Päihdetyöhön yhdistetty haittoja vähentävä ainetunnistus
Ainetunnistuksen avulla käyttävät ihmiset voivat ennen käyttämistä saada aineen kemiallisella analysoinnilla parempaa tietoa siitä, mitä käyttöön aikomansa aineet sisältävät. Samalla annetaan analyysituloksien perusteella räätälöityä riskitietoa.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
Ainetunnistuksen avulla käyttävät ihmiset voivat ennen käyttämistä saada aineen kemiallisella analysoinnilla parempaa tietoa siitä, mitä käyttöön aikomansa aineet sisältävät. Samalla annetaan analyysituloksien perusteella räätälöityä riskitietoa.
Toimintamalli lyhyesti
Huumausaineiden hallussapito on kiellettyä mutta jäämiä huumausaineista on esimerkiksi käytetyissä injektioruiskuissa tai aineen säilyttämiseen käytetyssä muovipussissa. Itse aineen sijaan voidaan analysoida näitä jäämiä. Emme kuitenkaan suosittele verikontaktissa olleiden käyttövälineiden käyttöä tähän tarkoitukseen, koska veressä mahdollisesti ennalta olevat aineet voivat sotkea analyysitulosta. Sovelsimme jäämänäyteanalyysiä Kadulta labraan -tukimuksessamme.
Huumausainetilanne muuttuu jatkuvasti. 2010-luvun alkupuoliskoa leimasivat muuntohuumeet ja jälkipuoliskoa perinteisten huumeiden lisääntynyt saatavuus salatun verkon avulla. Koronapandemian tuomat rajoitukset voivat myös tuoda muutoksia huumausainetilanteeseen.
Suomessa amfetamiinin, ekstaasin ja kannabiksen käytön yleisyys 15-34 vuotiaiden keskuudessa on euroopan keskitasoa tai sen yli. Kokaiinin osalta ollaan euroopan keskitason alapuolella mutta käytön yleisyys on lisääntynyt.
Ainetunnistus (drug checking) on nykymuotoisena aloitettu Alankomaissa 90-luvun alussa. Se on otettu käyttöön jo yli kymmenessä Euroopan maassa ja lisäksi myös Pohjois- ja Etelä-Amerikan maissa ja Australiassa. Ainetunnistuksen toteutustavat ovat monenkirjavia.
Suomessa ainetunnistusta ei ole varsinaisesti otettu vielä käyttöön. Käyttäjät voivat ostaa käyttöönsä hyvin yksinkertaisia kotitestejä mutta kunnollista ainetunnistuspalvelua ei ole saatavilla. Yksi rajoittava tekijä on, että huumausaineiden hallussapito on laissa kielletty ja toteutustavasta riippuen henkilökunta voisi joutua käsittelemään oletettua huumausainetta. Kaikki ainetunnistuksen toteutustavat eivät kuitenkaan edellytä, että henkilökunta koskisi huumausaineeseen. Lisäksi huumausainelaissa on määritelty, että huumausaineen käsittelyluvan voi saada tieteellistä tutkimusta varten.
Kohderyhmänä voivat olla niin ongelmallisesti huumeita käyttävät kuin satunnaisemmin käyttävät. Heidän tarpeet voivat poiketa toisistaan sen osalta mitä aineita heidän olisi tarve tuoda tunnistettavaksi, kuinka kauan he pystyvät odottamaan tuloksia ennen kuin ryhtyvät käyttämään ainetta sekä missä ja miten heitä voidaan tavoittaa. Täten voi olla, että molemille kohderyhmille pitää räätälöidä omanlaisensa palvelu. Näitä seikkoja nousi esiin Kadulta labraan tutkimuksessa sekä kohderyhmälle suunnatussa, opinnäytetyönä tehdyssä kyselyssä.
Jäämänäyteanalyysiä on pilotoitu Suomessa vasta osana lyhyttä, neljä kuukautta kestänyttä Kadulta labraan -tutkimusta. Tutkimuksessa oli paljon rajoitteita, jotka estivät mallin täyden potentiaalin saavuttamisen. Jäämänäyteanalyysiä pitäisi yrittää uudestaan niin, että tutkittava näytemäärä on suurempi, keräysaika on pidempi, näytteitä olisi kerättävä useassa erilaisessa pisteessä ja analyysituloksia pitäisi saada nopeammin, jotta niillä voisi olla realistista vaikutusta näytteentuojan käyttöpäätökseen. Lisäksi jos voitaisiin analysoida varsinaisia huumausaineita, voitaisiin analysoida myös vaikuttavan aineen pitoisuutta. Tieto aineen pitoisuudesta auttaisi välttämään annosteluvirheestä johtuvia tapaturmaisia yliannostuksia.
Kadulta labraan -tutkimus osoitti, että huumausaineiden todellinen sisältö voi poiketa hyvinkin paljon odotetusta tai oletetusta sisällöstä. Erityisesti niissä tapauksissa, joissa sisältö poikkeaa merkittävästi, on näyttöä, että henkilöt muuttaisivat käyttöpäätöstään.
Kansikuva
