RRP, pilari 3, Pohjois-Savo: Laatuperusteinen tuetun työllistymisen työhönvalmennus
Laatuperusteisen tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen tavoitteena on edistää sosiaalihuoltolain määrittämien työikäisten asiakasryhmien työllistymistä avoimille työmarkkinoille.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
Laatuperusteisen tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen tavoitteena on edistää sosiaalihuoltolain määrittämien työikäisten asiakasryhmien työllistymistä avoimille työmarkkinoille.
Toimintamallin kuvaus
Laatukriteereihin perustuvaa tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen toimintamallia pilotoitiin vuosina 2023–2024 Pohjois-Savon hyvinvointialueella osana keskisen alueen työikäisten sosiaalipalveluita. Pilotoinnin tavoitteena oli edistää sosiaalihuoltolain määrittämien työikäisten asiakasryhmien kuten kuntouttavassa työtoiminnassa olevien asiakkaiden työllistymistä ja työssä pysymistä. Sosiaalipalveluiden lisäksi asiakkaita työhönvalmennukseen ohjautui työllisyyden kuntakokeilusta sosiaalipalveluiden ulkopuolelta. Laatuperusteisen työhönvalmennuksen prosessiin sisältyviä yhteistyösopimuksia tehtiin yhteensä 37kpl. Ennen työhönvalmennuksen aloittamista asiakkaalle tehtiin päätös Sosiaalihuoltolain 27 d §:n Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevasta toiminnasta.
Laatukriteereihin perustuva tuetun työllistymisen työhönvalmennus pohjautuu IPS Sijoita ja valmenna - työhönvalmennuksen malliin, jota ohjaavat tuetun työllistymisen vaiheet, periaatteet ja arvot sekä 25 laatukriteeriä. Työhönvalmennuksen lähtökohtana on työnhakijan oma kiinnostus ja motivaatio päästä töihin. Pilotoinnin aikana THL toteutti laatuarvioinnin, jossa verrattiin laatuperusteisen työhönvalmennuksen toteutusta arviointihetkellä IPS -mallin laatukriteereihin. Toiminnan selkeitä vahvuuksia olivat työhönvalmentajien työote ja keskittyminen selkeästi vain työhönvalmennukseen sekä asiakaslähtöisyyden toteutuminen työhönvalmennustyössä. Työhönvalmennusta ja työpaikkojen etsintää sekä työnantajayhteistyötä tehtiin asiakkaiden toiveiden ja voimavarojen mukaisesti.
Laatukriteereistä poiketen työhönvalmennusta toteutettiin työikäisten sosiaalipalveluissa ilman varsinaista tiiminvetäjää yhden kehittäjä työhönvalmentajan ja yhden työhönvalmentajan työpanoksella. Työhönvalmennus oli periaatteessa aikarajaton, mutta käytännössä asiakastyö työikäisten sosiaalipalveluissa päättyi syyskuussa 2024.
Työkykyohjelman laajentaminen on jatkumoa Sanna Marinin hallituskaudella käynnistetyille työllisyystoimille, joilla haluttiin nostaa työllisyysaste 75 %:iin. Tuolloin Työkykyohjelmassa pilotoitiin laatukriteereihin perustuvaa työhönvalmennusta 19 eri hankkeessa ympäri Suomea vuosina 2020-2022. Hankkeiden tavoitteena oli vahvistaa sosiaalihuollon työllistymistä tukevaa palvelupolkua ja lisätä työhön sijoittumista edistävien toimien käyttöä.
Työkykyohjelman laajennoksen tavoitteena on edelleen löytää ratkaisuja olemassa oleviin osatyökykyisten työllistymisen haasteisiin. Laatukriteereihin perustuvaa työhönvalmennusta pilotoitiin seuraavaksi kuudella paikkakunnalla vuosina 2023-2024 osana aikuissosiaalityötä ja vammaispalveluita.
Suomessa on arviolta 65 000 työhön haluavaa ja työhön kykenevää osatyökyistä, joilla on taustallaan hyvin monenlaista osaamista, koulutusta ja työhistoriaa. Rekrytointiongelmat ovat kuitenkin lisääntyneet ja erityisryhmien, kuten osatyökykyisten, työllistymisen esteitä ei ole pystytty purkamaan tarpeeksi. Työllistymisen tukea ei ole riittävästi tarjolla ja tuen menetelmät vaihtelevat. TE-toimiston palvelut eivät ole kaikille tukea tarvitseville työnhakijoille riittäviä. Työeläkelaitosten ja KELAn järjestämään ammatilliseen kuntoutukseen taas eivät ole oikeutettuja kaikki, joita kuntoutus hyödyttäisi. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa olisi kehitettävää siinä että ne tukisivat paremmin vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistymistä. Sosiaali- ja terveysministeriön Työkykyohjelman arviointiraportin mukaan osatyökykyisten työllistymisen tuen parantamisen lisäksi myös työnantajat tarvitsisivat tietoa ja tukea palkatakseen osatyökykyisen töihin. Yritysten, työnantajien sekä työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjen kanssa tarvittaisi huomattavasti nykyistä tiiviimpää yhteistyötä osatyökykyisten henkilöiden työllistämiseksi. Työnantajat tarvitsisivat tukea esimerkiksi osatyökykyisten henkilöiden rekrytointiin, työtehtävien räätälöintiin ja töiden järjestelyihin.
Työhönvalmennuksen pilotoinnin toimintaympäristössä on tapahtunut ja tapahtuu isoja muutoksia; hyvinvointialueet ovat vuoden 2023 alusta lähtien vastanneet sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Vastaavasti TE-palvelut ovat siirtymässä kuntien ja työllisyysalueiden järjestämisvastuulle 1.1.2025. Ajankohtaisesti Kuopion seudulla on meneillään työllisyyden kuntakokeilu 1.3.2021–31.12.2024, jossa osa Pohjois-Savon TE-toimiston asiakkaista on siirtynyt oman kotikuntansa asiakkaaksi ja määrätyt valtion työ- ja elinkeinotoimistojen tehtävät on siirretty kuntien tehtäviksi.
Laatuperusteisen tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen kohderyhmää olivat hankesuunnitelman mukaisesti sosiaalihuoltolain määrittämät työikäiset asiakasryhmät kuten kuntouttavassa työtoiminnassa olevat asiakkaat. Toiminnan käynnistyttyä palveluun on ohjautunut asiakkaita myös työllisyyden kuntakokeilusta, joista osalla ei ole ollut sosiaalihuollon asiakkuutta. Palveluun ohjautuneet asiakkaat ovat olleet pitkään työttömänä olleita ja taustalla on ollut pääasiassa terveyden tilaan liittyviä haasteita, osatyökykyisyyttä ja puutteita osaamisessa.
Asiakkaiden tunnistamiseksi yhteistyötä on tehty sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Näiden lisäksi yhteistyötä on tehty alueellisen kuntakokeilun ja TE-toimiston vahvan palvelun työntekijöiden kanssa.
Toimintamallin juurtumisessa olennaista on mukana olevien organisaatioiden johdon tuki ja sitoutuminen laatuperusteiselle työhönvalmennukselle. Pohjois-Savossa johto ei viestinyt siitä miten työhönvalmennus tukisi organisaation missiota tai määritellyt selkeitä tavoitteita työhönvalmennukselle tai avoimille työmarkkinoille työllistymiselle. Tähän vaikutti ainakin se, että jo pilotoinnin varhaisesta vaiheesta lähtien oli tiedossa ettei työhönvalmennus ole juurtumassa osaksi työikäisten sosiaalipalveluita hyvinvointialueen haastavassa taloudellisessa tilanteessa, jossa myös muita ei lakisääteisiä palveluja karsittiin. Työhönvalmennus ei ole lakisääteinen palvelu ja juurtumisen kannalta olisikin olennaista, että työhönvalmennuksesta säädettäisi laissa, jotta sen järjestäminen sitä tarvitseville asiakkaille olisi jatkossa varmemmin mahdollista. Lisäksi kun työhönvalmennuksen tavoitteena on työllistyminen avoimille työmarkkinoille, nähtiin se hyvinvointialueella enemmän työllisyyspalveluihin kuuluvana kokonaisuutena. Muita juurtumista edistäviä tekijöitä olisivat olleet henkilöstöresurssin riittävyys, työhönvalmennuksen toimintamallin käyttöönotto oman työn oheen ja tähän kouluttaminen sekä koordinoivien vastuuhenkilöiden määrittäminen. Työhönvalmennuksen vaikuttavuuden mittaamiseen pitäisi myös kiinnittää huomiota ja kuinka tätä tietoa asiakkailta kerättäisi.
Juurtumiseen liittyen olennaista on myös monialaisen yhteistyön rakenteiden olemassaolo; laatukriteereiden mukaisesti työikäisten sosiaalipalveluissa työhönvalmentaja teki ainoastaan työhönvalmennusta ja asiakkaan tarvitessa monialaista tukea muut palveluprosessit olivat käynnissä työhönvalmennuksen aikana ja toimivat työllistymistä tukien. Verkostotyötä tehtiin muun muassa Kelan, sosiaali- ja terveydenhuollon, kuntakokeilun ja 3. sektorin toimijoiden kanssa. Lisäksi laatukriteereiden mukainen työhönvalmennus on erityisosaamista vaativa ja hyvin kokonaisvaltainen palvelu; työhönvalmentajat toteuttivatkin työhönvalmennuksen viittä vaihetta ja hallitsivat laatukriteeristön mukaisen toimintatavan. Tämä edellytti mahdollisuutta osallistua muun muassa THL:n järjestämiin IPS metodikoulutuksiin ja aikaa työskennellä laatukriteereiden mukaisesti. Työhönvalmentajien olisi ollut laatukriteereiden mukaisesti suositeltavaa osallistua myös aktiivisesti viikoittain sosiaalipalvelun kokouksiin, joissa olisi käsitelty yksittäisiä asiakkaita ja heidän työllistymistavoitteitaan. Tämä toteutui niin, että työhönvalmentajat osallistuivat kerran kuukaudessa kuntouttavan työtoiminnan tiimikokoukseen. Työhönvalmennusta käsittelevät asiakaskirjaukset oli integroitu asiakkaan sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmään, mutta työhönvalmentajat eivät nähneet muiden sosiaalihuollon ammattihenkilöiden kirjauksia. Työhönvalmentajien työtilat sijaitsivat suosituksen mukaisesti lähellä työikäisten sosiaalipalvelujen ammattihenkilöiden työtiloja.
Onnistuakseen työllistymistavoitteessaan työhönvalmennus edellyttää myös yritysten, työnantajien sekä työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjen kanssa tehtävää tiivistä yhteistyötä osatyökykyisten henkilöiden työllistämiseksi. Tämä vaatii pitkäjänteistä työtä ja aikaa, jota ei voi täysin saavuttaa lyhyehköllä pilotointikaudella. Lisäksi työnantajat tarvitsevat tukea osatyökykyisten henkilöiden rekrytointiin, työtehtävien räätälöintiin ja töiden järjestelyihin. Tämä edellyttää laajaa yhteistyötä eri työllisyystoimijoiden kesken, mutta myös yksinkertaisempia rakenteita, että työllistäminen olisi työnantajalle aidosti sujuvaa.
Sosiaalihuollossa on useita palveluita, jotka voidaan nähdä työllistymistä edistävinä palveluina kuten sosiaalihuollon työllistymistä tukeva toiminta ja työtoiminta, kuntouttava työtoiminta ja kehitysvammalain mukainen työtoiminta ja työhönvalmennus. Näistä palveluista ei nykyisellään kuitenkaan edetä avoimille työmarkkinoille. Tähän tarpeeseen vastaamaan Työkykyohjelman laajennos pilotoi laatuperusteista työhönvalmennusta muun muassa osaksi työikäisten sosiaalipalveluita ajatuksena että jokainen ihminen on kykenevä työhön - kunhan työ on tekijälle sopivaa ja hänellä on työhön tarvittava tuki.
Toipumisorientaation mukainen palveluiden perusta on tukea henkilön toipumista riippumatta siitä, mikä hänen lähtökohtansa työkyvyn suhteen on. Käytännössä ammattilainen edistää asiakkaan kuntoutumista auttamalla häntä löytämään voimavaroja tekemään omia suunnitelmia ja vahvistaa pystyvyyden tunnetta, joiden avulla hän pystyy elämään merkityksellistä ja antoisaa elämää sekä toteuttamaan päämääriään ja haaveitaan. Työelämäorientaation muistaminen myös sosiaalipalveluissa ja työelämän puheeksi ottaminen säännöllisesti on tärkeää, kun tuetaan asiakkaan toiveikkuutta, autetaan häntä näkemään omia vahvuuksiaan ja ohjataan kyvykkyyden ja toimijuuden ilmaisuihin. Tämä on mahdollista toteuttaa nykyisilläkin resursseilla; kyse voi olla myös toisin tekemisestä. Tätä ajatusta vahvistamaan työikäisten sosiaalipalvelujen käyttöön laaditaan työelämän puheeksi ottamisen ohjekortti, jota voidaan hyödyntää myös esimerkiksi perhesosiaalityössä lapsiperheiden vanhempien työllistymisen tukena.