Kummiperhetoimintamalli alaikäisinä Suomeen yksin tulleille nuorille
Kummiperhetoiminta tukimuotona alaikäisinä ilman huoltajaa tulleille nuorille. Kehitetyssä kummiperhetoiminnan mallissa tarjotaan turvallinen perhe tai aikuinen, jonka kanssa viettää arkisia hetkiä keskustellen ja tehden mielekkäitä asioita yhdessä.
Toimintamallin nimi
Kummiperhetoiminta tukimuotona alaikäisinä ilman huoltajaa tulleille nuorille. Kehitetyssä kummiperhetoiminnan mallissa tarjotaan turvallinen perhe tai aikuinen, jonka kanssa viettää arkisia hetkiä keskustellen ja tehden mielekkäitä asioita yhdessä.
Kasvattaa Jyväskylän alueen 15-29-vuotiaiden maahan muuttaneiden nuorten sosiaalisia verkostoja ja vähentää nuorten
kokemaa yksinäisyyttä ja lisätä kokemus osallisuudesta. Edistää nuorten perheyhteisöön kuulumisen kokemusta
perheen läsnäolon ja tuen kautta. Tarjota turvallisen aikuisen tukea.
Huoli nuorten yksinäisyydestä, sosiaalisten verkostojen yksipuolisuudesta ja aikuisen tuen vähäisyydestä johti DOMINO-hankkeen luomiseen. Hankkeen sisällä kummiperhetoiminta kehitettiin tukimuotona alaikäisinä ilman huoltajaa tulleille nuorille. Tavoitteet oli kasvattaa Jyväskylän alueen 15-29-vuotiaiden maahan muuttaneiden nuorten sosiaalisia verkostoja, vähentää nuorten kokemaa yksinäisyyttä, lisätä heidän osallisuuden kokemusta ja edistää perheyhteisöön kuulumisen kokemusta. Maahan muuttaneilla on tarve päästä tutustumaan suomalaisiin, luomaan ystävyyssuhteita ja kiinnittymään suomalaiseen yhteiskuntaan. Kehitetyssä kummiperhetoiminnan mallissa tavoite oli tarjota suomalainen perhe, jonka kanssa viettää arkisia hetkiä keskustellen tai tehden mielekkäitä asioita yhdessä. Nuoret saivat suomalaisen perheen, joiden kautta saivat vakauden kokemusta arkeen ja turvallisen virka-ajan ulkopuolisen vapaaehtoisen aikuisen elämäänsä. Kummiperheiden räätälöity tuki ja riittävä rinnalla kulku oli avainasemassa onnistunutta nuorta tukevassa toiminnassa.
Tulevaisuutta ajatellen, olisi tärkeää keskittää entistä enemmän huomiota kaskisuuntaisen kotoutumisen keskustelussa laajaan kasvatustyön kehittämiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Toistaiseksi yhteiskunnallisessa keskustelussa kaksisuuntaisessa kotoutumisessa oletus "työn taakasta" lepää pääsääntöisesti maahan muuttaneiden harteilla. Hankkeen toiminnassa olleet suomalaiset kummiperheet olivat oiva esimerkki todellisesta suomalaisesta yhteisöllisyyden hengestä, joka pääsee kukoistamaan, kun tieto ja mahdollisuus yhdistyvät.
Jyväskylän alueen 15-29-vuotiaat maahan muuttaneet nuoret. Moni on tullut Suomeen vuonna 2015 ja hankkeen kehittämisen alussa moni nuori oli ollut vailla suomalaista vapaa-ajan kontaktia 5-7 vuotta. Hankkeen edetessä toimintaan tuli Afganistanilaisia, Kongolaisia, Somalialaisia ja Pakistanilaisia. Kaikki toimintaan tulevat olivat Suomeen tullessaan alle 18-vuotiaita, osa turvapaikanhakijoita ja osa kiintiöpakolaisia. Kiinnostavaa oli huomata miten hankkeen alussa työntekijän oletukset asioista, joissa luuli nuorten tarvitsevan tukea ei juurikaan nousseet puheeksi. Suomalaisten perheiden toimintatapojen, kulttuurin ja käytöksen sijaan juteltiin usein filosofisesti elämästä, politiikasta, haasteista ja haaveista, mutta välillä myös hoidettiin käytännön asioita.
Kummiperhekoulutuksia: kaksi iltaa, 2 h / ilta, tai koulutus Teams:issä.
Yksilöllinen tuki perheille: aktiivinen rinnalla kulku; puhelut, kotikäynnit räätälöidään osallistujien tarpeiden mukaan.
Yksilöllinen tuki nuorille: aktiivinen rinnalla kulku; puhelut, kotikäynnit räätälöidään osallistujien tarpeiden mukaan.
Virkistystapaamiset: nuorille ja perheille tarkoitetut yhteiset tapaamiset.
Resurssit voi olla esim. 80 % työaika, yhdelle työntekijälle. Aikaa menee suomalaisten vapaaehtoisten perheiden etsimiseen, toiminnan mainostamiseen ja verkostoitumiseen. Erityisen tärkeää on varata riittävästi aikaa perheiden ja nuorten rinnalla kulkuun. Koska toiminta on astetta vaativampi kuin satunnainen keskustelutuki, mutta vähemmän vaativa kuin esim. sijaisperheenä toimiminen, on erittäin tärkeää pitää huolta osallistujista, heidän jaksamisestaan, sekä auttaa heitä ymmärtämään oman panoksensa merkitystä.
Yhteen saatetut perheet ja nuoret: nuori ja perhe tapaavat keskimäärin 1-2 x kk, lisäksi viestittelyä ja puheluita
Tuotokset ja tulokset: 22 yhteen saatettua kummiperhettä ja nuorta, 120 kohtaamista nuorten kanssa (puhelinkeskustelu / kotikäynti), toista sataa kohtaamista perheiden kanssa (työntekijä), 14 virkistysiltaa nuorille ja perheille, satoja perheiden ja nuorten välisiä kohtaamisia.
24 kotitaloutta osallistui hankkeen aikana kummiperhekoulutuksiin, 20 vapaaehtoista aloittanut kummiperheenä (*), jossa yhteensä 51 henkilöä ollut toiminnassa mukana. 90 % koulutuksiin osallistuneista aloittivat toiminnassa. Koulutukseen osallistuminen on usein merkki valmiudesta sitoutua varsinaiseen kummiperheenä olemiseen. Useampi perhe oli valmis ottamaan useamman nuoren saman aikaisesti toimintaan ja moni perhe oli valmis aloittamaan kummiperheenä, jos aikaisempi nuori oli joutunut lopettamaan toiminnassa esim. paikkakunnalta muuton takia.
*perheet ovat ottaneet useamman kuin yhden nuoren hankkeen toiminnan aikana, siksi nuoria useampia kuin perheitä.
Hankkeen toiminta on jalkautuvaa työtä, toiminta tapahtuu siellä, missä osallistujat elävät ja luontaisesti liikkuvat. Toiminnassa on haluttu painottaa tavallisen arjen tärkeyttä. Vakautta tarvitseva nuori hyötyy niinkin tavallisesta asiasta kuin yhteisestä yksinkertaisesta päivällisestä tai luonnossa liikkumisesta. Perheille on ollut tärkeä ymmärtää, ettei toiminta ole tapahtumaorientoitua, vaan koostuu toiminnassa olevien kiinnostuksesta ja arjessa vietetyistä yhteisistä hetkistä. Rinnalla kulkua ollaan pidetty hankkeessa tärkeämmässä asemassa kuin kummiperhetoiminnan koulutuksia. Koulutuksissa ei voi sisäistää kaikkia asioita, tai valmistautua kaikkiin tilanteisiin. Koulutuksia tehokkaammaksi on osoittautunut työntekijän yhteydenpito ja vapaaehtoisten kanssa käytävät keskustelut. Näissä tilanteissa nousee mahdollisuuksia nostaa nuorille tärkeitä asioita esiin, painottaa toiminnassa tärkeitä elementtejä, kannustaa perheitä, ideoida yhdessä ja kehittää toimintaa.
Tuloksellisuutta seurattiin kyselyjen lisäksi säännöllisesti käytyjen keskustelujen kautta, poimittiin otteita kuvastamaan numeraalisen tiedon sisältöä ja nuorilta nousutta tunnelmaa ja näkemystä suomalaisen perheen tuen merkityksestä heidän elämässä. Toiminnassa oli 22 nuorta, joilta 17 saatiin kirjallinen vastaus.
Minusta tuntuu, että olen osa kummiperhettä 16/17
”Kiitos, olen todella kiitollinen, koska olen tässä maassa yksin, minulla ei ole ketään. Tämä on mun perhe, haluan olla ihan loppuun heidän kanssa.”
”Tämä on minulle todella suuri asia. En tiedä mitä sanoa. Olen todella kiitollinen”
Olen vähemmän yksinäinen perheen kanssa 16/17
”Mutta suomalaisen perheen kanssa olen vähemmän yksinäinen. Kun olen heidän kanssa, en mieti niin paljon omia ongelmia, en ole niin yksinäinen.”
”On todella vaikeaa olla nuorena yksin Suomessa. Minä tiedän”
Saan apua ja tukea kummiperheeltä 16/17
”Oi mummo! I don’t have words – I can’t say. I have NEVER met anyone like her, she is one of a kind. She is so wonderful!”
Olen oppinut kummiperheeltä suomalaisesta kulttuurista, tavoista ja ajattelusta 15/17
”Perhe on tosi mukava!” ”on hyvä, että minulla on täällä kummiperhe, kun oma perhe on kaukana, he ovat minun perheeni”.
Kansikuva
