Esteetön yhteisöllisyys
Esteetön yhteisöllisyys tarkoittaa kaikkien yhteisön jäsenten osallisuuden mahdollistamista. Tärkeäksi tulee koordinaation rooli yhteisöllisyyden rakentamisessa. Tässä toimintamallissa näkökulma on alueellisen yhteisöllisyyden synnyttämisessä ja kannattelussa.
Yhteisöllisyydestä kaivataan uudistunutta ratkaisua ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja toisaalta hyvinvointivaltion kustannusten hillitsemiseksi. Oletuksena on, että yhteisöllisyys ja osallisuus yhteisössä poistavat yksinäisyyttä, luovat turvallisuutta ja vahvistavat yksilön kokemaa merkityksellisyyttä, jotka lisäävät hyvinvointia.
Elämme ajassa, jonka yhteiskunnallista toimintaympäristöä kuvaa ennustamattomuus, maailmankuvan sirpaloituminen ja kansalaisten luottamuksen heikkeneminen demokraattisen järjestelmän toimivuuteen ja perinteisiin instituutioihin. Yhä useammalla on kokemus siitä, ettei tarpeita kuulla eikä ihmisen omalla toiminnalla ole merkitystä. Vaarana on, että osallisuus elitisoituu eli äänensä saa paremmin kuuluviin aktiivinen väestö, jolla on resursseja ja verkostoja. (Kumpula 2017, 9–10.)
Yhteisöllisyyden näkökulmasta tulevaisuuden metatrendit kertovat, että postnormaali aika, tunteiden korostuminen ja eriytyminen kytkeytyneessä maailmassa luovat tarpeen moniäänisyydelle, dialogille ja osallisuuden mahdollistamiselle (Dufva 2020, 53.)
Yhteisöllisyydestä toivotaan ratkaisuja yksinäisyydelle ja turvattomuudelle ja niiden aiheuttamille ilmiöille. Yhteisöllisyys näyttäytyy positiivisena vastavoimana modernin yhteiskunnan yksityistymisen, yksinäisyyden ja turvattomuuden ongelmiin. (Jolanki 2017, 8.)
Kehittämishankkeen toimintaympäristönä on alueellisen yhteisöllisyyden kehittäminen. Yhteisöllisiksi kuvattuja asuintaloja kyllä rakennetaan, mutta yhteisölliset tilat ja yhteisöllinen elämä jäävät syntymättä, ellei kukaan ole "tuuppamassa" yhteisöllisyyttä alkuun. Kehittämishankkeen tehtävänä on löytää ratkaisuja siihen, miten alueellinen yhteisöllisyys autetaan alkuun ja miten yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja vaikuttamisen paikkoja mahdollistetaan kaikille.
Mainitut lähteet:
Dufva Mikko (2020) Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Vantaa: Sitra.
Jolanki Outi (2017) Johdanto. Teoksessa Jolanki Outi, Leinonen Emilia, Rajaniemi Jere, Rappe Erja, Räsänen Tiina, Teittinen Outi ja Topo Päivi Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2017. 8–13.
Kumpula Kristiina (2017) Esipuhe. Teoksessa Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE (2017) Kohti autonomista ja elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan toimintasuunnitelma 2017–2021.Oikeusministeriön julkaisu 49/2017. Helsinki: Oikeusministeriö. 9–10.
Tavoitteena on, että yhteisöllisyys on mahdollista kaikille. Jokaiselle olisi mahdollista omien voimien ja taitojen puitteissa osallistua, tuoda panoksensa yhteisön elämään ja kokea olevansa yhteisölleen tärkeä.
Yhteisön jäsenille luodaan mahdollisuuksia osallistua, tutustua toisiinsa, ideoida ja vaikuttaa.
Hankkeen kohderyhmänä ovat kaikenikäiset ja kaikenlaisissa elämäntilanteissa elävät ihmiset. Erityisesti huomion kohteena ovat alkuvaiheen muistisairaat, joille toivotaan yhteisöllisen asumisen monisukupolvisessa ympäristössä tuovan mahdollisuuksia osallisuuteen ja toimijuuteen sairaudesta huolimatta.
Esteettömän yhteisöllisyyden mahdollistamisen näkemyksiä ja ideoita on kerätty kyselyllä (N=55), ja tulokset on avattu pro gradu -tutkielmassa Esteetön yhteisöllisyys: Alueellisen yhteisöllisen arjen alkuun auttaminen ja kannattelu. Tutkimuksen etenemisestä ja tutkimustuloksista on keskusteltu kuukausittaisissa Yhteisöllisyyskahvit-tilaisuuksissa, joissa osallistujia on ollut paikalla 6-8.