Vuonna 2021 julkaistun väitöstutkimuksen mukaan 18 prosenttia naisista ja 2,4 prosenttia miehistä oli kärsinyt syömishäiriöstä varhaisaikuisuuteen mennessä. (Silen 2021). Pandemian aikana tilanne pahentui radikaalisti: Syömishäiriöiden määrä kasvoi korona-aikana useissa länsimaissa selvästi, jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi verrattuna aikaan ennen pandemiaa (Häkkinen 2022).
THL:n tilastojen mukaan 31.12.2022 alle 23-vuotiaista psykiatriseen erikoissairaanhoitoon lähetetyistä 28 % oli odottanut hoitoon pääsyä yli 3 kuukautta. Mitä kauemmin syömishäiriön hoito viivästyy, sen suurempi riski on somaattisista komplikaatiosta ja syömishäiriön kroonistumisesta, ja sitä huonompi on ennuste.
Yhteiskuntamme resurssit eivät riitä vakavien rajoittavien syömishäiriöiden hoitamiseen, mikäli syömishäiriöitä hoidetaan perinteiseen tapaan, koska hoito on sekä kallista, laitospainotteista että tehotonta. Ammattilaisilla ei ole ollut riittävästi tietoa eikö osaamista uusista, tehokkaammista menetelmistä, joilla he voisivat tukea sairastunutta ja hänen perhettään. Työntekijät ovat uupuneet ja turhautuneet, jos hoito ei kovasta yrittämisestä huolimatta tehoa. Mikäli perhe ei saa riittävää tukea eikä osaa auttaa sairastunutta, perheenjäsenet uupuvat ja ovat vaarassa sairastua masennukseen tai menettää toimintakykynsä. Nuoria ihmisiä kuolee tai menettää työkykynsä.
Tilanne on kuitenkin parantumassa uusien hoitosuositusten myötä, jossa perheet otetaan mukaan sairastuneiden hoitoon ja hoito tapahtuu perheiden tuella avohoidossa. Jotta uudet suositukset toteutuvat, tarvitaan kustannustehokkaita menetelmiä, joilla perhepohjainen hoitomalli saadaan jalkautettua hoitoyksiköihin.
Sairastuneet: Hoitoon ei pääse riittävän nopeasti tai hoito on tehotonta. Sairaus kroonistuu ja uhkaa henkeä.
Perhe: Perhe ei saa riittävää tukea eikä osaa auttaa sairastunutta. Perheenjäsenet uupuvat ja ovat vaarassa sairastua masennukseen tai menettää toimintakykynsä.
Ammattilaiset: Ammattilaisilla ei ole riittävästi tietoa eikö osaamista uusista, tehokkaammista menetelmistä, joilla he voisivat tukea sairastunutta ja hänen perhettään. Työntekijät uupuvat ja turhautuvat, jos hoito ei kovasta yrittämisestä huolimatta tehoa.
Organisaatio: Resurssit eivät riitä vakavien rajoittavien syömishäiriöiden hoitamiseen, koska hoito on sekä kallista että tehotonta.
Yhteiskunta: Hoito on laitospainotteista ja kallista. Yhteiskuntamme resurssit eivät tule riittämään syömishäiriöepidemian hoitoon, mikäli syömishäiriöitä hoidetaan perinteiseen tapaan. Nuoria ihmisiä kuolee tai menettää työkykynsä. Osaamista on harvoilla paikkakunnilla.
Asiakasymmärrystä on lisätty tekemällä tiivistä yhteistyötä sekä Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n kokemusasiantuntijoiden kanssa, että syömishäiriötä hoitavien ja tutkivien ammattilaisten kanssa. Nitistä nälkä-verkkovalmennus syömishäiriöön sairastuneille on kehitetty yhdessä sairaudesta toipuneen kokemusasiantuntijan kanssa.
Nälkiintyminen vaikuttaa tutkitusti psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen toimintakykykyyn, käyttäytymiseen ja sairaudentuntoon. Yhden perheenjäsenen sairastuminen syömishäiriöön vaikuttaa koko perheeseen. Sairaus ei näy vain ruokapöydässä, vaan se kontrolloi, manipuloi ja kaventaa kaikkea elämää.
Jotta läheiset kykenevät auttamaan läheistään ja ottamaan vastuun sairastuneen ravitsemuskuntoutuksesta, heitä täytyy valmentaa ja ohjata. Vaikka sairastuminen ei ole perheen vika, jotkut perheenjäsenten luontaiset tavat regoida tilanteesen voivat ylläpitää syömishäiriöoireilua ja hidastaa toipumista. Hyödyttömillä reaktiomalleilla perheenjäsenet myös uuvuttavat itsensä. Usein kyse on taitopuutteista. Ja taitojahan voi aina oppia. Perhe voi oppia uusia sairastuneen auttamisen taitoja ja sairastunut voi oppia uusia tervehtymiseen tarvittavia taitoja. Kun perhe oppii uusia parempia tapoja reagoida syömishäiriöön, toipuminen tehostuu ja perherauha palaa.