Minun maailmani osallistava korunäyttelykonsepti
Minun maailmani näyttelykonseptissa korualan ammattilaiset työstävät tarinasta yhteistyössä vähemmistön edustajan/tarinan jakajan kanssa koruja.
Toimintamallin nimi
Minun maailmani osallistava korunäyttelykonsepti
Toimintamallin lyhyt kuvaus
Minun maailmani näyttelykonseptissa korualan ammattilaiset työstävät tarinasta yhteistyössä vähemmistön edustajan/tarinan jakajan kanssa koruja.
Toteutuspaikka
Suomen kello- ja korumuseo Kruunu
Paikkakunta, maakunta tai hyvinvointialue
Keski-Uusimaa
Espoo
Toimintamallin rahoittaja
Ei erillisrahoitusta
Liitteet ja linkit
Verkkosivun osoite
Verkkosivun osoite
Verkkosivun osoite
Kuva
Kuvateksti
Arto PeltonenPeruttu joulu
Talvi on tullut. Hämärässä aulassa on joulukuusi. Se näyttää orvolta suuressa kylmässä tilassa. Kuusessa ei ole lapsien tekemiä koristeita, se on vain kuusi, jossa on muutamia palloja. Kuusi ei ole kodin joulukuusi, katson sitä etäältä enkä tunne mitään. Piti päästä jouluksi kotiin, en pääse. Tunne musertaa, sulkien kaiken ulkopuolelle. Olen samassa aulassa kuusen kanssa mutta vastakkaisessa nurkassa. Tuijotan peiliin, josta näkyy aulan kävelytukikaiteet niin kuin ne katoaisivat johonkin iäisyyteen. Kuluu päiviä, en tiedä montako, en muista. Hoitajat kuiskivat keskenään, pitäisiköhän jotain tehdä tuon pojan kanssa.
Katsoin itseäni katosta
Ole reipas poika! Leikkauksen jälkeen särky, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan. Uskon, että tämä on hyväksi kun, niin on sanottu. Ole reipas poika, ei saa valittaa. Hoitaja antaa piikin olkapäähän kuuden tunnin välein. Piikki haisi samalta, kuin kohta johon ampiainen joskus pisti. Piikki toi helpotuksen. Helpotus, uni, herääminen, tuskat, helpotus, uni, herääminen, tuskat …….aina kaksi tuntia tuskaa. Kellosta tuli tärkein tarkkailtava, se määräsi milloin helpotus tulee.
Herään valoisaan rauhalliseen huoneeseen, ilman kipuja, kaikki on hyvin, ei kipuja ei väsymystä ei huolta. Kaikki on kirkasta ja olo on uskomattoman kevyt ja hyvä. Katson itseäni huoneen katosta. En pelkää, ihmettelen mitä, minä täällä ylhäällä teen. Olo on niin hyvä.
En katso peiliin
Peili. Ei asiat kuvajaista katsomalla parane. Tiedän puutteeni, ei sitä tarvitse erikseen tarkastella, muut tekevät sen puolestani. Yritän katsoa sieluun, en tiedä onnistunko.
Tytär
Pieni tyttö vaalea ponnari iloisesti heiluen keinuhevosen ja
keppihevosen selässä, naurua, hymyä silmissään, ääretön ilo ja vauhdin hurma.
Liikkeet ovat kauniit ja sulavat kuin oikealla hevosella ratsastaisi.
Tytön eläinrakkaus oli ja on palavaa, ikuista.
Hevonen oli kaukainen haave ja haave toteutui.
Olen niin ylpeä, hän on minun oma rakas tyttäreni.
Tiedosto
Kansikuva
Kehittämisen vaihe
Kehitteillä