Psykososiaalinen tuki osaksi keskittymisvaikeuksien hoitopolkua, Pirkanmaan hyvinvointialue (RRP, P4, I1)
Ennen tutkimusten tarpeen arviointia keskittymisen, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksiin tarjotaan ensisijaisesti psykososiaalista tukea. Tuki toteutetaan pääsääntöisesti ryhmämuotoisena, vaihtoehtona on ohjattu omahoito.
Toimintamallin nimi
Ennen tutkimusten tarpeen arviointia keskittymisen, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksiin tarjotaan ensisijaisesti psykososiaalista tukea. Tuki toteutetaan pääsääntöisesti ryhmämuotoisena, vaihtoehtona on ohjattu omahoito.
Toimintamallin ydinajatus on sisällyttää psykososiaalinen tuki osaksi aikuisten keskittymisvaikeuksien hoitopolkua. Tavoitteena on vahvistaa varhaisen tuen roolia ja vähentää diagnoosikeskeisyyttä. Psykososiaalisella hoidolla tuetaan potilasta toimintatapojen muuttamisessa, jotta arjessa esiintyvät haasteet vähenisivät ja toimintakyky paranisi. Psykososiaalinen tuki nähdään keskeisenä osana hoitoa, ei vain täydentävänä palveluna.
Toimintamalli kuuluu tiiviisti laajempaan kehittämiskokonaisuuteen: ’Aikuisten keskittymisvaikeuksien hoitopolun implementointi’. Psykososiaalinen tuki kehitettiin osaksi hoitopolkua, koska haluttiin mahdollistaa avun saaminen ilman diagnoosia sekä vastata kasvaneeseen kysyntään.
Digitaalisten palveluiden (mm. etävastaanotot ja etäryhmät) kehittäminen mahdollistaa jatkossa psykososiaalisen tuen tarjoamisen aiempaa laajemmin.
Kohderyhmänä on täysi-ikäiset pirkanmaalaiset, joilla on keskittymisen, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen haasteita. Keskittymisvaikeuksien ryhmiä pilotoitiin keväällä -25 ja osallistujilta kerättiin palautetta ryhmistä.
Prosessi alkoi mielenterveys- ja päihdepalveluiden johdon päätöksellä. Käytännön suunnittelun ja ryhmämateriaalien tuottamisen jälkeen haasteeksi muodostui ryhmänohjaajien rekrytointi. Forms-kyselyllä tiedusteltiin valmiuksia ja halukkuutta keskittymisvaikeuksien ryhmän ohjaajaksi. Kyselyn tulosten perusteella päädyttiin järjestämään koulutusta ryhmänohjaamiseen, sillä siinä koettiin epävarmuutta. Ryhmien pilottiin saatiin lopulta mukaan 8 ryhmää.
Koska toimintamalli haluttiin osaksi hoitopolkua, henkilöstöresurssia tarvitaan paljon. Sitoutuneiden ryhmäohjaajien lisäksi tarvitaan koordinaattoreita ryhmien hallinnointiin. Osaamisessa täytyy huomioida sekä neuropsykiatrinen ymmärrys että ryhmänohjaamisen taidot. Pilottiryhmien ohjaajille järjestettiin tukea työnohjauksellisella otteella. Tämä koettiin niin hyväksi, että mentorointi jää pysyväksi osaksi toimintamallia.
Ryhmiin osallistuneiden palautteiden mukaan ryhmätoiminta on pääosin onnistunutta: 77 % koki saaneensa hyödyllisiä työkaluja, lähes kaikki kokivat saaneensa vertaistukea, 70 % koki hyvinvointinsa parantuneen ja 80 % koki sisällön vastaavan tarpeitaan. Kuitenkin yksilölliset tarpeet vaihtelivat, ja osa koki sisällön liian kevyeksi tai epäselväksi. Kehittämiskohteita ovat mm. aikataulujen joustavuus, ryhmien sisällön kohdentaminen ja selkeämmät tavoitteet.
Myös pilottiin osallistuneille ryhmänohjaajille tehtiin kysely, jonka perusteella ryhmä koettiin hyödylliseksi osallistujille ja hyväksi osaksi hoitopolkua. Haasteita ryhmänohjaamisessa oli hyvin vähän. Ennakkoasenteet ohjaamiseen olivat osin varautuneita, mutta muuttuivat ryhmän jälkeen. Ohjauskokemus oli pääosin positiivinen ja NPS-arvio oli 9,3 / 10.