeseen, ilmaisuun, kehollisuuteen, luontoon, arvotyöskentelyyn ja puheeksi ottamista tukevaan Hyvä arki lapselle -lähestymistapaan liittyviä näkökulmia. Nämä kaikki liittyvät myös omalla tavallaan liikunnan edistämiseen.
Fyysistä aktiivisuutta voi lisätä arkeen vaikkapa luontoympäristöissä toteutetuilla kohtaamisilla tai luonto- ja taidelähtöisiä menetelmillä. Arvotyöskentelyllä puolestaan voidaan tukea yksilöä kirkastamaan hänelle tärkeitä arvoja ja tunnistaa, millaista elämää hän haluaa elää. Usein tätä kautta on mahdollista tulla tietoiseksi toiveista, joita voidaan pienin teoin lähteä tekemään todeksi – olipa kyseessä sitten terveystavoite tai jokin muu elämän päämäärä.
Hyvä arki lapselle -lähestymistapaakin voi tarkastella liikunnan edistämisen näkökulmasta. Keskustelussa käydään läpi toimivaan arkeen ja kokonaishyvinvointiin vaikuttavia asioita, joihin liikuntakin lukeutuu. Luonto- ja taidelähtöiset menetelmät sisältävät toiminnallisuuden ulottuvuuden luonnostaan ja myös arvotyöskentelyyn voidaan liittää mukaan toiminnallisia harjoituksia.
Yksi liikunnan edistämisen tulokulma on se, että korostetaan arkiseen toimintaan kytkeytyvän fyysisen aktiivisuuden edistämistä. Tällöin tavoitteena on, että liike lisääntyisi ikään kuin huomaamatta, ilman että sitä erikseen välttämättä tiedostaa. Tällainen arjen aktiivisuuden edistäminen kannattaa etenkin, jos liikunta ei ole osa elämäntapaa ja vähäinen liikkuminen ja runsas paikallaanolo tuottavat erilaisia terveys- ja hyvinvointivajeita.
Mukaan valikoituneet menetelmät sekä perusideaan liittyvät näkökulmat ovat hyödynnettävissä laajasti erilaisissa toimintaympäristöissä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla kuten myös vapaa-aika-, kulttuuri- ja nuorisotoimessa sekä järjestöissä, seurakunnissa ja seuroissa.
Vähäinen liikkuminen ja runsas paikallaanolo ovat pitkälti seurausta länsimaisesta istuvasta elämäntavasta. Ne haastavat kansanterveyttä monin tavoin ja aiheuttavat hyvinvoinnin vajeita eri ikäryhmissä koko yhteiskunnan tasolla. Tämän kehittämistyön toimintaympäristönä on ollut perhekeskukset ja niihin linkittyvät sidosryhmät eli laajasti lapsia, nuoria ja perheitä kohtaavat toimijat.
Perhekeskukset voidaan nähdä alustana monitoimijaiselle vuoropuhelulle ja yhtenäisemmän toimintakulttuurin luomiselle terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisevän työn näkökulmista. Liikunnan edistäminen on osa terveyden edistämistä, ja liikkumista eri tavoin lisäävät toimet ovat osaltaan painopisteen siirtämistä ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen.
Kehittämistyön kokeiluilla ja viestinnällisillä toimilla on osallistuttu perhekeskuskehittämiseen ja liikunnan edistämisen kytköksen rakentamiseen. Fyysisellä aktiivisuudella on tutkitusti myönteinen vaikutus moniin hyvinvoinnin osatekijöihin. Liikkuminen eri ulottuvuuksineen on vielä alihyödynnetty keino osana perheiden varhaista ja voimavaroja vahvistavaa tukea. Runsaan paikallaan olon ja vähäisen liikkumisen synnyttämät väestön hyvinvointivajeet voidaan selättää parhaiten, kun talkoisiin osallistuu koko yhteiskunta eri ammattikuntineen ja verkostoineen.
Kehittämistyössä oli mukana neljä keskisuomalaista pilottikuntaa: Joutsa, Keuruu, Laukaa ja Petäjävesi. Kohderyhmiä olivat muun muassa pilottikuntien perhekeskustoimijat sosiaali-, terveys- ja sivistyssektoreilta, liikuntatoimi tai liikuntatoiminnasta vastaava toimi, kuten vapaa-aika- tai sivistystoimi sekä järjestöt ja seurakunnat.
Kohderyhmäymmärrystä kerrytettiin esimerkiksi sähköisellä alkukartoituskyselyllä, pilottikuntien monitoimijaisten tiimien tapaamisilla, perheiden case-haastatteluilla, verkosto- ja sidosryhmäyhteistyöllä sekä toimintaan osallistuneiden palautekyselyillä. Osallistaminen toteutui neliosaisen koulutussarjan sekä verkostotapahtuman muodossa. Nämä kaikki olivat hyvin vuorovaikutteisia ja osallistavia tilaisuuksia.
Lisäksi edellä mainittu vuoropuhelu eri verkostojen, tiimien ja sidosryhmien kanssa oli osa kohderyhmän osallistamista. Näiden lisäksi toteutettiin erilaisia viestintätoimia kuten blogikirjoitukset sekä video- ja podcast-sarjat. Kehittämistyön loppukoonti 'Kohtaamisten poluilla' toteutettiin Thinglink-multimedia-alustalla, joka itsessään on perinteistä raporttia osallistavampi.
Kehittämistyön kokonaisuutta levitetään laajasti eri kanavien ja verkostojen kautta. Levittämis- ja juurruttamistyötä tehtiin hankkeen aikana hankeresursseilla (työntekijät, työaika) ja hankkeen päätyttyä sitä tehdään osana perustyötä. Teemat ja sisällöt liittyvät hankeorganisaatioiden perustoimintaan, jolloin kehittämistyön sisältöjä ja teemoja voidaan edelleen pitää yllä, levittää ja jalostaa. Levittämis- ja juurruttamistyö toteutuu esimerkiksi erilaisin viestintäkeinoin sekä sidosryhmien ja yhteistyöverkostojen kanssa työskenneltäessä.
Toimintaympäristöön kuuluva kohdejoukko (toimijat) voi hyödyntää kehittämistyön sisältöjä vapaasti omassa toiminnassaan. Kokonaisuuteen sisältyvien menetelmien, lähestymistapojen ja näkökulmien käyttäminen ei vaadi erillistä resurssia tai eritysosaamista. Vakiintuakseen käyttöön ja osaksi toimijoiden työotetta tarvitaan toki toimijoiden itsensä omaa innostusta sekä heidän taustaorganisaatioidensa tukea hyödyntää näitä menetelmiä ja työkaluja osana palveluita ja erilaisia kohtaamistilanteita.
Kehittämistyön aikana toimintaan osallistuneet antoivat koulutussisällöistä ja toteutuksista positiivista palautetta. He olivat kokeneet koulutukset antoisina ja hyödyllisinä ja olivat myös pystyneet hyödyntämään menetelmiä toiminnassaan. Varsinaisten palautekyselyiden ohella keskeinen osa arviointia oli toimintakentästä tehdyt havainnot muun muassa siitä, miten kehittämistyö otettiin vastaan ja miten esimerkiksi liikkumiseen liittyvä puhe hankeaikana kehittyi.
Havaintojen perusteella toimintaympäristössä suhtauduttiin kehittämistyön ajatuksiin ja sisältöihin myönteisesti. Toimijat ottivat avoimin mielin vastaan sitä, mitä heidän käyttöönsä tarjottiin. Näiden positiivisten kokemusten perusteella voi ajatella, että kehittämistyön sisällöillä on realistinen mahdollisuus elää perhekeskusympäristössä varsinaisen hankkeen loputtuakin.
Toimenpiteillä ei niinkään ole pyritty konkreettisesti liikuttamaan ihmisiä, vaan edesauttamaan sellaisen näkökulman kirkastumista, että tulevaisuudessa liikkumisen edistäminen miellettäisiin erottamattomaksi osaksi perhekeskustoimintaa. Tällaista asenteisiin liittyvää toimintakulttuurista muutosta ei välttämättä voida todentaa mittareilla, ainakaan lyhyen hankeajan puitteissa. Ehkä vuosien kuluttua on nähtävissä, esiintyykö liikunnan edistäminen yhä enemmän puheissa ja teoissa perhekeskuskontekstissa.
Kehittämistyön kannalta yllättävänä ja odottamattomana voi ehkä pitää mahdollisuutta päästä kokeilemaan ja toteuttamaan uudenlaisia viestintäkeinoja, osin siitä syystä, että pandemia pakotti miettimään toteutukseen eri tapoja nostaa sisältöjä ja viestejä esille.
Kansikuva
