Palvelutalosta jalkautuva etsivä vanhustyö
Palvelutalosta käsin jalkautuva etsivä vanhustyö tavoittaa verkostoyhteistyöllä tukea tarvitsevia iäkkäitä, tarjoaa neuvontaa ja ohjausta, tukea yksilöllisiin elämäntilanteisiin, edistää kiinnittymistä yhteisöön ja mahdollistaa oikea-aikaisen ohjaamisen palveluihin.
Toimintamallin nimi
Palvelutalosta käsin jalkautuva etsivä vanhustyö tavoittaa verkostoyhteistyöllä tukea tarvitsevia iäkkäitä, tarjoaa neuvontaa ja ohjausta, tukea yksilöllisiin elämäntilanteisiin, edistää kiinnittymistä yhteisöön ja mahdollistaa oikea-aikaisen ohjaamisen palveluihin.
Palvelutalosta käsin jalkautuva etsivä vanhustyö tavoittaa tukea tarvitsevia iäkkäitä ja tukee heidän toimijuuttaan tarjoamalla matalan kynnyksen tukea arjen hallinnassa ja yhteisölliseen toimintaan liittymisessä rakentamalla polku löytämisestä osallisuuteen. Toiminnalla voidaan edistää iäkkään ihmisen kuulumisen tunnetta ja osallisuutta tekemällä yhteisöön liittyminen mahdollisimman helpoksi. Tukea voidaan jatkaa osana palvelutalon yhteisöllistä toimintaa.
Omakotisäätiön senioritoiminta toteuttaa etsivää vanhustyötä osana alueellista verkostomallista etsivää vanhustyötä. Osa asiakkaista ohjautuu etsiville verkostoyhteistyön kautta. Yhteydenotto tuen tarpeessa olevasta ikääntyneestä voi tulla myös iäkkäältä itseltään, omaiselta tai muulta läheiseltä. Jalkautumalla tavoitetaan ikäihmisiä, jotka eivät ota yhteyttä palveluihin. Jalkautuvaa työtä toteuttavat Omakotisäätiön senioritoiminnan työntekijät apunaan vapaaehtoiset agentit, jotka tiedottavat toiminnasta omassa naapurustossaan.
- Etsivän työn tekijät jalkautuvat pareittain tiloihin, joissa iäkkäät liikkuvat kuten kauppakeskuksiin, kerhoihin, taloyhtiöiden kokouksiin, palvelulinjoille, asuinalueen tapahtumiin ym. Heillä on taustaorganisaation nimikyltti tai liivi. Etsivillä on mukana yhteydenottokortteja tai esitteitä toiminnasta.
- Vapaaehtoiset osallistuvat etsivään työhön jakamalla esitteitä sekä tiedottamalla toiminnasta.
- Tapaamisissa keskitytään yksilölliseen kohtaamiseen ja luottamuksen rakentamiseen.
- Iäkkäille kerrotaan palvelutalon tarjoamasta toiminnasta, alueen muista palveluista, harrastusmahdollisuuksista ja mahdollisuudesta vapaaehtoiseen juttu- tai ulkoilukaveriin.
- Etsivän työn tekijät opettelevat tunnistamaan iäkkäiden haasteellisia elämäntilanteita. Kohdatuista pyritään tunnistamaan tukea tarvitsevat, joille tarjotaan mahdollisuutta yksilölliseen keskusteluun ammattilaisen kanssa.
- Iäkkään kanssa etsitään ratkaisuja hänen yksilölliseen elämäntilanteeseensa. Tarvittaessa laaditaan yhdessä voimaantumissuunnitelma, jonka toteutumista seurataan ja tehdään yhteistyötä omaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Tavoitteet asetetaan iäkkäiden tarpeita ja toiveita kunnioittaen ja niiden toteutumista seurataan yhdessä.
- Tukea tarvitseva iäkäs saatetaan mukaan yhteisölliseen toimintaan. Toimintaan osallistumisen kynnystä madalletaan tarvittaessa tarjoamalla vapaaehtoisen tukea tai saattamisapua (esim. riksakyytiä) Tarvittaessa hänet ohjataan Helsingin kaupungin asiakasohjaukseen palvelutarpeen arviointiin, josta hän pääsee tarvittavien palvelujen piiriin.
- Iäkkääseen pidetään yhteyttä kuulumissoitoin kunnes tuen tarve lakkaa tai hän saa tarvitsemansa avun ja tuen muualta. Iäkäs voi tarvittaessa ottaa uudestaan yhteyttä asiakkuuden päätyttyä.
Helsingin väestö ikääntyy. Väestöennusteen mukaan erityisesti yli 75-vuotiaiden määrä tulee kasvamaan voimakkaasti itäisen suurpiirin alueella (Tilastoja 2021:11), mikä on Omakotisäätiön senioritoiminnan toiminta-aluetta. Samanaikaisesti yhä useampi iäkäs asuu yksin kotona. 75 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä 90 % asuu vielä kotona ja heistä yli puolet yksin (THL Sotkanet 2019).
Suurin osa kotona asuvista iäkkäistä pärjää vielä hyvin, mutta osalla on toimintakyvyn heikkenemisen, yksinäisyyden tai täyttymättömän palvelutarpeen vuoksi haasteita arjessa selviytymisessä, mikä voi lisätä riskiä syrjäytymiselle ja johtaa raskaampien palvelujen tarpeen ennenaikaiselle kasvulle. Ikääntyvän väestön tarpeisiin vastaaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tukee kotona asumista ja siirtää raskaampien palvelujen tarvetta myöhemmäksi.
Väestön ikärakenteen muutos ja sen mukanaan tuomat tarpeet tuleekin ottaa huomioon alueellisessa palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. Laatusuositus 2020–2023 hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi korostaa ennaltaehkäisevien palvelujen kehittämistä ja iäkkäiden osallisuuden edistämistä. Myös Helsingin kaupunkistrategian 2021-2025 mukaan iäkkäiden palveluissa parannetaan ennakoivaa otetta ja lisätään jalkautuvaa kotiin vietävää palvelua. Etsivää vanhustyötä tarvitaan, jotta tavoitetaan myös palvelujärjestelmän ulkopuolelle jäävät iäkkäät tai heidät, joille puhelimessa annettu ohjaus ja neuvonta ei riitä. Etsivä vanhustyö on ammatillista tukea tarvitsevia iäkkäitä löytävää ja osallisuutta edistävää toimintaa.
Kunnan ja järjestöjen välinen yhteistyö etsivässä vanhustyössä mahdollistaa niiden iäkkäiden löytämisen, jotka eivät ole vielä palvelujen piirissä, mutta joilla alkaa olla haasteita arjessa selviytymisessä. Omakotisäätiön Palvelutalosta käsin jalkautuva etsivän vanhustyön toimintamalli on osa alueellista verkostomallista etsivää vanhustyötä. Toimintamalli linkittyy Helsingin kaupungin keskitetyn palveluohjauksen, VALLI ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen ja etsivää vanhustyötä tekevien järjestöjen verkostoyhteistyöhön. Ks. toimintamalli Innokylästä. Omakotisäätiön jalkautuvan etsivän työn toimintamallissa yhdistyy verkostoyhteistyöhön perustuva etsivä vanhustyö, matalan kynnyksen tuki ja yhteisöllinen toiminta. Iäkkäiden kanssa etsitään keinoja arjessa pärjäämisen ja toimijuuden ja osallisuuden vahvistamiseen. Jalkautuvalla etsivällä vanhustyöllä voidaan tavoittaa ne tuen tarpeessa olevat iäkkäät, jotka eivät itse hakeudu mukaan toimintaan tai palveluihin.
Omakotisäätiö on kehittänyt matalan kynnyksen senioritoimintaa Stean rahoittamana alkaen 2018 (Kanto-hanke 2018-2021). Toimintamallin kehittämisessä on hyödynnetty jo kehitettyjä etsivän vanhustyön toimintamalleja ja rakennettu alueellisesti toimivaa palvelutalosta käsin toteutettavaa toimintaa. Toiminta jatkuu Stean AK-rahoituksella Itä-Helsingin Vartiokylän (Vartioharju, Puotila, Puotinharju, Marjaniemi, Roihupelto ja Itäkeskus) ja Vuosaaren peruspiirien alueella. Alueella asuu 12 000 yli 65-vuotiasta. Alueella ei ole seniorikeskusta.
Kohderyhmänä ovat kotona asuvat iäkkäät, jotka eivät vielä ole palvelujen piirissä, mutta heidän toimintakykynsä ja elämänhallintansa on heikentynyt tai heille myönnetyt palvelut eivät vastaa heidän tarpeitaan ja heiltä puuttuu sosiaalinen tukiverkosto. Lisäksi on havaittu, että monet haastavassa elämäntilanteessa olevat iäkkäät eivät hakeudu oma-aloitteisesti palvelukeskusten toimintaan tai neuvonnan piiriin. He tarvitsevat henkilökohtaisen kohtaamisen, palveluihin saattamista ja kutsun mukaan toimintaan. Toimintakyvyltään heikommat tarvitsevat tuekseen rinnalla kulkijan, jonka kanssa voi turvallisesti pohtia omaa elämäntilannettaan ja keinoja toimijuuden ja osallisuuden lisäämiseen sekä tutustua erilaisiin harrastusmahdollisuuksiin.
Omakotisäätiön etsivässä työssä on tunnistettu seuraavia haastavia elämäntilanteita, joita iäkkäät itse, heidän läheisensä, yhteistyöverkosto tai etsivän työn tekijät ovat tunnistaneet:
- Yksinäisyys / sosiaalisen verkoston puute
- Alentunut mieliala
- Heikentynyt fyysinen toimintakyky
- Lievät muistiongelmat
- Elämänhallintaan liittyvä tiedon ja tuen tarve /haasteet
- Palvelujen ja tiedon puute palveluista
- Luottamuksen puute, johon liittyy aiemmin koettu kohtaamattomuus ja ulkopuolisuus
- Toimintamahdollisuuksien puute asuinalueella
- Vapaa-ajan toiminnan maksullisuus
Stean rahoittamassa Kanto-hankkeessa (2018-2021) löydetyistä haasteellisessa elämäntilanteessa olevista iäkkäistä 75% koki yksinäisyyttä tai liikkumisrajoituksista johtuvia osallistumishaasteita. Itsensä yksinäiseksi kokevien iäkkäiden osuus suomalaisessa väestössä vaihtelee jonkin verran mittaustavan mukaan. Savikon, Janssonin ja Pitkälän (2019) mukaan kotona asuvista iäkkäistä 20–40 % kokee yksinäisyyttä vähintään toisinaan ja jatkuvasti yksinäisiä on 5–12 %.
Toimintamallin käyttöönoton edellytykset:
- Toimintaympäristön tunteminen (alueen ikärakenne, palvelut ja niiden katvealueet, harrastusmahdollisuudet ja kohtaamispaikat)
- Riittävät henkilöstöresurssit eli vähintään työpari. Etsivää työtä voi tehdä osana palveluohjausta ja palvelutalon tarjoamaa yhteisöllistä toimintaa. Palvelutalon jalkautuvaa etsivää työtä ja vapaaehtoisten toimintaa koordinoidaan tiimissä tai parityönä.
- Ymmärrys elämäntilanteisiin ja vanhenemiseen liittyvistä haasteista, kyky tunnistaa erilaisia syrjäytymisen riskitekijöitä ja ymmärrys toimijuuden rakentumisen elementeistä
- Kohtaamistaidot, kyky dialogiseen vuorovaikutukseen ja toimijuuden/muutoksen tukemiseen
- Toiminnasta tiedottaminen jalkautumalla, perinteisin mainoksin ja kortein, sähköpostitse ja sosiaalisessa mediassa.
- Verkostoituminen. Toimijoina voivat olla kunnan keskitetty palveluohjaus, muut ikääntyneiden järjestöt, seniorikeskukset, sosiaalitoimi, terveysasemat, seurakunta, taloyhtiöt, asumisneuvojat, vapaaehtoiset, oppilaitos, kaupunginosayhdistys, eläkeläisjärjestöt ja yksityiset palveluntuottajat. Verkostoyhteistyössä eri toimijoiden resurssit yhdistyvät yhteisessä työssä.
- Verkoston säännöllinen yhteydenpito ja jatkuvasti ylläpidettävä yhteistyö. Asiakasyhteistyötä voidaan tehdä yhteisellä sähköisellä alustalla, sähköpostin suojatussa yhteydessä tai puhelimitse.
Hankkeessa on tavoitettu haasteellisessa elämäntilanteessa olevia ikäihmisiä ja tuettu heidän toimijuuttaan ja osallisuuttaan. Toiminnan käynnistyessä suurin osa tukea tarvitsevista iäkkäistä löydettiin jalkautumalla alueella. Verkostoyhteistyön kehittymisen myötä toimintaan on ohjautunut enenevässä määrin iäkkäitä verkostoyhteistyön kautta. Yhteistyö auttoi hahmottamaan palvelujen katveita. Jalkautumalla on tavoitettu edelleen erityisesti niitä iäkkäitä, jotka eivät itse hae apua. Mallin kehittämisen aikana opittiin tunnistamaan haasteellisia elämäntilanteita ja keinoja tukea löydettyjä.
Toiminta on tavoittanut yli 150 kotona asuvaa tukea tarvitsevaa ikäihmistä Itä-Helsingin alueella. Kaikista tavoitetuista kohderyhmään kuuluvista (n=132) 87% on ohjautunut mukaan hankkeen yhteisölliseen toimintaan. Heille, jotka eivät halunneet tai kyenneet osallistumaan ryhmiin, on tarjottu vapaaehtoista juttu- ja ulkoilukaveria. Useat löydetyt ovat saanut yksilöllistä arjen hallintaa edistävää tukea ja ohjausta. Prosessi kesti keskimäärin 3kk. Vapaaehtoinen oli prosessissa osalle tärkeänä tukena. ”Se on ilon päivä, kun joku käy. Vapaaehtoinen on ihana ja hän kuunteli kaikki.”
85%:lla löydetyistä (n=112) voitiin nimetä arkea eniten kuormittava haaste. 73% ilmoitti kokevansa yksinäisyyttä (36%) tai liikkumisrajoituksista johtuvia osallistumishaasteita (37%), 14% muistiin tai mielialaan liittyviä haasteita. 5% koki asuinympäristön rajoitteiden estävän osallistumista. 7% koki tarvetta ennakoida tulevia haasteita ja olevansa vailla mielekästä toimintaa. Loput kokivat palveluiden saavutettavuuteen ja vähävaraisuuteen liittyviä haasteita.
Toiminnan tuloksellisuutta arvioitiin kyselylomakkeella, johon osa vastasi puhelimitse. Kaikkia aiemmin löydettyjä ei tavoitettu (mm. kunto heikentynyt, muuttanut, kuollut). 96% vastanneista koki hyötyneensä toiminnasta. Toimintaan osallistuminen oli lisännyt heidän hyvinvointiaan 87% ja jaksamista/aktiivisuutta arjessa 89%. ”Pari vuotta aiemmin ei ollut mitään, nyt on tuttu, toinen tuttu, ystävä ja ulkoilukaveri.” Ikäihmiset kokivat tulleensa kuulluksi 85%. Ryhmätoimintaan osallistuneista kaikki kokivat toimintaan osallistumisen tarjonneen kuulumisen tunteen, mikä on tutkimusten mukaan yksinäisyyttä ehkäisevä tekijä. 88% heistä ilmoitti saaneensa uusia ystäviä ja 70% koki myös yksinäisyyden tunteen lievittyneen. Myös vain henkilökohtaista tukea saaneista jopa 90% koki yksinäisyyden tunteen lievittyneen, mikä voi kertoa siitä, että he kokivat tulleensa kohdatuiksi. Kaikki heistä kokivat myös toiveikkuuden lisääntyneen. Vain henkilökohtaista tukea saaneet olivat keskimäärin toimintakyvyltään heikompia kuin myös ryhmätoimintaan osallistuneet.
Kuulumispuheluilla seurattiin löydettyjen pärjäämistä ja tuettiin jaksamista. Puhelujen koettiin lieventävän yksinäisyyttä ja lisäävän turvallisuuden tunnetta. Useamman vastaajan mukaan toiminnassa ”…pidetään huolta etten ole syrjäytynyt.”
Kansikuva
